Sinä yksin asuva yksinäinen ihminen

Minä itse ja mahdollisesti Jumala/ylempi taso. Jos on kokenut sen, mitä on turvattomuus, on erittäin hyvillään siitä että on turvassa. Itsensä kanssa on siinä mielessä turvassa, on jo turvasatamassa, kukaan ei satuta. 

Jos sitten ajattelet, että jaa, entä jos saa vanhana sairauksia ja mitä on loppuelämä, niin aina voi kirjautua omaehtoisesti tästä elämästä ulos. Kärsimystä ei pidennetä eläimilläkään ja nukuttaminen on tehty sitä varten, ehkä tulevaisuudessa kehitetään jokin "end-pilleri" jonka saa halutessaan ottaa.

Eläminen ei ole pysyvää. Ollaan kaikki ns tripillä. Ei yhteisellä vaan yksin. 

Raha. Sijoitukset.

Se, että kaikki tää yksineläminen päättyy. Olen tätä masentavaa elämää ”jaksanut” raahata jo lähes 30vuotta. Nyt ei ole enää mitään syytä jatkaa. Mitä enemmän seuraan ympärilläni olevia ihmisiä, heidän onnellisuutta, kauneutta, sellaista elämää.. mä nostan kädet pystyyn. On aika sanoa kiitos ja näkemiin. Enää ei tarvitse jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Se, että kaikki tää yksineläminen päättyy. Olen tätä masentavaa elämää ”jaksanut” raahata jo lähes 30vuotta. Nyt ei ole enää mitään syytä jatkaa. Mitä enemmän seuraan ympärilläni olevia ihmisiä, heidän onnellisuutta, kauneutta, sellaista elämää.. mä nostan kädet pystyyn. On aika sanoa kiitos ja näkemiin. Enää ei tarvitse jatkaa.

Sinulta nimenomaan puuttuu turvasatama, luottamus ja pysyvyys.

Ei niin mikään.

Se etten pelkää kuolemaa. Se että pystyn luopumaan kaikesta ja heittäytymään.

En kyllä koe olevani yksinäinen vaikka sinkku olenkin.

Vierailija kirjoitti:

Se, että kaikki tää yksineläminen päättyy. Olen tätä masentavaa elämää ”jaksanut” raahata jo lähes 30vuotta. Nyt ei ole enää mitään syytä jatkaa. Mitä enemmän seuraan ympärilläni olevia ihmisiä, heidän onnellisuutta, kauneutta, sellaista elämää.. mä nostan kädet pystyyn. On aika sanoa kiitos ja näkemiin. Enää ei tarvitse jatkaa.

Seuraat jossain FB:ssa mutta oikeasti ei mitään tietoa niiden onnellisuudesta, sä vain luulet, että niillä on paljon onnea. Tuskinpa. Kaikki perheelliset joita tiedän, niin raskasta on. Luepa tätäkin foorumia, niin saat käsityksen asioista, monen haave on vapauteen.

Sullon nyt krooninen masennus ja tarvitset uudistaa elämääsi ja aivosi pois tiltistä. 

Täysin väärä kysymys. Olisit vain puhunut yksinäisyydestä, jolla ei mitään tekemistä yksin asumisen kanssa.

Mikä antaa pysyvyyttä? Tietenkin se, että saa asua yksin eikä kukaan muuta väkisin kotiini.

Ne omat voimavarat, vaatimattomuus ja irrallisuus muista. Koen olevani onnekas, kun olen voinut toteuttaa haaveeni ja unelmani. Saan elää itseäni varten. Perunat, kurkut, yms ovat itämässä ja saan kesän seurata niiden kasvua. Syödä rauhassa ja kukaan ei sano, että ruoka on pahaa. Saan rauhassa jigittää ahvenia ja kukaan ei sano, että kala haisee pahalle. Saaristolais”mummon” elämä on huoletonta ja lepposaa. Nyt etätyö suosituksen aikana ei tarvitse lähteä edes kaupunkiin töihin.

Ennen turvallisuuden tunnetta toi oma koti ja kolme lähisukulaista, jotka olivat minulle rakkainta maailmassa. Myös korkea ja päivitetty koulutus ja erinomainen työura toivat sen tunteen, että aina pärjää.

Jäin yllättäen työttömäksi, eikä minulla ole yli viisikymppisenä toiveitakaan päästä enää töihin. Koti meni ja järki myös siinä määrin, että nuo sukulaiset eivät ole enää olleet yhteydessä kuukausiin. Olen täysin heitteillä, säikähtelen outoja ääniä ja kännykän valoja, painajaisetkin ovat pahentuneet. Minulla ei ole jäljellä mitään siitä, mitä oli mukavassa ja turvallisessa elämässäni vielä muutama vuosi sitten. Eilen huomasin, että en enää pelkää ranteiden auki vetämistä kovinkaan paljon. Kyllähän se sattuu, mutta ei tässä kauhun tilassa jaksa enää elääkään.

Luonto. Olen aina saanut voimaa ja mielenrauhaa luonnosta.

En pelkää kuolemaa enkä usko jumalaan.

Vierailija kirjoitti:

Ennen turvallisuuden tunnetta toi oma koti ja kolme lähisukulaista, jotka olivat minulle rakkainta maailmassa. Myös korkea ja päivitetty koulutus ja erinomainen työura toivat sen tunteen, että aina pärjää.

Jäin yllättäen työttömäksi, eikä minulla ole yli viisikymppisenä toiveitakaan päästä enää töihin. Koti meni ja järki myös siinä määrin, että nuo sukulaiset eivät ole enää olleet yhteydessä kuukausiin. Olen täysin heitteillä, säikähtelen outoja ääniä ja kännykän valoja, painajaisetkin ovat pahentuneet. Minulla ei ole jäljellä mitään siitä, mitä oli mukavassa ja turvallisessa elämässäni vielä muutama vuosi sitten. Eilen huomasin, että en enää pelkää ranteiden auki vetämistä kovinkaan paljon. Kyllähän se sattuu, mutta ei tässä kauhun tilassa jaksa enää elääkään.

Mulla oli pitkään työttömäksi jäämisen jälkeen samat tilat. Nyt et hei anna periksi! Tuo menee ohi. Lakkaat pelkäämästä. Se on stressitilanne ja tosiaan ohi menee, ennemmin tai myöhemmin. Sitten osaat jo nauttiakin taas elämästä. Älä luovuta. Muista, että meitä on paljon, joille on käynyt ihan samat jutut. Vakuutan, että vielä se ilo tulee takaisin sinullekin. Ehkä vähän eri asioista kuin ennen mutta silti. Voimia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että kaikki tää yksineläminen päättyy. Olen tätä masentavaa elämää ”jaksanut” raahata jo lähes 30vuotta. Nyt ei ole enää mitään syytä jatkaa. Mitä enemmän seuraan ympärilläni olevia ihmisiä, heidän onnellisuutta, kauneutta, sellaista elämää.. mä nostan kädet pystyyn. On aika sanoa kiitos ja näkemiin. Enää ei tarvitse jatkaa.

Seuraat jossain FB:ssa mutta oikeasti ei mitään tietoa niiden onnellisuudesta, sä vain luulet, että niillä on paljon onnea. Tuskinpa. Kaikki perheelliset joita tiedän, niin raskasta on. Luepa tätäkin foorumia, niin saat käsityksen asioista, monen haave on vapauteen.

Sullon nyt krooninen masennus ja tarvitset uudistaa elämääsi ja aivosi pois tiltistä. 

Kiitos kannustavista sanoista, mutta sinä et tunne minua. En sairasta masennusta. Olen vain yrittänyt todella pitkään pysyä tässä elämässä. Opiskella, saada töitä, ystäviä, tai edes löytää rakkautta. Sanoisinko että kolme viimeistä on ollut niin musertavia, että en enää yksinkertaiseksi jaksa enää yrittää. Kävin tänään lenkillä. Ihan vaan kävelemässä Aurajokea potkin ja mietin kaikkia niitä vastaantulevia kauniita ONNELLISIA ihmisiä. Kaikilla on takana menestyvää elämää, den näkee ko vaatteista, hymystä, ympärillä olevista ihmisistä.

Olen joutunut olemaan yksin vuosia. Terapiat käyty, kaikkea uutta ja erillaista yritetty elämässä muuttaa. Mutta ei. En vain löydä paikkaani tässä yhteiskunnassa. Eikä tämä ole elämisen arvoista elämää. Ei tämä ole sellaista mitä odotin. En pääse niihin tavoitteisiin mihin tahtoisin, olen liian typerä, typerän näköinen ja olemukseltaan typerä. Siis kaiken tämän takia _yksin_.

Olen väsynyt. Todella väsynyt tälläiseen elämään.

Yli 30 vuoden parisuhteen jälkeen nautin omasta itsenäisyydestä. Turvaa antaa oma itseni tunnen osaavani elää hyvää elämää. Apua saa jos sitä oikeasti tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Täysin väärä kysymys. Olisit vain puhunut yksinäisyydestä, jolla ei mitään tekemistä yksin asumisen kanssa.

Mikä antaa pysyvyyttä? Tietenkin se, että saa asua yksin eikä kukaan muuta väkisin kotiini.

Halusin tarkoituksella jättää pois puolisot, lapset ja turvaverkot. Nimenomaan yksinäisiltä yksinasuvilta halusin vastauksia :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Se, että kaikki tää yksineläminen päättyy. Olen tätä masentavaa elämää ”jaksanut” raahata jo lähes 30vuotta. Nyt ei ole enää mitään syytä jatkaa. Mitä enemmän seuraan ympärilläni olevia ihmisiä, heidän onnellisuutta, kauneutta, sellaista elämää.. mä nostan kädet pystyyn. On aika sanoa kiitos ja näkemiin. Enää ei tarvitse jatkaa.

Ennen lopullista päätöstä, tee ne asiat joita elämässä häpesit tai pelkäsit tehdä, iske vastakkaista sukupuolta estottomasti missä ikinä haluat, miten ikinä haluat, koska eihän sinulla ole enää mitään hävittävää. Jos elämä ei siitäkään parane, niin ainakin yritit.

Vierailija kirjoitti:

Luonto. Olen aina saanut voimaa ja mielenrauhaa luonnosta.

En pelkää kuolemaa enkä usko jumalaan.

Luonto on hieno vastaus. Voisitko yksilöidä paremmin sitä mikä luonnossa on sellainen asia joka antaa sinulle voimaa ja mielenrauhaa? Miten tapahtuu, miten toimii?

Ap

En oo tarpeeks korkeesti koulutettu, et pohtisin tommosii turhii asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että kaikki tää yksineläminen päättyy. Olen tätä masentavaa elämää ”jaksanut” raahata jo lähes 30vuotta. Nyt ei ole enää mitään syytä jatkaa. Mitä enemmän seuraan ympärilläni olevia ihmisiä, heidän onnellisuutta, kauneutta, sellaista elämää.. mä nostan kädet pystyyn. On aika sanoa kiitos ja näkemiin. Enää ei tarvitse jatkaa.

Ennen lopullista päätöstä, tee ne asiat joita elämässä häpesit tai pelkäsit tehdä, iske vastakkaista sukupuolta estottomasti missä ikinä haluat, miten ikinä haluat, koska eihän sinulla ole enää mitään hävittävää. Jos elämä ei siitäkään parane, niin ainakin yritit.

Tämä on loistava näkökulma, kiitos tästä :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ne omat voimavarat, vaatimattomuus ja irrallisuus muista. Koen olevani onnekas, kun olen voinut toteuttaa haaveeni ja unelmani. Saan elää itseäni varten. Perunat, kurkut, yms ovat itämässä ja saan kesän seurata niiden kasvua. Syödä rauhassa ja kukaan ei sano, että ruoka on pahaa. Saan rauhassa jigittää ahvenia ja kukaan ei sano, että kala haisee pahalle. Saaristolais”mummon” elämä on huoletonta ja lepposaa. Nyt etätyö suosituksen aikana ei tarvitse lähteä edes kaupunkiin töihin.

<3