Lue keskustelun säännöt.
Onko salarakas aina kynnysmatto?
13.04.2021 |
Millaiset kokemukset tai ajatukset teillä on rinnakkaissuhteesta? Toisilla on elämässä kaksi rakasta esim. kämppis ja salarakas, mutta uskon että rakkautta ja hyvää kohtelua on vaikea antaa useammalle. Aina siinä on kärsii joku. Miten on?
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Hei salarakas! Etenkin jos olet itsekin perheellinen. Haluaisin vain näin rikkoutuneen perheen (isäni petti toisen, perheellisen naisen kanssa äitiäni) lapsena ymmärtää, mitä teidän päässänne liikkuu ja ajattelitteko lapsienne tuntemuksia ollenkaan? Tässä meidän tapauksessa kummatkaan eivät olisi halunneet kuitenkaan erota puolisoistaan; vaikka joulunakin laittoivat jotain runoja (🙄) toisilleen. Isäni ainakin itsekäs ihminen, naisesta en paljoa tiedä.
Haluaisin ymmärtää oikeasti, että miten selitätte itsellenne perheen rikkomisen, miksei voi vaan erota ensin, jos ei oma perhe riitä? Sitten se lapsille tarkoitettu aika käytetään salarakkaaseen ja kokoajan vahdataan puhelinta yhteisellä ajalla kun salasuhde on meneillään. Iskeekö siinä puhdas itsekkyys vaiko onko jotain sellaista, miten selitätte omien lapsienne kärsimyksen itsellenne? Täällä kuitenkin ilmeisesti muutama salasuhteellinen mies/nainen puhumassa. Etenkin perheellisen, pettävän äidin näkökulma kiinnostaisi.
Että vastuu naiselle? Ja äidille? Missä miehen vastuu? Ja ei, en ole pettävä enkä perheellinen mutta mietin vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei salarakas! Etenkin jos olet itsekin perheellinen. Haluaisin vain näin rikkoutuneen perheen (isäni petti toisen, perheellisen naisen kanssa äitiäni) lapsena ymmärtää, mitä teidän päässänne liikkuu ja ajattelitteko lapsienne tuntemuksia ollenkaan? Tässä meidän tapauksessa kummatkaan eivät olisi halunneet kuitenkaan erota puolisoistaan; vaikka joulunakin laittoivat jotain runoja (🙄) toisilleen. Isäni ainakin itsekäs ihminen, naisesta en paljoa tiedä.
Haluaisin ymmärtää oikeasti, että miten selitätte itsellenne perheen rikkomisen, miksei voi vaan erota ensin, jos ei oma perhe riitä? Sitten se lapsille tarkoitettu aika käytetään salarakkaaseen ja kokoajan vahdataan puhelinta yhteisellä ajalla kun salasuhde on meneillään. Iskeekö siinä puhdas itsekkyys vaiko onko jotain sellaista, miten selitätte omien lapsienne kärsimyksen itsellenne? Täällä kuitenkin ilmeisesti muutama salasuhteellinen mies/nainen puhumassa. Etenkin perheellisen, pettävän äidin näkökulma kiinnostaisi.
Täällä yksi. Toki olen nyt jälkikäteen ajatellut lapsiani paljonkin, ja ymmärtänyt paljonko vahinkoa olen heidän psyykelleen tehnyt. Tuntuu kauhealta, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Onneksi olen kuitenkin kasvanut ja toivon pystyväni tulevaisuudessa tekemään fiksumpia ratkaisuja, enkä olisi tunteen vietävissä. Itsekästä se oli, kaikilta osin. Myös salarakastani kohtaan, mutta toki hän aikuisena ihmisenä on itse vastuussa valinnoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei salarakas! Etenkin jos olet itsekin perheellinen. Haluaisin vain näin rikkoutuneen perheen (isäni petti toisen, perheellisen naisen kanssa äitiäni) lapsena ymmärtää, mitä teidän päässänne liikkuu ja ajattelitteko lapsienne tuntemuksia ollenkaan? Tässä meidän tapauksessa kummatkaan eivät olisi halunneet kuitenkaan erota puolisoistaan; vaikka joulunakin laittoivat jotain runoja (🙄) toisilleen. Isäni ainakin itsekäs ihminen, naisesta en paljoa tiedä.
Haluaisin ymmärtää oikeasti, että miten selitätte itsellenne perheen rikkomisen, miksei voi vaan erota ensin, jos ei oma perhe riitä? Sitten se lapsille tarkoitettu aika käytetään salarakkaaseen ja kokoajan vahdataan puhelinta yhteisellä ajalla kun salasuhde on meneillään. Iskeekö siinä puhdas itsekkyys vaiko onko jotain sellaista, miten selitätte omien lapsienne kärsimyksen itsellenne? Täällä kuitenkin ilmeisesti muutama salasuhteellinen mies/nainen puhumassa. Etenkin perheellisen, pettävän äidin näkökulma kiinnostaisi.Että vastuu naiselle? Ja äidille? Missä miehen vastuu? Ja ei, en ole pettävä enkä perheellinen mutta mietin vain.
Kyllä naiset joskus salakuljettavat vierasta tavaraa makkariin.
Vierailija kirjoitti:
Hei salarakas! Etenkin jos olet itsekin perheellinen. Haluaisin vain näin rikkoutuneen perheen (isäni petti toisen, perheellisen naisen kanssa äitiäni) lapsena ymmärtää, mitä teidän päässänne liikkuu ja ajattelitteko lapsienne tuntemuksia ollenkaan? Tässä meidän tapauksessa kummatkaan eivät olisi halunneet kuitenkaan erota puolisoistaan; vaikka joulunakin laittoivat jotain runoja (🙄) toisilleen. Isäni ainakin itsekäs ihminen, naisesta en paljoa tiedä.
Haluaisin ymmärtää oikeasti, että miten selitätte itsellenne perheen rikkomisen, miksei voi vaan erota ensin, jos ei oma perhe riitä? Sitten se lapsille tarkoitettu aika käytetään salarakkaaseen ja kokoajan vahdataan puhelinta yhteisellä ajalla kun salasuhde on meneillään. Iskeekö siinä puhdas itsekkyys vaiko onko jotain sellaista, miten selitätte omien lapsienne kärsimyksen itsellenne? Täällä kuitenkin ilmeisesti muutama salasuhteellinen mies/nainen puhumassa. Etenkin perheellisen, pettävän äidin näkökulma kiinnostaisi.
En ole perheellinen, enkä pettävä, eikä ole omakohtaista kokemusta tällaisesta. Ihmettelin kuitenkin tuosta kirjoituksestasi, miksi lapset kärsivät enemmän, jos vanhempi käyttää aikaansa salarakkaalle, kuin jos hän käyttää aikaansa harrastukseen, opiskeluun tai ylitöihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei salarakas! Etenkin jos olet itsekin perheellinen. Haluaisin vain näin rikkoutuneen perheen (isäni petti toisen, perheellisen naisen kanssa äitiäni) lapsena ymmärtää, mitä teidän päässänne liikkuu ja ajattelitteko lapsienne tuntemuksia ollenkaan? Tässä meidän tapauksessa kummatkaan eivät olisi halunneet kuitenkaan erota puolisoistaan; vaikka joulunakin laittoivat jotain runoja (🙄) toisilleen. Isäni ainakin itsekäs ihminen, naisesta en paljoa tiedä.
Haluaisin ymmärtää oikeasti, että miten selitätte itsellenne perheen rikkomisen, miksei voi vaan erota ensin, jos ei oma perhe riitä? Sitten se lapsille tarkoitettu aika käytetään salarakkaaseen ja kokoajan vahdataan puhelinta yhteisellä ajalla kun salasuhde on meneillään. Iskeekö siinä puhdas itsekkyys vaiko onko jotain sellaista, miten selitätte omien lapsienne kärsimyksen itsellenne? Täällä kuitenkin ilmeisesti muutama salasuhteellinen mies/nainen puhumassa. Etenkin perheellisen, pettävän äidin näkökulma kiinnostaisi.En ole perheellinen, enkä pettävä, eikä ole omakohtaista kokemusta tällaisesta. Ihmettelin kuitenkin tuosta kirjoituksestasi, miksi lapset kärsivät enemmän, jos vanhempi käyttää aikaansa salarakkaalle, kuin jos hän käyttää aikaansa harrastukseen, opiskeluun tai ylitöihin?
En ole tuo keneltä kysyit vaan 143. Ihmisen elämä on aina tasapainottelua resurssien kanssa, ja aikaa on aina sille mikä on tärkeää. Salarakkaan kanssa touhutessa annetaan kyllä sinnepäin sellaisia resursseja, mitä perhe todellakin ansaitsisi. Lämpöä, aikaa, hyväntuulisuutta, mahdollisesti rahaa. Ja samalla annetaan perheelle valheita, teeskentelyä ja kulissia. Lapset aistivat tämän kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei salarakas! Etenkin jos olet itsekin perheellinen. Haluaisin vain näin rikkoutuneen perheen (isäni petti toisen, perheellisen naisen kanssa äitiäni) lapsena ymmärtää, mitä teidän päässänne liikkuu ja ajattelitteko lapsienne tuntemuksia ollenkaan? Tässä meidän tapauksessa kummatkaan eivät olisi halunneet kuitenkaan erota puolisoistaan; vaikka joulunakin laittoivat jotain runoja (🙄) toisilleen. Isäni ainakin itsekäs ihminen, naisesta en paljoa tiedä.
Haluaisin ymmärtää oikeasti, että miten selitätte itsellenne perheen rikkomisen, miksei voi vaan erota ensin, jos ei oma perhe riitä? Sitten se lapsille tarkoitettu aika käytetään salarakkaaseen ja kokoajan vahdataan puhelinta yhteisellä ajalla kun salasuhde on meneillään. Iskeekö siinä puhdas itsekkyys vaiko onko jotain sellaista, miten selitätte omien lapsienne kärsimyksen itsellenne? Täällä kuitenkin ilmeisesti muutama salasuhteellinen mies/nainen puhumassa. Etenkin perheellisen, pettävän äidin näkökulma kiinnostaisi.En ole perheellinen, enkä pettävä, eikä ole omakohtaista kokemusta tällaisesta. Ihmettelin kuitenkin tuosta kirjoituksestasi, miksi lapset kärsivät enemmän, jos vanhempi käyttää aikaansa salarakkaalle, kuin jos hän käyttää aikaansa harrastukseen, opiskeluun tai ylitöihin?
En ole tuo keneltä kysyit vaan 143. Ihmisen elämä on aina tasapainottelua resurssien kanssa, ja aikaa on aina sille mikä on tärkeää. Salarakkaan kanssa touhutessa annetaan kyllä sinnepäin sellaisia resursseja, mitä perhe todellakin ansaitsisi. Lämpöä, aikaa, hyväntuulisuutta, mahdollisesti rahaa. Ja samalla annetaan perheelle valheita, teeskentelyä ja kulissia. Lapset aistivat tämän kaiken.
Näin äkkiseltään olettaisi, että kuitenkin ylitöiden vuoksi poissaoleva, stressaantunut ja väsynyt vanhempi aiheuttaa lapsille, enemmän kärsimystä kuin iloinen, onnellinen ja mahdollisesti rakkaudenhuumassa oleva vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei salarakas! Etenkin jos olet itsekin perheellinen. Haluaisin vain näin rikkoutuneen perheen (isäni petti toisen, perheellisen naisen kanssa äitiäni) lapsena ymmärtää, mitä teidän päässänne liikkuu ja ajattelitteko lapsienne tuntemuksia ollenkaan? Tässä meidän tapauksessa kummatkaan eivät olisi halunneet kuitenkaan erota puolisoistaan; vaikka joulunakin laittoivat jotain runoja (🙄) toisilleen. Isäni ainakin itsekäs ihminen, naisesta en paljoa tiedä.
Haluaisin ymmärtää oikeasti, että miten selitätte itsellenne perheen rikkomisen, miksei voi vaan erota ensin, jos ei oma perhe riitä? Sitten se lapsille tarkoitettu aika käytetään salarakkaaseen ja kokoajan vahdataan puhelinta yhteisellä ajalla kun salasuhde on meneillään. Iskeekö siinä puhdas itsekkyys vaiko onko jotain sellaista, miten selitätte omien lapsienne kärsimyksen itsellenne? Täällä kuitenkin ilmeisesti muutama salasuhteellinen mies/nainen puhumassa. Etenkin perheellisen, pettävän äidin näkökulma kiinnostaisi.En ole perheellinen, enkä pettävä, eikä ole omakohtaista kokemusta tällaisesta. Ihmettelin kuitenkin tuosta kirjoituksestasi, miksi lapset kärsivät enemmän, jos vanhempi käyttää aikaansa salarakkaalle, kuin jos hän käyttää aikaansa harrastukseen, opiskeluun tai ylitöihin?
En ole tuo keneltä kysyit vaan 143. Ihmisen elämä on aina tasapainottelua resurssien kanssa, ja aikaa on aina sille mikä on tärkeää. Salarakkaan kanssa touhutessa annetaan kyllä sinnepäin sellaisia resursseja, mitä perhe todellakin ansaitsisi. Lämpöä, aikaa, hyväntuulisuutta, mahdollisesti rahaa. Ja samalla annetaan perheelle valheita, teeskentelyä ja kulissia. Lapset aistivat tämän kaiken.
Näin äkkiseltään olettaisi, että kuitenkin ylitöiden vuoksi poissaoleva, stressaantunut ja väsynyt vanhempi aiheuttaa lapsille, enemmän kärsimystä kuin iloinen, onnellinen ja mahdollisesti rakkaudenhuumassa oleva vanhempi.
Jos näin olisi niin eikä meidän kannattaisi kannustaa perheenäitejä ja -isiä etsimään joukolla salarakkaita? Koko yhteiskunnan onnellisuus voisi lisääntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei salarakas! Etenkin jos olet itsekin perheellinen. Haluaisin vain näin rikkoutuneen perheen (isäni petti toisen, perheellisen naisen kanssa äitiäni) lapsena ymmärtää, mitä teidän päässänne liikkuu ja ajattelitteko lapsienne tuntemuksia ollenkaan? Tässä meidän tapauksessa kummatkaan eivät olisi halunneet kuitenkaan erota puolisoistaan; vaikka joulunakin laittoivat jotain runoja (🙄) toisilleen. Isäni ainakin itsekäs ihminen, naisesta en paljoa tiedä.
Haluaisin ymmärtää oikeasti, että miten selitätte itsellenne perheen rikkomisen, miksei voi vaan erota ensin, jos ei oma perhe riitä? Sitten se lapsille tarkoitettu aika käytetään salarakkaaseen ja kokoajan vahdataan puhelinta yhteisellä ajalla kun salasuhde on meneillään. Iskeekö siinä puhdas itsekkyys vaiko onko jotain sellaista, miten selitätte omien lapsienne kärsimyksen itsellenne? Täällä kuitenkin ilmeisesti muutama salasuhteellinen mies/nainen puhumassa. Etenkin perheellisen, pettävän äidin näkökulma kiinnostaisi.Että vastuu naiselle? Ja äidille? Missä miehen vastuu? Ja ei, en ole pettävä enkä perheellinen mutta mietin vain.
Ihan kummallakin on yhtälailla vastuu ja itse syytän tilanteesta ainoastaan itsekeskeistä isääni, koska hän meidän perheemme rikkoi. Minua vain kiinnostaa perheellisen naisen näkökulma etenkin, koska siihen ei ole omaa kosketuspintaa samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei salarakas! Etenkin jos olet itsekin perheellinen. Haluaisin vain näin rikkoutuneen perheen (isäni petti toisen, perheellisen naisen kanssa äitiäni) lapsena ymmärtää, mitä teidän päässänne liikkuu ja ajattelitteko lapsienne tuntemuksia ollenkaan? Tässä meidän tapauksessa kummatkaan eivät olisi halunneet kuitenkaan erota puolisoistaan; vaikka joulunakin laittoivat jotain runoja (🙄) toisilleen. Isäni ainakin itsekäs ihminen, naisesta en paljoa tiedä.
Haluaisin ymmärtää oikeasti, että miten selitätte itsellenne perheen rikkomisen, miksei voi vaan erota ensin, jos ei oma perhe riitä? Sitten se lapsille tarkoitettu aika käytetään salarakkaaseen ja kokoajan vahdataan puhelinta yhteisellä ajalla kun salasuhde on meneillään. Iskeekö siinä puhdas itsekkyys vaiko onko jotain sellaista, miten selitätte omien lapsienne kärsimyksen itsellenne? Täällä kuitenkin ilmeisesti muutama salasuhteellinen mies/nainen puhumassa. Etenkin perheellisen, pettävän äidin näkökulma kiinnostaisi.En ole perheellinen, enkä pettävä, eikä ole omakohtaista kokemusta tällaisesta. Ihmettelin kuitenkin tuosta kirjoituksestasi, miksi lapset kärsivät enemmän, jos vanhempi käyttää aikaansa salarakkaalle, kuin jos hän käyttää aikaansa harrastukseen, opiskeluun tai ylitöihin?
Minun tapauksessa siksi, että yhteiseen ajanviettoon tarkoitettu aika kului naisen kanssa ja huomasin, että petti äitiäni & salaili. Eri asia jos kuluttaa muutoin vain aikaa muuhun mutta jos on yhdessä suunniteltua/sovittua aikaa ja sen käyttää toiseen naiseen, koska oma vaimo (lapsen äiti) ei ole silloin paikalla niin eihän se kovin mukavaa ole. ”Ylitöitä” ja harrastuksiakin toki oli, joten paljoa en isääni nähnyt muutoinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei salarakas! Etenkin jos olet itsekin perheellinen. Haluaisin vain näin rikkoutuneen perheen (isäni petti toisen, perheellisen naisen kanssa äitiäni) lapsena ymmärtää, mitä teidän päässänne liikkuu ja ajattelitteko lapsienne tuntemuksia ollenkaan? Tässä meidän tapauksessa kummatkaan eivät olisi halunneet kuitenkaan erota puolisoistaan; vaikka joulunakin laittoivat jotain runoja (🙄) toisilleen. Isäni ainakin itsekäs ihminen, naisesta en paljoa tiedä.
Haluaisin ymmärtää oikeasti, että miten selitätte itsellenne perheen rikkomisen, miksei voi vaan erota ensin, jos ei oma perhe riitä? Sitten se lapsille tarkoitettu aika käytetään salarakkaaseen ja kokoajan vahdataan puhelinta yhteisellä ajalla kun salasuhde on meneillään. Iskeekö siinä puhdas itsekkyys vaiko onko jotain sellaista, miten selitätte omien lapsienne kärsimyksen itsellenne? Täällä kuitenkin ilmeisesti muutama salasuhteellinen mies/nainen puhumassa. Etenkin perheellisen, pettävän äidin näkökulma kiinnostaisi.En ole perheellinen, enkä pettävä, eikä ole omakohtaista kokemusta tällaisesta. Ihmettelin kuitenkin tuosta kirjoituksestasi, miksi lapset kärsivät enemmän, jos vanhempi käyttää aikaansa salarakkaalle, kuin jos hän käyttää aikaansa harrastukseen, opiskeluun tai ylitöihin?
En ole tuo keneltä kysyit vaan 143. Ihmisen elämä on aina tasapainottelua resurssien kanssa, ja aikaa on aina sille mikä on tärkeää. Salarakkaan kanssa touhutessa annetaan kyllä sinnepäin sellaisia resursseja, mitä perhe todellakin ansaitsisi. Lämpöä, aikaa, hyväntuulisuutta, mahdollisesti rahaa. Ja samalla annetaan perheelle valheita, teeskentelyä ja kulissia. Lapset aistivat tämän kaiken.
Näin äkkiseltään olettaisi, että kuitenkin ylitöiden vuoksi poissaoleva, stressaantunut ja väsynyt vanhempi aiheuttaa lapsille, enemmän kärsimystä kuin iloinen, onnellinen ja mahdollisesti rakkaudenhuumassa oleva vanhempi.
Tämä rakkaudenhuumassa oleva vahempi vain usein laiminlyö velvollisuuksiaan, koska aika salarakkaalle on jostain löydettävä ja se on omalta perheeltä pois. Aikamoista itselleen selittelyä tämä mielestäni. Jos on rakkaudenhuumassa, eikö voi erota niin, ettei hajota ja satuta omaa perhettään itsekeskeisesti? Kyllä nää pettäjät omasta mielestään on aina hienoja vanhempia ja niin onnellisia mutta oikeasti asia harvemmin niin menee - ihan omasta kokemuksesta pettäjän lapsena ja sivusta samanmoisia tilanteita nähneenä olen tällaisen huomion tehnyt.
Minulla on avioliittovuosien ajan ollut muutama salarakas eripuolilla Suomea.
Osa näistä naisista on epäillyt sänkyreissun jälkeen minulla olevan toinen nainen. Lieneekö taidot poikamiestä paremmat, en tiedä. Joskus olen vain tuota ihmetellyt, kun alkavat kyselemään ja toteamaan.
Silti useampi näistä on sitten sanonut, että tervetuloa uudelleen, jos vaikka sinulla toinen nainen olisikin.
Ei sen isompaa kynnysmattoilua, eikä draamaa ainakaan vielä ole ilmaantunut.
Olen kunnioittanut jokaista sivusuhteen naista yhtä paljon, kuin vaimoani.
T: Olenkohan juuri sinun miehesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on avioliittovuosien ajan ollut muutama salarakas eripuolilla Suomea.
Osa näistä naisista on epäillyt sänkyreissun jälkeen minulla olevan toinen nainen. Lieneekö taidot poikamiestä paremmat, en tiedä. Joskus olen vain tuota ihmetellyt, kun alkavat kyselemään ja toteamaan.
Silti useampi näistä on sitten sanonut, että tervetuloa uudelleen, jos vaikka sinulla toinen nainen olisikin.
Ei sen isompaa kynnysmattoilua, eikä draamaa ainakaan vielä ole ilmaantunut.
Olen kunnioittanut jokaista sivusuhteen naista yhtä paljon, kuin vaimoani.
T: Olenkohan juuri sinun miehesi?
Kyllä kai ymmärrät, etteivät yleiset säännöt päde tietenkään sinuun. Olet taivaan lahja naisille, ja mitä useammalle jaat itsestäsi, sitä parempi. Ottaisin tuollaisen helmen miehekseni koska tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on avioliittovuosien ajan ollut muutama salarakas eripuolilla Suomea.
Osa näistä naisista on epäillyt sänkyreissun jälkeen minulla olevan toinen nainen. Lieneekö taidot poikamiestä paremmat, en tiedä. Joskus olen vain tuota ihmetellyt, kun alkavat kyselemään ja toteamaan.
Silti useampi näistä on sitten sanonut, että tervetuloa uudelleen, jos vaikka sinulla toinen nainen olisikin.
Ei sen isompaa kynnysmattoilua, eikä draamaa ainakaan vielä ole ilmaantunut.
Olen kunnioittanut jokaista sivusuhteen naista yhtä paljon, kuin vaimoani.
T: Olenkohan juuri sinun miehesi?
Kyllä kai ymmärrät, etteivät yleiset säännöt päde tietenkään sinuun. Olet taivaan lahja naisille, ja mitä useammalle jaat itsestäsi, sitä parempi. Ottaisin tuollaisen helmen miehekseni koska tahansa.
Ihan on kuule naisten oma asia, mikäli päätyvät minun kanssani sänkyyn ja näemmä ovat siitä nauttineetkin. Sinä pahoitit mielesi, vaikka ehkä emme ole edes sängyssä olleet. Etkö itse nauti sängyssäsi?
Muista: Tangoon tarvitaan aina kaksi.
Ja mitkä ihmeen yleiset säännöt? Tiedätkö, että reilu 1/3 Suomalaisista pettää puolisoitaan ja silti läheskään 1/3 parisuhteista ei kariudu?
Lue IS:n kesäseksikysely: syytä pettämiseen ei aina edes löydy...
Miehistä 36,6 prosenttia tunnusti pettäneensä. Naisistakin 32,4 prosentilla on ollut syrjähyppy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salarakas ON aina kynnysmatto. Pahimmassa tapauksessa huomaat yhtäkkiä olevasi viisikymppinen perheetön yksineläjä joka on viettänyt kaikki juhlapyhät yksin, kun tuo kermankuorija-pettäjä on viettänyt pyhät ja lomat perheen kanssa ja käynyt vain polkaisemassa vakipanoaan.
Olen huomannut, että salarakkaaksi päättävillä (ainakin naisilla, miehiä en juuri tunne) on melko huono itsetunto, ja kova tarve saada hyväksyntää. Sellainen valituksi tulemisen toive tuntuu aika suurelta, että olisi edes parempi kuin jonkun vaimo ja täten jollekin ykkönen.
Vierailija kirjoitti:
Munattomien hommaa, miehiltä ja naisiltakin. Ei uskalleta päättää mitä halutaan ja tavoitella sitä. Ahnetta myös. Itsekeskeistä.
Niin paljon glorifioidaan ydinperhestatusta että täälläkin osa suosittaa epärehellisyyttä eron sijaan mieluummin, kun on muka niiiin haitallista vanhempien olla erikseen. Sitten kun pettäjä jää kiinni, sama joukko huutaa kiimassa JSS. Ja siinä vaiheessa ero on todella likainen ja lapsellekin oikeasti tuskaisa.
Miten niin ei osata päättää? Jokuhan voi olla juuri nimen omaan päättänyt että haluaa oman siipan lisäksi vielä sivusuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Pääsääntöisesti kyllä on toinen nainen kynnysmatto. Ei sitä tietenkään ääneen sanota ja aina selitellään ”kuinka kotona ei saa seksiä” / ”ollaan vain lasten takia yhdessä” / ”ollaan vain kämppiksiä” / jne vaikka hyvin harvoin sillä on mitään tekemistä totuuden kanssa.
Ei mulle ainakaan ole tarvinnut selitellä mitään. Olen itse halunnut saada salaseksiä ieheltä joka ei kertoile ympäriinsä. Itsee asiassa jos olisi alettu selittelemään, niin jutut olisi jääneet siinä vaiheessa. Seksi on seksiä, enkä jaksa kuunnella mitään valheita muualta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Salarakas ON aina kynnysmatto. Pahimmassa tapauksessa huomaat yhtäkkiä olevasi viisikymppinen perheetön yksineläjä joka on viettänyt kaikki juhlapyhät yksin, kun tuo kermankuorija-pettäjä on viettänyt pyhät ja lomat perheen kanssa ja käynyt vain polkaisemassa vakipanoaan.
Niin, mikä on sitten parempi, olla salarakkaana tietoinen, että miehellä on perhe ja jopa voida keskustella vaimosta ja paljosta muustakin. Ei kaikki halua kiinteää parisuhdetta. Voi kuoria ne kermat.
Vai olla se tietämätön vaimo, vaikka saakin pitää statuksensa ja viettää aikaa juhlapyhiä perheenä. Voi olla, että se mies on pahantuulinen ja puhumaton kotona. Puhumiset keskenään saattavat olla aika vähissä.
Vierailija kirjoitti:
Salarakas, olipa hän mies tai nainen, on säälittävä ja huono ihminen. Tietysti myös pettäjä on ala-arvoinen ketku. En ymmärrä ollenkaan, miten kukaan voi olla niin ilkeä, että pettää salaa kumppaniaan tai alkaa salarakkaaksi jollekin petturille. Itse en voisi tehdä kumpaakaan. Eroaisin ensin entisestä, ennenkuin alkaisin jonkun toisen kanssa. Enkä koskaan, milloinkaan alkaisi sala-suhteeseen varatun ihmisen kanssa.
Mä taas välttelen puolisoehdokkaissa sellaisia miehiä jotka "eivät koskaan ikinä milloinkaan" tekisi jotain. Niistä tietää etteivät todellakaan ole olleet elämässään tarpeeksi tiukoissa tilanteissa, ja arvioivat täysin väärin omat kykynsä hoitaa vaikeita asioita. Minulla sekä miehelläni on molemmilla takana parisuhteet, ja erot, ja ollaan kumpikin aikoinamme olleet niitä toisia, sekä itse pettäneet silloista kumppaniamme. Juuri tästä syystä olemme varmemmilla vesillä, kun olemme käyneet tiettyjä asioita elämässämme läpi, ja selviytyneet niistä, ja saaneet rutkasti ratkaisutyökaluja, ja oppineet tuntemaan itsemme ja omat rajamme.
Eikö se ensin eroaminen ole yhtä lailla "perheen rikkomista"?
Ei kai sitä erota tarvitse, ellei halua. Kuten itsekin sanot, "[t]ässä meidän tapauksessa kummatkaan eivät olisi halunneet kuitenkaan erota puolisoistaan".
Voidakseen olla hyvä äiti tai isä lapsilleen on oltava onnellinen. Joskus sen onnen löytää toisen kanssa kuin pitäisi, ja silloin onkin vaikea tietää, mikä lopulta olisi parasta kaikille.