Mikä sinua auttoi OIKEASTI kovaan stressiin?

Avioero. Kummasti jaksaa töitä, kun elämän ankeuttaja on poissa.

Oli aika pysäyttävää näin kolmekymppisenä, perusterveenä ja ennen tosi virkeänä tyyppinä huomata olevansa yhtäkkiä todella väsynyt ja niin stressaantunut, että aloin oikeasti jo kärsiä sydämenmuljahteluista ja tykyttelystä. Pakkohan siinä on jotain keinoja keksiä. Jokaisen vastaavassa tilanteessa olevan kannattaa miettiä, että mitkä ovat sellaisia asioita jotka kiinnostavat (edes vähän), ja pyrkiä rauhoittumaan niiden äärelle. Ne voi olla jotain erilaisia harrastuksia tai sitten ihan vaan luontopoluille meneminen.

Itse löysin yhtäkkiä vuosien tauon jälkeen taiteen uudestaan ja se auttoi. Aloin laittaa myös puhelinta kokonaan pois päältä päivisin tiettyinä kellonaikoina, ja pyhitin sen ajan ihan vaan itselleni. Maalasin, kävin ulkona kävelyillä... Kiinnitin myös huomiota siihen, että stressaantuneena oli paha tapa ahmia (!) ruoat ja juomat, vaikka kyse ei muuten ole mistään syömishäiriöstä. Sitä vaan oli liian tottunut siihen työrytmiin, että vetää ensin äkkiä ruoat ja sitten jatkaa äkkiä töitä. Kyllä sen ymmärtää, että töissä voi olla pakko syödä nopeammin niiden taukoaikojen puitteissa, mutta on vaarallista tuoda sitä tapaa myös omaan kotiinsa.

Stressaantuneelle myös yöunet ovat entistä isommassa avainasemassa.

Suorittajalle, joka ap hyvin ilmeisesti on, on ihan turha neuvoa, että liikunta / kävely tai mikä tahansa "ylimääräinen" tekeminen työpäivän jälkeen auttaa stressinpoistossa. Kokemusta voin sanoa, että ei auta. Se vaan lisää stressiä, kun siinä hektisen työpäivän aikana mietit kaikkien työasioiden LISÄKSI, että ai *erkele, vielä pitää jaksaa sinne *elvetin kävelylle, kunhan selviän ensin tästä työpäivästä. EI, EI ja EI. Ei oikeasti stressaantunut (uupunut) ihminen jaksa MITÄÄN, kun jo pelkkä selviytyminen vie kaikki voimavarat. Ainoa, mikä auttaa, on sairausloma ja sen pitää olla riittävän pitkä, että siellä työpaikalla on PAKKO ottaa joku muu sijaistamaan, muuten se koko sairausloma menee stressatessa sitä, mitä kaikkea jää tekemättä & miten ne tekemättömät työt siellä odottaa paluuta. Oikeasti.

Vahvasti epäilen, että ap ei ole vain stressaantunut, vaan vakavasti työuupunut (minkä pitkäaikainen työstä stressaaminen on aiheuttanut).

Tämä.

Kun stressaajalle kasataan työpäivän perään ohjelmaa, niin hän ei koskaan pääse suorittamisesta. Työpäivää seuraa vapaa-ajan suorittaminen. Ei se silloin tue työpäivästä toipumista, vaan ainoastaan pahentaa tilannetta.

Pitäisi löytää ne juurisyyt, miksi stressaaja niin kovasti suorittaa ja kokee oman arvostuksensa tulevan siitä, miten hyvin suorittaa. Terapiaa ja sitä kautta ymmärtämistä, miksi kokee, että pitää suorittaa, ja sitä kautta oppia kokemaan arvostusta muualta kuin siitä extra-hyvin suoriutumisesta (olen hyvä, vaikken aina yrittäisi olla niin täydellinen).

Liotyroniini siis T-3 hormoni auttoi stressiin.

Ainoat asiat jotka auttoivat pahaan työstressiin (jonka takia heräilin työpainajaisiin melkein joka yö sekä viikonloppu aamuna paniikissa että työt tekemättä):

-Pidennetty viikonloppu esim to-ti välin mökillä rauhassa / ei korona aikaan ulkomaan matka, se että pääsee pois kotoa.

-Ulkoilu luonnossa viikonloppuisin

-Sairausloma työuupumuksen takia 2 viikkoa

-Kesäloma

-Työpaikan vaihto

Muita en keksi minulla tuolloin oli takana 2 vuotta esimiehen henkistä väkivaltaa ja erittäin paha työtilanne / kova stressi kesti 6kk putkeen siihen päälle stressi niin katkesi kamelin selkä.

Viimekeväästä asti kipuilleena jäi ainoaksi vaihtoehdoksi työpaikan vaihto. Saikku tms ei auta kun hetkellisesti,koska töissä ei muutu mikään. Olen jo viides meiltä lähtevä. Harrastukset ja relaaminen Joo,mutta eivät poista taakkaa ja totuutta siitä että itsensä suojelemiseksi pitää lähteä pois.

Stressaavina päivinä on oma reseptini ollut seuraavanlainen: 

- Kotiin syömään. Ensimmäisenä kunnollinen ateria ilman TV:tä, puhelinta tai muita ärsyketekijöitä.

- Tämän jälkeen ulkoilemaan, oli ilma mikä tahansa. Usein jopa huono ilma auttaa enemmän kuin hyvä. Aloittelen hiljaisella kävelyllä metsässä, rauhoitun ja kuuntelen puiden huminaa. Sen jälkeen reipasta kävelyä, hölkkää ja lopulta melko kovatempoisia mäkinousuja. Sitten jäähdyttelyä.

- Kotiin ja saunomaan. Tässä vaiheessa puoliso on usein laittanut saunan lämpiämään, kun olen pyytänyt. Saunassa otan oikein kuumat löylyt, ja välillä kastaudun kylmässä suihkussa. Kuuma-kylmä -vuorottelu on äärimmäisen hyvä keino fyysisiin stressireaktioihin.

- Saunan jälkeen kylmää Vichyä, rentoutumista ja seksiä puolison kanssa, jos se sopii puolisolle (usein sopii) eikä ole esim. kuukautisia. Vaihtoehtoisesti masturbointihetki. En pysty seksiin stressin ollessa voimakkaimmillaan, mutta juuri tuon fyysisen lenkin ja kuuman saunan/kylmän suihkun jälkeen pahimmat fyysiset jännitykset, "höyryt" ovat poissa, ja seksin antama hyvä olo tulee tähän hetkeen juuri sopivana. Saan onneksi käytännössä aina puolison kanssa tyydyttävän orgasmin.

- Loppuilta puolison kainalossa, kuuntelen rauhoittavaa musiikkia, pidän silmiä kiinni, hengitän rauhallisesti. Lepo. Uni.

Rankka yhdyntä

Vierailija kirjoitti:

Avantouintia 5 min niin stressi lähtee menojaan.

Kyllä!

Jos ei ole mahdollisuutta / uskallusta avantouintiin, auttaa sauna - kylmä suihku -sauna -vuorottelu, isot lämpötilaerot. Jos ei ole saunaa, kannattaa vaihdella suihkun lämpötilaa melkein polttavan kuumasta kaikkein kylmimpään mahdolliseen. 

Tämä auttaa siihen väsyttävimpään, ahdistavimpaan, kiristävimpään oloon pikalääkkeenä.

/268

Vierailija kirjoitti:

Tämä.

Kun stressaajalle kasataan työpäivän perään ohjelmaa, niin hän ei koskaan pääse suorittamisesta. Työpäivää seuraa vapaa-ajan suorittaminen. Ei se silloin tue työpäivästä toipumista, vaan ainoastaan pahentaa tilannetta.

Pitäisi löytää ne juurisyyt, miksi stressaaja niin kovasti suorittaa ja kokee oman arvostuksensa tulevan siitä, miten hyvin suorittaa. Terapiaa ja sitä kautta ymmärtämistä, miksi kokee, että pitää suorittaa, ja sitä kautta oppia kokemaan arvostusta muualta kuin siitä extra-hyvin suoriutumisesta (olen hyvä, vaikken aina yrittäisi olla niin täydellinen).

Lapsuudessa vanhempien tai koulun aiheuttamat tunnelukot. Itsellä stressit yms. hävisi, kun kävin läpi tunnelukkoni terapiassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että joku on syöttänyt sinun mieleesi, että sinun pitää olla tietynlainen ja koe paljon negatiivisia tunteita esim. häpeä, pelko, syyllisyys jne sisälläsi. Tietenkin vika voi olla työpaikassa, mutta jaloillaan voi aina äänestää, kaikkea ei tarvitse sietää.

Lemmikit, pitkät kävelylenkit, lääkkeitä voi syödä joskus pahassa tilanteessa esim. puoli vuotta.

Irtisanoutuminen työstä ja työkyvyttömyys eläkkeelle päätyminen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä.

Kun stressaajalle kasataan työpäivän perään ohjelmaa, niin hän ei koskaan pääse suorittamisesta. Työpäivää seuraa vapaa-ajan suorittaminen. Ei se silloin tue työpäivästä toipumista, vaan ainoastaan pahentaa tilannetta.

Pitäisi löytää ne juurisyyt, miksi stressaaja niin kovasti suorittaa ja kokee oman arvostuksensa tulevan siitä, miten hyvin suorittaa. Terapiaa ja sitä kautta ymmärtämistä, miksi kokee, että pitää suorittaa, ja sitä kautta oppia kokemaan arvostusta muualta kuin siitä extra-hyvin suoriutumisesta (olen hyvä, vaikken aina yrittäisi olla niin täydellinen).

Riippuu myös siitä mitä työtä tekee. Itse olen vaka työssä ja siitä on paha vähentää suorittamista kun työ on juuri sitä ja kaikki ovat yhtälailla paineen alla. En voi ajatella että teen vähemmän tai suoritan vähemmän hyvin, ne vaipat on vaihdettava, nenät pyyhittävä ja toimintaakin vaaditaan sitä tätä ja tuota. Kaikki minkä jättäisin tekemättä,kaatuisi muiden jo liikakuormitettuun niskaan. Huomaan hyvin konkreettisesti etten riitä . Kuten meistä jokainen tiimissä. Jollei asioihin tule mitään apua eikä esimies tajua, katkeaa kamelilla selkä ja se tapahtui minulla. Millään ajatustyöllä ei kasva lisää jalkoja ja käsiä eikä voi lapsia jättää puolihoidolle. Stressi ei mene minnekään kun mikään ei muutu.

Kun on tarpeeksi uupunut, liikunta ei tule kyseeseen.[/quote]

Meditatiivinen kävely on rentouttavaa. Kävelet niin hitaasti kuin pystyt ja keskityt jokaiseen askeleeseen samoin kuin ympäristöön. Eli ei ole mitään tarkoitusta kuntoa kohottaa vaan mieltä rentouttaa. 

Beetasalpaajat piti ottaa käyttöön siinä vaiheessa aloin öisin saamaan paniikkikohtauksia. Toisinaan niitä tuli päivälläkin jos uskalsi yhtään rentoutua. Ihan stressin aiheuttamia olivat.

Minulla auttoi irtisanoutuminen työstä, jouduin toki ottamaan 3kk:n eropaketin(karenssia)mutta toisaalta sen saatuani ei töihin menokaan kiinnosta niin kuin ei irtisanoutumiseni syytkään silloin virkailijoille.

Nyt kotoilen ja matkustelen siihen asti kunnes ansiosidonnainen päiväraha päättyy ja katsastan sitten vähemmän stressavamman työn, toisaalta ei haittaa vaikka en sittenkään työllisty koska olen nyt vapaalla ollessani ymmärtänyt että eihän tätä elämää kannata hukata oravanpyörässä.

Piikkimaton päällä loikoilu, alasti viltin alla. Rentoutus kasetit. Harrastus joka vie/pakottaa totaalisesti ajatukset pois stressin aiheuttajasta.

Vierailija kirjoitti:

Ashwagandha juuri.

Tieteellisesti todistettu auttavan stressiin.

Saa lisäravinteena.

Saa lisäravinteena: mistä ja miten??

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinua auttoi OIKEASTI kovaan stressiin?

Minulla on stressaava työ. Varsinkin nyt korona-aikaan siitä on vaikea palautua. Pelkään, että alkaa tulla fyysisiä oireita stressistä.

Työn sisältöä ei voi nyt vaihtaa. Ongelma on tietysti sekin, että olen luonteeltani herkkä stressaaja, minkä vuoksi streessaannun.

Ymmärrän kuitenkin, että jos tämä jatkuu näin, saan viisikymppisenä sydärin.

Mitkä ovat olleet omat keinosi vastaavassa tilanteessa?

Lataamossa kuukauden,  kun työstressin lisäksi tuli yllättävä tapaus pahimpaan aikaan.

Ihminen on vain hauras ihminen.

Kuuluu elämään, kun elää täyttä elämää.