Lue keskustelun säännöt.
Nuoren poikaystävä ja suuret ruokakustannukset
14.04.2021 |
Enpä osannut tällaiseen varautua. 17 v tyttären poikaystävä viettää meillä paljon aikaa ja toki ruokaa tarjotaan ja jääkaapilla saa vapaasti käydä. Sama käytäntö myös silloin, kun ovat pojan kotona. Poika on kova syömään ja jatkuvasti nälkä, tämän ymmärrän kyllä, kun on kasvava nuori. Välillä vaan tekee tiukkaa, kun ruokailut on niin suuret. Onko muilla tällaista ongelmaa?
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Olen itse syönyt toisten ruokia nuorena, ja viimeiset vuosikymmenet ruokkinut toisten nuoria sitäkin enemmän.
Kiinnitä enemmän huomioita siihen että ruokaa on tarjolla riittävästi sillä hinnalla mihin on varaa. Tee kunnolliset ateriat, laadusta tinkimättä mutta ikään kuin suurperheellinen. Varaa poikaystävän varallekin jotain edullista syötävää , leipää, leikkeleitä, juureksiä, hedelmiä ...
Ei tuo ole edes vaikeaa, kun kuvittelet talouteen pari ylimääräistä perheenjäsentä, jotka on ruokittava samalla rahalla kuin nykyiset.
Olis lounasaika, mitäs oot laittanu kun on jo nälkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On perin suomalainen tapa neuvoa vierasta olemaan ”kuin kotonaan” kuitenkaan tarkoittamatta sitä.
Tutullani oli sama tilanne mutta hän ei siitä ääneen valittanut. Huomasin kyllä että oli aika nolona kerran ollessani siellä kylässä ja tytön poikaystävä otti ruokaan ensimmäisenä kahmaisten kaikki suurimmat lohipalat (oli siis lohikeitto ruokana). Luulen että viimeisille jäi lähes pelkkää lientä.
Juu, harmillinen tilanne...
Poikaystävälle moro ja näkemiin.
Vierailija kirjoitti:
Pihiä jengiä täällä. Ite seurustelin joskus lukion lopussa pari vuotta tanskalaisen pojan kanssa ja hän asui vielä kotona (olin siis tyyliin just 18). Hänen vanhempansa olivat supermukavia eivätkä närkästyneet yhtään vaikka asuin heillä välillä pari kuukauttakin yhteen menoon. Toki olin kyllä erittäin pieniruokainen, mutta ihmeen seesteisesti suhtautuivat ylimääräiseen likkaan jaloissa pyörimässä. Olivat kovin pettyneitä kun meille tuli aikanaan ero.
Jos itellä olisi lapsia niin kyllä pyrkisin siihen, että heidän kavereillaan ja seurustelukumppaneillaan olisi meillä tervetullut olo. Se on hyvä sijoitus. Sosiaaliset suhteet on teineille kaikki kaikessa.
Jos olit pieniruokainen niin asia on täysin eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun aikoinaan veljeni tyttöystävä käytännössä asui meillä. 3kk jälkeen äitini pyysi ruokarahaa. Iso riita tuli. Menivät sitten molemmat tyttöystävän kotiin loisimaan.
Jos alaikäisiä, niin tilannetta ei pidä edes päästää tuohon pisteeseen, että asutaan seurustelukaverin kodissa monta kuukautta. Mulla kaksi seurustelevaa teiniä, yökyläilyt eivät ole mitään joka viikonlopun juttuja.
Onhan siinä eroa, onko se suuriruokainen poika oma vai tyttären poikaystävä. Joku pieiäniruokainen tyttöystävä ei tunnu suursyömäriperheessä juurikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtaa olla pojan äiti iloinen kun se ahmatti syö välillä muuallakin
Vierailija kirjoitti:
Tutullani oli sama tilanne mutta hän ei siitä ääneen valittanut. Huomasin kyllä että oli aika nolona kerran ollessani siellä kylässä ja tytön poikaystävä otti ruokaan ensimmäisenä kahmaisten kaikki suurimmat lohipalat (oli siis lohikeitto ruokana). Luulen että viimeisille jäi lähes pelkkää lientä.
Jos ollaan niin tuttuja, että vakkarina seurustelukumppani on ruokapöydässä syömässä ja meininki tuo, niin minä kyllä ystävällisesti huomauttaisin asiasta.
Omille teinipojilleni sanon samasta viikoittain, ota kohtuudella eka annos niin että kaikille ja kunnolla ruokaa ja sitten lisää sen mukaan kuin kattilassa vielä on. Nälkähän kasvavilla nuorilla miehillä on ihan hirveä eikä useimmilla omaa kokemusta muonitusvastuusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olen kyllä onnellinen, että tyttärellä on kiva ja luotettava poikaystävä, enkä aio rajoittaa heidän yhdessä olemistaan, muutenkin tää korona on rajoittanut nuorten elämää jo liikaa. Pojan luona usein myös tilaavat ruokaa ja pojan äiti maksaa myös tyttäreni tilaukset, ovat varmaan ymmärtäneet, että meillä ei ole tähän useinkaan varaa, eivätkä pyydäkään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutullani oli sama tilanne mutta hän ei siitä ääneen valittanut. Huomasin kyllä että oli aika nolona kerran ollessani siellä kylässä ja tytön poikaystävä otti ruokaan ensimmäisenä kahmaisten kaikki suurimmat lohipalat (oli siis lohikeitto ruokana). Luulen että viimeisille jäi lähes pelkkää lientä.
Jos ollaan niin tuttuja, että vakkarina seurustelukumppani on ruokapöydässä syömässä ja meininki tuo, niin minä kyllä ystävällisesti huomauttaisin asiasta.
Omille teinipojilleni sanon samasta viikoittain, ota kohtuudella eka annos niin että kaikille ja kunnolla ruokaa ja sitten lisää sen mukaan kuin kattilassa vielä on. Nälkähän kasvavilla nuorilla miehillä on ihan hirveä eikä useimmilla omaa kokemusta muonitusvastuusta.
Siinä on ihan pointtinsa, että perinteisten vierailutapojen mukaan ruokaa ottaa ensin naiset vanhimmasta nuorimpaan ja sitten miehet vanhimmasta nuorimpaan. Sitäkin voisi huonosti kasvatetulle nurkissa pyörivälle poikaystävälle ohjeistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutullani oli sama tilanne mutta hän ei siitä ääneen valittanut. Huomasin kyllä että oli aika nolona kerran ollessani siellä kylässä ja tytön poikaystävä otti ruokaan ensimmäisenä kahmaisten kaikki suurimmat lohipalat (oli siis lohikeitto ruokana). Luulen että viimeisille jäi lähes pelkkää lientä.
Jos ollaan niin tuttuja, että vakkarina seurustelukumppani on ruokapöydässä syömässä ja meininki tuo, niin minä kyllä ystävällisesti huomauttaisin asiasta.
Omille teinipojilleni sanon samasta viikoittain, ota kohtuudella eka annos niin että kaikille ja kunnolla ruokaa ja sitten lisää sen mukaan kuin kattilassa vielä on. Nälkähän kasvavilla nuorilla miehillä on ihan hirveä eikä useimmilla omaa kokemusta muonitusvastuusta.
Siinä on ihan pointtinsa, että perinteisten vierailutapojen mukaan ruokaa ottaa ensin naiset vanhimmasta nuorimpaan ja sitten miehet vanhimmasta nuorimpaan. Sitäkin voisi huonosti kasvatetulle nurkissa pyörivälle poikaystävälle ohjeistaa.
Eli vieras viimeisenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutullani oli sama tilanne mutta hän ei siitä ääneen valittanut. Huomasin kyllä että oli aika nolona kerran ollessani siellä kylässä ja tytön poikaystävä otti ruokaan ensimmäisenä kahmaisten kaikki suurimmat lohipalat (oli siis lohikeitto ruokana). Luulen että viimeisille jäi lähes pelkkää lientä.
Jos ollaan niin tuttuja, että vakkarina seurustelukumppani on ruokapöydässä syömässä ja meininki tuo, niin minä kyllä ystävällisesti huomauttaisin asiasta.
Omille teinipojilleni sanon samasta viikoittain, ota kohtuudella eka annos niin että kaikille ja kunnolla ruokaa ja sitten lisää sen mukaan kuin kattilassa vielä on. Nälkähän kasvavilla nuorilla miehillä on ihan hirveä eikä useimmilla omaa kokemusta muonitusvastuusta.
Niitä nuoria miehiä on ollut aina, mutta ei se ennen ollut samanlaista perseilyä ruoan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee ruuaksi poikaystävän siellä ollessa edullisempaa ruokaa ja kata ruoka pöytään valmiiksi. Esimerkiksi jos iltapalatarvikkeet on valmiina pöydässä, niin harva menee jääkaapille etsimään parempaa syötävää.
Hienoa, että olet ottanut poikaystävän osaksi perhettä. Nuoret varmasti arvostavat sitä myöhemmin. Voit myös keskustella asiasta tyttäresi kanssa ja miettiä miten tämän saisi järjestettyä yhteisymmärryksessä. Esimerkiksi mietitte yhdessä ruokalistoja tms. Muista kuitenkin korostaa, että pidät poikaystävästä, että tämä on täysin tervetullut aina teille ja saa toki edelleen syödä kuten ennenkin.
Milloin se ruuan ahmiminen oikein alkaa? Oma 15 v poikani on jo 180 cm ja hoikka kuin mikä. Pikemminkin joudun tuputtamaan hänelle ruokaa.
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Ymmärrän ! Vaikea tilanne.
Eihän sitä voi kieltääkään.
Höpö höpö, voi sanoa, että pääsääntöisesti kumpikin syö ruoan kotonaan. Ja välipalaksi jotain edullista, makkarat ja juustot kieltoon, tarkoitan, että nuorilla leikkeleitä jne. on raskaasti leivän päällä, jos asiasta ei puhuta.
Jos rahasta on tiukkaa niin silloin kaikki huolehtivat, ettei kustannukset kasva.
Näillä meillä mentiin, molemmat ovat nyt naimisissa, eli säännöt sopi hyvin serustelukumppaneille.
Puhut ensin tytön kanssa ja sitten molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Pihiä jengiä täällä. Ite seurustelin joskus lukion lopussa pari vuotta tanskalaisen pojan kanssa ja hän asui vielä kotona (olin siis tyyliin just 18). Hänen vanhempansa olivat supermukavia eivätkä närkästyneet yhtään vaikka asuin heillä välillä pari kuukauttakin yhteen menoon. Toki olin kyllä erittäin pieniruokainen, mutta ihmeen seesteisesti suhtautuivat ylimääräiseen likkaan jaloissa pyörimässä. Olivat kovin pettyneitä kun meille tuli aikanaan ero.
Jos itellä olisi lapsia niin kyllä pyrkisin siihen, että heidän kavereillaan ja seurustelukumppaneillaan olisi meillä tervetullut olo. Se on hyvä sijoitus. Sosiaaliset suhteet on teineille kaikki kaikessa.
Kyse on useammin siitä, että rahat on tiukilla, kuin että huvikseen oltaisiin pihejä. Varmasti kaikki tarjoaisivat ruoat lapsensa kumppanille mielellään, jos ei se tarkoittaisi sitä, että muissa asioissa joutuu sen vuoksi tinkimään.
Vierailija kirjoitti:
No olen kyllä onnellinen, että tyttärellä on kiva ja luotettava poikaystävä, enkä aio rajoittaa heidän yhdessä olemistaan, muutenkin tää korona on rajoittanut nuorten elämää jo liikaa. Pojan luona usein myös tilaavat ruokaa ja pojan äiti maksaa myös tyttäreni tilaukset, ovat varmaan ymmärtäneet, että meillä ei ole tähän useinkaan varaa, eivätkä pyydäkään. Ap
No mikä sitten oli sulla ongelma tässä? pidät heidän yhdessäoloa niin tärkeänä, että et halua sitä millään tavalla rajoittaa, niin valinnan hinta sitten on niiden poikaystävän syömien ruokien hinta. Kaikissa valinnoissa on puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Milloin se ruuan ahmiminen oikein alkaa? Oma 15 v poikani on jo 180 cm ja hoikka kuin mikä. Pikemminkin joudun tuputtamaan hänelle ruokaa.
Mulla 15-vuotias 189 cm ja normaalipainon alarajalla, urheilee paljon ja SYÖ!
Ehkä tuollaiset lyhyet nuoret miehet ei vaan sit kuluta niin paljon.
Pihiä jengiä täällä. Ite seurustelin joskus lukion lopussa pari vuotta tanskalaisen pojan kanssa ja hän asui vielä kotona (olin siis tyyliin just 18). Hänen vanhempansa olivat supermukavia eivätkä närkästyneet yhtään vaikka asuin heillä välillä pari kuukauttakin yhteen menoon. Toki olin kyllä erittäin pieniruokainen, mutta ihmeen seesteisesti suhtautuivat ylimääräiseen likkaan jaloissa pyörimässä. Olivat kovin pettyneitä kun meille tuli aikanaan ero.
Jos itellä olisi lapsia niin kyllä pyrkisin siihen, että heidän kavereillaan ja seurustelukumppaneillaan olisi meillä tervetullut olo. Se on hyvä sijoitus. Sosiaaliset suhteet on teineille kaikki kaikessa.