Mikä sinua auttoi OIKEASTI kovaan stressiin?
Minulla on stressaava työ. Varsinkin nyt korona-aikaan siitä on vaikea palautua. Pelkään, että alkaa tulla fyysisiä oireita stressistä.
Työn sisältöä ei voi nyt vaihtaa. Ongelma on tietysti sekin, että olen luonteeltani herkkä stressaaja, minkä vuoksi streessaannun.
Ymmärrän kuitenkin, että jos tämä jatkuu näin, saan viisikymppisenä sydärin.
Mitkä ovat olleet omat keinosi vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (463)
Jooga täälläkin auttoi pahimman yli. Ja hevoset.
Ap:llä aika aikaisessa vaiheessa oleva stressi.
Minä uuvuin totaalisti. Töissä oli paljon kiusaamista ja työn aliarviointia, vaikka mielestäni tein tehokkaasti, hyvin ja tarkasti. Patistelua nopeampaan tahtiin ja tietoteknisten välineiden tehokkaampaan käyttöön. Lääkäriltä tuli vain päivä tai kaksi saikkua. Eihän se riitä!! Eli tälläinen kehä alkoi pyörimään. Suuremmin ja nopeammin. Oli pakko irtisanoutu a vuorotteluvapaavuoden jälkeen.
- Auttaa vain totaalinen uloshyppääminen ja silläkään ei olo korjaannu moneen vuoteen. Kiusaamisesta jää pahat arvet. Minulle jäi jatkuvia, joka yö painajaisia ja olo on kuin jyrän alle jäänyt. Mikään ei kiinnosta. Aivot ovat sumussa. Ja nyt työkkäri kiusaa lopun uupunutta tehtävillään.
Kyllä elämä meni yhtäkkiä kamalaksi. Onneksi olen pääsemässä eläkkeelle, mutta en todellakaan vireänä.
Mielestäni en ole itse aiheuttanut tuskaani.
Hyvät ystävät. Tehkää oikein, olkaa ystävällisiä ja kannustakaa toisianne. Lopettakaa vertailu, arvostelu ja kiusaaminen. Työpaikka on aikuisia - ei 'lapsia' varten.
Hieman tylsää ehkä, mutta mulla on auttanut äärimmäiseen stressiin perusasioista huolehtiminen.
Mm.
-säännöllinen lepo/nukkuminen, käytännössä siis säännöllinen nukkumaanmeno- ja heräämisaika. Tarkoittaa myös ei-pakollisista kissanristiäisistä pois jättäytymistä, koska tiedän että minua kuormittavat
-Riittävä ja tarpeeksi laadukas ravinto. Omalla kohdallani esim. ei liikaa kahvia tai alkoholia, muistaa juoda riittävästi vettä ja huolehtia siitä, että ruokaa tulee tarpeeksi säännöllisesti ja sopiva määrä kerralla. Ei ähkyjä eikä pelkällä hennolla välipalalla koko päivää.
-Fyysinen aktiivisuus, ei tarvitse olla koko ajan raskasta liikuntaa, mut raitis ilma ja verenkierto- ja hengityselimistön riittävä rasitus myös auttaa ainakin minua rentoutumaan ja nukahtamaan.
-Hauska tekeminen/sosiaaliset kontaktit. Pitää olla tilanteita, joissa pystyy rentoutumaan ja nauramaan sekä uppoutumaan johonkin tekemiseen niin, että stressin aiheet unohtuu ainakin hetkeksi.
Jos työnkuvaa ei saa vaihdettua etkä voi tehdä vähemmän työtehtäviä, etsisin sinuna uuden työn. Mitä järkeä tappaa itsensä työllä? Elämä voi olla mukavaakin.
Liikunta mielellään ulkona sitä lajia mitä tykkää tehdä. Pieni hikoilu on hyvästä.
Rasitustaso sopiva, ei liian kovaa silloin kun stressi painaa päälle.
Töiden lopettaminen. Jos stressin syytä ei poista on ihan sama joogaako tai käveleekö metsässä.
Irtisanoutuminen ja merkittävä downshiftaaminen, avioero, muutto.
Käytännössä siis se, että aloin elää itseni näköistä elämää ja viis veisata siitä, mitä paineita minulle ulkopuolelta asetettiin.
Ei tuohon oikeasti auta muu kuin tuosta työstä poisjäänti. Itse juuri tein sen päätöksen. Varmaan muuten olisin painanut menemään ihan burnouttiin asti mutta kun olen raskaana, niin havahduin siihen mitä se duuni teki terveydelleni ja sille, että siitä oli tullut koko elämääni hallitseva asia. Ei mikään organisaatio, palkka tai työkokemuksen kartuttaminen ole niin tärkeää, ettei jaksa tai ehdi nauttimaan elämästä tai huolehtimaan itsestään ja rakkaistaan. Elämä tapahtuu nyt ja jos se on tuskaa, niin pitää muuttaa suuntaa. Ihan helevetin sama mitä muut ajattelee. Edelleen kasailen itseäni, pesti sai minut aika hajalle, mutta en kadu lähtöä. Siellä duunissa on nyt asiat aivan levällään lähtöni jäljiltä, mutta se ripulisoppa oli olemassa ennen tuloani ja varmaan on jälkeenkin. Nyt siihen ralliin hyppää joku muu siihen asti kun tulee samaan päätökseen kun me edeltäjätkin.
Terveisiä tutuille!
Vierailija kirjoitti:
Lisäsin liikuntaa ja ulkoilua. Ajattelin sillä helpottavan, kun reippailen. Ja terveellisesti elän. Tykkään kulkea luonnossa ja pidän liikunnasta. No, valitettavasti eivät minun työperäiseen stressiin auttaneet. Sain hirvittävän korkean ja kauan koholla olleen verenpaineen seurauksena tia-kohtauksen. Oli pakko aivan tehdä asialle jotain.
Vaihdoin työpaikkaa. Työtehtävän vaihtoa tuossa ex-työpaikassa oltiin jo tuloksetta kokeiltu.
Helpotti. Verenpaine pysyy alempana, eikä avh ole vaivannut kop kop!
Tarinasi on valitettavasti liiankin tuttu Suomessa, otan osaa.
Kiusaava esimies. Itse en sitä ajoissa huomannut. Toivottavasti sinulla nyt asiat paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys. Kun jäin työttömäksi, kaikki stressini vain alkoivat hälvenemään ja parissa kuukaudessa olin taas oma rauhallinen itseni. Nyt olen taas töissä ja stressaantunut ja mietin, mitä helvetin järkeä on tällaisessa elämässä.
Saanko udella millä alalla olet?
Itselle on auttanut maksulliset naiset. Olen saanut panna rajusti. Toinen mikä on auttanut niin on kova känni.
M19
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös se ongelma, että silloin kun stressi on paha, en jaksa keskittyä sellaiseen asiaan, joka lieventäisi stressiä. Eli joku kiva kirja ja siihen keskittyminen voisi auttaa, mutta tilanteen ollessa huono, juutun ensimmäiselle sivulle ja päässä vain kiertävät työasiat. Tulee sellainen negatiivinen kierre. ap
Sulla on jo burnout.
Avantouinti on myös yllättävän tehokasta.
Sellainen että vähintään kaksi kertaa viikossa olin monta tuntia putkeen jossain ohjatussa liikunnassa, ei liian raskaassa kuitenkaan. Se pakotti ajatukset muualle riittävän pitkäksi aikaa kerrallaan.
Melatoniini, se apteekissa myytävä suihkeversio. Jossain kohtaa, kun stresitekijästä tuli kokonaisvaltainen mörkö elämässäni sen vuoksi, etten osannut rajata asiaa hoidettavaksi sille varatulle ajalle ja yöunetkin alkoi kärsiä, oli melatoniini merkittävänä apuna rytmin ja rajojen löytämiseen jälleen.
Ilotytöt. Rajua seksiä vailla murheita. Otat vaikka viikonloppuorjattareksi.
Työstressiin olisi auttanut työn vaihtaminen, mutta eihän sitä tajunnut kun vasta sitten, kun työt loppuivat tuotannollis-taloudellisista syistä melkein parin vuosikymmenen jälkeen. Nyt hommassa, joka ei liiaksi kuormita aivoja ja tulos suurimmaksi osaksi kiinni omasta toiminnasta. Ei tarvitse odotella kenenkään vastauksia viikkotolkulla eikä omaa toimintaa rajoita jonkun toisen hitaus, laiskuus, epätarkkuus, huonomuistisuus tai saamattomuus.
Jooga
Olisin kuollut ilman sitä.