Miten te muut kestätte ajatusta, että pitäisi tehdä töitä lähes mummoksi/papaksi saakka?

Olen jäänyt pois työelämästä sosiaalituille lorvimaan.

Itse kouluttauduin, 15v päästä osakesalkkuni arvo ylittää miljoonan euron rajan niin sitten voisi siirtyä kolmepäiväiseen työviikkoon.

En aio tehdä töitä muutakuin ehkä osa-aikaisena enää parin vuoden päästä. Talo lähes maksettu ja sijoituksissa sen verran että tuotoilla kohta jo elää kun lainaa ei tarvitse enää maksaa. T.31v

Pidän työstäni edes jollain tasolla. Ei vituta lähteä joka aamu töihin. Lisäksi oma perhe, lapset, lemmikit, oma sivutyö ja harrastus tuovat elämään myös muuta sisältöä eli elämä ei ole pelkkää työntekoa.

Olen kyllä joskus työskennellyt alalla, jolloin mietin samoja asioita kuin sinä; ratkaisu oli kouluttautua eri alalle.

Olen pohtinut työelämän järkevyyttä. Hullulla tahdilla saa tehdä. Ns varmoilla aloilla työpaikka on varma, mutta rakenteet pielessä. Tein fyysisesti raskasta työtä 10 vuotta ja tein lapset tuona aikana. Totesin, ettei työajat sovi perhe-elämän kanssa ja tajusin ettei kroppa kestä vuosikymmeniä tehdä kyseistä työtä. Opiskelen uutta ammattia, mutta uuden uran luominen on todella raskasta. Toisaalta en olisi voinut mitenkään jatkaa entisessä työssä. Kohta siis olen valmistumassa ja mietin, että "ei saatana, enää ainakin yli 35 vuotta työelämää. Ehkä jopa 40 vuotta". Palkka on ihan ok, mutta ei ole varaa kahden lapsen yksinhuoltajana ostaa edes omaa asuntoa, joten eläkepäiville ei ole mitään turvaa. Yritän säästää ja sijoittaa, mutta se on pois arjen kuluista. Tuntuu naurettavalta tehdä suunnilleen henkihieverissä töitä ja kituuttaa arjessa, jotta voi sitten kituuttaa eläkkeellä. Välillä on kyllä työ- ja opiskelumotivaatio todella hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Pidän työstäni edes jollain tasolla. Ei vituta lähteä joka aamu töihin. Lisäksi oma perhe, lapset, lemmikit, oma sivutyö ja harrastus tuovat elämään myös muuta sisältöä eli elämä ei ole pelkkää työntekoa.

Olen kyllä joskus työskennellyt alalla, jolloin mietin samoja asioita kuin sinä; ratkaisu oli kouluttautua eri alalle.

Entä jos olisi vaihtoehto, saisit tehdä elämälläsi ihan mitä haluaisit? Valitsisitko todella työnteon, perheen, lapset, lemmikit, sivutyön ja harrastukset - koko tämän hyvinvointiyhteiskuntapaketin?

En kestäkään. Ainoa elämä, ja olen sitoutettuna tällaiseen paskaan. Haluan helvettiin täältä. Pian.

Me tehdään miehen kanssa vaihdellen 3 tai 4 päivää töitä viikossa. Sillä pärjätään ja jää säästöönkin rahaa. On muuten ihanaa, että on vapaata enemmän kuin se kaksi päivää viikossa ja silti päälle täydet lomat. Ala nyt vaan sattuu olemaan sellainen, että tunteja tulee ihan tarpeeksi tuon 3-4 päivän aikana. Muina päivinä voi sitten tehdä mitä ikinä haluaa. Jos siis mahdollista, niin pystyisitkö jotenkin samaan järjestelyyn. Että tekisit vain esim. neljä päivää viikossa töitä.

Vierailija kirjoitti:

Ap on kaikesta ahdistuva milleniaali. Ahdistaahan se kun pitäs ittensä elättää mutta ei oikein ole älliä kunnon duuniin

Itse vaihdan työtä säännöllisesti niin pysyy touhu mielekkäänä, olen yli 50 ja viimeksi syksyllä aloitin ihan kokonaan uudessa työssä

Itse olet ylimielinen vanha työhevonen. Ihhahaa! Hautaan asti kun pomo käskee! Hyppää kaakki, hyppää niin saadaan sinustakin sitkasta meetwurstia 😂🐎

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on kaikesta ahdistuva milleniaali. Ahdistaahan se kun pitäs ittensä elättää mutta ei oikein ole älliä kunnon duuniin

Itse vaihdan työtä säännöllisesti niin pysyy touhu mielekkäänä, olen yli 50 ja viimeksi syksyllä aloitin ihan kokonaan uudessa työssä

Itse olet ylimielinen vanha työhevonen. Ihhahaa! Hautaan asti kun pomo käskee! Hyppää kaakki, hyppää niin saadaan sinustakin sitkasta meetwurstia 😂🐎

Juuri tämä. Kuolee sydänkohtaukseen tai syöpään ensimmäisenä eläkevuotenaan, mutta tulipahan hyväksikäytetyksi koko elämänsä. Mahtista!

Loppupeleissä sit kattoo että mitä näiltä työvuosilta jäi käteen, toivottavasti jää edes jotain käteen.

Itse olen aikoinani kouluttautunut ammattiin, joka on hyvin spesifi. Ei koulutuksellani oikeastaan voi tehdä muuta - ainakaan samalla palkalla. Ja minä pidän työstäni, se vain imee minusta kaiken. Jos haluaisin vaihtaa alaa, en nyt ainakaan huonompaan vaihtaisi. Haluaisin vähintään saman palkan ja yhtä palkitsevan työn. Samalla pitäisi ottaa huomioon se, että kuka palkkaa lähemmäs 50-vuotiaan vastavalmistuneen? Käytännössä pitäisi opiskella lääkäriksi. Kahden lapsen vuoroviikkovanhempana ajatus siitä, että opiskelisin 6-7 vuotta (tai enemmän) kouluttautuakseni uudelle alalle on melkoisen epärealistinen. Ja tuskinpa se lääkärin ammatti olisi vähemmän kuormittava kuin nykyinen. Toki siitä voisi sitten ansaita suhteessa sen verran enemmän, että voisi saada saman palkan pienemmällä työllä.

Jos olisi rikas kumppani, jonka varaan heittäytyä opiskeluajaksi, mikäpä ettei. Eipä taida vaan sellaista olla näköpiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Loppupeleissä sit kattoo että mitä näiltä työvuosilta jäi käteen, toivottavasti jää edes jotain käteen.

Tosi moni keikahtaa ennen ”loppupelejä”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppupeleissä sit kattoo että mitä näiltä työvuosilta jäi käteen, toivottavasti jää edes jotain käteen.

Tosi moni keikahtaa ennen ”loppupelejä”.

Näin on, ja tosi moni katuu kun menettänyt parhaat vuodet lastensa kanssa ku röitä oli tehtävä..

Aloitintyöelämässä 23 vuotiaana eli nyt on takana 17 vuotta. Hyvin jaksan ja hyvin viihdyn. Ensi vuonna ryhdyn tekemään osa-aikaista, mies tekee jo nyt. Luultavasti 60-vuotiaina jäädään eläkkeelle sijoitusten turvin.

M26 kirjoitti:

Ei tarvii, jos kristityt luovuttas ja sallis eutanasian ja lopettasivat näkemyksiensä tunkemise muitte kurkusta alas. Pääsee sitä hengestää kyl ilmanki eutanasiaa. Ite en nää mitää syytä elää viiskymppiseks.

Ai kristitytkö vain vastustaa eutanasiaa? Jokainen ajatteleva vastustaa, kun ymmärtää että sitä käytettäs väärin. Nykyään jo passiivista eutanasiaa käytetään väärin.

Huonosti jaksan raskasta työtä 68-v, kun jo nyt keski-iässä kipulääkkeiden avulla pärjään.

En mä luultavasti jaksakaan Aloitin työelämässä 22-vuotiaana. Olen nyt 51 v, työ on konttorityötä ja henkisesti tosi kuluttavaa. Viereltä on kuollut ihmisiä alle 60-vuotiaina. Aion lopettaa 60-veenä. Olen säästänyt sen verran, että ei tarvitse nälkää nähdä ja asunnot ja mökit on maksettu. 

Ihana kuulla etten ole yksin ajatusteni kanssa työnteon raskaudesta. Juuri tänä aamuna pohdin, miten tätä jaksaa. Olen 45v ja vielä olisi pahimmassa tapauksessa yli 20v samaa edessä, en tiedä jaksanko.

Vierailija kirjoitti:

M26 kirjoitti:

Ei tarvii, jos kristityt luovuttas ja sallis eutanasian ja lopettasivat näkemyksiensä tunkemise muitte kurkusta alas. Pääsee sitä hengestää kyl ilmanki eutanasiaa. Ite en nää mitää syytä elää viiskymppiseks.

Ai kristitytkö vain vastustaa eutanasiaa? Jokainen ajatteleva vastustaa, kun ymmärtää että sitä käytettäs väärin. Nykyään jo passiivista eutanasiaa käytetään väärin.

Mikä olisi väärinkäyttämistä? Kuvitellaanpa esimerkiksi kasvi, joka makaa tiedottomana sairaalanvuoteessa ilman ennustetta heräämisestä. Olisiko sinusta hänen elämänsä lopettamisesta päättäminen armollista, vai kylmää?

Voidaan vaikka ottaa kasvi-osuus pois. Kuvitellaan henkilö, joka on neliraajahalvaantunut nuorena onnettomuudessa. Vaatii ympärivuorokautista hoitoa ja apua arjen toiminnoissa, mutta pää pelaa täysillä. On masentunut, koska tietää sängyssä vietettävää elämää olevan vielä minimissäänkin 50 vuotta jäljellä. Olisiko elämänsä päättäminen toiveestaan oikein, vai väärin?

Väität, että jokainen ajatteleva vastustaa eutanasiaa. Minä taasen näen, että ne ovat nimenomaan ajattelemattomat, jotka sitä vastustavat. Nähdään asia hyvin mustavalkoisena: elämän päättäminen -> väärin. Vaikka eihän se niin absoluuttisesti ole.