Lue keskustelun säännöt.
Mitä sisältöä elämään ehdottaisin kuusikymppiselle äidille? Itkee kurjuutta ja yksinäisyyttä
Valittaa niin kauheasti sitä aina puhelimessa että miksei tulla useammin käymään, on niin kurjaa, on niin yksinäistä jne. Oli koko ikänsä kotiäiti, mutta nyt kun kaikki lapset on jo reippaasti aikuisia ja elävät omaa elämää ja äidillä ei olekaan enää mitään. Ei työtä, ei harrastuksia, ainoa mitä tekee on kävelyllä käyminen. Mitä tekemistä voisi tuollaiselle saada että saisi sisältöä elämään? Jotain sosiaalista mielellään ja mikä täyttäisi päivät.
Kommentit (565)
Vierailija kirjoitti:
Niin, hassua että kotiäitiydestä puhutaan kuin se veisi koko elämän ja urahaaveet, vaikka se yleensä on vain pieni aikasiivu naisen elämästä..
Kyllä se on iso aikasiivu olla kotiäitinä lasten syntymästä viimeisen kotoamuuttoon asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksi tekee iloiseksi, siis kannusta äitisi etsimään joku kiva viriili mahtisonni joka jaksaa paaluttaa monta kertaa päivässä, niin kenties se elämänilo palaa takaisin.
Oikeasti iästä riippumatta jos toinen valittaa, että ei ole mitään tekemistä, niin ei siinä ulkopuolinen voi keksiä mitään, kun mikään ehdotus ei kelpaa. Se on oikeasti sama lopputulos aina.
Harrastustoimintaa ja vanhemmalle ikäryhmälle suunnattua toimintaa on vaikka kuinka paljon. Samoin kuin myös toisia ikäryhmään kuuluvia jotka mielellään etsivät uusia kavereita. JOS hän on avoin ottamaan ehdotuksia vastaan, niin tietenkin voit auttaa etsimään netistä kuinka niihin harrastuksiin pääsee mukaan, jos siis kyseessä ryhmätoiminta (jotka tosin koronan aikaan aika nollassa) tai sitten hänen mielenkiinnon kohteiden mukaan harrastustoimintaa jota voisi tehdä. Tuossa iässä ei pitäsi olla mahdotonta hankkia esimerkiksi koiraa, joka sitten aktivoi käymään lenkillä säännöllisesti ja auttaa purkamaan patoutunutta hoivaviettiä.
Usea ehdottaa töitä mutta kun ei ton ikäsiä oteta miltei mihinkään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen hänelle osakemarkkinoihin sijoittamista.
Se on erittäin mielenkiintoista puuhaa ja pitää aivot virkeänä ja aktiivisena, kun tutkit yhtiöitä ja niiden lukuja.
Ja siitä saa myös motivaatiota elämään, että jättää jälkipolvilleen isomman omaisuuden.
Tämä. Lisäksi voi liittyä sijoituskerhoon, jossa keskustella muiden samanlaisten ihmisten kanssa sijoittamisesta ja ehkä saada kavereita.
Juu ja netti on täynnä erilaisia foorumeita aiheeseen. Myös vaikka youtubesta löytyy niin paljon sisältöä aiheeseen.
Ja pitää muistaa, että sijoittamisessa on koko maailma tarjolla. Ei vain Suomen osakemarkkinat. Sitä kautta päivässä ei melkein ole tarpeeksi aikaa tutkia kaikkea mitä haluaisi tutkia.
Mutta eikö tällä äidillä ollut puutetta ihmisistä, siis elävistä ihmisistä ja kohtaamisista. Vaikea uskoa, että mikään nettifoorumi voisi sellaista tarjota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usea ehdottaa töitä mutta kun ei ton ikäsiä oteta miltei mihinkään
Vapaaehtoistyöhön kyllä otetaan.
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Minun rakas äiti oli samanlainen.Tunsi suurta yksinäisyyttä tuossa iässä.Kuoli 62 vuotiaana, Aivan liian nuorena.
Iso kirkko oli typötäys ihmisiä. Ihan niin että suretti .Kukkamäärät olisi riittänyt Rovaniemen kirkolta Ounasvaaraan asti.
Missä oli kukkakimput kun äiti eli? Missä oli vieraat ? Mistä on kysymys ? Tultiinko hautajaisiin kukkien kanssa vain huonon omantunnon takia ?
No kyllä se on omasta itsestä kiinni. Ei toisten niskaan voi sälyttää koko elämäänsä. Olen 50+ nainen, sairaseläkkeellä polven takia, leikkauksessa pilattiin, mies kuoli 7kk sitten arvaamatta, äkillisesti, enkä silti sälytä elämääni lasten niskaan. Ei nähdä ihan joka viikko, viime tipassakin voi tapaamisen perua, jos ei vaan jaksa, pitää olla rehellinen. Kun vapaaehtoisesti nähdään, niin kaikilla on aina kivaa.
Minullakin elämä muuttui kertaheitolla, hyvästi mökkeilyt yms ja ikävä on kova, mutta jotenkin sitä jo näin keväällä alkaa jo pärjäämään. Keksin kesäksi jotain muuta. Surun jälkeen muutenkin mielellään yksin. Ulkoilen paljon, katson elokuvia, teen käsitöitä, lukemaan en ole vielä keskittymään. Ihan tavallista elämää. Mutta on vielä elämää, toisin kuin miehelläni. Siitä pitää olla kiitollinen eikä valittaa ja sääliä itseänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus vaikuttaa provolta ja manipulatiiviselta mielipiteiden ohjausyritykseltä.
Niin piti vielä laittaa noista hautajaisista, että omani pitää olla ihan mahdollisimman pienet, turha ostella järjettömästi kukkia yms, enhän minä niitä ole enää katsomassa, tai ketä siellä on paikalla. t. Äskeinen leski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Minun rakas äiti oli samanlainen.Tunsi suurta yksinäisyyttä tuossa iässä.Kuoli 62 vuotiaana, Aivan liian nuorena.
Iso kirkko oli typötäys ihmisiä. Ihan niin että suretti .Kukkamäärät olisi riittänyt Rovaniemen kirkolta Ounasvaaraan asti.
Missä oli kukkakimput kun äiti eli? Missä oli vieraat ? Mistä on kysymys ? Tultiinko hautajaisiin kukkien kanssa vain huonon omantunnon takia ?
Ruikuti ruikuti. Yksikään sellainen ihminen ei jää yksinäiseksi, jolla on jotain annettavaa muille. Ainoat yksinäiseksi jäävät ovat juuri näitä riippoja ja takertujia, joilla on suunnattomat sosiaaliset tarpeet, mutta eivät anna vastineeksi toisille yhtään mitään henkisesti. Paitsi ehkä hysteeristä kiintymystä, joka sekin antaa enemmän sille kiintyneelle itselleen kuin kohteelle.
Jos jalat ja pää toimii, yksinäisyys on ihan oma vika.
Aivan kauhea kommentti!!
Minä olen yksinäinen juuri siksi, etten ripustaudu enkä jää roikkumaan.
Olen antanut aikuisille lapsilleni vapauden. En todellakaan ole hysteerinen riippa, päin vastoin!
Minäkin kaipaisin joskus vaikka omien lasten seuraa. Se kelpaa, vaikka emme olekaan sieluntovereita. En tarvi kehnoja tuttavuuksia, vain siksi, etten halua olla yksin.
Olen introvertti, sosiaaliset tarpeeni eivät ole suuret.
Kysymys ei ehkä ole tekemisen puutteesta vaan pohjattomasta yksinäisyyden tunteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen AP:n äidin olevan masentunut. Siihen kannataa hakea apua.
Itse en kuusikymppisenä tunnista ollenkaan itseäni kuvauksesta (enkä siitä, mitä kommentoija on täällä on kirjoittanut). Olen ollut kotiäiti ja myöhemmin kotirouva, en siis ole ollut työelämässä. Minulla ei ole lapsenlapsia enkä niitä erityisesti kaipaakaan. Enkä tasan tarkkaan elä lasteni kautta vaikka meillä onkin kivaa yhdessä, myös heidän puolisoidensa kanssa, silloin kun kaikille sopii! En ole koskaan ehtinyt töihin, kun elämässä on ollut niin paljon kaikkea muuta mielenkiintoista tehtävää, joita työ olisi rajoittanut.
On täällä ihan hyviäkin ehdotuksia harrastuksista ollut. Itse ottaisin koiran, jos en matkustaisi niin paljon, en yksinkertaisesti raaskisi jättää koiraa hoitoon tai laittaa lentokoneen ruumaan.
Minulla on asunto Aurinkorannikolla, tosin sen hankkiessani kriteerinä oli nimenomaan kaukana Fuengirolasta, en halua muiden suomalaisten joukkoon, siitä saa tarpeeksi Suomessa. Opettelin espanjan kielen ja pelaan golfia -aina pääsee pelaamaan jonkun kanssa! Olen pelannut niin egyptiläisen herrasmiehen kanssa kuin nuoren saksalaismiehen kanssa, jne. Sanna ja korona ovat yrittäneet estää matkustelua, mutta minun kohdallani se ei ole onnistunut. Terveisiä Espanjasta!
Kudon kyllä sukkiakin 😃. Ja opiskelen muita kieliä. Kotimaassa ollessani olen tehnyt SPR:n ystäväpalvelussa vapaehtoistyötä - lukenut niille vanhuksille ja ulkoiluttanut heitä.
Luen paljon kirjoja eri kielillä, katselen leffoja, lenkkeilen ja kuntoilen. Cardiofitness-tasoni on testin mukaan erinomainen vaikka minulla on AF!Joten AP, kehoita äitiäsi ensin käymään lääkärissä.
Hatunnosto ja peukku sinulle.
Katkaisin välit äitiini kokonaan. Soittoja tuli monta päivässä, hommasin hänelle kaikenlaista ohjelmaa. Mutta mikään ei kiinnostanut. Joten, miksi tuhlata aikaa ja vaivaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaus riippuu rahatilanteesta. Suurin osa harrastuksista on kalliita. Mutta jos raha ei ole ongelma, kaikenlaiset kurssit auttaa löytämään ystäviä.
Eikös tuo riipu myös siitä, missä ap:n äiti asuu? Asuuko syrjäseudulla, missä pitkät etäisyydet vai kaupungin keskustassa. Samoin työmahdollisuudetkin riippuvat asuinpaikasta.
Ronny Harliini täs vaan moiskis
Oon kypsä 60:nen ikinuori
Just yritän panna raskaaksi fitness kissaa..
Ou jeah
mutta ikäiseni naiset..niil ei irtoo munasolu
Ne haisee vagisan emäyinvoiteelta
No..mut kaikkee hyvää mulle oon sexy oon rock!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, huh. Kyllä on joillakin tunneköyhää, itsekästä ja kylmää suhtautumista. Kyllä kotiäidit ansaitsevat arvostusta, siinä missä työssäkävijätkin. Minusta kotiäidit tekevät arvokasta työtä antamalla aikaa lapsilleen. Myötätunnon taito tuntuu toisilta puuttuvan kokonaan. Ehdota äidillesi jos ottaisi jonkun lemmikin, vaikka koiran, niistä on seuraa ja koiraihmiset myös tutustuvat toisiinsa kun lenkillä usein törmäävät. Kunhan korona helpottaa niin hän voisi aloittaa jonkun harrastuksen, uinti, tai joku kansalaisopiston piiri, sitä kautta voi saada uusia ystäviä. Ehkä innostuisi tekemään käsitöitä? Ehkä jokin vapaaehtoistyö?
Älkää ihan oikeasti ehdottako koiran ottamista ihmiselle, joka ei ole sydämestään koiraihminen. Koira elää noin 15-vuotiaaksi, sitä on ulkoilutettava vähintään kolme kertaa päivässä vuoden ympäri, oli oma kunto mikä tahansa. Sille on hankittava hoitaja matkojen ajaksi, se sitoo enemmän kuin lapsi!
Sitäpaitsi tuollainen ylikehittyneestä hoivavietistä kärsviä mummeli ei antaisi koiralle tarpeeksi liikuntaa, mutta syöttäisi sen kyllä paksuksi kuin makkara. Näitä mummeleita näkee aivan liian paljon, koira saa voileipää ja kahvikakkua aina kun mummelikin ottaa. Eläinrääkkäystä.
Koiran voi ottaa lenkkikaveriksi lenkeille, joita tehdään jo, mutta ei missään nimessä siinä toivossa että se aktivoisi omistajaansa. Niin ei koskaan käy, vaan tuloksena on onneton, lihava ja usein myös käytöshäiriöinen koira.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi taivas että ihmisillä on ongelmat... Voi kumpa minunkin ongelma olisi se ettei ole mitään tekemistä. Koko ajan pelkään että kuolen kun sydän temppuilee työstressin takia.
Itse olen valtavan onnellinen, kun ei tarvitse töissä käydä. En itke elämääni muille, vaan nautin kaikesta tästä, kun ei ole kiire mihinkään, ei tarvitse tehdä mitään, mitä ei halua. Nyt korona-aikanakin saa vain olla möllöttää, eikä eristyksissä ollessaan edes tarvitse tavata ketään. Harrastuksetkin ovat varsin lähellä.
Huvittaa kovin, kun täysin tuntemattomat ihmiset yrittävät keksi harrastuksia, kuten kuorolaulua. Ihan niinkuin kaikki kuusikymppiset ja yli tykkäisivät kuorolauluharrastuksesta ja teatterista. Itse ainakin otan ja lähden matkustelemaan kunhan aika sen sallii. Kiertelen syömässä ravintoloissa ystävien kanssa. Kylåilen ja teen luontoretkiä.
Minä en ymmärrä mitä huvittavaa on tulla tarjoamaan ideoita ketjuun jossa niitä varta vasten pyydetään? Toki mummu voi olla erikoisempi tapaus ja tykätä vanhuudenpäivillä tutustua vaikkapa tankotanssiin, koiratrimmaukseen tai peliohjelmointiin, mutta jos ihan katsotaan tilastoja niin tuo kuorolaulu on paljon tavallisempi harrastus 60v naiselle. Mikäli hänellä ei edes oikein ole ystäväpiiriä, voisi kuvitella että viihtyisi porukassa missä on muitakin lajitovereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sille kuusikymppiselle äidille ei voi suoraan sanoa, että ei kiinnosta käydä hänen luonaan, eikä hänen seuraa kaivata, koska on OMA ELÄMÄ. Sano hänelle vielä, että hankkisi hänkin OMAN ELÄMÄN, koska nyt joutaa, kun on antanut teille oman elämän. Sano hänelle, että hän on tehtävänsä suorittanut, ja hänen pitää jättää teidät nyt rauhaan, eikä häiritä millään tavoin. Uskon, että hän arvostaisi tällaista rehellisyyttä ja se saattaisi jopa herättää hänet toimintaan.
Oliko tämä sarkasmia? Toivottavasti oli, on niin kylmäävä viesti.
Tämä ei ollut sarkasmia! Itse ainakin haluan jälkikasvultani rehellisyyttä ja suoraa puhetta, että heidän ei tarvitsisi mennä nettipalstoille vanhempiaan arvostelemaan ja ohjeita kyselemään vierailta ihmisiltä. Yleensähän se ongelma on se äiti, kuten tässäkin tapauksessa. Itse äitinä en missään nimessä halua olla ongelmatapaus ja rasite lapsille ja lastenlapsille.
Vierailija kirjoitti:
Ehdota aloittamaan jokin uusi harrastus, erilaisiin jumppiin pystyy varmaankin osallistua etänä netin kautta, ehdota opettelee jonkin uuden taidon, ulkoilu näin keväisin, lukee kirjoja
Itse olen 68v. ei puolisoa,ei lähelläkään aikuiset lapset perheineen.Joten liikun paljon yksinäni ulkona.Hyvät ystävät kuoleet,useampi ihminen kuoli vuoden sisällä, mutta ei koronaan.Kun ikää tulee myös ihmisiä kuolee.Jokainen voi katsoa lähiönsä virkeitä.lähiö-asemat on ainakin pääkaupunki setu ja paljon ilmasta.toki korona aika ,yhteydet f.b. Jossa minä en ole.En silti valita yksinäisyys muille.Tai aikuisille lapsille ja aikuisille lapsen- lapsilleni.Eilen näin perhosen,iloitsin siitä!Näin ensimäisen leskenlehden iloitsin siitä.Pienestä ilo nousee, kun antaa mahdolisuus.Lähteä sieltä kotoa ulos.Kauniit päivät.Koti saa jokainen mökötää.Kotoa ketään ei haeta,eikä kotiin virikeet tule.Suu hymyyn ja puiston penkille vaikka istuu.Onko leikki puistoa lähellä? Siine.Ihana katsoa perheitä lapsineen nauttimassa kevät.Aina joku puhuu,jos itse annat tilaisuus.
Kuka voi olla kotiäitinä kuusikymppiseksi. johan siinä lapset on kasvaneet jo isoiksi ajat sitten. Aloitus on iha potaskaa., jonkun nuoren ihmisen aloitus.