Lue keskustelun säännöt.
Mikä sinua auttoi OIKEASTI kovaan stressiin?
Minulla on stressaava työ. Varsinkin nyt korona-aikaan siitä on vaikea palautua. Pelkään, että alkaa tulla fyysisiä oireita stressistä.
Työn sisältöä ei voi nyt vaihtaa. Ongelma on tietysti sekin, että olen luonteeltani herkkä stressaaja, minkä vuoksi streessaannun.
Ymmärrän kuitenkin, että jos tämä jatkuu näin, saan viisikymppisenä sydärin.
Mitkä ovat olleet omat keinosi vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (463)
Pari kertaa olin parin kuukauden saikulla, pari vuotta niiden välissä. Sitten lopulta ymmärsin vaihtaa työpaikkaa. Töitä on jopa enemmänkin nyt, mutta koska työ on motivoivaa niin se ei enää sressaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovaan Stressiin ei auta oikeen mikään. AVANNOSSA käynti, ihmisten tapaaminen edes vähän, jotain harrastusta ois hyvä. Terapeutit ovat hintavii.
Vierailija kirjoitti:
Stressin vastapainoksi tarvitaan palautumista eli jos työtä ei voi muuttaa niin ainoana keinona tehdä vapaa-aika mahdollisimman vähän stressaavaksi, mitä se sitten itse kullakin tarkoittaa. Luonnossa liikkuminen maadoittaa, samoin lukeminen ja joku hyvä sarja suoratoistopalveluista. Jos iso perhe niin siivoustyöt kannattaa ehkä ulkoistaa, samoin ruuanlaitossa suosia vaikka puolivalmisteita tms/noutoruokaa ettei yritä suorittaa täydellistä elämää myös vapaalla. Kalenteri kaikesta turhasta tyhjäksi eli omat ja lasten harrastukset katsottava tiukalla seulalla mikä on oikeasti tarpeen ja paljonko kuluttaa vanhemman voimavaroja. Liian tunkeileville sukulaisille voi myös ilmoittaa ettei ole x-aikana käytettävissä :D
Alan vaihto.
Ota iisimmin älä ressaa. Life is simple bro
Sikahelpon Transsendenttisen Meditaation eli TM:n säännöllinen harrastaminen aamuin ja illoin 20 minsaa kerrallaan. Joillekuille herkille riittää jopa 15 minuuttia per sessio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira. Se tuo toki omanlaistaan stressiä, jos sairastaa jne., mutta se on tosiaan ihan toisenlaista ja hyvää vastapainoa. Plus että eihän ongelmia yleensä useinkaan tule.
Tuossa pari vuotta sitten elin elämäni raskaimman jakson. Oli yksi niin paska ja pitkäkestoinen työjuttu, että meinasi järki lähteä. Tavallaan ilman mitään kunnon syytä. Ekaa kertaa elämässäni aloin heräillä yöllä sydän tykyttäen ja hiessä, aamulla ensimmäisenä aloin pyörittelemään tätä työasiaa, myös viikonloppuaamuisin. Ja osin näin on työssäni pakko toimiakin, koska valitettavasti muut ihmiset sekoittavat sinun itse suunnittelemasi aikataulut, mikä ei stressiä vähennä. Yleensä perjantaisin just ennen työajan päättymistä tuli vielä joku kamala viesti joltakin taholta.
Silloin olin kaiken kukkuraksi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ilman koiraa. Jälkeenpäin tajusin, että juuri silloin olisin sellaista eniten tarvinnut.
Toinen mikä auttoi, oli liikunta, mutta valitettavasti meinasi käydä niin, että elämästä hiipui kaikki hyvää tekevät asiat pois, niin liikuntakin. Mihinkään ei vaan pystynyt. Ainoa hetki, jolloin joskus sain asian pois mielestä oli, kun mies lähti ajeluttamaan mua jonnekin maaseudulle ja yritin vaan katsella maisemia.
Olen aina ajatellut, että heikot sortuu elon tiellä ja että ihmisen pitää itse pystyä hallitsemaan stressiään ja tarvittaessa tehdä korjausliikkeitä. En ole edes mikään ylisuorittaja ja olen aina ajatellut, että mikään ei ole tärkeämpää kuin oma terveys ja kokonaisvaltainen hyvivointi.
Mutta kun tilanne osuu kohdalle, niin yllättävän avuton sitä sitten onkin. Ajattelin usein, että näinkö sitä ihminen sitten vain sekoaa. Ja vasta jälkeenpäin tajusin ihan kunnolla, että olin todennäköisesti hyvinkin lähellä ihan kunnon uupumusta. Kun ko. työjuttu oli ohi, alkoivat sitten kunnon fyysiset oireet, joita en pysty mihinkään muuhun yhdistämään. Nivelkivut jne. Vuosi siinä meni, ennenkuin pikkuaskelin alkoi elämä voittaa.
Tsemppiä ihan kaikille, älkää päästäkö tilannetta liian pitkälle.
408 täydentää, että, muutaman kuukauden kuluttua stressinaiheen poistumisesta tuli koira ja hetipian toinenkin ja joku kaunis päivä niitä rapsutellessani tajusin, mitä olin ollut vailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lepotauot.
Vähäinen somen käyttö.
Se, että ei koko ajan aikatauluta kaikkea.
Terveellinen kasvis-ja marjapainotteinen ruokavalio.
Omien voimavarojen puitteissa harrastettu monipuolinen liikunta. Muista lepopäivät.
Mites jos itselle tärkeät ihmiset ei asu vieressä vaan heihin pidetään yhteyttä somen kautta? Kaikki pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lepotauot.
Vähäinen somen käyttö.
Se, että ei koko ajan aikatauluta kaikkea.
Terveellinen kasvis-ja marjapainotteinen ruokavalio.
Omien voimavarojen puitteissa harrastettu monipuolinen liikunta. Muista lepopäivät.
Mites jos itselle tärkeät ihmiset ei asu vieressä vaan heihin pidetään yhteyttä somen kautta? Kaikki pois?
Joo, oma järjenkäyttö aivan ensimmäiseksi pois.
Mutta ehkä olisi hyvä pyrkiä tapaamaan ihmisiä ainakin joskus myös kasvokkain.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tein pahimpina aikoina hyvin pitkiä kävelyitä. Joskus jopa 3h, yritin pitää pään tyhjänä ja katseen maassa, ikään kuin päästä transsiin, turraksi. Se auttoi.
Nollasin tärisevän hermoston myös päivittäisellä pikapulahduksella hyiseen mereen. Tekee muuten ihmeitä.
Nukun piikkimatolla.
Tästä ketjusta pystyy lukemaan että stressiä on eri tasoista. Äärimmilleen vietynä on sitä, kun sisään ja ulos hengitykseenkin pitää kiinnittää huomiota. Itse tuonkin kokenut, eikä siihen auta kevyen konstit.
Viinaa en suosittele ratkaisuksi, vaikka se hetkellisesti auttaa. Tuo kostautuu entistä pahempana kun helpotus kääntyy krapulaksi tai muuten vain heikosti nukuttu yö kostautuu.
Isossa kuvassa olen yrittänyt jakaa ongelmat kahteen kategoriaan. Asiat mihin itse voin vaikuttaa ja asiat joihin en voi vaikuttaa. Jälkimmäiset kannattaa heittää muiden harmiksi, jos stressi menee liiallisuuksiin. Osin kaikkeen ei riitä aika, vaikka voisi vaikuttaa. Tuolloin kannattaa yrittää varmistaa onko stressin kohde varmasti omasta toiminnasta johtuvaa, vai onko joku muu vaan jättänyt vastuunsa kantamatta. Jos näin on, yritä pistää myös vastuusta luistaja vastuuseen jotta et joudu itse kaikista yksityskohdista kantamaa stressiä.
Järjellisen stressin hallitsemiseksi olen käyttänyt keskittymisen kääntämistä muihin asioihin. Esim. elokuvan katsomista niin että keskityn siihen kunnolla, enkä vain katsele toisella silmällä. Seksi ja runkkaaminen myös helpottavat rentoutumista ja unen saamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alanvaihto, ennen sitä hengittäminen ja liikunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syvähengitys, nukkuminen, kävelyt koiran kanssa.
Sitten pääsin terapeutille, keskustelut siellä ja ystävän kanssa. Muutama vuosi meni rakentaa itsensä uudelleen. Piti opetella uudet tavat: rajata työntekoa, luoda uudet rutiinit.
Paskan työn lopettaminen oli ainoa mikä auttoi. Olin töissä ollessa jo kerran pari päivää sairauslomalla vaikean stressireaktion vuoksi kun enempää ei annettu, takaisin töihin siitä saatanan paska -suurinpiirtein oli asenne työterveydessäkin.
Työnteon lopettaminen, liikunta ja meditointi. Ja hyväksymisen opettelu.
Stressi on kehon ja mielen tapa kertoa, että teet liikaa. Silloin auttaa vähentää tekemistä, levätä, urheilla, rauhoittua. Saikkua, jos ei muu auta.
Viikonloppu (pe-su) yksin ilmannohjelmaa kotoillen
Puhelin pois käytöstä, kukuin pitkään ja vierottauduin kokonaan irti kofeiinista. Enää en kahvia juo ja puhelimenkäyttö ja multitaskaus mennyttä
Ikävä kyllä näin on, vaikka vannoutunut luonnon terveysvaikutusten puolestapuhuja olenkin. Oli järkyttävää huomata, että iloa ei tullut siitäkään enää, vaan päinvastoin siitäkin tuli suoritus kaikkien muiden kuormittavien suoritusten joukossa. Hampaat irvessä sitten yritin nauttia ja rentoutua, kun itku poltti kurkussa ja jalat painoivat tonnin. Mutta olinkin tosi syvällä.
Minulle siis auttoi vasta romahdus, pakkopysähdys ja lääkitys. Sairauslomalla aluksi väritin värityskirjaa päivästä toiseen, en ajatellut yhtäkään velvollisuutta. En yhtään mitään. Onneksi puolisoni mahdollisti tuon minulle silloin.
Nykyään olen tosi tarkka jaksamisestani. Kuuntelen oloani, enkä enää ikinä sorru vertaamaan itseäni muihin.