Oliiko sinun pappasi mistä päin ja missä sodissa?
Mun pappa oli hiitolasta. Mä en itseasiasssa enää muista enkä ole äitiltänikään kysynyt. Muistan vaan aina kun istuin papan sylissä niin se kertoiili aina niitä sotajuttuja. Selvisi hengissä.
Kommentit (141)
Isäni ❤ oli talvi- ja jatkosodassa. Monta tiukkaa paikkaa. Rohkein tuntemani mies. Sievistä.
Vaari oli Lumivaarasta, Harvion kylästä ja käsittääkseni oli kaukopartiossa jatkosodassa. Talvisodassa ei taistellut, koska oli merimiehenä toisella puolella maailmaa eikä kapteeni halunnut päästää miehiään sotimaan. Vaari oli minun syntyessä jo sen verran huonossa kunnossa, etten itse koskaan häneltä sotajuttuja kuullut.
Vierailija kirjoitti:
Vaari oli Lumivaarasta, Harvion kylästä ja käsittääkseni oli kaukopartiossa jatkosodassa. Talvisodassa ei taistellut, koska oli merimiehenä toisella puolella maailmaa eikä kapteeni halunnut päästää miehiään sotimaan. Vaari oli minun syntyessä jo sen verran huonossa kunnossa, etten itse koskaan häneltä sotajuttuja kuullut.
Ai niin ja haavoittui kranaatinsirpaleen osuessa päähän.
Vanhempi pappani pysytteli erossa sotahullujen sodista 1918 ja 39-44. Toinen taas palveli jatkosodassa, selvisi hengissä, mutta kuoli kun olin pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vaari oli jatkosodassa. En tiedä missä päin, ei varmaan oikein kukaan muukaan tiedä. Hän ei siitä oikein koskaan mitään puhunut. Nyt ei voi enää kysyä. Ukkini oli himpun liian nuori, vältti sodan juuri ja juuri. Sodan jälkeen oli mm. raivaamassa merimiinoja Helsingin edustalla.
Tilaa vaarisi kantakortti ja kun saat sen niin kirjaa tiedot Sotapolku-palveluun. Palvelun avulla saat tiedon missä vaarisi taisteli sodan aikana. Saat ihan päiväkohtaisesti tiedot pataljoonan liikkeistä. Facebookissa on Sotapolku-ryhmä, jonka jäsenet auttavat sinua tietojen kirjaamisessa ja tietojen hyväksymisessä jos et itse osaa.
Jos papalla tarkoitetaan vaaria niin hän oli Saksasta ja muutti lapsena Suomeen toisen maailmansodan aikaan. Hän ei siis ikänsä takia tietenkään taistellut missään.
Minun ukki (äidin isä) oli Savon saloilta ja kaatui jatkosodassa, haudattu sankarivainajien riviin kotikuntansa kirkkomaalla.
Kumpikaan isoisistäni ei ollut sodassa, molemmilla oli terveydellinen syy. Se on hauska yhteensattuma, että sekä isoisilläni on tämä yhdistävä asia, koska myös isoäideilläni on se yhdistävä asia, että molemmat vanhemmat ovat perheensä iltatähtiä ja molempien äidit olivat 40, kun he syntyivät.
Oli sodissa, pahoissakin paikoissa. Ei kertonut koskaan tarkemmin kokemuksistaan, sen verran oli traumaattista ollut. Sukulaisia oli myös lottina, melkoisia kokemuksia nekin.
Mistä niitä voi etsiä tai kysellä että missä ketäkin on ollut Viipurin itäpuolella tai Sallan menetetyillä . Joku museo ???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaari oli jatkosodassa. En tiedä missä päin, ei varmaan oikein kukaan muukaan tiedä. Hän ei siitä oikein koskaan mitään puhunut. Nyt ei voi enää kysyä. Ukkini oli himpun liian nuori, vältti sodan juuri ja juuri. Sodan jälkeen oli mm. raivaamassa merimiinoja Helsingin edustalla.
Tilaa vaarisi kantakortti ja kun saat sen niin kirjaa tiedot Sotapolku-palveluun. Palvelun avulla saat tiedon missä vaarisi taisteli sodan aikana. Saat ihan päiväkohtaisesti tiedot pataljoonan liikkeistä. Facebookissa on Sotapolku-ryhmä, jonka jäsenet auttavat sinua tietojen kirjaamisessa ja tietojen hyväksymisessä jos et itse osaa.
Onko nämä jotain väärennettyjä kun jopa sukututkimukset on väärennetty sotkettu ja outoja nimiä laitettu ??? Huijareitako nämä ovat .
Vierailija kirjoitti:
Ei oikein päässyt Tampereen kirkkoihin,kun toinen oli Suodenniemellä ja toinen Viipurissa.
Yks täällä ainaskin puhuu pehmosia,yrittää jekuttaa.Suomessa on vaikuttanut itsenäisyyden aikana yksi marsalkka,Mannerheim.Tuskin hänen lapsenlapsensa olet,kun hänen lapsillaan ei ollut lapsia.
Nämä on väärennettyjä nyt nämä. Selvää urkintaa ja vihamielisyyttä . Älkää laittako mitään tänne vauva.fi
Semmoinen sivusto kuin www.sotapolku.fi. Voi seurata henkilön reittiä sodassa. Oma ukkikin ollut Karjalassa, selvisi hengissä mutta mielenterveys horjui. Mieheni ukki samoilla seuduilla, sai luodin selkäänsä ja kuoli sinne. Mummoni kolme veljeä kuoli siellä. Kamalaa aikaa, ei osaa edes kuvitella sitä kärsimystä mikä on ollut rintamalla ja omaisilla :(
Turkkilainen osmani oli kovasti ammuskellut venäläisiä siitä kerrottiin juttuja tuolla turkin Bulgaria joukoissa . Joku sulttaani se oli ollut ne on vihannut aina toisiaan . Konstanti nopoli oli kristittyjen . Siellä on sotia ollut . Osmanit vei naisia haaremeihin .
Saksan joukoissa oli Albanian muslimeille oma joukko . Se kyllä vähän ihmetyttää . Nekin on kristittyjen vihaaja.
Vaarini oli jatkosodassa, ihan loppukuukaudet vain ymmärtääkseni. Oli aika hiljattain täyttänyt 18 v. Tykistössä, tarkemmin en tiedä, ei ainakaan meille lapsenlapsille sotajuttuja muistellut. 
Ukkini oli sotien päättyessäkin alaikäinen, eikä rintamalle joutunut. 
Isovanhempieni vanhemmista moni sotaan toki osallistui, en kovin tarkoin tiedä. Isältä olen saanut skannattuja kirjeitä sota-ajalta hänen isovanhempiensa kirjeenvaihdosta. Isänäidinnäiti oli sairaanhoitaja sotasairaalalla ja isänäidinisä rintamalla. Alle kouluikäset lapset kodinhoitajan hoivissa päivät, sairaanhoitaja-äiti tuli yöksi kotiin ja hoiti lapset silloin - aika vähän siis sai lastensa kanssa olla, kirjeiden perusteella pääsi usein kotiin vasta kun lapset oli jo nukkumassa, ja varhain ylös sairaalaan töihin. Kirjeistä kyllä kuuluu se huoli, lapsista, sodasta, kova oli kuoleman pelko.
Isä kävi armeijan 60- luvulla Suomessa joten ei silloin mitään sotaa ollut .
Virolaiset olisi ollut auttamassa suomea neukkua vastaan mutta miten kun niillä oli itselläänkin vaikeuksia neukun kanssa .
Isäni on ollut Talvi- Jatko- ja Lapin sodissa. Ei paljon puhunut niistä. Useimmin mainitsi nuoren pojan, joka tuli täydennysjoukon mukana ja kaatui sittemmin. Oli hakeutunut isäni seuraan usein kuin turvaa hakien. Siitä isäni silmät aina kostuivat, kun hän siitä kertoi. Ei ollut jossakin kovassa tilanteessa pystynyt nuoresta huolehtimaan ja tämä kaatui. Isäni on Lapista.
En muista tarkalleen missä oli. Sen tiedän, että jossain sotamuistelmassa hänet mainitaan.
Ukkini inhosi sotasankarijuttuja. Ainoa asia mitä hän suostui sodasta kertomaan oli se, että siellä ei kukaan ollut sankari vaan kaikki pelkäsi niin maan perkeleesti. Ukkini ei ikinä muutoin kiroillut.