Lue keskustelun säännöt.
Mikä sinua auttoi OIKEASTI kovaan stressiin?
Minulla on stressaava työ. Varsinkin nyt korona-aikaan siitä on vaikea palautua. Pelkään, että alkaa tulla fyysisiä oireita stressistä.
Työn sisältöä ei voi nyt vaihtaa. Ongelma on tietysti sekin, että olen luonteeltani herkkä stressaaja, minkä vuoksi streessaannun.
Ymmärrän kuitenkin, että jos tämä jatkuu näin, saan viisikymppisenä sydärin.
Mitkä ovat olleet omat keinosi vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (463)
Työ on pelkkää työtä. Jos ihmishengistä ei ole kyse niin ainakaan minua ei kiinnosta pätkääkään mokaanko vai en. Teen parhaani ja se saa riittää.
Heikoille vinkkinä että opamox auttaa ja vielä heikommille kunnon annostus diapamia blokkaa kyllä kaiken stressin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian aikaisen aamutyön lopettaminen (herätyskellon ääni aiheutti jo paniikkia ja sydämen tykytyksiä), lemmikin seura, musiikki, sauna, oma aika ja alkoholi olivat juuri mitä minä pahimpaan aikaan tarvitsin.
Kaikkea voi tehdä hidastetusti kirjoitti:
Kun on tarpeeksi uupunut, liikunta ei tule kyseeseen.
Meditatiivinen kävely on rentouttavaa. Kävelet niin hitaasti kuin pystyt ja keskityt jokaiseen askeleeseen samoin kuin ympäristöön. Eli ei ole mitään tarkoitusta kuntoa kohottaa vaan mieltä rentouttaa.
Jos mahdollista, voi mennä museoon tai taidenäyttelyyn. Kävele rauhallisesti, katsele esillä olevia teoksia tai esineitä, kävele rauhallisesti. Katsele, jos tuntuu hyvältä, mutta keskity kävelemiseen ja rauhoittumiseen.
Museot ovat nykypäivän kirkkoja. Niissä on hyvä rauhoittua, kohdata, katsoa, ajatella, joskus vain istua ja olla.
Vierailija kirjoitti:
Tämä.
Kun stressaajalle kasataan työpäivän perään ohjelmaa, niin hän ei koskaan pääse suorittamisesta. Työpäivää seuraa vapaa-ajan suorittaminen. Ei se silloin tue työpäivästä toipumista, vaan ainoastaan pahentaa tilannetta.
Pitäisi löytää ne juurisyyt, miksi stressaaja niin kovasti suorittaa ja kokee oman arvostuksensa tulevan siitä, miten hyvin suorittaa. Terapiaa ja sitä kautta ymmärtämistä, miksi kokee, että pitää suorittaa, ja sitä kautta oppia kokemaan arvostusta muualta kuin siitä extra-hyvin suoriutumisesta (olen hyvä, vaikken aina yrittäisi olla niin täydellinen).
Aina ei pelkkä terapia auta. Joskus pitäisi myös puuttua niihin syihin. Ihan riippumatta siitä onko stressin syy töissä vai jossain muualla.
Minulla on autistinen lapsi, eikä hänen opettajansa tykkää siitä että hän käyttäytyy koulussa autistisella tavalla 🤦
En oikein tiedä miten siihen asiaan voi kotoa vaikuttaa, eikä tiedä opettajakaan. Lasuja hän kyllä tekee aina kun lapsen oireilu menee siihen pisteeseen ettei koulussa käyminen onnistu millään tavalla.
Opettaja on saanut apua ja neuvoja mm. sairaalakoulusta. Välillä on tilanne saatu jopa helpottumaan kun hän on noudattanut saamiaan neuvoja. Mutta hän jostain syystä ajattelee aina tilanteen helpottuessa, että "nyt se autismi parani ja voidaan unohtaa tukitoimet". Sitten kun oireilu alkaa uudestaan niin hän tekee taas lasuja ja vaatii kotikäyntiä 😨
Oikeasti paras apu olisi pysyvät tukitoimet siellä missä ongelmat syntyvät. Kotona lapsi saa tukea niin paljon, että saa purettua siitä iltaisin ison osan koulupäivän kuormituksesta. Mutta ei se pitkälle riitä kun koulun kuormitus alkaa seuraavana päivänä taas uudestaan.
On oikeasti helppo uskoa tutkimuksiin, joiden mukaan autististen lasten vanhemmilla on stressitasot yhtä korkealla kuin taisteluihin osallistuneilla sotilailla.
Kyse ei ole edes siitä, että lapsi olisi vaikea, vaan siitä että yhteiskunnan vaatimukset ovat järjettömät. Ei se autismi parane vaikka lapselle tai perheelle esitettäisiin kuinka tiukkoja vaatimuksia tai uhkauksia hyvänsä.
Sellainen tilanne, jossa ihmiseltä vaaditaan mahdottomia, on stressaava ja pysyy stressaavana vaikka kuinka saisi terapiaa.
Kukaan ei voi pyydystää yksisarvista eikä opi lentämään ilman siipiä vaikka kuinka vaadittaisiin. Ei töissä eikä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Työ on pelkkää työtä. Jos ihmishengistä ei ole kyse niin ainakaan minua ei kiinnosta pätkääkään mokaanko vai en. Teen parhaani ja se saa riittää.
Heikoille vinkkinä että opamox auttaa ja vielä heikommille kunnon annostus diapamia blokkaa kyllä kaiken stressin.
ei tuommosia enää määrätä oikeestaan kellekkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ on pelkkää työtä. Jos ihmishengistä ei ole kyse niin ainakaan minua ei kiinnosta pätkääkään mokaanko vai en. Teen parhaani ja se saa riittää.
Heikoille vinkkinä että opamox auttaa ja vielä heikommille kunnon annostus diapamia blokkaa kyllä kaiken stressin.
ei tuommosia enää määrätä oikeestaan kellekkään.
Siksi ne ovatkin hankalia sanoa tällaisessa ketjussa. Tosin kirjoitusasun perusteella kyseinen sanoja ei ole niistä empaattisemmista ihmisistä kuullutkaan.
Mulla noi auttaa, mutta mitäs minä etuoikeudelleni mahdan. Taistelin ja onni potkaisi muutamassa vuodessa.
Pyöräily auttaa itsellä ja kunnon 30 asteen helteet. Ihan pelkästään ja itsestään. Ei tarvitse kuin olla stressaantunut ja mennä pyörän päälle tai lämpimään ja olo helpottuu. Samoin tietyin edellytyksin sauna, mutta etuoikeuksia nämäkin.
Stressin kanssa on osattava valita oikean intensiteetin keino kuhunkin tilanteeseen. Mikä voi itsellä vaihdella päivittäin, vaikka itse aihe olisi sama. Viikkotasollakin pitää vaan kokeilemalla ja sinnittelemällä keksiä ne keinot, jotka lievittävät sitä kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Kannabis. Sitä ei valitettavasti ole yleisesti saatavilla eikä rikollisten kanssa asiointi kiinnosta.
Eikä se todellakaan auta, vaan pahentaa tilannetta. Sitähän vaan ajattelee liikaa asioita. Mahdollisesti päätyy lopettamaan rtyöt kokonaan, mikä lopettaa sen stressin kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa mikä auttaa, mutta älä ainakaan tee kuten minä ja yritä suoriutua mahdottomasta. Vähän yli kaksi vuotta meni ja sitten paha burnout. Niin paha, etten sängystä ylös juurikaan päässyt. Tästä on jo yli kymmenen vuotta, en vieläkään ole palautunut ennalleen yhtä aktiiviseksi ja jaksavaksi. En kovin usein jaksa tehdä edes asioita, joista pidän (lukeminen, taide jne.). En ole työelämässä, en onneksi joudu hakemaan myöskään tukia (olen onnekas, ettei ole enää ole taloudellisesti pakko). En tiedä, miten olisin voinut aikoinaan toimia toisin, joten sikäli en voi katua, mutta pelasta sinä itsesi jos mitenkään voit.
Lyhyesti ja ytimekkäästi: irtisanoutuminen. Paras päätös koskaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asmr, musiikin kuuntelu, laulaminen, lukeminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stressi lakkaa osastolla maatessa sen sydänkohtauksen jälkeen. Tai arkussa.
Ei siihen auta kuin bentsot tai alkoholi(se huonompi vaihtoehto). Tai tarvittava suunnan muuttaminen totaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jooga
Meditointi
Hengitysharjoitukset
Luonnossa kävely
Aromaterapia
Isä meidän ja hyväksyntä plus askeleet kohti rauhaa
Minä sanouduin irti työstä. Nyt olen työtön ja vähävarainen, haen töitä koko ajan. Silti olen vähemmän stressaantunut. Onneksi saan vanhemmilta rahaa elämiseeni.
Vierailija kirjoitti:
Bentsot, metsässä kävely ja viini.
Suosittelen vain keskimmäistä.
Kovan stressin kertahoito onnistuu mulla parhaiten. Metsälenkit ja pienet määrät viiniä (oikeasti se 1 lasillinen 16cl, ei 2 tai 3 lasillista, tällä on väliä) toimii ylläpitohoitona pitkässä juoksussa, mutta ensin siitä stressistä on kunnolla relattava.
Eli näin: On 2pv vapaata ja rauhaa. Yksin kotona mielellään hämärässä huoneessa mukavassa sängyssä ja Diapamin vaikutuksella psyykkisen ja fyysisen stressin laukaiseminen tapahtuu nopeasti. Lihakset ja pää rentoutuu 20mg annoksella. Toisena päivänä aamulla 10mg, päivän aikana pelkkää rentoutumista ja illemmalla hyvä kävelylenkki metsään.
Kolmannen päivän aamuna menen rentoutuneena ja virkistyneenä töihin.
Tarvitsen tämän 2-3 krt vuodessa.
Eteeriset öljyt tuoksulampussa ja hyvä musiikki
Osta Life:sta Harmonia KSM66, se ainakin auttaa. Toinen tapa on yrittää urheilla sännöllisesti. Jooga, juoksu, kuntosalli ja vaikka mitään. Jos yöllä tuntuu vaikea nukahta, niin ota vaikka melatoniinia. Tsemppiä!