Mikä sinua auttoi OIKEASTI kovaan stressiin?

Itsellä auttoi se, että sain koronan takia potkut töistä. Tosin nyt ei ole rahaa. No AP:lle sanoisin, että työpaikkaa voi vaihtaa.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti? Kuukausi lataamossa ja ammatin vaihto.

Kuukausi ei auta yhtikäs mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hemmetin kovassa stressissä johon liittyy pahoja vastoinkäymisiä, ei mitkään joogat tai kävely auta. Siinä auttaa vaan se että yrittää hengittää ja asettaa tavoitteen kestää tämä päivä loppuun. Mäkin luulin ennen että työssä koettu stressi on pahinta mitä voi olla, mutta väärässä olin, järkyttävä vastoinkäymisten sarja vei työt, rahat, talon ja sairastuin, ja NYT tiedän mitä se stressi on.

Itsekin oon hometalon kokenut ja mua liikunta auttoi paljon. Sai purettua agressiota ja paransi myös unta, mikä auttaa tasaamaan stressihormoneja.

Mä en ajattelut yhden päivän päähän vaan aina sitä hetkeä, kun koko paska on ohi. Ja se tulikin vuosien päästä lopulta.

Kun on tarpeeksi uupunut, liikunta ei tule kyseeseen.

Vierailija kirjoitti:

Diapam, oikein käytettynä loistava lääke. Totaalisen psyykkisen ja fyysisen stressikierteen katkaisi vasta se kun 2vrk makasin sängyssä ja nautin molempina päivinä 20mg Diapamia. Se laukaisi sen psyykkisfyysisen solmun. Enempää ei tarvinnut ja vähempi ei olisi riittänyt.

Pehmeät keinot kuten metsäkävelyt oli sen jälkeen ihan hyviä toimia pitämään stressiä loitommalla.

Vai oikein jopa 2 vrk.

Vihreä tee ja klassinen musiikki.

Viini auttaa. Jos olet siedettävän näköinen niin voit hankkia itsellesi kertajyystöseuraa vaikja tinderistä tai herkku-chatistä. Viini ja nusnus on paras lääke stressiin.

Paljonko meitä (burnout) on Suomessa?

Minulla auttoi oikeasti todella kovaan akuuttiin stressiin pelaaminen. Olen nelikymppinen nainen enkä todellakaan pelaa ikinä, mutta stressin ollessa niin paha, etten pystynyt nukkumaan kuin pätkissä, pelaaminen pelasti. Kokeilin erilaisia puhelinpelejä, ja päädyin viimein pelaamaan Cooking Fever -nimistä peliä. Pelasin sitä tuntikausia aina kun voin ja vähän enemmänkin. Tätä vaihetta kesti muutama kuukausi ja olin aivan koukussa peliin. Sitten stressi vähän helpotti ja peli jäi pois kokonaan, en enää tarvinnut sitä. 

Myös nuorempana todella sressaavassa elämänvaiheessa pelaaminen auttoi, silloin pelasin miinaharavaa. Näinä kausina pelaaminen on ollut aivan pakonomaista, mutta sen tarve on sitten kyllä loppunut aivan täysin. 

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Pelaamisen hyvä puoli on siinä, että se ei lisää jo olemassa olevan stressin määrää kuten esim. urheilu tai työskentely tekevät.

Lähdin yksikseni reissuun ja tein sillä reissulla kaikkea sitä mitä rakastan. Huolehdin hetken vain itsestäni. 

Vaikka nykyisessä maailmassa reissuun ei kannatakaan lähteä, jos voisit silti ottaa hetken ihan vain itsellesi?  

Lopettaa välittämästä.

Jos pelkää epäonnistuvansa töissä, siitä tulee kyllä stressiä, kun tekee vaikeita projekteja. Jos pelkää ulkonäkönsä puolesta eli mitä muut ajattelevat siitä, stressiä tulee kyllä sen analysoinnista onko nyt vaikka baarissa ok asu vai ei.

Tuosta pääsee eroon lopettamalla oikeasti välittämästä.

Töissä päästää jonkun projektin vaan täysin perseelleen. Myöhästyy eikä mikään toimi. Sitten vaan rauhassa siitä korjailee. Projekti on vuoden myöhässä, eikä oikein mikään siinä toimi, mutta kyllä siitä rahat saatiin ja asiakas oli tyytyväinen. Tuohon voi sitten seuraavia peilata, että ei sillä oikeasti ole väliä, onko ne myöhässä tai toimiiko ne, kunhan jotain puuhastelee. Tietysti tekee ajallaan, jos ehtii, mutta ei mitään ongelmaa tai stressitä myöhästymisestä tai ongelmista.

Ulkonäön osalta auttaa vetää homma täysin leikiksi. Antaa vaikka lapsensa leikata tukan. Vetää päälle eriväriset sukat, epämääräisiä t-paitoja, piirtää silmälaseihin linsseihin smileyt ja muuta. Silloin huomaa, että KUKAAN ei oikeasti välitä. Ei töissä eikä baarissa. Saa ihan rauhassa olla, ilman että kukaan kysyy mitään. Suomalainen ei toisen asioihin puutu. Tuo oli oikeasti ekan kerran todella vapauttavaa huomata, ettei kukaan välitä.

Tommosilla tosielämän "nobody cares" harjoitteilla oppii laittamaan asioita oikeisiin arvojärjestyksiin ja lokeroihin. Kunhan käy töissä 8-16 ja on vaatteita päällä, kyllä se riittää.

Ainoat oikeasti vaikuttavat asiat ovat raittius ja lihavuus. Kun laihdutin 30kg, työkaveri kysyi nähtyään laihan olemukseni pitkän tauon jälkeen, onko minulla syöpä. Kun aloin juoda, alkoi olla sosiaalista elämää. Baarista alkoi saada naisia matkaan, kun oli laiha ja sopivasti kännissä. Mikään muu ei Suomessa vaikuta mihinkään, mutta lihava ei saa olla (miehenä), eikä raitis (absolutisti).

Vierailija kirjoitti:

Minulla auttoi oikeasti todella kovaan akuuttiin stressiin pelaaminen. Olen nelikymppinen nainen enkä todellakaan pelaa ikinä, mutta stressin ollessa niin paha, etten pystynyt nukkumaan kuin pätkissä, pelaaminen pelasti. Kokeilin erilaisia puhelinpelejä, ja päädyin viimein pelaamaan Cooking Fever -nimistä peliä. Pelasin sitä tuntikausia aina kun voin ja vähän enemmänkin. Tätä vaihetta kesti muutama kuukausi ja olin aivan koukussa peliin. Sitten stressi vähän helpotti ja peli jäi pois kokonaan, en enää tarvinnut sitä. 

Myös nuorempana todella sressaavassa elämänvaiheessa pelaaminen auttoi, silloin pelasin miinaharavaa. Näinä kausina pelaaminen on ollut aivan pakonomaista, mutta sen tarve on sitten kyllä loppunut aivan täysin. 

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Pelaamisen hyvä puoli on siinä, että se ei lisää jo olemassa olevan stressin määrää kuten esim. urheilu tai työskentely tekevät.

Tuttavani pelaa joka välissä, minusta se tuntuu haittaavan keskittymistä. En yhtään osaa ajatella, että siitä voisi olla hyötyä esim. stressin vähentämiseen.

Hiljentyminen eli meditaatio on avain stressittömään elämään. Vaikeaa, mutta auttoi minua.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös se ongelma, että silloin kun stressi on paha, en jaksa keskittyä sellaiseen asiaan, joka lieventäisi stressiä. Eli joku kiva kirja ja siihen keskittyminen voisi auttaa, mutta tilanteen ollessa huono, juutun ensimmäiselle sivulle ja päässä vain kiertävät työasiat. Tulee sellainen negatiivinen kierre. ap

Tähän auttaa fyysinen tekeminen, mikä vaan, mitä tykkäät tehdä. Lenkkeily, liikunta, pihatyöt, käsityöt... mikä vaan missä,hoko,tehdään käsillä tai liikutaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla auttoi oikeasti todella kovaan akuuttiin stressiin pelaaminen. Olen nelikymppinen nainen enkä todellakaan pelaa ikinä, mutta stressin ollessa niin paha, etten pystynyt nukkumaan kuin pätkissä, pelaaminen pelasti. Kokeilin erilaisia puhelinpelejä, ja päädyin viimein pelaamaan Cooking Fever -nimistä peliä. Pelasin sitä tuntikausia aina kun voin ja vähän enemmänkin. Tätä vaihetta kesti muutama kuukausi ja olin aivan koukussa peliin. Sitten stressi vähän helpotti ja peli jäi pois kokonaan, en enää tarvinnut sitä. 

Myös nuorempana todella sressaavassa elämänvaiheessa pelaaminen auttoi, silloin pelasin miinaharavaa. Näinä kausina pelaaminen on ollut aivan pakonomaista, mutta sen tarve on sitten kyllä loppunut aivan täysin. 

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Pelaamisen hyvä puoli on siinä, että se ei lisää jo olemassa olevan stressin määrää kuten esim. urheilu tai työskentely tekevät.

Jos ei muuta keksi niin Pokemon Go kännykkään. Itse koen saavani annoksen dopamiinia ja tyydystystä onnistumisesta, kun pelaan ja saan pokemoneja kiinni tai onnistun jossain tehtävässä.

Pakko myöntää että tämä auttoi mulla oikeesti. Oli ikävä kierre stressistä. En saanut nukuttua kuin ihan minimimäärää kun kroppa kävi stressin takia ylikierroksilla ja heräilin pitkin yötä. Kokeilin epätoivoisena ashwagandhaa kofeiinittoman iltateen joukossa ja sain nukuttua viikon verran kunnolla. Tilanne raukesi, työhuolet eivät tuntuneet enää niin ylivoimaisilta kun sai nukuttua edes vähän paremmin.

Uskottavaa tieteellistä todistetta en kyllä löytänyt, oletan että toimi plasebona. Tärkeintä oli että toimi.

Vierailija kirjoitti:

Ashwagandha juuri.

Tieteellisesti todistettu auttavan stressiin.

Saa lisäravinteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla auttoi oikeasti todella kovaan akuuttiin stressiin pelaaminen. Olen nelikymppinen nainen enkä todellakaan pelaa ikinä, mutta stressin ollessa niin paha, etten pystynyt nukkumaan kuin pätkissä, pelaaminen pelasti. Kokeilin erilaisia puhelinpelejä, ja päädyin viimein pelaamaan Cooking Fever -nimistä peliä. Pelasin sitä tuntikausia aina kun voin ja vähän enemmänkin. Tätä vaihetta kesti muutama kuukausi ja olin aivan koukussa peliin. Sitten stressi vähän helpotti ja peli jäi pois kokonaan, en enää tarvinnut sitä. 

Myös nuorempana todella sressaavassa elämänvaiheessa pelaaminen auttoi, silloin pelasin miinaharavaa. Näinä kausina pelaaminen on ollut aivan pakonomaista, mutta sen tarve on sitten kyllä loppunut aivan täysin. 

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Pelaamisen hyvä puoli on siinä, että se ei lisää jo olemassa olevan stressin määrää kuten esim. urheilu tai työskentely tekevät.

Tuttavani pelaa joka välissä, minusta se tuntuu haittaavan keskittymistä. En yhtään osaa ajatella, että siitä voisi olla hyötyä esim. stressin vähentämiseen.

Eräänlaista mindfullnessia varmasti. Harjoittaa keskittymään vaan yhteen asiaan ja juuri siihen hetkeen täysillä.

Vierailija kirjoitti:

Listan tekeminen. Teen ranskalaisin viivoin selkeän mutta summittaisen työlistan aikajärjestykseen. Kruksaan siitä aina yli kunkin tehdyn kohdan. Näin huomaa paremmin sen, miten paljon on jo saanut aikaan, ja se antaa voimia lopputyön suorittamiseen. Pääperiaate on jakaa työ palasiin. Näin huomaa hallitsevansa työtä, eikä työ hallitse tekijäänsä. Samalla hahmottaa koko kaaosmaiselta tuntuvan työn ääriviivat.

Tämä toimii hyvin, mikäli päivän työt ovat tiedossa. Jos taas työtä tulee koko ajan lisää ja prioriteettilista muuttuu jopa minuutti minuutilta ja työt keskeytyvät koko ajan, on kaaoksen selättäminen jo sitten ihan eri vaikeustasolla. Siinä tilanteessa on lähes mahdotonta olla stressaamatta, aidosti palauttavia taukoja ei voi pitää, kun pitää olla puhelin kourassa jatkuvasti. Ainoastaan harras toivo siitä, että kunpa seuraavan lyhyen hetken aikana puhelin ei soisi, jotta saisin käsillä olevan työtehtävän kerralla valmiiksi ilman keskeytyksiä.

Kovaan stressiin pääsemiseksi minua auttoi se, että uudessa työpaikassani oli vmäinen kiusaaja pomo, joka haukkui työntekijöitä asiakkaiden kuullen ja käyttäytyi lyhyenä pikku-ukkelina kuin eräskin diktaattori. Huono ilmapiiri valui hänen mukanaan ylhäältä alaspäin, työpaikalla virheitä ei saanut tehdä ja neuvoa ei saanut kysyä :). Tuo kombo auttoi minua siis oikeasti kovaan stressiin, kiitos kysymästä :).

Irtisanoutuminen.

Ei tätä jaksa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua auttaisi se, että saisin muistisairaalle äidilleni hoitokotipaikan, mutta toistaiseksi se ei ole onnistunut.

Hyvää päivää, kohtalotoveri!

Valitettavasti en voi tarjota muuta kuin myötäntuntoa. Tiedän ihan tasan tarkkaan mitä h*lvettiä se voi pahimmillaan olla. Olen yrittänyt saada 80-vuotiasta äitiäni palveluasumiseen jo toista vuotta, mutta aina vaan mummo on "ihan liian terve" vaikka hänellä on Alzheimerin lisäksi tolkuton määrä muitankin perussairauksia. MSE on 12/30 ja mummo on sekaisin kuin käkikello. Olen hoitanut mummoa jo 10 vuotta ja suorastaan näen punaista kun punaposkiset terveys-Pirkot silmät sikkaralla ehdottavat, että jospa omainen voisi "vähän mummoa autella". 

Soittelee jatkuvasti, päivin ja öin kun välillä etsii vanhempiaan, välillä ei tunnista omaa kotiaan ja välillä näkee vaikka minkälaisia harhoja. Koko ajan tarvitsee apua joka asiaan ja jos puhelimessa yrität neuvoa jotain ihan yksinkertaista, niin siitähän ei tule yhtään mitään.

Kotihoito ramppaa mummon luona 3 kertaa päivässä, mutta ei sekään riitä. Oma terveys on alkanut jo hälyttävästi romahtaa, kun öisinkään ei saa nukkua mummon soitellessa aamuyöllä. Just tulin sairaalasta kun alkaa tuo sydän vähän jo oireilla. 

Ainut, mikä mulla helpottaa edes hieman on tieto siitä, että kyllähän tämä joskus loppuu. Olen antanut itselleni luvan ajatella, että jos tuo mummo joskus kuolee, niin onhan se surullista mutta ihan hemmetinmoinen helpotus.  Toivottavasti en itse kuukahda ennen mummoa.

Valitettavasti tuohon ei auta kuin kuormittaa viranomaisia riittävästi. Oma äitini kaatuili eikä päässyt ylös, eikä isä jaksanut nostaa. Isä soitti aina 112 ja palokunta kävi äidin nostamassa sohvalle. Ei maksa mitään. Yllättäen alkoi apua löytyä, kun palokunta alkoi olla vakio vieras, ja äiti aina sekaisin lattialla. Dementia oli siinä vaiheessa, että unohteli miten kävellään (rollaattorin kanssa) ja kun kävely unohtui, kaatui suorilta jaloin lattialle. Siinä nahkasohvalla sitten lojui kusilätäkössä, kunnes kotihoito tuli pesemään, tai lähti itse liikkeelle, kaatui, ja palokunta tuli nostamaan takaisin nahkasohvalle kusilätäkköön. Surullista, mutta totta.

Jos taas kiltisti kotona hoitaa läheistään ilman kuormaa viranomaisille, eihän kunta tyhmä ole, vaan säästää rahaa kalliista hoitopaikasta. Pahin virhe on suostua omaishoitajaksi, koska silloin on jumissa todella pahasti tuossa kuviossa, ilman toivoa hoitopaikasta. Vaikka se onkin ikävää, niin ainoa tapa saada asiaan mitään muutosta on, että mummo riittävän monta kertaa vaikka palautetaan kotiinsa haahuilemasta ulkoa poliisin toimesta.. Kuormaa poliisille, niin asialle tapahtuu jotain, ihan niinkuin äitini nostelusta tuli kuormaa palokunnalle, niin asia edistyi. Ei kuormaa viranomaisille = ei palvelutalopaikkaa. Jos taas kaatuilee sisällä, niin aina soitto 112 ja palokunta nostamaan.