Lue keskustelun säännöt.
Nuoren poikaystävä ja suuret ruokakustannukset
14.04.2021 |
Enpä osannut tällaiseen varautua. 17 v tyttären poikaystävä viettää meillä paljon aikaa ja toki ruokaa tarjotaan ja jääkaapilla saa vapaasti käydä. Sama käytäntö myös silloin, kun ovat pojan kotona. Poika on kova syömään ja jatkuvasti nälkä, tämän ymmärrän kyllä, kun on kasvava nuori. Välillä vaan tekee tiukkaa, kun ruokailut on niin suuret. Onko muilla tällaista ongelmaa?
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap:lla ongelmana se raha, mikä tytön poikaystävän syömisiin menee eikä halua yhdessäoloa rajoittaa, sitten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että alat ostaa halvempia täyttäviä ruokia ja myös puhut nuorten kanssa siitä, että vatsan saa syödä täyteen, mutta tiettyinä ruoka-aikoina ja että mitä se arkiruoka on.
Oliko niin, että pojan perhe on varakkaampi, tilaavat usein pizzaa tytöllekin ym.? Luulen, että heillä ei ehkä riittäisi ymmärrys siihen, jos ap alkaisi pyytää ruokarahaa, vaikka jollain kommentoijalla sellainen olikin toiminut.
Jos jomman kumman poikani tyttöystävän perhe pyytäisi rahaa poikani syömisistä siellä, vaikka miten ystävällisesti, en kyllä lähtisi rahaa antamaan vaan poika söisi jatkossa sitten kotona. Olisi todella outo kuvio alkaa makssaa oman lapsensa ruokahuollossa jollekin toiselle perheelle.
Tasapainon saa hyvin säilymään niinkin, että nuoret viikonloppukyläilee suunnilleen yhtä paljon kummankin luona.
Eikös siinä ehdotettu kaupassa pojan kanssa yhdessä käyntiä ja maksamista? Ideaali tilannehan rahallisesti olisi 50/50, mutta jos se on pikemminkin 80/20, niin mitä pahaa tai hävettävää kustannusten jaon ehdottamisessa on? Ja tässä kohtaahan on kyseessä eri asia kuin rahan pyytäminen toiselta perheeltä, kun poika ”asuu” siinä perheessä suurimman osan ajasta.
Ei ole mitään pahaa siinä, jos haluaa pyytää ruokakustannuksiin rahaa. Jos kerran pojan vanhemmille ei ole mikään ongelma sekään, että poika viettää noin paljon aikaa toisen perheen nurkissa.
Minun itseni vain olisi todella vaikea kuvitella tilannetta, että antaisin alaikäisen nuoreni viettää seurustelukumppanin luona niin paljon aikaa, että ruokakuluista tulisi ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei taida nuoret haaveilla korkeasta koulutuksesta ja hyvästä ammatista sekä monipuolisista kaverisuhteista, jos kaiken vapaa-ajan viettävät kahdestaan jossain vanhempien asunnolla.
Tämähän on tosi paljon yhteiskuntaluokkasidonnainen asia. Ei ne olleet akateemisten perheiden lapsia ainakaan mun nuoruudessa, jotka muuttivat teineinä seurustelukaverinsa huoneeseen asumaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on nuorten seurustelukumppanit osa perhettä ja itsestäänselvästi myös syövät meillä. Onko ap:n tilanteessa nyt siis raha tiukassa vai mihin haluaisit ajatuksia?
Muut ymmärsi asian, sinä heikkolahjaisena et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin se ruuan ahmiminen oikein alkaa? Oma 15 v poikani on jo 180 cm ja hoikka kuin mikä. Pikemminkin joudun tuputtamaan hänelle ruokaa.
Mulla 15-vuotias 189 cm ja normaalipainon alarajalla, urheilee paljon ja SYÖ!
Ehkä tuollaiset lyhyet nuoret miehet ei vaan sit kuluta niin paljon.
Tuommoinen pätkä mitään syö, meidän 206 cm voi tulla näyttämään mallia, kunhan maailmalta ehtii ja joukkue päästää. 😉
👍🏻😅
Niinpä niin!
Ymmärrän ap:tä hyvin mutta ruokaa voi tehdä efullisestikin: paljon juureksia, keittoja, laatikoita, pizzapeltiä. Meillä kielsin leikkeleiden ”ylenpalttisen” käytön eli ei saa ottaa vaan leikkelettä ilman leipää ja leivän päälle saa laittaa ainoastaan yhden siivun leikkelettä eikä kaikkia mitä kaapista löytyy. Leipää voi leipoa itse, halpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taida nuoret haaveilla korkeasta koulutuksesta ja hyvästä ammatista sekä monipuolisista kaverisuhteista, jos kaiken vapaa-ajan viettävät kahdestaan jossain vanhempien asunnolla.
Tämähän on tosi paljon yhteiskuntaluokkasidonnainen asia. Ei ne olleet akateemisten perheiden lapsia ainakaan mun nuoruudessa, jotka muuttivat teineinä seurustelukaverinsa huoneeseen asumaan.
Näin oli minunkin nuoruudessani parikymmentä vuotta sitten. Ikävä tosiasia on, että usein koulutus- ja ansiotaso jää matalaksi ja useimmiten eletään muiden ja yhteiskunnan rahoilla. Riidellään, erotaan, pariudutaan uudestaan, riidellään, erotaan ja ollaan lähiöyksinhuoltajia ilman koulutusta. Kolmekymppisinä paskaduunissa todistellaan itselleen, että ei kuitenkaan olla tyhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on nuorten seurustelukumppanit osa perhettä ja itsestäänselvästi myös syövät meillä. Onko ap:n tilanteessa nyt siis raha tiukassa vai mihin haluaisit ajatuksia?
Muut ymmärsi asian, sinä heikkolahjaisena et.
Mistä nousee tarve tällaiseen? Ihan itse laittoi sitten, että eikun olihan se tuossa. Ehkä luki ketjua muutoin kuin alusta loppuun lineaarisesti, ei silloin kukaan muista missä mitäkin oli. Itse ajattelen, että sillä, joka kokee tällaiset kommentit jotenkin parempina kuin tarkentavat kysymykset, on vaikeaa itsensä tai jonkin muun asian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Ymmärrän ! Vaikea tilanne.
Eihän sitä voi kieltääkään.
Höpö höpö, voi sanoa, että pääsääntöisesti kumpikin syö ruoan kotonaan. Ja välipalaksi jotain edullista, makkarat ja juustot kieltoon, tarkoitan, että nuorilla leikkeleitä jne. on raskaasti leivän päällä, jos asiasta ei puhuta.
Jos rahasta on tiukkaa niin silloin kaikki huolehtivat, ettei kustannukset kasva.
Näillä meillä mentiin, molemmat ovat nyt naimisissa, eli säännöt sopi hyvin serustelukumppaneille.
Puhut ensin tytön kanssa ja sitten molemmille.Tällaisessa tilanteessahan he eivät ole olleet teillä esim. viikonloppuja. Vai laitoitko aina lounaalle ja päivälliselle kotiin? Naapurinpoikiako ne oli? Ihan hyvä sääntö siis, ei siinä mitään, mutta ei toimiva, jos useamman päivän peräkkäin on paikalla.
No meillä oli samasta kaupungista ja samasta lukiosta, joten, jos illalla tekivät läksyjä yhdessä, kotona syötiin ja sitten aloitettiin, noin pääsääntöisesti. Lukion kolmannella, kun seukkailua oli takana jo pari vuotta, olivat joskus viikonloppuja jommankumman kotona, yleensä meillä kun meillä on iso talo, iso pihan ja kuulema kivempaa olla, kun voi olla koko perheen kanssa, ei vaan omassa huoneessa. Ja nämä siis vävyjen ja miniöitten suusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on nuorten seurustelukumppanit osa perhettä ja itsestäänselvästi myös syövät meillä. Onko ap:n tilanteessa nyt siis raha tiukassa vai mihin haluaisit ajatuksia?
Muut ymmärsi asian, sinä heikkolahjaisena et.
Mistä nousee tarve tällaiseen? Ihan itse laittoi sitten, että eikun olihan se tuossa. Ehkä luki ketjua muutoin kuin alusta loppuun lineaarisesti, ei silloin kukaan muista missä mitäkin oli. Itse ajattelen, että sillä, joka kokee tällaiset kommentit jotenkin parempina kuin tarkentavat kysymykset, on vaikeaa itsensä tai jonkin muun asian kanssa.
Kullekin vastataan kun kohdalla ollaan, kukaan lue loppuun ja sitten palaa ja etsi niitä joille vastaa. Jotenkin tuntuu, että outoa vastata kun ei tiedä mistä on kysymys. Mutta kukin toki tyylillään, kunhan höpisee.
Ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap:lla ongelmana se raha, mikä tytön poikaystävän syömisiin menee eikä halua yhdessäoloa rajoittaa, sitten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että alat ostaa halvempia täyttäviä ruokia ja myös puhut nuorten kanssa siitä, että vatsan saa syödä täyteen, mutta tiettyinä ruoka-aikoina ja että mitä se arkiruoka on.
Oliko niin, että pojan perhe on varakkaampi, tilaavat usein pizzaa tytöllekin ym.? Luulen, että heillä ei ehkä riittäisi ymmärrys siihen, jos ap alkaisi pyytää ruokarahaa, vaikka jollain kommentoijalla sellainen olikin toiminut.
Jos jomman kumman poikani tyttöystävän perhe pyytäisi rahaa poikani syömisistä siellä, vaikka miten ystävällisesti, en kyllä lähtisi rahaa antamaan vaan poika söisi jatkossa sitten kotona. Olisi todella outo kuvio alkaa makssaa oman lapsensa ruokahuollossa jollekin toiselle perheelle.
Tasapainon saa hyvin säilymään niinkin, että nuoret viikonloppukyläilee suunnilleen yhtä paljon kummankin luona.
Eikös siinä ehdotettu kaupassa pojan kanssa yhdessä käyntiä ja maksamista? Ideaali tilannehan rahallisesti olisi 50/50, mutta jos se on pikemminkin 80/20, niin mitä pahaa tai hävettävää kustannusten jaon ehdottamisessa on? Ja tässä kohtaahan on kyseessä eri asia kuin rahan pyytäminen toiselta perheeltä, kun poika ”asuu” siinä perheessä suurimman osan ajasta.
Ei ole mitään pahaa siinä, jos haluaa pyytää ruokakustannuksiin rahaa. Jos kerran pojan vanhemmille ei ole mikään ongelma sekään, että poika viettää noin paljon aikaa toisen perheen nurkissa.
Minun itseni vain olisi todella vaikea kuvitella tilannetta, että antaisin alaikäisen nuoreni viettää seurustelukumppanin luona niin paljon aikaa, että ruokakuluista tulisi ongelma.
16-17-v. seurustellessa se nyt ei ole äidin antamista olla, se on yhdessä ajan viettoa. Äitien luvan tarvitsee yöpymisiin, mutta sen jälkeen on aika keinotekoista yrittää sanella paljonko kummankin luona ollaan. Yleensä ollaan sen tytön luona enemmän, koska tytöllä todennäköisesti jo hygieniatarvikkeita yms. enemmän, ei tarvitse niin paljo kuljettaa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aikoinaan poika- ja tyttöystävät, kaverit sun muut söivät kotonansa. Ei toisten kakaroita tarvitse ruokkia jatkuvasti. Hulluahan se on.
Eli jos seurusteleva nuori on pari päivää seurustelukumppanin luona, niin nuori käy kotona syömässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat piti mulle vastaavassa tilanteessa puhuttelun ja jouduin sitten itse rajoittamaan poikaystävän syömisiä meillä. Tietty vähän loukkaannuin, mutta söihän se kuin hevonen.
Täällä lähiö YH:t alapeukuttaa jos koulutus (tai sen puute) tulee puheeksi 😽
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ostat pojalle erikseen ison packin noodeleita ja halvinta tunaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on nuorten seurustelukumppanit osa perhettä ja itsestäänselvästi myös syövät meillä. Onko ap:n tilanteessa nyt siis raha tiukassa vai mihin haluaisit ajatuksia?
Muut ymmärsi asian, sinä heikkolahjaisena et.
Mistä nousee tarve tällaiseen? Ihan itse laittoi sitten, että eikun olihan se tuossa. Ehkä luki ketjua muutoin kuin alusta loppuun lineaarisesti, ei silloin kukaan muista missä mitäkin oli. Itse ajattelen, että sillä, joka kokee tällaiset kommentit jotenkin parempina kuin tarkentavat kysymykset, on vaikeaa itsensä tai jonkin muun asian kanssa.
Kullekin vastataan kun kohdalla ollaan, kukaan lue loppuun ja sitten palaa ja etsi niitä joille vastaa. Jotenkin tuntuu, että outoa vastata kun ei tiedä mistä on kysymys. Mutta kukin toki tyylillään, kunhan höpisee.
Ohis.
Keskustelua selaillaan ja se kommentti laitetaan, kun ajatus syntyy. Eri asia on sit vastailla yksittäisiin kommentteihin, silloin toki voi lukea sen lainausketjun viimeisen vaikka kahdeksan kertaa. Kyllä varmasti kaikki tietää mistä kysymys, kyllä multa ainakin joskus aloituksen jokin info jää unholaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat piti mulle vastaavassa tilanteessa puhuttelun ja jouduin sitten itse rajoittamaan poikaystävän syömisiä meillä. Tietty vähän loukkaannuin, mutta söihän se kuin hevonen.
No huh huh! Todella törpösti toimittu, ei voi muuta sanoa.
Tuonikäisen poikaystävä on jo (toivottavasti) melko vakavasti kuvioissa, eli ei mikään vaihtuva tyyppi. Itse lasken lasteni vaki-seurustelukumppanit osaksi perhettä, eikä tulisi mieleenkään evätä ruokailua. Pidän "omina lapsina", ja meillä on hyvät välit.
Toki välillä sitten omat lapseni käyvät toisessakin kodissa syömässä, eli vähän voi miettiä tasapuolisuutta. Mutta en lähtisi laskimen kanssa nipottamaan, noloa ja kylmää sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on nuorten seurustelukumppanit osa perhettä ja itsestäänselvästi myös syövät meillä. Onko ap:n tilanteessa nyt siis raha tiukassa vai mihin haluaisit ajatuksia?
Muut ymmärsi asian, sinä heikkolahjaisena et.
Mistä nousee tarve tällaiseen? Ihan itse laittoi sitten, että eikun olihan se tuossa. Ehkä luki ketjua muutoin kuin alusta loppuun lineaarisesti, ei silloin kukaan muista missä mitäkin oli. Itse ajattelen, että sillä, joka kokee tällaiset kommentit jotenkin parempina kuin tarkentavat kysymykset, on vaikeaa itsensä tai jonkin muun asian kanssa.
Kullekin vastataan kun kohdalla ollaan, kukaan lue loppuun ja sitten palaa ja etsi niitä joille vastaa. Jotenkin tuntuu, että outoa vastata kun ei tiedä mistä on kysymys. Mutta kukin toki tyylillään, kunhan höpisee.
Ohis.
Eikö se ollut hänen kommenttinsa, ei vastaus jollekin?
Pojalle 10 purkkia Lidlin Coquette hernekeitoa, 10 pakettia retkievästä ja pötkylä halvinta naamamakkaraa niin ei kustannukset nouse kattoon! Ja ruokaa vasta puusavootan jälkeen!
Ei taida nuoret haaveilla korkeasta koulutuksesta ja hyvästä ammatista sekä monipuolisista kaverisuhteista, jos kaiken vapaa-ajan viettävät kahdestaan jossain vanhempien asunnolla.