Lue keskustelun säännöt.
Mitä sisältöä elämään ehdottaisin kuusikymppiselle äidille? Itkee kurjuutta ja yksinäisyyttä
Valittaa niin kauheasti sitä aina puhelimessa että miksei tulla useammin käymään, on niin kurjaa, on niin yksinäistä jne. Oli koko ikänsä kotiäiti, mutta nyt kun kaikki lapset on jo reippaasti aikuisia ja elävät omaa elämää ja äidillä ei olekaan enää mitään. Ei työtä, ei harrastuksia, ainoa mitä tekee on kävelyllä käyminen. Mitä tekemistä voisi tuollaiselle saada että saisi sisältöä elämään? Jotain sosiaalista mielellään ja mikä täyttäisi päivät.
Kommentit (565)
Vierailija kirjoitti:
Jos on terve, niin töihin vain. Esim. siivoushommiin voisi päästä kiinni kesälomien aikana. Ei aikuiset lapset pysty kuusikymppistä viihdyttämään lopun ikää.
Tämä just. Kun se siivoushommissa jyystää lattioita aamuyöstä (työmatkat ensin pahoinpitelijöitä ja ryöväreitä väistellen), niin alkaa se kotona istuminen maistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matka Sveitsiin psykedeeliterapiaan, saisi vanhat kaavoihin kangistuneet aivot kunnon herätyksen!
Sivusta
👍Ehdottomasti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää nyt käydä vakava keskustelu äitisi kanssa siitä, että nyt on korkea aika aikuistua ja itsenäistyä.
Valitettavasti jotkut eivät koskaan kasva vastuullisiksi, itsenäisiksi aikuisiksi vaan roikkuvat lapsissaan ja tekevät kaikkien elämän helvetiksi.
Tai sitten kyseessä on oikea masennus joka tarvitsee hoitoa. Vanhemmat ovat huolehtineet meistä aikoinaan, meillä on velvollisuus huolehtia heistä, kun he jäävät yksin ja ikääntyvät.
Pääsääntöisesti aikuinen ihminen hakeutuu itse avun piiriin. Ketäänhän ei sinne voi pakottaa, ellei ole vaaraksi itselleen tai ympäristölleen.
Toivotan kurjaa elämää. Jos ei tuohon ikään mennessä ole itseään löytänyt niin olkoon löytämättä.
Jos on masentunut niin ei siitä voi parantua ilman parantumisen tahtoa. Jos haluaa velloa elämässään, eikä tehdä muutosta niin ei siihen kukaan voi puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää nyt käydä vakava keskustelu äitisi kanssa siitä, että nyt on korkea aika aikuistua ja itsenäistyä.
Valitettavasti jotkut eivät koskaan kasva vastuullisiksi, itsenäisiksi aikuisiksi vaan roikkuvat lapsissaan ja tekevät kaikkien elämän helvetiksi.
Tai sitten kyseessä on oikea masennus joka tarvitsee hoitoa. Vanhemmat ovat huolehtineet meistä aikoinaan, meillä on velvollisuus huolehtia heistä, kun he jäävät yksin ja ikääntyvät.
Mua ärsyttää jotenkin tosi paljon tämä mantra. Hyväksyisin sen mikäli tämä olisi sukuni tapa, mutta muistan hyvin kuinka "läheinen" oma äitini oli omille vanhemmilleen heidän vanhoilla päivillään. Käytännössä siis soitti pari kertaa kuussa ja otti pari kertaa vuodessa kahville kotiinsa. Ei puhettakaan että olisi koskaan suostunut miksikään omaishoitajaksi. Mutta jotenkin kummasti nyt on eri ääni kellossa kun itse on samassa iässä...
Täytän 60 elokuussa. Vielä työelämässä viitisen vuotta ja tekemistä on töiden ohella ihan riittävästi. Lukeminen, käsityöt, palapelit, kävely, pyöräily, viljelypalsta, akvaario, koronan jälkeen pääsee taas matkustelemaan ja käymään ystävien kanssa leffassa, teatterissa, konserteissa, tapahtumissa, ravintoloissa syömässä. En elä 35-vuotiaan poikani elämää eikä hän onneksi elä minun. Näemme silloin tällöin ja soittelemme kun on asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin on! Hän voisi mennä vaikka Tinderiin tai osallistua esimerkiksi vapaaehtoistoimintaan.
Vierailija kirjoitti:
Ehdota aloittamaan jokin uusi harrastus, erilaisiin jumppiin pystyy varmaankin osallistua etänä netin kautta, ehdota opettelee jonkin uuden taidon, ulkoilu näin keväisin, lukee kirjoja
Äitilläsi on mahdollisesti keskivaikea masennus ja nämä kaikki neuvot mitä täällä annetaan vain lisäävät sitä.
Vähän kuin sanoisi että oleppa nyt reipas ja ryhdistäydy! Naapurin Marttakin tekee sitä ja tätä...kyllä sunkin pitäisi. Näinhän puhutaan kuin lapselle. Äidille nyt apua ensin ja eiköhän tuellasi onnistuta. Uskon että rakastat äitiäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohjaa mamma AV:lle horisemaan, täällä saa muuta v#tutuksen aihetta.
Harmi että mikään taho ei myy pelkästään naisille suunnattuja ryhmämatkoja. Muutama viikko "yksin" naisryhmässä erikoisissa ja eksoottisissa oloissa voisi tehdä äidillesi hyvää. Matkalla yleensä koti- ja ammattiroolit menettävät merkitystään ja ryhmäläiset hakevat toisistaan seuraa. Parasta mitä voisi tapahtua on se, että äitisi löytäisi ystävän. Sinkkumatka (ei mikään parinhakumatka), jos sellaisia olisi, voisi myös toimia.
Matkat on kalliita, mutta voisitte lapset osallistua kustannuksiin, jos äitisi taloudellinen tilanne ei ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyyttä se pohjimmiltaan on että syytetään muita omasta sisäisestä tyhjyyden tunteesta ja samalla luodaan muillekin sitä samaa pahaa ja turvatonta oloa, ei voida päästää lapsesta irti ja antaa hänen elää ja nauttia. Ehdottaisin terapiaa mutta arvaan ettei tuollainen ihminen edes suostu siihen vaikka löytyisikin rahaa tai jokin tuki siihen.
Ei varmasti mene terapiaan koska sairaudentunto puuttuu ja mitä ihmisetkin ajattelisivat!
Tämä äiti tuskin enää on kiinni lapsissaan. Eiköhän kyse ole muusta. Korona-aika masentaa ketä tahansa. Ensimmäisenä kun lehden avaa on vain koronaa koronan perään. A-studiokin on muuttunut pelkäksi K-studioksi. Veetuttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne kerroppa sille mammalle, että on kumma jossei aikuinen ihminen itse itselleen tekemistä keksi. Jos olisi 10vuotias ja valittaisi tekemisenpuuttesta kun pleikkari vietiin niin ok mutta aikuinen,60v. Ei herranlettas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyyttä se pohjimmiltaan on että syytetään muita omasta sisäisestä tyhjyyden tunteesta ja samalla luodaan muillekin sitä samaa pahaa ja turvatonta oloa, ei voida päästää lapsesta irti ja antaa hänen elää ja nauttia. Ehdottaisin terapiaa mutta arvaan ettei tuollainen ihminen edes suostu siihen vaikka löytyisikin rahaa tai jokin tuki siihen.
Ei varmasti mene terapiaan koska sairaudentunto puuttuu ja mitä ihmisetkin ajattelisivat!
Just tuo, " Mitä ihmisetkin nyt ajattelis? ". Onneksi olen päässyt itse siitä ajattelusta. Minulla on sukulainen joka on huolissaan minunkin tekemisistä, juurikin tuota mantraa toistaen. ;D Mitä väliä. Just tämäkin on sitä iän tuomaa rentoutta.
Mielestani kirjoittaja tarkoitti sita, etta toisilla on liikaa toita kun toisilla ei ole mitaan tehtavaa. Molemmat ovat huonossa asemassa.
Varmaan tuossa 60 v aidin tapauksessa loytyisi vaikka mita hanta kiinnostavaa tekemista, kunhan miettisi mika kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Näin se menee. Toisilla nuoremmilla ei ole rahaa millä elää elämää, toisilla senioreilla on rahaa yllin kyllin muttei elämää siltikään. Työuran, oli se kotona, firmassa tai omassa yrityksessä, jälkeen moni huomaakin olevansa tyhjän päällä "kuin attendossa" liian nuorena kun mitään aktiviteettia kotona ei olekkaan.
Muutama tärppi: vapaaehtoistyöt, seurakunta, seurat, harrastus, koira.
Rahan kerääminen on siitä pirullinen asia että se ei lopu koskaan, ennen kuin kerääjä on mullan alla. Siellä sillä ei ole merkitystä. Kuitenkin suuressa kuvassa jos täällä kerää miljoona euroa rahaa ikäänsä, jollain oliargilla on saman verran päivässä liikevaihtoa. Niin se on suhteellista raha.
Tässä ketjussa on kautta linjan teemana "aktiviteettien" etsiminen. Ilmeisesti on olemassa ihmislaji jonka elämä koostuu aktiviteetista toiseen siirtymisestä. Uskon kuitenkin että on paljon minunlaisiani ihmisiä joilla käyntivoimana on ensisijaisesti rikas sisäinen elämä ja siitä kumpuavat erilaiset vaihtelevat mielenkiinnon kohteet jotka saattavat poikia oikein aktiviteetteja tai sitten ei.
Ehkä voisit keksiä äidillesi jonkun aktiviteetin jonka hän itse alkaisi kokea velvoittavaksi? Ostakaa hänelle hyvä ranteesta sykettä mittaava urheilukello ja haastakaa hänen keräämään liikuntasuorituksia joita hän voi jakaa ja te lapset voitte kommentoida netissä. Tavoitteena 100% aktiivisuuden kerääminen joka ikinen päivä. Pyöräily erityisesti on harrastus joka voi virkistää, koska siinä maisemat vaihtuvat ja uusien reittien keksiminen on kivaa. Voisitte osallistua myös perheryhmänä kilometrikisaan tai äitisi voisi liittyä johonkin muuhun ryhmään.
Voi ristus näitä kommentteja. Taas oikein viisastenkerho kokoontuu. Onneksi yksikään teistä ei ole minulle sukua.
Tuossa on hyvä tavoite:
https://www.iltalehti.fi/fitnessvoimailu/a/769acbeb-b756-4d83-86cb-88f6…
Vielä ehtii hyvin kun vaan innostuu.
Tai sitten kyseessä on oikea masennus joka tarvitsee hoitoa. Vanhemmat ovat huolehtineet meistä aikoinaan, meillä on velvollisuus huolehtia heistä, kun he jäävät yksin ja ikääntyvät.