Lue keskustelun säännöt.
Mitä sisältöä elämään ehdottaisin kuusikymppiselle äidille? Itkee kurjuutta ja yksinäisyyttä
Valittaa niin kauheasti sitä aina puhelimessa että miksei tulla useammin käymään, on niin kurjaa, on niin yksinäistä jne. Oli koko ikänsä kotiäiti, mutta nyt kun kaikki lapset on jo reippaasti aikuisia ja elävät omaa elämää ja äidillä ei olekaan enää mitään. Ei työtä, ei harrastuksia, ainoa mitä tekee on kävelyllä käyminen. Mitä tekemistä voisi tuollaiselle saada että saisi sisältöä elämään? Jotain sosiaalista mielellään ja mikä täyttäisi päivät.
Kommentit (565)
Voisiko hänelle hankia esim. Koiraa? Olisi seuraa. Tai varamummona olemista, niistä on pulaa. Myös vanhainkodit tarvitsevat esim rullatuolipotilaiden ulkoiluttajia. Tosin korona-aikana varmaan vähän heikosti onnistuisi. Tässä nyt muutamia ideoita 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini valittaa niin kauheasti sitä aina puhelimessa että miksi tullaan niin usein käymään, on niin kurjaa, on niin kamalaa kun käydään jne. Oli koko ikänsä kotiäiti, mutta nyt kun kaikki lapset on jo reippaasti aikuisia ja elävät omaa elämää ja äidillä ei olekaan enää mitään. Ei työtä, ei harrastuksia ,ei rahaa, ainoa mitä tekee on hänet onnelliseksi on kakalla käyminen. Mitä tekemistä voisi tuollaiselle mielipuolelle saada että saisin oman rauhan elämään? Jotain sairasta mielellään ja mikä liittyisi sänkyhommiin
Only Fans- sivustolle tili ja taivas on auki!
Vaimon kanssa päätettiin katkaista välit anoppiin kun jäi eläkkeelle. Ei jaksettu vastata hänen viesteihinsä kun oli kuitenkin kutsumattomana vieraana sisään pyrkimässä. Hän oli hyvin yksinkertainen ihminen ja on täysin korvattavissa. Emme tarvitse häntä lainkaan elämäämme eikä lapsetkaan enää häntä muista. He saavat nyt tutustua erilaisiin ihmisiin ja kulttureihin vaihtelevasti.
Päivätanssit, risteilyt, vapaaehtoistyö. Vara-mummoksi päiväkodille .Ystäväpalveluun vapaaehtoiseksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä olisi äidillesi seuraksi aktiivinen taata. Minulla riittää puuhaa liiaksikin. Tosin olen vielä työssä, mutta nämä etätyöt ei sinänsä rasita muuten kuin että pitää pitää läppäriä auki ja välillä vilkuilla jos joku kaipaa. Voisimme puuhailla mökilläni, patikoida, pyöräillä fatbikellä tai tavallisella tai vaikka vaan ajella kahden ympäri Suomea ja lähimaita Mersullani.
Mutta, minä olenkin tällainen kilttis, eli en taida kelvata ja ikääkin on hieman enemmän, olen 66v.
Voi mulle kelpais kyllä! Mut mistä löytää tällainen kultakimpale? Täyspäinen, itsellinen taata, joka kaipaa samanmoista mummelia. Perusasiat kunnossa mutta todellinen ystävä puuttuu. 67v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päivätanssit, risteilyt, vapaaehtoistyö. Vara-mummoksi päiväkodille .Ystäväpalveluun vapaaehtoiseksi..
Työikäinen nainen joka itkee kurjuuttaan, voi olla masentunut?
Vierailija kirjoitti:
Vaimon kanssa päätettiin katkaista välit anoppiin kun jäi eläkkeelle. Ei jaksettu vastata hänen viesteihinsä kun oli kuitenkin kutsumattomana vieraana sisään pyrkimässä. Hän oli hyvin yksinkertainen ihminen ja on täysin korvattavissa. Emme tarvitse häntä lainkaan elämäämme eikä lapsetkaan enää häntä muista. He saavat nyt tutustua erilaisiin ihmisiin ja kulttureihin vaihtelevasti.
Mitä vittua nyt, toivottavasti olette katkaisseet välit myös sinun vanhempiisi tasapuolisuuden vuoksi.
Olet itse myös ilmeisen yksinkertainen ihminen ja sinua ei tarvitse edes korvata koskapa olet niin turha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi taivas että ihmisillä on ongelmat... Voi kumpa minunkin ongelma olisi se ettei ole mitään tekemistä. Koko ajan pelkään että kuolen kun sydän temppuilee työstressin takia.
Voi kumpa.
Voi kumpa opettelisit kirjoittamaan.
Voi kunpa opettelisit suojelemaan itse itseäsi. Ressiä vähentämään, jotta elämänlaatusi paranee.
Aapeen äidille... mene aluksi mukaan tehkää yhdessä. Alkaa olla siellä nurkasss pelkäämässä, eikä pääse irti. Pikkuhiljaa sitten johonkin mussä ihmisiä.
Tehkää luonnosta se kiinnostuksen kohde... linnut kasvit ym.
Vierailija kirjoitti:
Vaimon kanssa päätettiin katkaista välit anoppiin kun jäi eläkkeelle. Ei jaksettu vastata hänen viesteihinsä kun oli kuitenkin kutsumattomana vieraana sisään pyrkimässä. Hän oli hyvin yksinkertainen ihminen ja on täysin korvattavissa. Emme tarvitse häntä lainkaan elämäämme eikä lapsetkaan enää häntä muista. He saavat nyt tutustua erilaisiin ihmisiin ja kulttureihin vaihtelevasti.
Nyt ei ihan oikein mennyt.
Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää sanoo vanha sananlasku.
Välien täysin poikki laitto on väkivaltaa. Rajoja saa laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka ulkopuoli rapistuu, olemme kaikki yksilöitä, 60 on yleensä yhä järjissään:), joten siis annetaan äidin itsensä sanoa mitkä asiat kiinnostaa. Sukankudonta on minusta kivaa, mutta se ei ole sitä automaattisesti kun täytät 60v.
Jos ei osaa sanoa, ehdota " terapiaa" jossa löytää itseään (taideterapia esim).
Joka tapauksessa sanot kauniisti vaikka kukkapuskan kera: meillä on oma elämä. Haluamme nähdä sinua kerran kk ja sovitte aikataulun. (ja pidätte siitä kiinni puolin ja toisin). Kun äitisi tajuaa, että rajat on asetettu ehkä hän alkaa etsiä itselleen ja elämälleen, muutakin sisältöä. Ellei, se on sitten hänen valintansa, ja te ette ole vastuussa siitä.
Itse löysin vapaa-ajan kirjoituspiirin, jossa on samanmielisiä ja se antaa paljon hyvää mieltä ja sisältöä elämään. (Kuoro olisi kiva, mutta en osaa laulaa:). Kun taas kansalaisopistot avaavat ovensa, tarjontaa on jossa oppii uutta ja tutustuu muihin.
Onko paikkakunnallasi MLL:n, Hopen tai Pelastakaa lapset ryn toimintaa, johon voisi mennä mukaan? Äitisi ilmeisesti hallitsee lasten kanssa touhuilun, ja kyllähän löytyy lapsia/perheitä, jotka varamummoa kaipaavat. Voisi kokeilla vapaaehtoistyön puolelta ja sitten vaikka työllistyäkin lastenhoitohommiin edes tilapäisesti. Eri järjestöt välittävät lastenhoitajia perheiden avuksi. Vapaaehtöistyö eläkeläisjärjestöissä, ikääntyneiden yhdistyksissä ym. tarjoaa tekemistä varsinkin nuoremmille, jotka vielä jaksavat tehdä töitä. Olisiko tuttavapiirissä ikääntyneitä, joita voisi auttaa? Toisten auttamisesta saa sisältöä elämään ja hyvän mielen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimon kanssa päätettiin katkaista välit anoppiin kun jäi eläkkeelle. Ei jaksettu vastata hänen viesteihinsä kun oli kuitenkin kutsumattomana vieraana sisään pyrkimässä. Hän oli hyvin yksinkertainen ihminen ja on täysin korvattavissa. Emme tarvitse häntä lainkaan elämäämme eikä lapsetkaan enää häntä muista. He saavat nyt tutustua erilaisiin ihmisiin ja kulttureihin vaihtelevasti.
Tekstisi on fiktiota niin kuin aloituskin. Fiktiivisyys näkyy esim. siitä, että vaihdat aikamuotoa kesken kaiken:
ensin anoppi "oli" hyvin yksinkertainen ihminen (on siis kuollut) mutta sitten pomppaa eloon. "on täysin korvattavissa". Myös muut kulttuurit tuntuu tässä yhteydessä oudolta, mitä hemmettiä? Estikö anopin taoaamnen muiden kulttuurien ihmisten tapaamisen.
Kirjoittaja varmaan aika nuori ihminen. t. äikän ope
Mä täyttelin ristikkoja parikolmekymppisenä ja nyt lapseni 18 v täyttelee sudokuja satunnaisesti.
Miten olis joku vapaaehtoistyö? Spr, ruoka-apu, koronajäljitys tms?
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus näitä kommentteja. Taas oikein viisastenkerho kokoontuu. Onneksi yksikään teistä ei ole minulle sukua.
Melkein kaikki ollaan.
Ihmettelen kaikkia niitä kommentteja, joissa sanotaan että äidin kanssa ei saisi pitää yhteyttä vaan tämän tultava jo itsekseen toimeen. Ajattelen että olette te kovia. Perhesiteet ovat rikkaus, tehlää se toisille mitä toivotte itsellenne tehtävän. On aika hyvä ohjenuora. En tarkoita että pitää alkaa missään symbioosissa elämään, mutta olla tukena nyt edes puhelimitse ja kannustaa osallistumaan esim. Seurakuntien työhön. Niistä löytyy monenlaista yksinäisten piiriä. Ehkä tällä äidillä on masennusta nyt kun vihdoin on yksin ja aikaa ajatella eroa, isoja muutoksia kun lapset lähteneet kotoa. Sitä se maailma nyt on. Uuden ajan nomadeja ollaan, perheet pirstaleina vanhemmat eivät saa isovanhemmista hätätapauksessa hoitajaa lapselleen. Ikääntynyttä vanhempaa eivät kerkiä aikuiset lapsensa auttamaan, perinteet ja muu vastaava kulttuuri ei enää siirry polvelta seuraavalle kun ei ole isovanhemmilla aikaa kertoa lapsen lapsilleen. Älkää hylätkö edellisiä sukupolvia, pitäkää yhteyttä, auttakaa alkuun tämän ajan juttuihin; tietokoneen. Kännykän käyttöön. Muu on narsistista itsekkyyttä. Jokaisella olkoon kuitenkin oma elämä.
Vierailija kirjoitti:
Voi taivas että ihmisillä on ongelmat... Voi kumpa minunkin ongelma olisi se ettei ole mitään tekemistä. Koko ajan pelkään että kuolen kun sydän temppuilee työstressin takia.
Ehdotan, että teet töitä entistä enemmän. 🤣
Jos on mahdollista hänellä ostaa kesämökki, niin olisiko siinä tekemistä? Loputon työleiri ja voi keksiä itselle mielekästä tekemistä vaikka puutarhassa? Tosin jos on koko ikänsä ollut kotiäiti, voi olla rahat vähissä. Mites vaikka SPR:n kautta kaveriksi jollekin? Toiminimi / kevytyrittäjyys, jolla voisi alkaa tehdä kotisiivouksia, moni haluaisi varmaan juuri nyt ikkunanpesun vaikkapa.