Onko salarakas aina kynnysmatto?

En, otan vaan ns. rusinat pullasta. 

Saan miehen luokseni aina kun haluan. Minä kutsun, ja hän tulee viivana. Se riittää minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivupano on aina reikä, ei muuta.

Kuvittelet, että tässä on kyse pelkästä seksistä? Yrität nyt söpösti loukata niitä salarakkaita tai pettäjiä? Ihmisillä on erilaisia tarpeita, joita ei tyydytetä vain sen yhden ihmisen kanssa. Kotona koen henkistäväkivaltaa, minua väheksytään, jne. Haluan kasvattaa ja elättää lapseni sinne itsenäisyyteen ja aikuisuuteen ja tarvitsen sitä henkistä tukea muualta, kun kotona olen täysi nolla. Ehkä sitä olenkin, mutta elämästään voi silti tehdä edes vähän inhimillisempää.

Aivan kuin olisin itse kirjoittanut tämän! Kohtalotoveri -hali- Minä niin ymmärrän sinua.

Kolikon toiselta puolelta: minä olen tällaisen ihmisen "salarakas". Ollut jo monta vuotta. Yhteys meillä lähinnä henkinen nykyisin, seksi jäi sivuasemaan jo vuosia sitten, eikä alun perinkään ollut se pääasia--tunsimme entuudestaan ja pikku hiljaa ajauduimme läheisemmiksi. Alkuhuumassa kuvittelimme että murenevat suhteet omilla tahoillamme jäävät taakse ja päädymme "oikeaksi" pariskunnaksi - kunnes hän joutui toteamaan, ettei pysty rikkomaan perhettään ja jättämään puolisoa, joka mm. uhkailee itsarilla heti kun asiat ei mene hänen mukaansa ja ottaa hanakasti esim veitsiä yms mukaan riitoihin. Muu perhe pidättää hengitystä ja tekee kaikkensa jotta tunnelma pysyy kevyenä. Lapset ovat oppineet siihen, että kaikki täytyy tehdä tämän pillin mukaan, muuten tulee hirveitä raivokohtauksia.

En usko että hän tulee koskaan eroamaan, ja sääliksi käy oikeastaan koko perhettä. Nykyisin juttelemme päivittäin, ja olen hänelle se ehkä henkinen kumppani jota hän ei puolisostaan koskaan tule saamaan ja joka auttaa häntä jaksamaan omaa elämäänsä.

 

Toistaiseksi olen omalla tahollani yksin, mutta pidemmän päälle tämä ei tule minulle riittämään koska kaipaan oikeata kumppania ja fyysistäkin läsnäoloa, joten uskon että aikanaan joudun vähentämään yhteydenpitoa.

 

Kai nyt sentään ymmärrät, että suurin osa pettäjistä puhuu potaskaa kumppanistaan? ”En voi erota kun vaimo/mies uhkaa its arilla” - on tosi perusselitys. Ei kai hän voisi sekä säästää että syödä kakkuaan jos kertoisi sinulle, että oikeastaan rakastan vaimoani mutta jännitys kiihottaa ja on kiva pitää sinutkin. Totuus on mitä luultavimmin se, ettei halua erota ja luopua perheestään. Voihan toki olla, että tämä on juuri se poikkeus, mistä minä tiedän. Kannattaa kuitenkin ihan oman hyvinvoinnin takia tiedostaa mikä on mitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivupano on aina reikä, ei muuta.

Kuvittelet, että tässä on kyse pelkästä seksistä? Yrität nyt söpösti loukata niitä salarakkaita tai pettäjiä? Ihmisillä on erilaisia tarpeita, joita ei tyydytetä vain sen yhden ihmisen kanssa. Kotona koen henkistäväkivaltaa, minua väheksytään, jne. Haluan kasvattaa ja elättää lapseni sinne itsenäisyyteen ja aikuisuuteen ja tarvitsen sitä henkistä tukea muualta, kun kotona olen täysi nolla. Ehkä sitä olenkin, mutta elämästään voi silti tehdä edes vähän inhimillisempää.

Aivan kuin olisin itse kirjoittanut tämän! Kohtalotoveri -hali- Minä niin ymmärrän sinua.

Kolikon toiselta puolelta: minä olen tällaisen ihmisen "salarakas". Ollut jo monta vuotta. Yhteys meillä lähinnä henkinen nykyisin, seksi jäi sivuasemaan jo vuosia sitten, eikä alun perinkään ollut se pääasia--tunsimme entuudestaan ja pikku hiljaa ajauduimme läheisemmiksi. Alkuhuumassa kuvittelimme että murenevat suhteet omilla tahoillamme jäävät taakse ja päädymme "oikeaksi" pariskunnaksi - kunnes hän joutui toteamaan, ettei pysty rikkomaan perhettään ja jättämään puolisoa, joka mm. uhkailee itsarilla heti kun asiat ei mene hänen mukaansa ja ottaa hanakasti esim veitsiä yms mukaan riitoihin. Muu perhe pidättää hengitystä ja tekee kaikkensa jotta tunnelma pysyy kevyenä. Lapset ovat oppineet siihen, että kaikki täytyy tehdä tämän pillin mukaan, muuten tulee hirveitä raivokohtauksia.

En usko että hän tulee koskaan eroamaan, ja sääliksi käy oikeastaan koko perhettä. Nykyisin juttelemme päivittäin, ja olen hänelle se ehkä henkinen kumppani jota hän ei puolisostaan koskaan tule saamaan ja joka auttaa häntä jaksamaan omaa elämäänsä.

 

Toistaiseksi olen omalla tahollani yksin, mutta pidemmän päälle tämä ei tule minulle riittämään koska kaipaan oikeata kumppania ja fyysistäkin läsnäoloa, joten uskon että aikanaan joudun vähentämään yhteydenpitoa.

 

Kai nyt sentään ymmärrät, että suurin osa pettäjistä puhuu potaskaa kumppanistaan? ”En voi erota kun vaimo/mies uhkaa its arilla” - on tosi perusselitys. Ei kai hän voisi sekä säästää että syödä kakkuaan jos kertoisi sinulle, että oikeastaan rakastan vaimoani mutta jännitys kiihottaa ja on kiva pitää sinutkin. Totuus on mitä luultavimmin se, ettei halua erota ja luopua perheestään. Voihan toki olla, että tämä on juuri se poikkeus, mistä minä tiedän. Kannattaa kuitenkin ihan oman hyvinvoinnin takia tiedostaa mikä on mitäkin.

Tottakai, ja tietenkin minä kuulen vain yhden puolen näistä asioista niin kun hän on sanonutkin, vaikka tunnen kyllä puolison itsekin (etäisesti) pidemmän ajan takaa ja tiedän että nämä ei ole täysin tuulesta temmattuja juttuja. Silti, kuten sanoinkin, ensihuuman ja pilvilinnojen rakentelun jälkeen hän joutui toteamaan, ettei puolestaan kykene lähtemään ja luopumaan perheestään. Halusin vain tuoda näitä elämän realiteetteja tähän, ja näissä tilanteissa on harvemmin täysin mustavalkoista - ja välistä löytyy tällaisiakin tarinoita. 

Vajakkien pervohommia!

Pettäjät on yhteiskunnan syöpä, rottia, jotka tuhoaa elämää ympärillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei salarakas! Etenkin jos olet itsekin perheellinen. Haluaisin vain näin rikkoutuneen perheen (isäni petti toisen, perheellisen naisen kanssa äitiäni) lapsena ymmärtää, mitä teidän päässänne liikkuu ja ajattelitteko lapsienne tuntemuksia ollenkaan? Tässä meidän tapauksessa kummatkaan eivät olisi halunneet kuitenkaan erota puolisoistaan; vaikka joulunakin laittoivat jotain runoja (🙄) toisilleen. Isäni ainakin itsekäs ihminen, naisesta en paljoa tiedä.

Haluaisin ymmärtää oikeasti, että miten selitätte itsellenne perheen rikkomisen, miksei voi vaan erota ensin, jos ei oma perhe riitä? Sitten se lapsille tarkoitettu aika käytetään salarakkaaseen ja kokoajan vahdataan puhelinta yhteisellä ajalla kun salasuhde on meneillään. Iskeekö siinä puhdas itsekkyys vaiko onko jotain sellaista, miten selitätte omien lapsienne kärsimyksen itsellenne? Täällä kuitenkin ilmeisesti muutama salasuhteellinen mies/nainen puhumassa. Etenkin perheellisen, pettävän äidin näkökulma kiinnostaisi.

Että vastuu naiselle? Ja äidille? Missä miehen vastuu? Ja ei, en ole pettävä enkä perheellinen mutta mietin vain.

Ihan kummallakin on yhtälailla vastuu ja itse syytän tilanteesta ainoastaan itsekeskeistä isääni, koska hän meidän perheemme rikkoi. Minua vain kiinnostaa perheellisen naisen näkökulma etenkin, koska siihen ei ole omaa kosketuspintaa samalla tavalla.

Lapset kokevat tiettyä omistusoikeutta vanhempiinsa, ja mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä ymmärrettävämpää se tavallaan on. Kuitenkin myös vanhemman pitää vetää rajoja suhteessa lapsiinsa. Yksi ylittämätön raja on siinä, että vanhemman seksuaalisuus ja seksielämä ei kuulu lapsille, eivätkä lapset voi sitä arvioida tai esittää sen suhteen vaatimuksia.

Erityisesti aikuisen lapsen tulee ymmärtää, ettei vanhempien parisuhde ole VAIN lapsia varten, eikä lapsi tiedä siitä kaikkea. Ei pidäkään tietää.

Vaatimus siitä, että vanhemmat pysyvät iäti yhdessä ja ovat toisilleen seksuaalisesti uskollisia elämänsä loppuun asti voi tarkoittaa vaatimusta siitä, että vanhempi elää loppuelämänsä jopa ilman seksiä. Ei sellaista voi toiselta vaatia. Loppuelämä on pitkä aika, ja muuta aikaa ei ihmisellä ole.

Se sitten, onko tekeillä ero vai jokin muu ratkaisu, on myös monimutkainen asia. Ei ole hyvä asia, jos perheellinen ihminen eroaa herkästi, eli nämä ”eroa ensin” -neuvot ovat ongelmallisia. Pitkässä liitossa voi lasten jo aikuistuttua olla niinkin, että toisen puolison toimeentulo riippuu pitkälti liiton pysyvyydestä. Etenkin perheenäidit jäävät usein pienipalkkaisiksi ja eläkekertymä kärsii. On hyvin epäreilua myös jättää vaimo köyhyyteen, jos löytää romanssin vanhemmalla iällä. Siinä on käytetty hyväksi naisen parhaita vuosia ja hankittu ja hoidatettu lapset hänen kustannuksellaan. Ei siitä voi noin vain suunnata kohti uusia seikkailuita, jos on normaali vastuuntuntoinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että salarakkaaksi päättävillä (ainakin naisilla, miehiä en juuri tunne) on melko huono itsetunto, ja kova tarve saada hyväksyntää. Sellainen valituksi tulemisen toive tuntuu aika suurelta, että olisi edes parempi kuin jonkun vaimo ja täten jollekin ykkönen.

Pettäjillä on järjestään huono itsetunto. Jos parisuhde on huono niin yksinkertaisesti ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että salarakkaaksi päättävillä (ainakin naisilla, miehiä en juuri tunne) on melko huono itsetunto, ja kova tarve saada hyväksyntää. Sellainen valituksi tulemisen toive tuntuu aika suurelta, että olisi edes parempi kuin jonkun vaimo ja täten jollekin ykkönen.

Pettäjillä on järjestään huono itsetunto. Jos parisuhde on huono niin yksinkertaisesti ero.

Tämä on aika pätevä näkemys nuorten ihmisten lapsettomiin suhteisiin. Pitkissä liitoissa ja vanhemmuuden vastuuta kantaessa asia ei ole näin yksinkertainen. Ensinnäkään mikään pitkä liitto tai liitto, johon on yhdessä harkitusti saatu toivottuja lapsia, ei ole kategorisesti ”huono”. Elämä ei ole mustavalkoista.

Toiseksi ero ei ole mikään yksinkertainen juttu, jos yhteiselämää on takana pitkään tai jos asiaan liittyy lapsia.

Melkosena kynnysmattona tunnen olevani koska olen niin kiinnostunut salarakkaastani. Hänellä on vaimo ja perhe, ja minuun on yhteydessä vain kun on tylsää. Mutten osaa päästää irti, vielä. Vaimoaan ei jätä enkä sitä pyytäisikään.

Kyllä vähän siltä vaikuttaa. Säälittävää ottaa toisen tähteet

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vähän siltä vaikuttaa. Säälittävää ottaa toisen tähteet

Pätee polysuhteisiinkin

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on kynnysmatto. Salarakas ei ole sitoutunut mihinkään. Vaimolla on pettävä mies ja salarakkaalla on jonkun hölmön mies pantavana.

Lol

Sori nyt vaan mutta en osaa pitää näitä salarakkaita henkisesti tasapainoisina. Ihan sen perusteella miten itse kertovat aiheesta omasta näkökulmastaan. Jos motiivina seksi, varattu kumppani on harvoin sattumaa vaan egonbuustausta jolla tuntea itsensä Erityiseksi. Ja rakastuneet... No, jos roikkuu kuukausi- tai jopa vuositolkulla odottamassa eroa uskoen ties mitä selityksiä, se on läheisriippuvuutta. Molemmissa taustalla itsetunto-ongelmat. 

Vierailija kirjoitti:

Sori nyt vaan mutta en osaa pitää näitä salarakkaita henkisesti tasapainoisina. Ihan sen perusteella miten itse kertovat aiheesta omasta näkökulmastaan. Jos motiivina seksi, varattu kumppani on harvoin sattumaa vaan egonbuustausta jolla tuntea itsensä Erityiseksi. Ja rakastuneet... No, jos roikkuu kuukausi- tai jopa vuositolkulla odottamassa eroa uskoen ties mitä selityksiä, se on läheisriippuvuutta. Molemmissa taustalla itsetunto-ongelmat. 

Ei tarvitse olla itsetunto-ongelmia kun jos nyt vaan sattuu tämä varattu olemaan kiinnostava ihminen, sydän ei kysele onko vapaa vai varattu. Se vaan sattui nyt olemaan varattu. 

Ei minun salarakkaat ole koskaan olleet kynnysmattoja. Olen kyllä heitä rakastanut ja sen näyttänyt. Nämä päinvastoinväittäjät puhuvat ilman oikeaa tietoa vain tunteidensa varassa.

M45

No ei. Kallein aarteeni, rakkaani 💗

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori nyt vaan mutta en osaa pitää näitä salarakkaita henkisesti tasapainoisina. Ihan sen perusteella miten itse kertovat aiheesta omasta näkökulmastaan. Jos motiivina seksi, varattu kumppani on harvoin sattumaa vaan egonbuustausta jolla tuntea itsensä Erityiseksi. Ja rakastuneet... No, jos roikkuu kuukausi- tai jopa vuositolkulla odottamassa eroa uskoen ties mitä selityksiä, se on läheisriippuvuutta. Molemmissa taustalla itsetunto-ongelmat. 

 

Ei tarvitse olla itsetunto-ongelmia kun jos nyt vaan sattuu tämä varattu olemaan kiinnostava ihminen, sydän ei kysele onko vapaa vai varattu. Se vaan sattui nyt olemaan varattu. 

...Ja kun ilmenee että se kiinnostava ihminen on varattu, itseään arvostava ihminen jättää homman siihen ja suuntaa kohti uusia seikkailuja. Kyllä siinä jotain epätoivoista on, jos kokee ettei meressä riitä kalaa itsellekin.

 Toki voi olla ihan impulssikontrollin puutettakin, jos heittäytyy tunteiden vietäväksi riskeistä piittaamatta. Ei kauhean tasapainoista sekään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on kynnysmatto. Salarakas ei ole sitoutunut mihinkään. Vaimolla on pettävä mies ja salarakkaalla on jonkun hölmön mies pantavana.

Toisaalta salatakas ei ole rakas ollenkaan vaan pelkkä hu@ra.

Kumpikaan ei ole rakas. Mutta mies ei sentään petä salarakastaan niin kuin vaimoaan. Eli sitä ei ihan idioottina pidä toisin kuin vaimoaan.

Voi voi, miehellä on useita ja monia samaan aikaan.

Mikä ihmeen kämppis? Tarkoitatko avopuolisoa vai oletko niin sitoutumiskammoinen, että puhut kämppiksestä?