Tuleeko ihminen onnelliseksi, jos poistuu työelämästä?

Ainakin minä tulen olemaan. Olen nytkin paljon   onnellisempi vapaa-ajalla kuin töissä.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin minä tulen olemaan. Olen nytkin paljon   onnellisempi vapaa-ajalla kuin töissä.

Minkä ikäisenä lähdet?

Minä tavallaan poistuin työelämästä vähäksi aikaa ja aloitin opiskelun. Kyllä se kannatti, voin paljon paremmin kuin huonossa työpaikassa. Mutta en jaksanut olla työttömänä. Se kaikki vapaa-aika alkoi tuntua työltä eli kun sai tehdä kaikkea kivaa niin ne kivat asiat ei tuntuneet enään yhtä kivalta, koska niistä tuli yliannostus. Ja myös työelämän rutiineihin aloin kaivata takaisin. Suurin osa ihmisistä kaipaa tekemistä ja haasteita myös. Jos saa tehdä vain kivoja asioita missä ei ole haastetta se alkaa tuntua puuduttavalta pidemmän päälle. Jos haluaa olla vain kotona niin sellaisilla ihmisillä on ehkä jokin sairaus. 

Kyllä. Varsinkin, jos ei ole mitään lainoja maksettavana.

T. Pitkäaikaistyötön

Vierailija kirjoitti:

Minä tavallaan poistuin työelämästä vähäksi aikaa ja aloitin opiskelun. Kyllä se kannatti, voin paljon paremmin kuin huonossa työpaikassa. Mutta en jaksanut olla työttömänä. Se kaikki vapaa-aika alkoi tuntua työltä eli kun sai tehdä kaikkea kivaa niin ne kivat asiat ei tuntuneet enään yhtä kivalta, koska niistä tuli yliannostus. Ja myös työelämän rutiineihin aloin kaivata takaisin. Suurin osa ihmisistä kaipaa tekemistä ja haasteita myös. Jos saa tehdä vain kivoja asioita missä ei ole haastetta se alkaa tuntua puuduttavalta pidemmän päälle. Jos haluaa olla vain kotona niin sellaisilla ihmisillä on ehkä jokin sairaus. 

Mielikuvituksen puutetta, jos pitää hankkia elämäänsä sisältöä työnteosta. Aika surullista luettavaa tällainen.

Jos on rahaa olla marraskuusta maaliskuuhun muualla kuin Suomessa.

Tulee, kunhan vain on sen verran rahaa että sillä voi kustantaa menot ja jää vielä kivoihinkin juttuihin. Rahattomana työttömyys käy nopeasti ankeaksi. 

Minä en, työt loppuivat pari vuotta aikaisemmin ennen eläkeikääni, olisin kyllä halunnut työskennellä ja touhuta kun virtaa vielä riittää no  on tyydyttävä siihen  mitä on .

Ei tähän mitään yhtä vastausta ole. Toisille työ on koko elämä ja eivät haluaisi edes eläkkeelle jäädä. Toisille se on välttämätön paha, joten jos rahatilanne mahdollistaisi töistä pois jäämisen, niin moni kyllä jäisi. Jokainen sitten itse määrittelee, että mikä kenellekin on riittävästi rahaa.

Tottakai. Mikä onni. Tuijotat seiniä päivät pitkät vailla mitään tekemistä mistä maksettaisiin mitään. 

Ainakin minä tulin onnellisemmaksi. Voin tehdä mitä haluan, en ole tilivelvollinen kenellekään, kunhan muista ilmoittaa verottajalle tuloni.

Tekemistä riittää ja siitä jopa maksetaan. Työelämäksi en sitä kuitenkaan kutsu, koska en myy palvelua eikä minulla ole pomoa.

riippuu siitä onko rahaa vai ei. 

Minä tulin. Kolme vuotta siten irtisanoin itseni enkä ilmoittautunut työttömäksi, olen vapaa ja onnellinen. Elän elämäni parasta aikaa.

Jäin pois töistä 33-vuotiaana. Aloin kaivata takaisin muutamassa vuodessa.

Sehän riippuu täysin ihmisestä ja elämäntilanteesta. Kaikkein eniten se riippuu minusta rahasta. Jos on varaa eikä huolta toimeentulosta niin selvä se. Jos taas päällimmäisenä on huoli mistä seuraavan kuun vuokrarahat jne. niin vaikea siinä on minkäänlaista onnellisuutta tuntea.

Omalla kohdallani voin sanoa että kyllä, olisin onnellinen kun voisin sanoa hyvästit raskaalle vuorotyölle. Taloudellisesti se ei ole mahdollista joten pakko yrittää niin kauan kuin työnantaja uusia työsopimuksia tarjoaa. Pätkätöissä nääs.

Mulla on noin miljoona eri projektia odottamassa, opiskeluhaaveita yms. eli aika ei pitkäksi kävisi.

Muista en tiedä, mutta 48 työvuoden jälkeen olen onnellinen ainakin siitä, että näin on paljon vähemmin vaivoin persaukinen.