Itsekkään miehen käytösmallit alkavat tarttua lapseen, mitä teen
Ollaan eroamispisteessä, mun psyyke ei kestä tätä enää. Jokin osa musta vaan siitä huolimatta haluaisi jotenkin korjata asiat, vaikka se tuskin on mahdollista.
Mies on siis todella itsekäs tapaus. Olen itse vähän sellainen tossu luonteeltani, enkä siksi edes tiedostanut asiaa, ennen kuin aloin selvitellä päätäni terapeutin kanssa. Miehen täytyy aina saada päättää kaikki, jos asiat ei mene hänen haluamallaan tavalla hän ikään kuin taantuu sellaiseksi kiukuttelevaksi teiniksi. Ajattelee ihan aina, kaikessa ensin itseään, hänen tyytyväisyytensä tulee ennen kaikkia - myös perhettämme. Ei kykene kompromisseihin, näkee ne kai jonkinlaisena heikkouden osoittamisena. Hän uskoo vilpittömästi olevansa parempi kuin muut ja jotenkin ansaitsevansa enemmän. Kritisoi muita ihmisiä paljon, ja esim. keskustelutilanteissa ei kuuntele eri mieltä olevia ihmisiä lainkaan vaan muuttaa keskustelun ns. kilpapuhumiseksi ja jauhaa omia juttujaan muiden päälle, kunnes he luovuttavat.
Ahdistavinta on, että huomaan näiden piirteiden siirtyvän lapseemme, joka tuntuu olevan uhkaavasti kasvamassa ns. "kiusaajaluonteeksi", kun isä toitottaa hänelle tätä omaa sairasta maailmankuvaansa. Siis että olet parempi kuin muut, älä pelkää näyttää sitä muille, ansaitset enemmän, joten sinun täytyy vaatia enemmän jne. Kun pitäisi tehdä jotain, mikä ei huvita (kuten lasten usein täytyy, esim. läksyt ennen kaverin luo lähtemistä), lapsi on alkanut kopioimaan isänsä käytösmalleja, saattaa siis vetää raivokohtauksen, paiskoa tavaroita, huutaa mulle ihan kamalia asioita, vedota johonkin isänsä sanomaan jne.
Miehen kanssa ei näissä tilanteissa voi toimia yhteisenä rintamana, vaan hän sysää minut vain syrjään (tai jopa ryhtyy lapsen seuraksi huutokuoroon) ja ilmaisee lapsellekin näin, että olen ns. "kakkosluokan vanhempi" ja vain isä on tarpeeksi hyvä hoitamaan nämä tilanteet. En vain tiedä, mitä teen. Tuntuu, että olen menettämässä lapseni miehelleni, ja ero vain pahentaisi asiaa.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla yhtenä rintamana = mies ei toimi sinun haluamallasi tavalla.
Mies ei kirjaimellisesti suostu käsittelemään lapsen ongelmia yhdessä minun kanssani. Kun lapsi saa raivokohtauksen, mies liittyy hänen seuranaan huutamaan minulle, on esim. lapsen edessä tällaisissa tilanteissa haukkunut minut huonoksi äidiksi, käskenyt painumaan h*lvettiin, myös fyysisesti tönäissyt ulos huoneesta ja paiskannut oven kiinni naamani edessä.
Itse haluaisin käsitellä nämä asiat lapsen kanssa niin, että istumme miehen ja lapsen kanssa yhdessä alas ja ilmaisemme miehen kanssa, että aikuiset ovat yhtä rintamaa ja asiat tulee hoitaa keskustellen, ei huutaen ja ovia paiskoen.
ap
Jos tämä ei anna sinulle vastausta siitä mitä sinun tulee tehdä, niin et kyllä täältäkään vastausta saa. Lueppa itse mitä kirjoitit ja sitten mieti miksi olet vielä tuossa suhteessa.
Tiedän, että tästä pitää lähteä. Eniten vaan pelkään sitä, että menetän lapseni, sillä tunnen miehen ja tiedän, että hän tulee kokemaan avioeron kilpailuna eikä luovuta, ennen kuin on saanut lapsen omalle puolelleen ja mut muserrettua. Pelkään, että mies kääntää lapsen lopullisesti mua vastaan. Ääh.
Enkä siis väitä, että tässä olisi vikaa pelkästään miehessä. Tottakai meissä molemmissa on vikamme, kuten kaikissa ihmisissä. Mun olisi pitänyt osata jo aiemmin ottaa tiukempi asenne, tai kasvattaa selkäranka ja lähteä. En kuitenkaan myöskään halua lähteä tappelemaan miehen kanssa lapsen edessä, omassa perheessäni tapeltiin paljon ja koin sen aina ahdistavaksi.
ap
Ap, taistele vastaan!🤬👍👍👍
Ei sinun tarvitse lasta luovuttaa miehelle, teillä on yhteishuoltajuus?
Enkä tarkoita taistelemista riidellen, vaan pidä puolesi ja kerro selkeästi mielipiteesi rauhassa ja totea, että asiat aina kuuluu keskustella.
Saata lapsi pois tilanteesta ja sano miehelle, että lapsia ei sekoiteta aikuisten keskusteluihin, ja lapsen manipulointi ei kuulu parisuhteeseen.
Pysy tiukkana ja vahvana!!❤
Lapsi huomaa tämän ja alkaa puolustamaan sinua. Et ole vaan räsymatto, jonka päälle astellaan.
Tulipa sanoja, mutta en yhtään tykännyt lukea, että teillä isä kohtelee lapsen Äitiä tällä tavoin🤬🤪 Missä arvostus, joka kuuluu kyllä tasa-arvoiseen parisuhteeseen...
Jos haluat lisää mun ajatuksia, niin kerro ja valaise enemmän tilannettasi.
Kaikkea hyvää ja tsemppiä!!👍👍👍💕💕💕💕
Näytä mistä olet tehty niin, että miehesi voi säikähtää ja pyytää varmasti anteeksi sinulta.
Tähtitaivas☆
Vierailija kirjoitti:
Järjestä sen elämään joku vetävä misu. Mies jättää sut itse alta aikayksikön ja asia ratkeaa!
Pahinta taitaa olla, että vaikka nämä löytäisi uusia kiusattavia, eivät luovu vanhoista. Hankalat tyypit tarvii aina saada kiusata jotakuta ja muistavat aina mistä on joskus saanut huomiota. Haluavat säilyttää "ankkureita" eli eivät todellakaan jätä exiä rauhaan.
Mutta, voitko ap puhua lapsen kanssa kaksin. Esim että ihmisillä on erilaisia tapoja, mutta kukaan ei ole toista parempi, vaan erilainen. Että isän tapa on vaan yksi, mutta on muitakin tapoja. Ala kaikessa hiljaisuudessa etsimään kotia, muutat ja laita eropaperit. Älä kerro mitään ennenkuin olet muuttanut, sillä mies tekee kaikkensa vaikeuttaakseen muuttoasi. Etkä anna sille avainta.
Valitettavasti kuulostaa siltä, että tilanteessasi eri voisi olla hyvä ratkaisu. Mitä kauemmin tuota jatkuu, niin sitä pahempaa jälkeä tulee.
Miten selvitit asian?
Tähtitaivas☆
Ei se poismuutto lapsen kanssa onnistu tuosta vaan. Tarvitsee toisen vanhemman luvan, jos siirtää lapsen kirjat muualle. Tämä kannattaa muistaa. Jos itse muutat pois, on silloin se toinen lapsen lähivanhempi. Ymmärrän hyvin tuon, ettei se ero ole helppoa. Mun ex ei ole noin paha ja lapset on fiksuja. Mutta en vaan tykkää joka toinen viikko lähettää lapsia sinne, kun ei yhtään tiedä mitä siellä tapahtuu. Yhdessä ollessa sai sentään olla lasten kanssa lähes kokoajan. Meillä tämä isä räyhää lapsillekin. Ja mitään sille ei voi, kun päällisin puolin hoitaa asiat.
Mulla on ap:n kuvailun kaltainen kaveri. Ei noiden lisäksi osaa, pysty, halua eikä kykene myöntämään olevansa missään asiassa väärässä, vaan väittää vastaan ja puolustelee loppuun asti. Jopa ihan totaalinaurettaviin mittasuhteisiin asti. Sairas. Kun huomaa jossain vaiheessa omien argumenttiensa loppuvan kesken, niin sitten vetää homman läskiksi yrittämällä heittää asian vitsiksi ja yrittää näin vaihtaa aihetta. Hakee muita omalle puolelleen. Jos tätä ei hänelle sallita, niin alkaa lentää ns. vehkeet seinään, eli kiukuttelu uhriutuminen jne. Ääri-lapsellista. Super-itsekästä. Tyhmää. Ääliömäistä. Keskenkasvuista. Noloa!
no kyseisen isän mielestä, ja kyllä tuntuu olevan vientiä. Kierre jatkuu niin kauan kun naiset puskee lapsia näille.