Naiset! Oliko teillä nuorena kaveripoikia, siis poikia, joiden kanssa olitte paljon, mutta ei ollut mitään seksuaalista koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta jäi paha mieli siitä, etten ihmisenä ollutkaan tarpeeksi kiinnostava, naisena vaan.

Erittäin harva nainen on. Kyllä miehet etsivät kaveruutta ensisijaisesti muista miehistä. Naiset ovat sitten sitä yhtä juttua varten.

Työkaverinaiset on niitä ihmisiä. Ei miehellä ole vapaa-ajalla mitään syytä alkaa kaveripelleilyyn naisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta jäi paha mieli siitä, etten ihmisenä ollutkaan tarpeeksi kiinnostava, naisena vaan.

Erittäin harva nainen on. Kyllä miehet etsivät kaveruutta ensisijaisesti muista miehistä. Naiset ovat sitten sitä yhtä juttua varten.

Työkaverinaiset on niitä ihmisiä. Ei miehellä ole vapaa-ajalla mitään syytä alkaa kaveripelleilyyn naisten kanssa.

Mitä jos puhuisot vain omasta puolestasi?

Oli kyllä, mutta sitten niiden tyttikset/vaimot pisti stopin. Aika harmillista!

Vierailija kirjoitti:

Itsehän olin jo ala-asteen loppupuolilla se poika joka oli friendzonattu.

Vietin aikaa kolmen tytön kanssa ja yhdessä vaiheessa se vain lopahti kun en saanut enää vastakaikua ja myöhemmin yläasteella he olivat jokuin eivät edes tuntisi enää.

Muistan kun elättelin toiveita ja mietin että pitäisi yrittää tehdä tai sanoa jotain...

Ala-asteella? Ei suurin osa tuon ikäisenä edes ole yhtään kiinnostunut seurustelusta, joten ei ihme, että olit "vaan kaveri". 

Aika harhaista, että aikuinen mies miettii jotain ala-asteen aikaisia ihastuksia tai ala-asteella menetettyjä "mahdollisuuksia" naisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta jäi paha mieli siitä, etten ihmisenä ollutkaan tarpeeksi kiinnostava, naisena vaan.

Erittäin harva nainen on. Kyllä miehet etsivät kaveruutta ensisijaisesti muista miehistä. Naiset ovat sitten sitä yhtä juttua varten.

Näin miehenä avaan asiaa hieman. Oletettavasti mies on ihan geeniensä valossa taipuvainen pyrkimään seksiä sisältävään suhteeseen, mikäli nainen on kiinostavaa seuraa ja haluttava. Ystävyydelle noista kiinostavuus on myös pakollista. Onko siis suuri yllätys, jos miehet seksuaalisine taipumuksineen ajautuvat helposti toivomaan ystävyyssuhdetta enemmän? Jos ihastumaan on päätynyt, tuntuu torjutuksi tuleminen sen verran ikävältä, että kaveruus helposti tuntuu huonolta jatkolta.

Minulla on ollut lapsuuteni aikana suurin osa kavereista poikia ja nykyisin minulla on ainoastaan miespuolisia kavereita. Koskaan ei ole ollut mitään seksuaalista edes mielessäkään, vaikka käydään saunassa (alasti), paljuilemassa, nukutaan mökillä yhdessä jne.  ihan kuin mitään eroa ei olisikaan eikä ketään ole koskaan haitannut. Tyttöjen illassa en ole koskaan ollut, kun ei ole ollut paria tyttökaveria enempää naispuolisia kavereita koskaan ollutkaan. Nykyiset kaverit tulivat miehen mukana, mutta ottivat minut ihan samalla tavalla porukkaan kuin kenet muunkin. 

On aina ollut poikia kaveriporukassa ja omana kaverina. On edelleen, olen 50+.

Outo ajatus että kaveruuteen joku haluaa sekoittaa ajatuksia seksistä. Kaverit erikseen ja seurustelu erikseen. Kavereita ei ajatella seksuaalisesti. Voidaan käydä sekasaunassa ja yöpyä, eikä siihen liity mitään seksuaalista.

Meilläpäin ei ollut kuin poikia kun olin lapsi, joten poikien parissa meni lapsuus ja ne pojat pysyivät myös kavereina ja myöhemminkin on ollut miespuolisia kavereita. 

Ärsyttää kyllä suunnattomasti kun jotkut naiset selittävät olevansa yksi jätkistä, silloin kuulostaa poikien seuraan tunkeneelta ihmiseltä, eikä niiden kanssa oikeasti kasvaneelta. Vaikka itsellä ei ollut kuin poikia avereina en silti kuvailisi itseäni yhtenä pojista vaan ihan vaan yhtenä kaverijoukosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ollut lapsesta asti poikia kavereina. Aikuisenakin on ollut kaverimiehiä.

Miten olet toiminut kaverimiesten kanssa naimisiin mentyäsi? Itse en voisi pitää kaverimiestä, jos olisin naimisissa.

Kavereista ja heidän kumppaneista on tullut tietysti myös mieheni kavereita. Kun on tullut perhettä, olemme olleet perhetuttuja. Mieheni on ollut iloinen kun on saanut kauttani paljon uusiakin kavereita. Aikuisella iällä ei niitä uusia ystäviä niin vaan löydy.

Myös miehellä on myös naispuolisia ystäviä, minusta on kiva kun hänellä on ystäviä.

Kaveripojissa on se huono puoli, että ne aina ovat salaa ihastuneita.

Elättelevät turhia toiveita petipuuhista ja sitten lopulta suuttuvat, kun viimein tajuavat, että vastakaikua ei ole tulossa ja frienzonelta ei ole ulospääsyä.

On, ja on ystävä edelleen. Molemmilla on omat parisuhteet, perheet ja elämä, mutta edelleen käydään perheidemme luona kyläilemässä ja hänen puolisonsa on parhaita ystäviäni myös :)

Vierailija kirjoitti:

Itsehän olin jo ala-asteen loppupuolilla se poika joka oli friendzonattu.

Vietin aikaa kolmen tytön kanssa ja yhdessä vaiheessa se vain lopahti kun en saanut enää vastakaikua ja myöhemmin yläasteella he olivat jokuin eivät edes tuntisi enää.

Muistan kun elättelin toiveita ja mietin että pitäisi yrittää tehdä tai sanoa jotain...

Ja mitä tuossa on väärin, että ne tytöt halusivat olla ihan vaan kavereita sun kanssa? Ja eivät ALA-ASTEELLA halunneet enempää? Nyt valoja päälle.

Vierailija kirjoitti:

Kaveripojissa on se huono puoli, että ne aina ovat salaa ihastuneita.

Elättelevät turhia toiveita petipuuhista ja sitten lopulta suuttuvat, kun viimein tajuavat, että vastakaikua ei ole tulossa ja frienzonelta ei ole ulospääsyä.

No en kyllä ikinä ole ollut ihastunut kaveripoikaan :D Eikä hän myöskään minuun vaan olemme ihan omat kumppanimme tavanneet. Tiedän hänestä liikaa ja en todellakaan miestä omakseni huolisi :D :D

Hänellä on kaunis vaimo ja lapsia hänen kanssa, ja itsekin olen onnellisessa parisuhteessa. Jos he jostain syystä joskus eroavat, ei todellakaan itseni vuoksi - en jaksais itse miestä katsella, mutta hyvä kaveri ja tyyppi, mutta tunnen liian hyvin - Oma mies on huomattavasti helpompi arjessa :D

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä oli näitä kaverityttöjä mutta kun alkoi seurustella kanssani nuo kaveritytöt jäivät. En tiedä miksi. Itse en mitenkään kieltänyt tapaamisia tai muuta yhteydenpitoa.

Täällä aivan sama! Ja viimeinenkin miehen "kaveri"nainen katosi, kun menimme naimisiin. Mun puolesta ei olisi ollut mitään estettä noille kaverina olemisille ja mieskin vähän oli että oho. Mies oli ihan aidosti kuvitellut, että olis kaveruudesta kyse ja ne naiset oli hauskoja tyyppejä myös mun mielestä. Mutta he sitten taisivat toivoa muuta.

Oli ja on vieläkin. Miesvoittoinen työpaikka ja harrastus :D

Vierailija kirjoitti:

On ollut lapsesta asti poikia kavereina. Aikuisenakin on ollut kaverimiehiä.

Surullisen harvinaista tuntuu olevan, mitä vanhemmaksi tulee. Moni jolla nuorena on poikia kavereina, tuntuu kuvittelevan että eihän nyt naimisissa ollessa enää voi olla miesten kanssa kaveri.

Monet homopojat kaveeraa mielellään tyttöjen kanssa, ja tytöt heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut lapsuuteni aikana suurin osa kavereista poikia ja nykyisin minulla on ainoastaan miespuolisia kavereita. Koskaan ei ole ollut mitään seksuaalista edes mielessäkään, vaikka käydään saunassa (alasti), paljuilemassa, nukutaan mökillä yhdessä jne.  ihan kuin mitään eroa ei olisikaan eikä ketään ole koskaan haitannut. Tyttöjen illassa en ole koskaan ollut, kun ei ole ollut paria tyttökaveria enempää naispuolisia kavereita koskaan ollutkaan. Nykyiset kaverit tulivat miehen mukana, mutta ottivat minut ihan samalla tavalla porukkaan kuin kenet muunkin. 

Aika jännä, ettei sinulla ole yhtään naispuolista ystävää tai kaveria? Miten se on mahdollista? Kun luulisi, että sen verran ihmisiin tutustuu, että joku kaveri olisi vaikka ihan vahingossa nainen. Vai kuulutko niihin naisiin, joiden mielestä kaikki muut naiset (itseäsi tietysti lukuunottamatta) ovat niin hankalia, ikäviä ja tylsiä selkäänpuukottajia, toisin kuin miehet, jotka ovat rentoja, hauskoja ja reiluja? (Kun kukaa mieshän ei ole koskaan ollut kenellekään ihmiselle ikävä.)

Minulla oli yksi tyttö kaverina, mutta hän halusi aina halata, istua syliin ja nukkua lusikassa. En halunnut tehdä niin, joten kaveruus lopuksi hyytyi siihen. Olen aika varma, että halusi enemmän.