Miten te muut kestätte ajatusta, että pitäisi tehdä töitä lähes mummoksi/papaksi saakka?

Jään pois hyvissä ajoin, ei aikomustakaan kuolla sorviin ääreen.

Ihan naurettavalta, eläke jää pieneksi työ on epämieluisaa paskaa päivästä toiseen ainoa syy miksi olen töissä on se, että pitää asunto ja ruoka jollain maksaa.. 

Mutta ehkä minua lykästää ja joudun onnettomuuteen jossa käteen tulee niin paha vamma että saa pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen. Tosin nykyään näyttää enempi olevan mielenterveyspuolelta nuorilla näitä työkyvyttömyyseläkkeitä ehkäpä liityn tähän kerhoon kasaan kaiken paskan miten mua on kohdeltu ja kuinka masentaa pahasti..

En kestäkään. 

Laitan palkat wincapitaan ja bitcoiniin ja toivon parasta.

M26 kirjoitti:

Ei tarvii, jos kristityt luovuttas ja sallis eutanasian ja lopettasivat näkemyksiensä tunkemise muitte kurkusta alas. Pääsee sitä hengestää kyl ilmanki eutanasiaa. Ite en nää mitää syytä elää viiskymppiseks.

Mitäs vi##ua. Oon 57 ja nautin joka päivästä.

Tarkoitus juosta maraton ensi kesänä kymmenennen kerran elämässäni. Joten kunto aikalailla kondiksessa.

Harrastuksia se minkä työltäni ( josta pidän) ehdin. Lapsia ja lapsenlapsia ja ties vaikka mitä kivaa elämässäni joka päivä.

Hei boy ...asennetta nyt vähän.

N57

Vierailija kirjoitti:

Ihan naurettavalta, eläke jää pieneksi työ on epämieluisaa paskaa päivästä toiseen ainoa syy miksi olen töissä on se, että pitää asunto ja ruoka jollain maksaa.. 

Mutta ehkä minua lykästää ja joudun onnettomuuteen jossa käteen tulee niin paha vamma että saa pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen. Tosin nykyään näyttää enempi olevan mielenterveyspuolelta nuorilla näitä työkyvyttömyyseläkkeitä ehkäpä liityn tähän kerhoon kasaan kaiken paskan miten mua on kohdeltu ja kuinka masentaa pahasti..

Voin paljastaa, että uskottavaa psyykkistä työkyvyttömyyttä on aika helkkarin vaikea feikata. Jollekin lekurille voi vielä mennä läpi ja voit saada lausunnon, mutta työeläkeyhtiöön tai Kelaan homma viimeistään tyssää. Ellet sitten sitä edeltävästi vedä elämääsi täysin läskiksi siten, että sinun katsotaan tarvitsevan suorastaan huoltajaa ja edunvalvojaa. Huumeet ja psykoottinen tappo tai sen yritys ovat hyviä vaihtoehtoja - tosin varaudu siihen, että tuolloinkin saat eläkkeesi vain määräaikaisena, koska ainahan on mahdollisuus, että kuntoudut...

Terv. mt-kuntoutujien parissa työskennellyt.

Mitä muuten tulee jaksamiseen: korona tietysti hankaloittaa kaikkea, kun ei voi harrastaa tai matkustaa. Kannattaa elää päivä kerrallaan, ja vapaalla keksiä (kunnolla) palauttavaa toimintaa niillä eväillä, joita käytettävissä on. Ei kannata tyytyä pelkkään sohvalla löhöilyyn - silloin kyllä alkaa pikkuhiljaa elämä käydä yksitoikkoisen tuntuiseksi. Toivon mukaan työ on sellainen, missä viihtyy - ja jos ei, on hyvä aika ajoin katsella markkinoita, jos löytyisi jotain mielenkiintoisempaa.

Ajat eivät ole helpot, joten voimia!

En todellakaan kestäkään. Moni sanoo että nykymaailmassa opiskellaan toinen ammatti pitkän työelämän takia jossain vaiheessa ja ajatus siitä on lähes yhtä kuvottava kuin se, että olisin samassa työssä yli 50 vuotta.

Kerään säästöjä rahastosijoittamisen kautta siinä toivossa että edes 70-vuotiaana olisi varaa jäädä eläkkeelle. Pieni perintö auttaa myös, talo on jo hankittu, ja tulee olemaan maksettu kokonaan noin 50-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Pidän työstäni, joten ei suuresti huoleta. Ehkä uuden omaksuminen muuttuu myöhemmin hankalaksi, mutta ainakin vielä nautin suuresti.

Mielenkiintoista. En ole ikinä nauttinut suuresti työstäni. Mielialalääkkeiden avulla olen pysynyt jotenkin työkykyisenä 20 vuotta. Vielä noin 6 vuotta edessä ennen eläkeikää.

Miten me ihmiset voimme kokea työelämän niin eri tavalla.

Harvapa sitä ei jää + 50v työttämäksi ja siitä sitten 15v aktiivitoimia kunnes pääsee eläkkeelle. Jos on työelämässä niin voi ottaa opintovapaata, vanhempainvapaata, vuorotteluvapaata jne. Mä olen ainakin opiskellut vain ja ainoastaan saadakseni opintovapaata :D opinnothan pystyy kuitenkin hoitaan aika minimillä...pienillä tulolloilla ei kerry eläkettä sen enempää kuin sossu kustantaisi niin siksikään ei kannata uhrata elämäänsä.

Valehtelisin, jos väittäisin, että asia ei mietitytä. Olen ollut päätoimisesti työelämässä yli 20 vuotta, mutta puoliväliinkin on vielä vuosia matkaa. Työelämä on tuossa ajassa muuttunut paljon hektisemmäksi ja vaativammaksi, minä vuosi vuodelta väsyneemmäksi. Palautumiseen ei enää juurikaan ole aikaa, samalla kun se iän myötä vääjäämättä hidastuu. Enkä todellakaan ole huonokuntoinen, päinvastoin. Olen ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen, kiitos läpi elämän jatkuneiden liikuntaharrastusten. Läheltä olen viime vuosina seurannut myös kiusallisia tapauksia, kun eläkevuosia lähestyvä kehäraakki yrittää pysyä nykytyöelämässä mukana. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin, he ovat olleet koko työyhteisölle kokonaisvaltainen rasite. Toivon, että itse osaan, uskallan ja ennen kaikkea taloudellisesti pystyn jäämään pois työelämästä ennen sitä vaihetta. Haluaisin toki olla ihan toisenlainen esimerkki, mutta harva meistä sellainen on. 

Olen 42v ja elämässä tullut jo tienattua sen verran että on voinut tehdä erilaisia ratkaisuja vanhuutta silmälläpitäen, eli en tee töitä vanhana, tarkemmin: jään "eläkkeelle" 50vuotiaana.

Mulla on vielä 8 vuotta eläkeikään. Jos terveys riittää, perustan toiminimen harrastusluonteisesti sitten. Oon vaihtanut alaa ja työpaikkaa riittävästi ja nyt kärvistelen varmaan samassa jos firma pysyy, vaikka mieli tekisi vaihtaa. Pakko olla töissä, kun oon ollut niin kauan pätkätöissä ja hoitamassa lapsia. Jos tekisin nyt samoja hommia kuin 1988 olisin takuulla kyllästynyt ja kypsä. 

Tervetuloa aikuisuuteen! Nyt ymmärrät miksi vanhemmat olivat välillä väsyneitä ja kireitä kotona.

On aivan hullua, että eläkeikää on nostettu vedoten eliniän pitenemiseen. Eihän se pidempi elinikä tarkoita pidempää tervettä aikaa, vaan porukalta menee terveys edelleen noin kuusikymppisenä. Kun samalla nykyinen työelämä edellyttää kovaa kuntoa ja valmiutta tehdä enemmänkin kuin se 8h, niin soppa on valmis. Käytännössä ihmiset tullaan joka tapauksessa pistämään kaikista tuottavista töistä pellolle jo 50-60-vuotiaina, ja sitten roikotetaan löysässä hirressä 20 vuotta.

Itse ajattelin alkaa nelikymppisenä vähentää työmäärää. Aloitan ensin tekemään nelipäiväistä viikkoa. Ja lopulta jään eläkkeelle viimeistään 60-vuotiaana.

Tässä on kymmenen vuotta aikaa sijoittaa siten että saan pääomatuloja sen verran että työmäärän vähennys onnistuu. Minulla on hyvä palkka, joten en usko tämän tuottavan ongelmia.

I love life kirjoitti:

M26 kirjoitti:

Ei tarvii, jos kristityt luovuttas ja sallis eutanasian ja lopettasivat näkemyksiensä tunkemise muitte kurkusta alas. Pääsee sitä hengestää kyl ilmanki eutanasiaa. Ite en nää mitää syytä elää viiskymppiseks.

Mitäs vi##ua. Oon 57 ja nautin joka päivästä.

Tarkoitus juosta maraton ensi kesänä kymmenennen kerran elämässäni. Joten kunto aikalailla kondiksessa.

Harrastuksia se minkä työltäni ( josta pidän) ehdin. Lapsia ja lapsenlapsia ja ties vaikka mitä kivaa elämässäni joka päivä.

Hei boy ...asennetta nyt vähän.

N57

Oon sua yli 20 vuotta nuorempi ja yli 20 vuoden ajalta kestävyysurheilija. Juoksin 10 km lenkkejä omaksi ilokseni enkä koskaan edes missään kisoissa. Nyt en voi enää juosta kun ei polvi, akillesjänteet tai selkä kestä. Aikanaan jalkapallossa opin miten pitää liikkua, että pysyy terveenä. No en pysynyt. Enkä ole ainut, usein juoksijoilla on vaikka mitä kulumaa joka voi päättää juoksu-uran.

Kiva että sulla on kunto säilynyt. Tein itse kaikkeni lihashuollon yms. eteen ja näin kävi. Edes oman alan töitä en voi tehdä. Lapsia en ole saanut ja liekö enää edes onnistuu. Töitäkin on tehty työelämässä vuodikaudet ja opiskeltu.

Olo on kuin kaksi kertaa tämän ikäisellä ihmisellä niin henkisesti kuin fyysisesti. Teen mitä voin silti eli opiskelen kieliä ja käyn kävelylenkeillä, hoidan kotia ja laitan yrtit penkkiin kevääksi. Luen ja kirjoitan.

N35

Vierailija kirjoitti:

Hengestä pääsee helpolla ja siististi kävelemällä vaikka heikoille jäille tai hyppäämällä laivasta avomereen, ei tarvii pamauttaa aivoja pellolle ja sotkee vuokrakämppää.

Ne ei ole tarpeeksi nopeita keinoja, aivot pellolle niin siinä ei tunne juuri mitään.

Ap on kaikesta ahdistuva milleniaali. Ahdistaahan se kun pitäs ittensä elättää mutta ei oikein ole älliä kunnon duuniin

Itse vaihdan työtä säännöllisesti niin pysyy touhu mielekkäänä, olen yli 50 ja viimeksi syksyllä aloitin ihan kokonaan uudessa työssä

Mielenterveys horjuu näköjään monella.

Suomi on menossa alamäkeen kun työtä tekevä väestö kokoajan vähenee.

Kouluttautukaa niin saa tehdä mielekästä työtä, vaikka ei se mt ihmisiltä onnistu.

Siis mitä tääkin on, että pitää ensin maksaa isot eläkemaksut palkasta nykyisille eläkeläisille ja sitten sillä mitä käteen jää verojen jälkeen säästää rahastoon omat eläkkeet?! Ihan mielelläni maksan heille joilla on kohtuullinen eläke pitkästä työurasta, mutta joillain on aivan surkea ja toisilla isot eläkkeet ja paljon omaisuutta.

Nykyään työiässä olevien taas on PAKKO säästää itse rahaa vanhuuden varalle ettei kuole nälkään. Aivan sairasta. Vielä ihmetellään työkyvyttömien, päästään sairastuneiden ja muiden yhteiskunnan heittopussien alati kasvavaa määrää. Olen niin väsynyt tätä touhua katsellessa, että päälle 30v iässä en tiedä miten jaksan päivääkään tätä meininkiä enää.

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveys horjuu näköjään monella.

Suomi on menossa alamäkeen kun työtä tekevä väestö kokoajan vähenee.

Kouluttautukaa niin saa tehdä mielekästä työtä, vaikka ei se mt ihmisiltä onnistu.

Mihin pitää kouluttautua? Viimeisimmän alani tuhosi korona. Korkeakoulutettuja on myös paljon työttöminä. En tiedä onko minusta sosiaalialalle. Mikä on se täsmäkoulutus jolla saa töitä? Sanaan "mt-ihminen" tulee väliviiva. Tosin on mielenkiintoista syyllistää ihmistä termillä joka tarkoittaa mieleltään sairastunutta ihmistä. Onko mielestäsi sairaille nauraminen ok? Mikset muuta jenkkeihin? Sopivan kova yhteiskunta sinulle.