Lue keskustelun säännöt.
Mitä sisältöä elämään ehdottaisin kuusikymppiselle äidille? Itkee kurjuutta ja yksinäisyyttä
Valittaa niin kauheasti sitä aina puhelimessa että miksei tulla useammin käymään, on niin kurjaa, on niin yksinäistä jne. Oli koko ikänsä kotiäiti, mutta nyt kun kaikki lapset on jo reippaasti aikuisia ja elävät omaa elämää ja äidillä ei olekaan enää mitään. Ei työtä, ei harrastuksia, ainoa mitä tekee on kävelyllä käyminen. Mitä tekemistä voisi tuollaiselle saada että saisi sisältöä elämään? Jotain sosiaalista mielellään ja mikä täyttäisi päivät.
Kommentit (565)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenlasten hoito esimerkiksi. Uuden kielen opettelu, sudokut, kuntosali, lemmikin esim. kissan hoito.
Olen kahta vuotta vaille kuusikymppinen. Kun hain uudet silmälasit, nuori optikko sanoi minulle, että "näillä näkee nyt hyvin tehdä ristisanatehtäviä". Olin ihan pöyristynyt. Tuli vaan tuosta sudokusta mieleen.
Mitä vikaa on ristisanatehtävissä? Hyvä harrastushan se on ja sopii kaiken ikäisille. Minä teen ristisanatehtäviä, sekä osaan myös laatia niitä, mutta aika ei riitä. Samoin neulon sukkia ja vaatteita. Tämä ei mitenkään estä minua vaeltamasta, kuntoilemasta, tekemästä vapaaehtoistyötä, opiskelemasta koodausta avoimessa yliopistossa, kalastamasta, hiihtämästä, käymästä töissä.... Minusta ristikoiden ja käsitöiden pitäminen vanhusten harrastuksena nimenomaan on suppeaa ajatusmaailmaa ja varsinkin se, että ei ymmärrä että harrastaa voi muutakin eikä yksi harrastus ole toisesta pois, on suppea ja vähän tyhmäkin ajatusmaailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskotteko tosiaan aloittajaa? KUKA pystyy elämään miehen palkalla koko ikänsä? Ei Suomessa! Emme elä amerikkalaisessa kotirouvakulttuurissa, niin kuin nuoret feministit haluavat uskoa. Ne kun ei kestä suomalaista tasa-arvoista yhteiskuntaa, pitää maalailla piruja seinille, että voisi valittaa. Naine 64, v kotiäitinä 10 vuotta neljän lapsen kanssa, silti jäi työuraa pidettäväksi. ennen ja jälkeen.
Minä uskon, sillä tunnen useitakin pariskuntia joissa vain toinen on töissä, etenkin vanhemmasta polvesta. Toisin kuin ehkä ajattelit, he eivät asu missään ökyhuvilassa Westendissä ja ylläpidä kahta autoa ja matkustele ympäri maailmaa; vaan syrjäseudulla vanhassa omakotitalossa. Elinpiiri on kovin pieni joten sitä rahaa ei tule tuhlattua muuhun kuin kerran/pari viikossa kauppareissuun, koska ei kylällä ole enää mitään kahviloita tms jäljellä. Ihan hyvin elelee tuolla lähes nollakustannuksilla (yhden hengen eläkkeellä tai työpanoksella).
Omahan on valintasi, jos työstä stressaat.. yksinäisyys ja joutilaisuus on toisille ongelma, voi olla pahakin... Stressiinhän voi aina itse vaikuttaa, se on puhtaasti oma valintasi, jos siis mennään tuolla asenteella jolla itse kommentoit. Eikö? Mietipä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sille kuusikymppiselle äidille ei voi suoraan sanoa, että ei kiinnosta käydä hänen luonaan, eikä hänen seuraa kaivata, koska on OMA ELÄMÄ. Sano hänelle vielä, että hankkisi hänkin OMAN ELÄMÄN, koska nyt joutaa, kun on antanut teille oman elämän. Sano hänelle, että hän on tehtävänsä suorittanut, ja hänen pitää jättää teidät nyt rauhaan, eikä häiritä millään tavoin. Uskon, että hän arvostaisi tällaista rehellisyyttä ja se saattaisi jopa herättää hänet toimintaan.
No sinun äitisi ei ainakaan empatiaa ole kyennyt opettamaan!
Älä sinä arvostele äitiäni! Äitini oli 1920-luvulla syntynyt ja hän oli perinteinen kotiäiti. Saimme elää ihanan ja vapaan lapsuuden sukulaisten, ystävien, naapureiden ympäröimänä. Elämä oli sosiaalista, toisista huolehdittiin, töitä tehtiin. Äiti ja tädit opettivat kotitöitä ja niiden merkitystä, mutta mihinkään ei ollut pakkoa. Murrosiässä ollessani meni äidin kanssa sukset ristiin, mutta se ei kauan kestänyt. Äiti sanoi joskus minulle, että arvosti minun kykyä puhua asioista suoraan, kun hän itse oli sulkeutuneempi. Kun muutin omilleni, perustin perheen, niin olivathan vanhemmat aina elämässä mukana, vähintäänkin puhelimen ulottuvilla, vaikka saattoi mennä vuosi jos toinenkin ettei nähty. Sama puolison vanhempien kanssa. Monien sattumuksien kautta itsekin päädyin tavallaan seuraamaan äitini jalanjälkiä, ja olen siitä hyvilläni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut heittäytyy tekemättömiksi jo kovin nuorina.
Itse olen samanikäinen kuin äitisi ja elämä on täynnä tekemistä. Tulin juuri kasvihuoneesta, kävin tarkistamassa tulevan kesän taimien tilanteen ja ihailemassa kohta avautuvia persikankukkia.
Lapsenlapset käy tässä viikoittain ilahduttamassa, riehumme puistossa tai leikimme sisällä, leivomme yhdessä ja teemme ruokaa isolle porukalle.
Ystävättären kanssa olemme käyneet läpi talven uimassa, kohta pääsemme lähimmälle järvelle jatkamaan klo 06 aamu-uintejamme! Odotan jo pilatestunteja alkavaksi syksyllä. Töissä en enää ole kipujen ja sairauksien takia mutta ne ei haittaa tahtia!
Miehen kanssa katsellaan parhaillaan taloa Italiasta, suuri haaveemme voisi toteutua heti kun korona helpottaa.
Olen miettinyt että jonkin vapaaehtoistyön voisi vielä ottaa tähän lisäksi, doulan tehtävä kiinnostaisi. Tai talonvahdiksi maailmalle!
Tuo nyt on vaan itsestä kiinni, mun appikset lopetti elämisen 90 luvun lamaan 50+ ja jäivät täysin autettaviksi (ja elätettäviksi) tuolloin. Kiva elämä, anoppi on vielä elossa ja elänyt noin 30 vuotta!
Hienoa, että teillä on ollut uimahallit auki.
Järvi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä löydy sympatiaa, jos on ollut koko ikänsä kotiäitinä.
Toivottavasti itselläsi ei ole lapsia. Arvostus äitiyttä kohtaan kun näyttää olevan kovin vähäistä.
Äitiys ja kotiäitiys ovat kaksi eri asiaa. Äitiyttä arvostan, mutta kotiäitiyttä ja etenkään sillä uhriutumista en.
Jos on itse päättänyt syrjäytyä yhteiskunnasta ja työelämästä olemalla vain kotona, niin turha sitten vanhana ihmetellä kun ei ole elämässä saavuttanut mitään.
Olen ollut sekä töissä(välillä kahdessa työssä) että kotiäitinä.Nautin kotonaolosta ja lapseni sanoi,että oli kiva kun oli joku kotona,kun hän tuli koulusta.Nyt olen eläkkeellä ja nautin edelleen elämästä.Lapseen on hyvät välit,pidämme yhteyttä ja tapaamme toisiamme.Tykkään lukea ja tehdä käsitöitä,pidän yhteyttä muihinkin ihmisiin ja meillä on koirakin.Ei tule aika pitkäksi.Koskaan ei ole tuntunut,etten ole saavuttanut mitään vaikken pitkää työuraa tehnytkään.Ehkä siksi olenkin onnellinen ja tyytyväinen,kun oli mahdollisuus tehdä juuri sitä mitä halusin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katkaisin välit äitiini kokonaan. Soittoja tuli monta päivässä, hommasin hänelle kaikenlaista ohjelmaa. Mutta mikään ei kiinnostanut. Joten, miksi tuhlata aikaa ja vaivaa!
Tosi tylyä ja tunteetonta.Kannattaisi yrittää parhaansa,olla ystävällinen ja pitää yhteyttä.Kuka voi katkaista välit omaan vanhempaansa,ainakaan tuollaisesta syystä,mahdotonta käsittää.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä ettei ole varsinaisesti minun tehtävä, mutta ihan mielelläni autan vähän itsekkäistäkin syistä, eli jos äitini löytää itselleen oman elämän niin saisin itse olla enemmän rauhassa eikä tarvitsisi kuunnella niitä marttyyrisoitteluja. Se olisi win win meille kaikille jos äiti löytäisi elämäänsä tarkoituksen. Lapsenlapsia ei ole yhtään, mikä saattaa olla myös yksi syy äidin oireiluun koska on niitä jo niin pitkään toivonut ja varmaan ihan odottanut että milloin pääsee olemaan täyspäiväinen mummo. Valitettavasti kukaan meistä lapsista ei ole edes naimisissa eikä ketään kiinnosta lisääntyminen. Olisi äidin kannattanut rakentaa itselleen vähän omaakin elämää eikä jättää kaikkea ydinperheen varaan. On vähän sellainen tyyppi, ettei oikein pidä mistään ihmisistä paitsi perheestä, mikä saa takertumaan juuri perheeseen kahta kauheammin kun on kuitenkin se läheisriippuvuus.
Olisiko teillä mitään yhteistä kiinnostuksen kohdetta?
Onhan niitä monia harrastuksia ja tekemisiä , joista pitävät monen ikäiset.
Esim. teatteri, vaellus, retkeily, hiihto, museot, matkailu, käsityöt ja niihin liittyvät messut ja muut tapahtumat jne jne.
Että voisit yhdessä äitisi kanssa tehdä jotain sellaista molemmille kivaa , niin ettei se vierailu olisi sinullekaan tylsää ja pelkkä velvollisuus.
Juuri nyt ei oikein voi , mutta kunhan korona hellittää.
Ja toki äitisi täytyy itsensä keksiä itselleen jotain tekemistä myös , mutta jos haluat häntä auttaa ja huomioida, niin tekisit sen niin että itselläsikin olisi mukavaa.
Onko hänellä yhtään ystävää tai jotain sukulaisia joista voisi löytyä seuraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät välit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkaisin välit äitiini kokonaan. Soittoja tuli monta päivässä, hommasin hänelle kaikenlaista ohjelmaa. Mutta mikään ei kiinnostanut. Joten, miksi tuhlata aikaa ja vaivaa!
Tosi tylyä ja tunteetonta.Kannattaisi yrittää parhaansa,olla ystävällinen ja pitää yhteyttä.Kuka voi katkaista välit omaan vanhempaansa,ainakaan tuollaisesta syystä,mahdotonta käsittää.
No en nyt tuomitsisi tuntematta tilannetta. Äiti voi olla pahasti mt-ongelmainen tai välit voivat olla jo valmiiksi etäiset. On myös paljon lapsia jotka elävät narsisti-vanhempien ikeellä, jolloin välien katkaisu on ihan perusteltua!
En siis ensimmäiseksi olettaisi että joku katkaisisi välit kokonaan ihanaan ja rakkaaseen läheiseen äitiinsä, vain koska hän soittelee liian usein.
Eikö voisi ruveta kasvattamaan vaatekomerossaan mausteyrttejä paikallisille nuorille? Saisi vähän ekstratuloja, nuoria ystäviä ja monipuolista sisältöä elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään tekemisidea ei ap:n äidille tule kelpaamaan. Koska kyse ei ole tekemisen puutteesta, vaan siitä että ap:n äiti tahtoo lastensa täyttävän kaikki emotionaaliset tarpeensa kuten tähänkin saakka. On siis emotionaalinen vampyyri.
Jos kyse olisi vain tekemisen puutteesta, hänen kannattaisi hakeutua kuntouttavaan työtoimintaan ja pyytää päästä lastentarhaan. Sinne pääsee aina. Voisi olla siellä neljänä päivänä viikossa, olisi hyödyksi ja saisi olla lasten kanssa.
Jos siis on vielä työikäinen. Eläkeläinen sitten johonkin varamummutoimintaan.
Voisiko hän ryhtyä vapaaehtoistyöhön ystävätoimintaan eli jonkun yksinäisen ystäväksi? saisi merkityksellisyyden tunnetta, tekisi omien voimiensa mukaan ja omaankin yksinäisyyteen auttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti yritti tota samaa kun jäi eläkkeelle. En ottanut koppia. Lapsilla on oma elämä ja äitini pitää miettiä itse elämänsä sisältö. Älä anna syyllistää tai olet siinä koukussa loppu elämänsä. Mieti tarkkaan niin ymmärrät että kyse on vain yhdestä tavasta hallita toisia. Oma äiti omaa vahvasti narsistisia piirteitä ja on aina sotkee tumassa toisten elämään, jos sen antaa tahdä niin.
Kun ei lähdetty tohon mukaan niin äiti löysi uusia harrastuksia, yhdistystoimintaa ja uusia ystäviä, matkusteli paljon. Nyt tietysti korona, niin ei matkustele.
Ehdota paikallisten yhdistysten jäsenyyksiä, reissuja ja tapahtumia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenlasten hoito esimerkiksi. Uuden kielen opettelu, sudokut, kuntosali, lemmikin esim. kissan hoito.
Olen kahta vuotta vaille kuusikymppinen. Kun hain uudet silmälasit, nuori optikko sanoi minulle, että "näillä näkee nyt hyvin tehdä ristisanatehtäviä". Olin ihan pöyristynyt. Tuli vaan tuosta sudokusta mieleen.
Luen kyllä paljon, lukeminen on aina hyvä harrastus. Tasokkaita elokuvia löytyy Kirjastokinosta ja Viddlasta, joskus myös Areenasta. Ja tietysti Netflixistä, jos on enemmän mainstreamin ystävä. Parhaillaan on käynnissä Cultureels-elokuvafestivaalit ja toukokuussa on Season Film Festival. Katsottavaa siis riittää.
Opiskelen erikoisammattitutkintoa kokopäivätyöni ohella ja lisäksi espanjan kieltä. Se liittyy haaveeseeni päästä koronan jälkeen, ehkä jo vuoden sisällä, matkalle Etelä-Amerikkaan. Muutenkin odotan pääseväni taas matkustamaan, ennen koronaa tein/teimme puolison kanssa 5-6 matkaa vuosittain.
Viimeisten parin vuoden aikana olen opetellut uudelleen ajamaan autolla. Kortti minulla on ollut 18-vuotiaasta saakka mutta kaupungissa asuvana en ole tarvinnut autoa. Nyt ajotaito on tarpeen. Minulla on myös skootteri, pienikuutioinen, jonka ehkä tänä keväänä vaihdan isompaan, kun nyt näyttää siltä, että kesä pitää viettää jälleen enimmäkseen kotimaassa.
Puutarhaan saisi kulumaan tähän aikaan vuodesta vaikka kaiken vapaa-aikansa, mutta vielä mieluummin lähden töiden jälkeen koiran kanssa rämpimään metsään. Jos ei ole omaa pihaa niin parvekkeeseenkin saa kyllä upotettua aikaa (ja rahaa), jos tykkää kasvattaa hyöty- ja koristekasveja.
Live-musiikkia ei juuri nyt pääse kuuntelemaan, mutta normaaliaikoina kaikissa isommissa kaupungeissa on sekä ilmaiskeikkoja, pubikeikkoja että konsertteja kulttuuritaloilla. Jonkin verran pystyy nykyisin osallistumaan verkon kautta, mutta sitä en itse ole tehnyt, koska tunnelma ei kuitenkaan ole sama.
Lemmikkiä en suosittele koskaan ottamaan ellei sitä itse aidosti halua. Kissa voi elää jopa 18 vuotta, koira 15.
Kuntosali on hyvä harrastus sellaiselle, joka tykkää, mutta jos ei halua lähteä salille koronan pelossa tai muuten, niin netin kauttakin voi osallistua. Kaikkien kansalaisopistojen verkkokurssit löytyvät netistä ja niille saa osallistua ihan asuinpaikasta riippumatta. Itse osallistuin tänä keväänä mindfulnessiin, keskivartalon jumppaan (eräänlainen core-jumppa) ja zumbaan. Lisäksi on tarjolla monenlaisia muita kiinnostavia luentoja ja kursseja, joista puolisoni kanssa olemme osallistuneet neljälle eri retkeilyyn liittyvälle kurssille. Kesällä jälleen patikoidaan ja telttaillaan.
Minun on siis tosi vaikea samaistua ikäiseeni ihmiseen, joka valittaa, ettei ole mitään tekemistä. Vaikka korona sulki monet paikat niin nyt on helpompaa kuin koskaan osallistua juuri erilaisille filkkareille ja kursseille ja vastaaville. Ja ulos mahtuu, voi lähteä retkeilemään, patikoimaan, lenkkeilemään, pyöräretkille tai hankkia skootterin tai vaikka aluksi moposkootterin.
Enkä tarkoita etteikö sudokutkin voisi olla hyvä harrastus, nuoren optikon ristisanatehtäväkommentti oli vain niin odottamaton, että minua huvittaa niiden (ja sudokun) tarjoaminen ikäiselleni ihmiselle.
Mitä väliä kun olet miehille ilmaa? Mullan alle vaan kaikki yli 40v akat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin 60 kirjoitti:
Ei tarvitse kuulla tuollaista valitusta, laiskuutta se vaan on jos on terveys ja talous kunnossa.
Voi opiskella, ryhtyä tukihenkilöksi jollekin, tehdä vapaaehtoistyötä jossain järjestössä, mennä vanhuksille seuraksi tai lukemaan heille, ja jos tykkää eläimistä voi ottaa hoitoon tai ulkoiluttaa jonkun koiraa, ja jos rahasta on tiukkaa niin sitten johonkin työhön muutamaksi tunniksi päivässä (lastenhoitoa, kauppaan tms.)
Vanhus lukee vanhukselle? Mitä hittoa just luin? :D
Ei 60 v ole vielä vanhus. Ja miksei vanhus voisi lukea vanhukselle? Minun mummoni 80 v lukee joka päivä kirjaa ukilleni, joka ei pysty enää lukemaan huonontuneen näön vuoksi. Mistä hitosta näitä kommentteja tulee?
Jos 60v ei ole vanhus, niin mikä hitto se on, keski-ikänen? :D vanhus se 60v on, toinen jalka haudassa
Vierailija kirjoitti:
Jos on terve, niin töihin vain. Esim. siivoushommiin voisi päästä kiinni kesälomien aikana. Ei aikuiset lapset pysty kuusikymppistä viihdyttämään lopun ikää.
Ei kuusikymppistä, pelkkänä kotiäitinä ollutta mihinkään oteta.
Nuoria koulutettuja ihmisiäkin on valtavasti työttömänä. Työnantajan kannalta olisi iso riski palkata ihminen, jolla ei ole työelämästä kokemusta eikä koulutusta.
Siivoushommiinkin on tunkua tänä päivänä.
Vapaaehtoistöihin, vaikka seurakunnan kautta. Auttamaan vanhuksia ja muita yksinäisiä, tai eläinyhdistykseen.
Niitä töitä riittää, niistä ei vaan makseta mitään. Jos ongelmana on tylsyys ja yksinäisyys, niin tuollaisista hommista saisi itselleen ehkä jotain sisältöä elämään. Toisten auttaminen tekee hyvän mielen ja sieltä voi löytyä hyviä ystäviäkin.
Miten tyhmä ihminen voi olla, kun kuuskymppisenä ei muka keksi itselleen tekemistä vaan jonkun muun pitäisi vaivautua?
Olen itse 60 ja päivät ovat aivan tismalleen täynnä tekemistä vaikka en käykään töissä kodin ulkopuolella. Menisin kyllä mutta tämänikäiselle ei paikkakunnalta oikein tahdo löytyä mitään. Työkkärissäkin pitävät aivan liian vanhana mihinkään. Olen kyllä mieleltäni ihan virkeä mutta en hehkeä nuori neito.
Mutta siis en muista, koska olisin viimeksi ollut niin pitkästynyt, että pyytäisin jotakuta muuta keksimään minulle tekemistä. :D Joskus lapsena tuli tehtyä niin.
Ellei äitisi ole allerginen koira tai kissa olisi mukavaa seuraa ja niiden kanssa riittäisi puuhaa ulkoillessa yms. huolenpidossa. Myös ystävätoiminta esim. vanhusten seurana toisi sisältöä elämään.