Säästäminen ja sijoittaminen - Onko muita jotka eivät ymmärrä trendiä?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut jäävät sijoitustensa ansiosta eläkkeelle esim. 45-vuotiaina.

Ja toisaalta monet, jotka ovat kuvitelleet tekevänsä niin, päätyvätkin jäämään töihin, mutta rennommalla otteella. Tai ainakin vapaammalla mielialalla.

Yksinkertaisesti siksi, että säästäminen tuo turvaa ja antaa mahdollisuuksia. Olis ihan hirveä tunne jos säästössä ei olisi rahaa. Mitä sitten jos työt lähtisi alta? Tai sairastuisi? Yhteiskunnan apuun ei kannata luottaa, voit hyvin joutua olemaan kuukausia ilman pennin hyrrää ilman säästöjä. Itsellä on sellainen paljon rauhallisempi elämä. Ei stressaa auton hajoaminen tai jokin muu ylimääräinen isokaan meno. Säästöt antaa myös niitä mahdollisuuksia. Voin tehdä lomilla mitä huvittaa, miettimättä riittääkö lomarahat jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mielellään säästäisin jos pystyisin, mutta mun rahat ei riitä kun elätän tässä palkallani itseni lisäksi yhtä työtöntä puolisoa ja kahta aikuista ammattikoululaislasta (ammattikououlainen ei saa kunnon opintotukea aikuisenakaan).

Olisi ihanaa ajatella, että joku påivä säästöjä on niin paljon, ettei tarvitsisi raataa ja sopeutua työpaikalla ihan mihin vaan. Että voisi vaikka irtisanoutua kun pahimmin v!ttuillaan. Ja että kun jonkun auto hajoaa niin ei olisi pakko yötä myöten miettiä, että mistä rahat ja voisiko tämmöinen viisikymmpinen akanrohjo vielä jossain myydä pe$että. Ja että voisi auttaa noita lapsia vaikka oman elämän tai yrityksen alkuun pääomalla. Ja pärjättäis sittenkin kun oon eläkkeellä tai sairastun, koska kyllä mä tähän ennen pitkää sairastun. Parhaassa tapauksessa voisi jättää vaikka jotain perintöä niiden avuksi.

Että todellakin haluaisin säästää ja sijoittaa. En vaan pysty! Vaikka elämä on jo pelkkää pihistystä.

Ammattikoululaisetkaan ei ole löytänyt töitä esim harjoittelupaikkojen kautta? Vai haluatko heidän pääsevän helpomalla ja keskittyvän vain opintoihinsa?

Kuulemani mukaan harjoittelupaikkojen saaminenkin on todella kovan työn takana nykyään ja harjoittelusta ei makseta palkkaa vaikka tekisit täysammattilaisen työtä. Vielä 90-luvulla sai palkkaa harjoittelusta (kukahan idiootti tämänkin meni muuttamaan, varmaan työnantajien edustaja) .En siis ole edellinen jolle kommentoit.

Sepä se kuulemasi mukaan. Moni ei edes yritä, kun niitä ei töitä ei muiden puheiden mukaan saa.

Kolmosen ammattikoululaiset ovat kyllä hakeneet töitä, mutta saaneet korkeintaan noin kuukauden mittaisia kausityöpestejä, esim logistiikka-alalle kouluttautuva nyt renkaanvaihdossa. Odotettu kesto on sen pari viikkoa. Minkå renkaanvaihtoruuhka kestää. Onhan ne iso helpotus sen hetken kun ne kestää, mutta aika lyhyeksi se jää. Kun on jo pitkään pihistelty, niin nuo rahat kuluu hetkessä ihan siihen, että paikkaa olemassaolevia puutteita esim arkivaatteissa.

Ja nyt tämä pahuksen pandemia on vaikeuttanut näitäkin asioita entisestään. Harjoittelut on käytännössä peruttu. Entisetkin työpaikkamahdollisuudet on kadonneet. Sen sijaan on pitänyt ostaa kaiken maailmaniä ja goprokameraa, että on voinut suorittaa etäopiskelua ja esim työnäyttöjä sen kamerayhteyden kautta etänä. Onhan puhelimessa netti, juu, mutta ei siitä pysty tekemään noita tehtäviä...

Mutta kiitos sille ekalla sivulla, joka rohkaisi että parin vuoden päästä hellittää. Niin se toivottavasti ja varmaankin menee ja joka tapauksessa eihän tässä ole muita vaihtoehtojakaan kuin yrittää kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite opin säästämisen vanhemmilta. Ne säästi jo 80-luvulla. Mm. meille lapsille opiskelurahaa. Ei kertaakaan käyty missään matkoilla, ei edes kotimaassa, jos ei sukulaisten syntymäpäiviä, lakkiaisia ja häitä lasketa. Vaatteet oli aina serkkujen vanhoja. Syötiin puuroa, perunoita ja makkaraa. Mitään kalliita harrastuksia ei saanut olla. Kavereita kun näki, niin se riitti harrastukseksi.

Itse elän aika samaa tyyliä. En ikinä matkustele mihinkään, vaatteet ostan kirppareilta. Ruokaan käytän vähän liikaa rahaa, vaikka teen kaiken itsen, mutta raaka-aineisiin. Autoakaan mulla ei ole. En myöskään harrasta mitään, en käy ikinä ulkona syömässä enkä kahviloissa enkä tilaa ruokaa kotiin. Vähän tylsäähän tämä elämä on, mutta säästääpä ainakin.

Tämä kuulostaa kyllä jo siltä, että suhde rahaan ei ole ihan terveellä pohjalla. En nyt sano, että kaikkien pitäisi tuhlaamalla tuhlata. Mutta tästä välittyy jo sellainen ajatus, että kaikenlainen kuluttaminen mikä menee välttämättömyyden yli, katsotaan jo suorastaan synniksi. Ei se näinkään pitäisi olla!

Ihan ensimmäinen juttu olisi päästä eroon tuosta syyllisyydestä, mikä tulee siitä, että ostaa itselleen kunnollista ruokaa. Hyvä ihminen, sinä olet ne rahat ihan työlläsi ansainnut ja kun muuten elät säästeliäästi, niin sinulla on kaikki oikeus nauttia hyvästä ruuasta!

Kannustaisin vielä miettimään hyvän ruuan rinnalle jonkun toisen asian, joka voisi tuoda elämään lisää iloa, vaikka hieman maksaisikin. Mutta tämä pitäisi ehdottomasti olla sellainen, mistä tulee itselle iloa. Kun kaikki kiva on jo lapsuudesta lähtien kielletty, voi olla vaikea miettiäkin mitä se voisi olla. Mutta löytyisikö kokeilemalla? Jos vaikka kerran kuussa kokeilisi jotain uutta, mihin menee vaikkapa 50€, niin ehkä jotain löytyisi? Hieronnasta voisi aloittaa.

Olen samaa mieltä, että säästeliäisyys on kyllä hyvä, mutta sen ei pidä tehdä elämästä tylsää. Voit elää sekä säästeliäästi että nauttia elämästä. Elämästä nauttiminen ei tarkoita holtitonta tuhlausta. Itse pyrin elämään säästeliäästi ja monessa asiassa pihistelen ja mietin koko ajan säästökohteita. Silti minullakin on pari asiaa, mihin käytän "liikaa" rahaa, koska ne parantavat elämänlaatuani sekä kaksi harrastusta, joista toista voisi tehdä ilmaiseksi, mutta silloin tällöin haluan käyttää siihen vähän rahaa, ja sitten toinen, joka vie vähän enemmän rahaa. Silti maksan näistä asioista ilomielin, eikä ne estä säästämistäni. Jos näitä kaikkia (harrastuksia ja muuten elämänlaatua parantavia asioita) ei olisi, niin säästäisin varmaan kuukausitasolla yhteensä n. 500€. Se 500€ on kuitenkin pieni hinta siitä, että nautin elämästäni - samalla kun säästän muusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut jäävät sijoitustensa ansiosta eläkkeelle esim. 45-vuotiaina.

Ja toisaalta monet, jotka ovat kuvitelleet tekevänsä niin, päätyvätkin jäämään töihin, mutta rennommalla otteella. Tai ainakin vapaammalla mielialalla.

Moni asia tuntuukin paljon mielekkäämmältä, kun sitä pystyy tekemään vapaaehtoisesti eikä pakosta.

Selvästikään ei ole riittävän paljon kirjoiteltu lehdissä juttuja niistä henkilöistä, jotka jäivät koronan takia työttömäksi ja joutuivat rahavaikeuksiin, jos tällaista pitää jonkun vielä ihmetellä.

Oli se vuosi sitten huomattavasti mukavampaa jäädä koronan vuoksi lomautettuna kotiin, kun säästössä oli vuoden nettopalkan verran rahaa (osa rahaa ja osa sijoitettu). Säästöihin ei tarvinnut lopulta koskea, mutta eipä tarvinnut valvoa öitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin mies vaihtoi inhoamansa työn sijoituksiin. Päiväpörssää ja elämme sillä. Rahaa on kivasti säästössä, elämä ihan mukavaa ja voin opiskella yo:lla mitä haluan välittämättä sitä elääkö sillä rahalla.

Treidaaminen on kyllä ihan työtä sekin. Pitkäjänteinen sijoittaminen on huomattavasti passiivisempaa, mutta treidaaja joutuu kyllä tekemään töitä sen rahansa eteen. Hänen tulonsa eivät tule yrityksen tuloksesta, vaan markkinoiden heilahteluista ja niiden kyttäämisestä. Ei ole mitään leppoisaa touhua se, vaikka sivusta päin näyttää että kotona vain istuskelee.

Mutta hän nauttii siitä. Aiempaa työtään inhosi.

Säästämisen ja sijoittamisen nyt ymmärtää, mutta en ymmärrä sitä kun jotkut tekevät sitä hammasta purren. Aivan kaikesta yritetään nipistää senttejä säästöön. Tilillä on tonneja, mutta jos 10km päässä saa passikuvat euron halvemmalla niin sitten mennään sinne 10km päähän ne ottamaan.

Jos en säästäisi ja sijoittaisi, niin miettisin varmaan joka ilta mistä saisin rahat sen varalle, että työt loppuu tai sairaus iskee. Saan matkustelun ja tavaran haalimisen sijaan paljon enemmän mielihyvää siitä turvallisuuden tunteesta, että voin tarvittaessa olla vaikka useamman vuoden ilman mitään tuloja. Aivan sama vaikka en ehtisi koskaan rahojani käyttämään, sillä niiden ansiosta voin elää hyvin stressitöntä elämää. Helpottaa ainakin lasteni elämää, kun minusta aika jättää.

Säästöjen ja sijoitusten avulla on paremmin varautunut huonoihin aikoihin ja pienentyvän tuloihin, mutta myös jos haluaa hankkia jotain kalliimpaa. Ei siinä sen kummempaa.

Säästän rahaa koska en juurikaan kuluta enkä tarvitse mitään ekstraa ja toisaalta säästöt tuovat mielenrauhaa.

Tienaan hyvin (yli 80 000 euroa vuodessa), mutta oikeasti en tarvitse mitään mitä en saisi 20 000 euron palkalla. Niinpä suurin osa rahoista menee joka kuukausi säästöihin.

Toisaalta on todella turvallinen olo, kun tietää että tapahtui elämässä mitä tahansa niin raha ei tule olemaan ongelma. Jos esim joudun työttömäksi (epätodennäköistä), niin ei tarvitse pelätä, että rahat ei riitä. Tai jos sairastun vakavasti, niin pystyn ostamaan laadukasta palvelua.

Voi olla, että joskus tilanne muuttuu. Jos esim joskus mulla on oma perhe, niin silloin tietenkin rahalle löytyy käyttöä (en ole pihi perusluonteeltani), mutta nykyään pärjää aika vähällä.

En pelkää köyhyyttä enkä sosiaaliturvan heikkenemistä. Sen verran vähälläkin olen elänyt että pärjään kyllä, vaikka tipahtaisin köyhyyteen uudelleenkin. Lapsia toki en aio ikinä hankkia enkä velkaa. Ei kiinnosta rikastuminen eikä sijoittaminen. Sen verran kuitenkin säästän kuin mukavasti pystyn, jotta pääsisin taas joskus matkoille ja jottei tule niin kiire aina uudestaan töihin. Nyt jo 9kk työttömänä ja ihan mukavaa elämää elelen anssin ja säästöjen turvin. Enkä kaipaa tästä "vuokraluukusta" muualle, hyvä koti tämä on minulle. Enkä edes kerrytä sijoittajien varallisuutta, koska asun kaupungilla.

Tän aloituksen oli pakko ollan provo.

Ei millään pahalla, mutta tuo AP:n mentaliteetti kertoo juuri siitä miksi suomalaiset ovat rutiköyhiä.

Se säästämisen ja sijoittamisen idea on luoda vaurautta! Ja sillä vauraudella maksetaan esim. koti, mökki, matkoja, hammaslääkärin kuluja, sitä käytetään eläkkeellä yms.

Pitää olla oikeasti aika typerys jos oma talous on pelkän palkkatyön varassa...tai siis näin se usein on mutta pitää olla typerys jos ei tavoittele esim. rahastosijoittamisella lisä vaurautta

Eläkettä varten. En ajatellut käydä töissä enää 70-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Koska työeläkejärjestelmässä on 400 mrd vaje.

On todella ihmeellistä, miksi tästä asiasta ei media puhu. Eläkelupauksissa on tosiaan yli 400 mrd:n vaje, ja se koskettaa tulevaisuudessa jokaista suomalaista mutta media vaikenee. Todella vastuutonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska työeläkejärjestelmässä on 400 mrd vaje.

On todella ihmeellistä, miksi tästä asiasta ei media puhu. Eläkelupauksissa on tosiaan yli 400 mrd:n vaje, ja se koskettaa tulevaisuudessa jokaista suomalaista mutta media vaikenee. Todella vastuutonta.

Onhan tästä puhuttu, mutta se on "hiljennetty" perustelemalla jollain ihan ihme tavoilla, että kyllä se raha jostain saadaan taiottua. Kuka siihen sitten luottaa ja kuka ei...

Vierailija kirjoitti:

Pakko tosiaan yrittää jotakin, kun tuntuu, että me laman lapset vedetään tässäkin lyhyt tikku ja eläkejärjestelmä tai sosiaaliturva ei enää kannattele meitä iäkkäinä.

Minkä laman?

90 luvun lamaa on enää turha käyttää tekosyynä:)

Minä ja lasteni isä kärsimme paljon lamasta, oli työttömyyttää yms. Lopulta erosimmekin v 93. Kumpikin pääsi hienosti jaloilleen ja sai hyvän elämän, minä vielä vauraamman kuin hän. Eläkettäkin tulee sen verran että pystyy elämään ja nauttimaan.

Ja taas lapseni jotka olivat 0-13v laman aikaan. Jos eivät muuta tuosta ajasta oppineet niin ainakin halun opiskella ja korkean työmoraalin. Kaikilla hyvät urat, perheet, vakityöt jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko tosiaan yrittää jotakin, kun tuntuu, että me laman lapset vedetään tässäkin lyhyt tikku ja eläkejärjestelmä tai sosiaaliturva ei enää kannattele meitä iäkkäinä.

Minkä laman?

90 luvun lamaa on enää turha käyttää tekosyynä:)

Minä ja lasteni isä kärsimme paljon lamasta, oli työttömyyttää yms. Lopulta erosimmekin v 93. Kumpikin pääsi hienosti jaloilleen ja sai hyvän elämän, minä vielä vauraamman kuin hän. Eläkettäkin tulee sen verran että pystyy elämään ja nauttimaan.

Ja taas lapseni jotka olivat 0-13v laman aikaan. Jos eivät muuta tuosta ajasta oppineet niin ainakin halun opiskella ja korkean työmoraalin. Kaikilla hyvät urat, perheet, vakityöt jne.

Niin, tässähän ei ole kyse mistään mielipideasiasta tai sinun perheestäsi yksittäistapauksena, vaan ihan tutkitusta tiedosta ja lama-ajalla kasvaneiden pitkäaikaisseurannasta. 87-sukupolvella menee monellakin mittarilla huonommin kuin edeltävillä ja pelkään, että nuoremmilla sukupolvilla tulee menemään vielä huonommin. Kysehän ei ole pelkästään lapsuudesta, vaan siitä, että tämä loputon säästämisen, tehostamisen ja globaalin kilpailun aika on aiheuttanut jo ainakin kymmenvuotisen taantuman, jonka aikana on ollut todella vaikeaa päästä kiinni vakaaseen uraan ja vaurastumiseen. Nokian kultavuodetkin osuivat ajalle, jolloin vasta opiskeltiin.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tosi oudolta, kun joku ei ymmärrä miksi säästetään,jos vain on mahdollista.

Miksi säästetään säästämisen vuoksi? AP:han kertoi tulevansa toimeen, vaikka tulisi jotain äkillistä.

Jotkut lottoaa ja jotkut sijoittaa. Jälkimmäisessä toki on suurempi mahdollisuus, mutta kerralla myös suurempi riski. Itse säästän vanhanaikaisesti tilille. Olen harkinnut sijoittamista, mutta toistaiseksi olen tyytynyt vanhaan tapaan.

Mutta nykyajan ilmiö tämä on. Aiemmin vain jo valmiiksi varakkailla oli varaa sijoittaa. Nyt on lehdissä paljon juttuja, miten piensijoittajat nostavat pörssiin huuhaayhtiöitä, kun osakemarkkinoilla mennään arvaamallla.