Naiset! Oliko teillä nuorena kaveripoikia, siis poikia, joiden kanssa olitte paljon, mutta ei ollut mitään seksuaalista koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän olin jo ala-asteen loppupuolilla se poika joka oli friendzonattu.

Vietin aikaa kolmen tytön kanssa ja yhdessä vaiheessa se vain lopahti kun en saanut enää vastakaikua ja myöhemmin yläasteella he olivat jokuin eivät edes tuntisi enää.

Muistan kun elättelin toiveita ja mietin että pitäisi yrittää tehdä tai sanoa jotain...

Ja pahinta tässä on se että sama meno on jatkunut aikuisiällä "vaikutat mukavalta mutta en tunne kipinää"

Niin, kenenkään ei ole pakko seurustella sinun kanssasi, vaikka sinä sitä haluaisitkin. Mutta ihmettelen kyllä tuota, että ajattelet, että ystävystyminen olisi joku lupaus suhteesta.

Ei se tietenkään ole mikään lupaus, mutta pienenä poikana tuo oli kova paikka kun luuli, että siinä olisi heillä jotain kiinnostusta takana aivan kuten vielä nykyisin aikuisena kun käy 3. tai 4.treffeillä ja saa ns. kaveripakit. Edelleen tuottaa vähän ihmetystä, että voi päästä 3. tai 4.treffeille ilman, että naisella olisi romanttisia tai seksuaalisia tunteita.

Oli ja on ollut vanhempanakin ja on nytkin lähes 50-vuotiaana, tosin pojiksi heitä ei voi kutsua. Mitä väliä ystävän sukupuolella on? Minusta on outoa, että joillekin on ihmeellistä eri sukupuolien välinen ystävyys.

On ollut aina kaveripoikia, ja on edelleen nöin melkein nelikymppisenä. Olen myös nukkunut kaverimiesten vieressä, matkalla samassa huoneessa ja pari on asunutkin luonani kämppää etsiessään. Ikinä ei ole mitään seksuaalista ollut, eikä sitä ole kukaan (minä mukaan lukien) edes yrittänyt. Ihmettelen miten joidenkin elämä on pelkkää panemista ja koska tahansa voi lipsahtaa mihin suuntaan tahansa... Juu ei.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Minulla on elämän läpi ollut enempi mies kuin naistuttavia . Miehet on helpompia  ystävinä.rehellisiä ja heidän kanssa voi keskustella järkeviä asioita. 

Kyllästynyt naisten huoliin ja nyyhkytyksiin. 

Eikö miehillä ole huolia?

Eiköhän kyse ole siitä, että sellaisia miehiä on vähemmän, jotka näyttävät tunteitaan edes kaverien keskuudessa ja sellaiset voi helposti "nyyhkytyksiä" vihaava nainen karsia kaveripiiristään.

Vierailija kirjoitti:

Tosi tosi vähän ja se harmittaa minua. Tai siis ei vain harmita, vaan vaikuttaa käytökseeni miehiä kohtaan vielä aikuisiälläkin ja se on mielestäni todella ikävää ja jopa ongelmallista. Ajattelen jossain määrin edelleen, mutta etenkin nuorempana aikuisena ajattelin, jokaista tapaamaani miestä tavallaan potentiaalisena seurustelukumppanina. En osannut ajatella miehiä kavereina, työkavereina, jne. Jotenkin tosi helposti tulee edelleen, jos joku vaikka miespuolinen työkaveri on minulle mukava tai tulee paljon juttelemaan, tulee todella helposti ajatus, että yrittääköhän tuo nyt tässä lämmitellä jotain tai ymmärtääkö hän että olen naimisissa. Tiedostan, että ajatusmaailmani on tosi vääristynyt, mutta jotenkin en vaan voi sille mitään. Eikä ole kyse siitä, että nämä miehet kiinnostaisivat itseäni millään tavalla. 

Uskon, että tämä johtuu siitä, ettei minulla ole ikinä ollut poikia/miehiä kavereina. Ainoastaan nykyään on miehen kaverit, joita ajattelen "miehen kavereina" eli joista ei tule näitä samoja juttuja mieleen. Eli heidän kaveri osaan olla.

Mulla on tämä sama! Ja äskettäin luin, että se johtuu kasvatuksesta. Minulla oli poikia leikkikavereina esi-teini-ikään asti. Siis ihan päiväkodista asti. Kunnes äiti ilmoitti että "tähän taloon ei sitten poikia tuoda". En tiedä mitä tarkoitti...poikaystävää ei silloin tietenkään ollut. Mutta vanhempien ajatusmaailmassa poikien kanssa ei voi olla _vaan kaveri_varsinkaan jos on jo vähän kehittynyt murrosikäinen.

Siispä poikien kanssa voi vaan seurustella. Ei voi viettää iltaa tai käydä kaljalla.

Monesti kaveripariskunta pyysi perjantai-iltana porukkaa kylään katsomaan leffaa, pelaamaan seurapelejä ja juomaankin vähän jotain. Vanhempani Raivostuivat kun kuulivat, että menen. Heidän mielestään oli aivan käsittämätöntä, että seurusteleva pari pyytää illanviettoon luokseen. Vihjailtiin parittamisesta jollekin miespuoliselle sinkulle.

No tämä ajatusmaailma seuraa minua _edelleen_. Jos työkaveri on "ihan vaan mukava", niin mietin että onko tässä nyt jotain...ilmassa. En osaa suhtautua miespuolisiinhenkilöihin kaverina ollenkaan.

Ja pomoihin vanhemmat käskivät suhtautua alistuen, nöyränä...pomoja pitää kuunnella ja totella. (niin että miettikääpä vain, jos se pomo onkin omaa ikäluokkaa oleva, äärimmäisen mukava ja ystävällinen ja komea...).

Olen saanut aika paljon hävetä.

Ei ollut lupa pitää poikia kaverina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ollut lapsesta asti poikia kavereina. Aikuisenakin on ollut kaverimiehiä.

Miten olet toiminut kaverimiesten kanssa naimisiin mentyäsi? Itse en voisi pitää kaverimiestä, jos olisin naimisissa.

Miksi? Miksi ihmeessä? En käsitä! Minulla miespuoliset läheiset ihmiset eivät kuulu kaverikategoriaan vaan he ovat ystäviä. Vuosien ajan on jaettu ilot ja surut ja tsempattu toisiamme. En todellakaan luovu ystävistäni parisuhteen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut muutamalta mieheltä, kuinka masentavaa oli, kun lukiossa tytöt pitivät vaan kaverina eivätkä olleet yhtään kiinnostuneita seurustelemaan...

Onhan se masentavaa joo, kun on kavereita. 

Haluatko "kaverin" jostain jonka jutut ei kiinnosta pätkääkään?

Miksi olisit sellaisen miehen/naisen kaveri?

Kun ne kaverimiehet vain odottavat että suhde kääntyy muuksi. Naisen puolelta saattaa ollakin aitoa kaveruutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän olin jo ala-asteen loppupuolilla se poika joka oli friendzonattu.

Vietin aikaa kolmen tytön kanssa ja yhdessä vaiheessa se vain lopahti kun en saanut enää vastakaikua ja myöhemmin yläasteella he olivat jokuin eivät edes tuntisi enää.

Muistan kun elättelin toiveita ja mietin että pitäisi yrittää tehdä tai sanoa jotain...

Ja pahinta tässä on se että sama meno on jatkunut aikuisiällä "vaikutat mukavalta mutta en tunne kipinää"

Niin, kenenkään ei ole pakko seurustella sinun kanssasi, vaikka sinä sitä haluaisitkin. Mutta ihmettelen kyllä tuota, että ajattelet, että ystävystyminen olisi joku lupaus suhteesta.

Ei se tietenkään ole mikään lupaus, mutta pienenä poikana tuo oli kova paikka kun luuli, että siinä olisi heillä jotain kiinnostusta takana aivan kuten vielä nykyisin aikuisena kun käy 3. tai 4.treffeillä ja saa ns. kaveripakit. Edelleen tuottaa vähän ihmetystä, että voi päästä 3. tai 4.treffeille ilman, että naisella olisi romanttisia tai seksuaalisia tunteita.

Heillä? Siis kuka tahansa niistä kolmesta tytöstä olisi kelvannut, odotit vain kytiksellä tekemättä asialle mitään, toivoen että joku niistä nyt tykkäisi susta? Kuulepas nyt, sinä friendzonetit itse itsesi. Tuo oli täysin sun oma valinta ja oma kuvitelma.

Sama koskee aikuisena toisiin tutustumista. Sun kanssa saa käydä vaikka 10 treffeillä ja sen jälkeen sanoa että sori, ei tästä tule mitään. Ajan viettäminen toisen ihmisen kanssa ei ole lupaustä yhtään mistään.

Ja näin naisena voin sanoa että suurimpia turn offeja miehessä on juuri tuo asenne - "no niin, sinä olet nainen, ja olet nyt hetken ollut tässä läheisyydessäni, eli nyt sitten pitäisi tapahtua jotain."

Minä olin nuorena sellainen, josta oli kiva hengailla poikien kanssa veljellisesti. Mutta aivan liian usein kävikin niin, että kaveruus lopahti, kun paljastui, että heitä oikeasti kiinnostaisi enempikin. Moni kiva juttukaveri häipyi kokonaan seurasta sen jälkeen, vaikka yritin olla edelleen se sama mukava tyttö. En kai itsekään osannut hoitaa tilannetta mallikkaasti, kun häkellyin saamastani huomiosta.

Toisaalta jäi paha mieli siitä, etten ihmisenä ollutkaan tarpeeksi kiinnostava, naisena vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jostain syystä miehillä loppuu kiinnostus ystävyyteen jos nainen on ruma. 

Tämä on niin totta. Ystävälläni oli näitä kaverimiehiä mutta kun erään sairauden myötä lihosi lyhyessä ajassa todella paljon, ei kaverimiehiä kiinnostakaan enää.

Koska miehet eivät koskaan ole "vain kavereita".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ollut lapsesta asti poikia kavereina. Aikuisenakin on ollut kaverimiehiä.

Miten olet toiminut kaverimiesten kanssa naimisiin mentyäsi? Itse en voisi pitää kaverimiestä, jos olisin naimisissa.

Ei voikaan, jos on valinnut mustasukkaisen Väkivalta-Peran miehekseen, jonka älynlahjat ei riitä muuhun kuin ryyppäämiseen ja hakkaamiseen.

Ei vaan suurin osa aviomiehistä suhtautuisi "kaveriin" kielteisesti. Vain naisille tämä on täysin ongelmatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän olin jo ala-asteen loppupuolilla se poika joka oli friendzonattu.

Vietin aikaa kolmen tytön kanssa ja yhdessä vaiheessa se vain lopahti kun en saanut enää vastakaikua ja myöhemmin yläasteella he olivat jokuin eivät edes tuntisi enää.

Muistan kun elättelin toiveita ja mietin että pitäisi yrittää tehdä tai sanoa jotain...

Kuulostat katkeralta siitä, että sinulla oli kavereita. Tämän lisäksi elättelit romanttis-seksuaalista kiinnostusta ja jotenkin oletit, että tytöilläkin pitäisi olla sellaista sua kohtaan. Miksihän olisi pitänyt olla? Elättelit toiveita, muttet tehnyt aloitetta, ja jotenkin kuulostaa siltä, että tämä oli tyttöjen vika.

Ymmärrän, että naisena et pysty eläytymään tilanteeseen, mutta pojat harvemmin haluavat jäädä vain kaveriksi vaan toiveet ovat lähes aina romanttis-seksuaalisia. Meillä oli kyllä tosi hauskaa yhdessä, mutta en voi sille mitään että tuosta jäi silti katkera maku suuhun.

No sitten ei pidä ruveta tytöille kaveriksi, jos odottaa muuta. Ei kaverisuhde ole mikään väylä romanttiseen suhteeseen. Katkera maku sulle on jäänyt siitä, että olet ladannut itse asioihin odotuksia. Ihan itse jätit myös tekemättä aloitteen. 

Mulla on ollut elämäni ajan kavereina poikia ja miehiä, ja olemme olleet tasan kavereita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut muutamalta mieheltä, kuinka masentavaa oli, kun lukiossa tytöt pitivät vaan kaverina eivätkä olleet yhtään kiinnostuneita seurustelemaan...

Onhan se masentavaa joo, kun on kavereita. 

Ei ne kaverisuhdetta odottaneet.

Sitten ei pidä ryhtyä kaverisuhteisiin tyttöjen kanssa, vaan tehdä heti selväksi, että kiinnostus on romanttis-seksuaalista. 

En ole nainen, mutta minulla oli yläasteen lopulta lukion loppuun todella tiivis kahden tytön ja kahden pojan kaveriporukka. Porukan sisällä kukaan ei seurustellut keskenään, eikä ainakaan omalta puoleltani ollut minkäänlaista kiinnostustakaan sellaiseen. Toinen tytöistä ja se toinen poika alkoivat lukiossa seurustella ulkopuolisten kanssa. Se ei vaikuttanut ystävyyteemme mitenkään, paitsi että vähän harvemmin tavattiin kouluajan ulkopuolella, kun nämä kaksi olivat seurustelukumppaniensa kanssa. Usein oltiin kyllä myös sitten kuuden hengen voimin liikkellä.

m44

Ei ollut. Tai oli yksi kaveripoika, mutta olin häneen todella rankasti ihastunut ja seksuaalista vetoakin oli, että varmasti olisi jotain tapahtunut jos hän olisi ollut kiinnostunut. Mutta hän kuitenkin seurusteli jo ennen kuin tutustuin häneen ja oli uskollinen tyttöystävälleen, joten välillämme ei koskaan tapahtunut mitään muuta kuin yksi pusu pullonpyörityksessä. Minä myös kunnioitin hänen suhdettaan tietenkin, enkä edes yrittänytkään mitään saada aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut muutamalta mieheltä, kuinka masentavaa oli, kun lukiossa tytöt pitivät vaan kaverina eivätkä olleet yhtään kiinnostuneita seurustelemaan...

Onhan se masentavaa joo, kun on kavereita. 

Haluatko "kaverin" jostain jonka jutut ei kiinnosta pätkääkään?

Miksi olisit sellaisen miehen/naisen kaveri?

Kun ne kaverimiehet vain odottavat että suhde kääntyy muuksi. Naisen puolelta saattaa ollakin aitoa kaveruutta.

Ei pidä paikkaansa. Tåmäkin asia on sellainen, josta kaverimiesten kanssa olen keskustellut. Kaveruutta ei ole muuttanut minun uusi parisuhde eikä kaverimiesten uusi parisuhde. Meille on ollut aivan sama kuka on ollut sinkkuna ja kuka varattu eikä kaveruus ole muuttunut miksikään missään vaiheessa. Miehessä on paha vika, jos ei pysty näkemään naista ihmisenä vaan pelkkänä potentiaalisena pantavana.

En Hyväksy sellaista miestä , jolla on aikuisenakin naispuolisia ystäviä ties mitä touhuaa ! sellasena pikku tytön tyllerönä leikin yhen oman ikäiseni pojan kanssa hiekkalaatikolla eikä silloin 2- 5 vuotias osaa mitään ajatella kuin aikuiset kunhan on leikkikaveri , sitten kun kasvoimme isommaksi ja alkoi koulu hän sanoi nyt kun mennään kouluun eka luokalle ei voi olla enää mun kaveri , nyt kumpikin on kohta 50- v eikä olla oltu enää mitään ystäviä , hänellä on Oma perhe ja oma yrityskin kun hän tulee joskus autollaan vastaan iloisesti kättä nostetaan.Eli ei oo .

Eikä mulla oo perhettä .

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta jäi paha mieli siitä, etten ihmisenä ollutkaan tarpeeksi kiinnostava, naisena vaan.

Erittäin harva nainen on. Kyllä miehet etsivät kaveruutta ensisijaisesti muista miehistä. Naiset ovat sitten sitä yhtä juttua varten.

Kyllä, oli luokka- ja opiskelukavereita, mutta sen lisäksi muutama läheisempi miespuolinen kaveri. Lisäksi olen ystävystynyt monen naispuolisen kaverini kumppanin kanssa.