Lue keskustelun säännöt.
Mitä sisältöä elämään ehdottaisin kuusikymppiselle äidille? Itkee kurjuutta ja yksinäisyyttä
Valittaa niin kauheasti sitä aina puhelimessa että miksei tulla useammin käymään, on niin kurjaa, on niin yksinäistä jne. Oli koko ikänsä kotiäiti, mutta nyt kun kaikki lapset on jo reippaasti aikuisia ja elävät omaa elämää ja äidillä ei olekaan enää mitään. Ei työtä, ei harrastuksia, ainoa mitä tekee on kävelyllä käyminen. Mitä tekemistä voisi tuollaiselle saada että saisi sisältöä elämään? Jotain sosiaalista mielellään ja mikä täyttäisi päivät.
Kommentit (565)
Vierailija kirjoitti:
Koira: seuraa, tekemistä ja merkityksellisyyden tunnetta.
Hyvä ehdotus! Koiran kanssa saa ainakin juttuseuraa ulkoilutusreissuill. tiedä vaikka löytäisi ystäviäkin muista koiraihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee hänelle lapsenlapsi. Saa tekemistä ja sinä lastenhoitajan.
Mäpä veikkaan että käy niinkuin monelle muulle. Vuosia surkutellaan että voivoi kun ei edes lapsenlapsia ole.. Sitten häviävät kuin pieru saharaan kun eivät jaksakaan vauhdikkaita, äänekkäitä pikkumussukoita.
Sitten alkaa se kuuluisa valokuva-isovanhemmuus :D
Kuuntelee tämän kirjoitti:
Terveystalon työterveyslääkäri:Lääkäri Mikael Kivivuori
Tämä pitää kertoa tutuille. Marin ja thl prkle
Ainakin kaupungeissa toimii vapaaehtoisjärjestöjä, joissa pääsee osaksi jotain yhteisöä ja vaikka auttamaan vanhuksia.
Vierailija kirjoitti:
Onko puolisoa, eli onko isäsi elossa. Sen kanss jotain.
Jollei ole, niin pyydä äitiäsi muuttamaan teille. Ei ihmisen ole hyvä olla yksin.
Hei haloo! Minä olen 60v ja elän oikeastaan parasta aikaa elämästäni. Vihdoinkin saa tehdä mitä haluaa, kun lapset on muuttaneet kotoajamuutenkin velvollisuudet vähentyneet. Työ toki vie suurimman osan elämästä vielä seuraavat 5v mutta muuten ei olevalittamista. En ikinä muuttaisi oman lapsen(enkä kenenkään muunkaan) nurkkiin pyörimään.
Kyllä tuon ikäisellä ihmisellä, kuin mitä ap:n äiti on, on vastuu omasta elämästään ja sen sisällöstä. Ei se ole aikuisten lasten murhe. Asia olisi erikseen, jos äiti olisi 80v ja liikuntakyvytön kotona kököttäjä.
Töihin kannattaa hakeutua vielä tuossakin vaiheessa, jos ei tähän mennessä ole elämässään ansiotyötä tehnyt. Siitä saa sisältöä elämäänsä eikä tarvitse lasten vaivoina ruikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo joo, tiedetään kyllä että normaali kuuskymppinen on vielä töissä ja osaa itse viihdyttää itseään. Äitini vaan ei ole juurikaan enää kiinnostunut töihin menosta, kokee kai itse olevansa jo niin vanha. Eikä tosiaan osaa itse viihdyttää itseään eikä keksiä harrastuksia, kun elämän ainoa sisältö on aina ollut me lapset. Nyt kun me lapsetkin kaivataan jo etäisyyttä ja omaa tilaa niin ei se ole nyt vaihtoehto että aletaan juosta sen pillin mukaan kylässä joka viikonloppu.
Tämähän se on ongelma, kun on ikänsä ollut ”yhteiskunnan ulkopuolella”, niin harva sitten osaa aktivoitua etsimään harrastuksia myöhemmällä iällä. Omalla äidilläni oli vastaava ongelma, ikänsä kotiäitinä ja kun minä sitten nuorimmaisena lensin pesästä, niin käyttäytyi juuri niinkuin AP kuvailee. Hän sai vähän sisältöä elämäänsä lapsenlapsista, niitä riitti hoidettavaksi noin 15 vuodeksi, mutta nuorinkin lapsenlapsista täyttää tänä vuonna 18 v, niin taas on elämä tyhjää. Vaikka hän on isäni kanssa yhdessä edelleen, niin eivät he missään osaa kahdestaan käydä, eivät edes ennen korona-aikaa käyneet muualla kuin kaupassa. Siellä he sitten kotona möllötävät ja elämän kohokohtana on lasten ja lastenlasten vierailut
Vierailija kirjoitti:
Voi taivas että ihmisillä on ongelmat... Voi kumpa minunkin ongelma olisi se ettei ole mitään tekemistä. Koko ajan pelkään että kuolen kun sydän temppuilee työstressin takia.
Et voi LAITTAA KENENKÄÄN ONGELMIA SUURUUS JÄRJESTYKSEEN ! Jokaisella on oma ongelma se suurin ! Toisella on toisenlainen ongelma kuin toisella, SILTI, ne ovat jokaiselle yhtä isoja kriisejä.
Niitä ei voi mitata millään mittarilla, onko sinun isompi kuin minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko puolisoa, eli onko isäsi elossa. Sen kanss jotain.
Jollei ole, niin pyydä äitiäsi muuttamaan teille. Ei ihmisen ole hyvä olla yksin.
Hei haloo! Minä olen 60v ja elän oikeastaan parasta aikaa elämästäni. Vihdoinkin saa tehdä mitä haluaa, kun lapset on muuttaneet kotoajamuutenkin velvollisuudet vähentyneet. Työ toki vie suurimman osan elämästä vielä seuraavat 5v mutta muuten ei olevalittamista. En ikinä muuttaisi oman lapsen(enkä kenenkään muunkaan) nurkkiin pyörimään.
Kyllä tuon ikäisellä ihmisellä, kuin mitä ap:n äiti on, on vastuu omasta elämästään ja sen sisällöstä. Ei se ole aikuisten lasten murhe. Asia olisi erikseen, jos äiti olisi 80v ja liikuntakyvytön kotona kököttäjä.
Töihin kannattaa hakeutua vielä tuossakin vaiheessa, jos ei tähän mennessä ole elämässään ansiotyötä tehnyt. Siitä saa sisältöä elämäänsä eikä tarvitse lasten vaivoina ruikuttaa.
Kelpaisiko seura? Olen ahkera kielimies Stadista ;)
Aina voi soittaa ja kysrllä kuulumisia ja voi tavata maski kasvoilla. Oma äitini on menevä ja soitan useesti viikolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo joo, tiedetään kyllä että normaali kuuskymppinen on vielä töissä ja osaa itse viihdyttää itseään. Äitini vaan ei ole juurikaan enää kiinnostunut töihin menosta, kokee kai itse olevansa jo niin vanha. Eikä tosiaan osaa itse viihdyttää itseään eikä keksiä harrastuksia, kun elämän ainoa sisältö on aina ollut me lapset. Nyt kun me lapsetkin kaivataan jo etäisyyttä ja omaa tilaa niin ei se ole nyt vaihtoehto että aletaan juosta sen pillin mukaan kylässä joka viikonloppu.
Tämähän se on ongelma, kun on ikänsä ollut ”yhteiskunnan ulkopuolella”, niin harva sitten osaa aktivoitua etsimään harrastuksia myöhemmällä iällä. Omalla äidilläni oli vastaava ongelma, ikänsä kotiäitinä ja kun minä sitten nuorimmaisena lensin pesästä, niin käyttäytyi juuri niinkuin AP kuvailee. Hän sai vähän sisältöä elämäänsä lapsenlapsista, niitä riitti hoidettavaksi noin 15 vuodeksi, mutta nuorinkin lapsenlapsista täyttää tänä vuonna 18 v, niin taas on elämä tyhjää. Vaikka hän on isäni kanssa yhdessä edelleen, niin eivät he missään osaa kahdestaan käydä, eivät edes ennen korona-aikaa käyneet muualla kuin kaupassa. Siellä he sitten kotona möllötävät ja elämän kohokohtana on lasten ja lastenlasten vierailut
Mikä ongelma se on, jos kotona mällättävät mieluummin, kuin ulkona hiihtelevät? En nyt ihan ymmärrä. Kunhan saavat tarpeeksi liikuntaa, mikäs siinä.
Moniko kuollut kirjoitti:
Kuuntelee tämän kirjoitti:
Terveystalon työterveyslääkäri:Lääkäri Mikael Kivivuori
Tämä pitää kertoa tutuille. Marin ja thl prkle
Googlaamalla selviää että ukko saanut potkut Terveystalolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira?
Koira vie ulos kaipaa huomiota ja koirakin elää äitisi kanssa juuri ne hänen hyvät loppuvuodet ennenkun tarvitsee vanhainkotiin lähteä
Minusta on väärin että äiti valittaa tylsyyttään ja yksinäisyyttään lapsille ja syyllistää siitä että ei kyläillä useammin... Pitäisi olla vähän ymmärrystä, että kuusikymppisen äidin lapset todnäk elävät elämänsä kiireisimpiä vuosia ja siinä kun koettaa revetä joka suuntaan, tuntuu tosi kauhealta jos äiti vielä rutisee ja itkee vierailujen puutetta. Voi olla että EI VAAN PYSTY vierailla useammin. Lapset kuitenkin ilmeisesti jonkin verran käyvät ja soittelevat. Lapset eivät ole vastuussa äidin aktivoimisesta!
Itsekin elän ruuhkavuosia ja olen tosi onnellinen, että kumpikaan vanhemmistani, vaikka ovat yksinasuvia, ei syyllistä tai valita siitä jos vierailuväli venyy. Oma arki on niin hektistä, että joskus se käynti parin-kolmen viikon välein on parasta mihin pystyy, vaikka kuinka yrittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MUMMO= nainen joka on lihava , ei värjää hiuksia, ei meikkaa, ei osaa käyttää tietokonetta, ennen kaikki oli paremmin, ajattellee mitä naapurit, vastaantulijat , naapurin mopsi on mieltä.
:D :D Olen 56v mummi, ja kaikki päinvastoin, mitä kirjoitit. Taidat olla kovin nuori. :) On kivaa olla 50+ kun ei enää äijät kähmi, ei sukulaiset, työkaverit eikä ravintolassakaan tulevana kesänä. Ei asiattomia kommentteja, vähättelyjä, eikä kiukkuisia kateellisia naistyökavereita! Ja itse uskaltaa sanoa takaisin ja olla juuri sitä mieltä kuin on. Ymmärtää jo, että saa olla ihan niin kuin haluaa, seksi on vapaata, kumpikin tietää tasan tarkkaan mikä toista miellyttää ja ei enää pahimpia lastentauteja kuten mustasukkaisuus jne. Olo on vapaa ja villi- eläköön kesä ja elämä!!!!
Vierailija kirjoitti:
Varmaan asuinpaikallakin on merkitystä, miten ja missä voi tutustua, kansalaisopiston kursseja on kyllä pienilläkin paikkakunnilla, sitten on tietysti se, että jos pitäis lähtee kauemmas harrastamaan eikä ole autoa tai julkista liikennettä eikä ketään joka kuskais...Kaikki 60v ei viihdy pubeissa tai klubeissa, minä en itse pidä pahana mitään vaihtoehtoja, enkä näe pahana sitäkään jos tapaa lapsiaan (vaikka ovatkin jo aikuisia) säännöllisesti, jos vaan kaikki osapuolet ovat samoilla linjoilla. Joskus pienillä paikkakunnilla on pienet piirit joihin vaikea päästä sisään,jos et ole alkuperäisiä, eipä siitä sen enempää, vähän kokemusta kyllä on, tsemppiä kaikille.
Maanantaina pääsee pubiin. :)
1. Hanki kummilapsi tai ilmoittaudu varamummopalveluun.
2. Hanki koira. Sitä on pakko ulkoiluttaa, satoi tai paistoi, joten kuntokin kasvaa.
3. Hanki poikaystävä. Sen kanssa on kiva jutella ja pussailla, joten tulee hyvä mieli.
4. Tee vapaaehtoistyötä.
5. Liity yhdistyksiin.
6. Mene mukaan seurakunnan toimintaan.
7. Käy kansalaisopiston kursseilla.
Suosittelen gambialaisen poikaystävän hankkimista. Ehdottomasti pitää elää ja nauttia.
Me kävimme anopilla syömässä viikonloppuisin. Hän tykkäsi laittaa ruokaa. Siellä tavattiin myös muuta sukua samalla. Kävimme vielä useammin minun lapsuudenkodissa, kun sinne öli niinlyhyt matka. Myö s siskonperhe asui siellä ja lasten serkut.
Vierailija kirjoitti:
Voi taivas että ihmisillä on ongelmat... Voi kumpa minunkin ongelma olisi se ettei ole mitään tekemistä. Koko ajan pelkään että kuolen kun sydän temppuilee työstressin takia.
Elämä on valintoja täynnä... Minullakin oli tressiä... Vaihdoin "mitään tekemättömyyteen". Nyt ei tressaa ja joku enemmän haluava sai työpaikkani. Nyt voi tehdä mitä ikinä haluan eläkeikään saakka tai olla tekemättä... Minua ei tuo tekemättömyys vaivaa yhtään...
Menis nettiin ja vaikka vauvapalstalle. Siellä voi olla niinku torikahvilas ihmettelemäs immeisten huolia ja ihmetyksen aiheita.