Lue keskustelun säännöt.
Mitä sisältöä elämään ehdottaisin kuusikymppiselle äidille? Itkee kurjuutta ja yksinäisyyttä
Valittaa niin kauheasti sitä aina puhelimessa että miksei tulla useammin käymään, on niin kurjaa, on niin yksinäistä jne. Oli koko ikänsä kotiäiti, mutta nyt kun kaikki lapset on jo reippaasti aikuisia ja elävät omaa elämää ja äidillä ei olekaan enää mitään. Ei työtä, ei harrastuksia, ainoa mitä tekee on kävelyllä käyminen. Mitä tekemistä voisi tuollaiselle saada että saisi sisältöä elämään? Jotain sosiaalista mielellään ja mikä täyttäisi päivät.
Kommentit (565)
Onlyfans sivut pystyyn johan tulee seuraa ja sisältöä elämään ja muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onlyfans sivut pystyyn johan tulee seuraa ja sisältöä elämään ja muutakin.
😂
Vierailija kirjoitti:
Onlyfans sivut pystyyn johan tulee seuraa ja sisältöä elämään ja muutakin.
Kyllä harmaa minkki on monen miehen makuun!
Vierailija kirjoitti:
Undulaatteja kylpylää kirjoitti:
Lapsen lapset viet sen luokse ja ostat kanavatöitä sekä villalankoja maalaustarvikkeet. Lapset tuo iloa myös koira . Kissa.
Aloittajan äiti ei tykkää tuntemattomista ihmisistä, ei käsitöistä, eikä eläimistä.
Minäkin olisin ehdottanut koiraa tai kissaa.
Onhan tuo kieltämättä todella hankala tilanne, jos mikään ei kiinnosta. Tai oikeastaan tuo on jopa vaarallinen tilanne, sillä aivot kaipaa virikettä toimiakseen kunnolla. Se nyt on aika selvää, ettei aikuiset lapset (joilla on oma elämä) voi toimia viihdykkeenä.
Vierailija kirjoitti:
Se valitus luo myös lapselle hirveän taakan kannettavaksi, kun lapsen pitäisi pystyä tekemään omia juttuja ja töitö, niin koko ajan niskassa hirveä syyllisyys, kun ei pysty viettömään joka hetkeä vanhemman kanssa ja sitten kun perään tulee viestejä käynnin jälkeen, että olette ainoa iloni ja on niin synkkää muuten.
En minä lapsenakaan tee koko ajan mitään extremeä, istun kuistilla ja juon kahvia ja nautin hyvästä säästä .
Kyllä ihmisen pitäisi pyrkiä myös itse löytämään iloa asioista, lukea vaikka joku kirja, mistä voi sitten kertoa tai suositella muille.
Pahinta on se valitus ja taakan kaataminen muiden harteille ikään kuin se olisi muiden velvollisuus poistaa se yksinäisyys.Ja sitten juuri se, että kaikki mitä ehdottaa, valuu kuin vesi hanhen selästä alas. Mene kahvilaan, no mitä minä sinne, kahviahan saa kotona, no maalaa jotain, ei ole välineitä-- huoh
Kirjoitat asiaa. Jokaisen pitäisi juurikin itse pyrkiä löytämään elämäänsä iloa ja sisältöä. Ja se nyt vaan on niin, että ei se normi ihmisen arki useinkaan niin erikoista ja tapahtumarikasta ole. Mutta jos ei pysty nauttimaan mistään ja kaikki on aina niin vaikeaa ja turhaa, niin sellaiselle ihmiselle ei oikein mitään mahda. Ja aina ei todellakaan ole kysymys mistään masennuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niin tuttua. Oma äitini itkee kurjuuttaan joka päivä. Kohta alan vältellä häntä koska siitä tulee itselleni niin paha mieli. En aio tehdä koskaan samaa omalle lapselleni.
Vierailija kirjoitti:
Onlyfans sivut pystyyn johan tulee seuraa ja sisältöä elämään ja muutakin.
D D D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkääkö eläimistä? Koirasta tai kissasta on uskomattoman paljon seuraa. Jos äiti on tyyppiä "enmie osaa , uskalla" niin on hankalaa. Nämä odottaa että seremoniamestari pitää olla valmiina , itse ei tarvi mitään tehdä. Laittakaa äiti napakymppiin!
Ehdotuksia:
-hanki kaveri
-hanki miesystävä
-hanki seksipartneri (oman ikäinen tai nuorempi)
-rupea auttamaan niitä jotka apua tarvitsevat, on varmaan miljardi autettavaa ja kansalaisjärjestöt tarjoavat töitä. Vaikka SPR maksaa ihan palkkaa jos menee lippaan kanssa seisomaan
-Liity marttoihin
-liity seurakuntaan, mihin tahansa
-liity mihin tahansa naisjärjestöön, vaikka
naisvapaamuurareihin
Jos ei mikään näistä niin:
-hanki korona. Antaa sisältöä elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee hänelle lapsenlapsi. Saa tekemistä ja sinä lastenhoitajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin tuttua. Oma äitini itkee kurjuuttaan joka päivä. Kohta alan vältellä häntä koska siitä tulee itselleni niin paha mieli. En aio tehdä koskaan samaa omalle lapselleni.
Muistan että minun äitini vannoi 40-50 vuosikymmeninään että "mä meen kyllä heti vanhainkotiin enkä jää roikkumaan lasten riesaksi"
Eilen käytiin juhlimassa äitin 90.vuotispäiviä. Kotihoito käy kolme kertaa päivässä, mamma on aika sekaisin mutta kotoaan ei lähde. soittanut tänään useita kertoja, laiton puhelimen "älä häiritse"tilaan koska kuurolle dementille jutteleminen työaikana työpaikalla ei ole pop.
Mää alan tekeen youtube-videoita ja minusta tulee somevaikuttaja ja ikää on vasta 63 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi ratkaisu on hankkia nettiystäviä. Tuttava, sairaseläkkeellä jo parikymmentä vuotta ollut, ystäväpiiri koostuu lastensa mukaan "milloin mistäkin haalituista nettikavereista". He kuitenkin katoavat koska yhteisiä asioita ei löydy ja normielämässä roikkumista yrittävä henkilö ei yksinkertaisesti osaa, koska on pudonnut ulkopuolelle. Seuraava konsti on katsella päivisin suoratoistopalvelua, huudattaa radiota ja hankkia tasatunnein ääntelevä kello. Lapsenlapsetkin toki tuovat actionia elämään, mutta on kurjaa kun mummilla on fyysisiä rajotteita ja tämän valossa lastenhoito lähentelee jo vaarallista tasoa koska kädet ei nouse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ihmiset , jotka syntyneet 80-luvulla eivät ymmärrä, että 50-luvulla syntyneiden aika oli toinen. Kyllä tänä päivänä ihminen voi tehdä töissä vaikka mitä ja kehittää itseään sinne ja tänne ja osallistua vaikka mihin projektiin ja seminaariin ja teamsiin ja viimsiin. Mutta vanhempi sukupolvi , ei niillä ollut tällaista , se oli se liukuhihnatyö tai suorittava työ, tuskin niissä kehitettiin itseään samanlailla kuin nyt , haluttiin vain päästä kotiin perheen kanssa ja siksi se perhe oli tärkeä.
Eli kun mietitte, miksi jollain ei ollut jotain intohimon kohdetta, niin ei varmaan ollut aikaa, se aika meni töihin ja ruuan laittoon ja siivoukseen. Ja nykyihminen selaa pinterestia ja instaa ja inspiroituu siellä vaikuttajien voimaannuttavista mielipiteistä
ja osaa etsiä tietoa tekemisen kohteista netistä itsenäisesti, kun se 50-luvulla syntynyt odottaa yhä tuttavia kylään.Katsokaa joskus toisen näkökulmasta eikä aina omasta, että kun itse keksii, niin miksi toinen ei keksi tekemistä.
50-luvulla syntyneillä oli käytössään koko yhteiskunnan palveluverkosto nykyistä kattavammin sekä mahdollisuus opiskella ja työllistyä.
Suurin ongelma monella tuolloin syntyneellä on ollut muutto kaupunkiin, jossa ollaan kyhjötetty puolison kanssa vailla ystäviä. Elämä on pyörinyt omasta tahdosta työn ja perheen ympärillä, vaikka tarjolla olisi ollut muutakin. Passivoituminen on lähtöisin ihmisestä itsestään kun ei olla opittu itsenäiseen elämään, eikä mikään ole kiinnostunut.
Kyllä kaikilla minun tuntemilla 50- ja 60-luvuilla syntyneillä on mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia. Osaavat käyttää internettiä (jopa minun 85v maatilan emäntänä työuransa tehnyt mummoni osaa), älypuhelimia, whatsappia. Eivät istu odottamassa muita kylään vaan reissaavat minkä ehtivät nyt kun eläkkeellä on aikaa. 50-luvulla syntynyt isäni on vielä työelämässä, käyttää kyllä oikein sujuvasti Teamsia ja vaikka ja mitä ohjelmia työssään. Toki hän ei ole mikään liukuhihnatyöläinen koskaan ollut, tohtori koulutukseltaan. 50-luvulla syntyneillä se "luokkanousu" köyhästä duunariperheestä akateemiseksi oli aika yleistä, vaikka ei tietysti kaikista voinut silloinkaan korkeakoulutettuja tulla.
Terveystalon työterveyslääkäri:Lääkäri Mikael Kivivuori
Pyydä mut käymään hänen luonaan. Olen perusfiksu 44v äijä. Mulla on kokemusta 60+ upeista daameista. He oikeesti kiihottavat mua enemmän kuin pinnalliset kolmekymppiset, jotka ovat jotenkin niin eri aaltopituudella itsekkyytensä ja pinnallisuutensa kanssanäin vuonna 2020.
Me tavallisen näköiset perusrehdit miehet ollaan valmiita hellimään ja juttelrmaan kasvotusten ilman someriippuvuutta.
Ei meilläkään ole niin paljoa kysyntää, mutta miten tehdä aloite 60+ daamin kaa ?
Olen oikeasti vilpittömin mielin lähdössä, jos vaan löytyis kontaktit. Hyvä kunto ja viriili mies ilman päihderiippuvuuksia. Mutta en itseäni nuorempien mieleen, ainakaan heti alussa tässä pinnallisessa maailmassa.
Mielellään hieron hartiatkin... kielisuudelmia odotellessa...
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus näitä kommentteja. Taas oikein viisastenkerho kokoontuu. Onneksi yksikään teistä ei ole minulle sukua.
Tai sitten on 😳😆
Mielestäni kaikki ruumiillisesti rasittava työ sopii vanhemmille ihmisille hyvin. Siinä kun päivän raataa raskaissa (ulko)töissä, niin jo alkaa turhat valitukset jäämään pois.
Oletko sinä niitä lapsellisia ihmisiä, jotka sanovat että koska tuo ei tehnyt sitä ja tätä, en tee minäkään .
Sinä voit aloittaa sellaisen tavan, mikä sinusta on hyvä ja oikein ihan riippumatta siitä miten joku toinen esim äitisi on toiminut.