4 tyttöä, mies jaksaisi sinnikkäästi yrittää vielä poikaa, minä en enää

Ukkini halusi poikaa, mutta sai 3 tyttöä. Mummon terveysongelmien vuoksi ei enempää voinut hankkia. Myös lapsenlapsissa oli ensin monta tyttöä, mutta sitten syntyi 4 poikaa. Koin lapsena, että veljeni oli ukille tärkeämpi kuin minä, ja varmaan olikin. Myös hopeisen astiaston ukki testamenttasi nimenomaan ensimmäiselle suvun pojalle.  

Ukkini syntyi 20-luvulla, joten tämän ymmärtää. Miehesi kohdalla ei ole ihan niin selvää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kuinka vielä 2020-luvulla ihmiset nähdään vain sukupuolena. Ystäväperheeseen 5. lapsi tulossa, ja sekin on poika. Toiveissa oli saada viimein tyttö, että äiti saisi pukea prinsessaksi.

Hyvä pointti. Mutta kun tarpeeksi monta lasta on, ehkä joku heistä ei ole cis ja sitten onkin perheessä kahta sukupuolta lapsissa. Tai ehkä joku kokee olevansa muunsukupuolinen. Ihan vain neutraalisti todettuna, tämä on nyt niin yleistä että mistä sitä tietää 2030-luvun meininkiä...

Hyvin harvinaista ovat edelleen molemmat, nettikeskusteluista huolimatta. Omassa suvussa ei ole yhtään kummallakaan puolella.  

Sen sijaan ei-heteroita on niin paljon, että oikein isossa perheessä tulee suurella todennäköisyydellä joku olemaan homo. 

Ja taas kun ukko haluaa poikaa niin jaksetaan kilokaupalla vääntää. Typerät akat itse suosii MIEHEN NIMEÄ, KAS KUN MIEHET EI HYVÄKSY MISSÄÄN NAISIA. Mies luulee voivansa tilata naisen kohdusta itsensä haluamia asioita, vaikka tämä on NAISEN KEHO. Jos nainen vaatisi mieheltä nimenvaihtoa niin kaikki pitäisi sitä sairaana.

Typerä akka, kannatte vielä kaikki tuollaisen naisia vihaavan po*nohullun nimeä. Naisena en KOSKAAN haluaisi yhtäkään poikaa. En todellakaan kasvattaisi pornolle run**aavaa sikaa. Ja ei, ei haittaa jos tyttö katsoo pornoa. Naiset eivät naisia esineellistä.

Kas kun perheen yhteinen nimi ei saa miestä kunnioittamaan akkoja ;) Ei kun ai joo MIES HALUAA POJAN JATKAMAAN NIMEÄ, EI VAIHTAMAAN SITÄ.

Älkää ilmiantako tuota sukunimihullun kommenttia, tai koko ketju poistetaan. 3 ilmoitusta ja ketju katoaa. Ignoorataan vaan.

Miehelle on jo 3 tyttöä noloaa- tunnen sellaisia perheitä. 4 on jo kamalaa. Joten yritä nyt sitä poikaa vielä...

Nyt on miehelläsi peiliin katsomisen paikka. Mitä toivoisi saavansa poikalapselta, mitä tytöltä ei voi muka saada?

Jos kyse on siitä, että haluaa pojan jonka kanssa tehdä ”miesten juttuja” niin sanoppa sille miehellesi, että kyseessä on ihan kasvatus kysymys. Tarjotkaa niille tytöille muitakin leluja kuin barbeja ja tehkää niitä ”poikien juttuja” niin kohta ei enää huvita hankkia viidettä lasta vain sukupuolen vuoksi.

Sitä paitsi, olisi kovin ikävää niille 4 tytölle kokea olevansa alempiarvoisia kuin veljensä. Kun hyvin suurella todennäköisyydellä tämä poikalapsi saisi isältään enemmän huomiota ja parempaa kohtelua kuin muut lapset. Ei tee hyvää lapsen mielenterveydelle kokea pienestä pitäen olevansa ”ei toivottu”.

Vierailija kirjoitti:

Miehelle on jo 3 tyttöä noloaa- tunnen sellaisia perheitä. 4 on jo kamalaa. Joten yritä nyt sitä poikaa vielä...

No entäs jos tulee viides tyttö? Onko se sitten täysi katastrofi vai? 

Vierailija kirjoitti:

Miehelle on jo 3 tyttöä noloaa- tunnen sellaisia perheitä. 4 on jo kamalaa. Joten yritä nyt sitä poikaa vielä...

Niin paha sovinisti että häpeää omia tyttäriään ei kyllä ansaitse puolisoa tai lapsia. Joten jos tästä on kyse, niin viidennen lapsen väsäämisen sijaan on syytä nostaa kytkintä ja etsiä oikea mies.

Vierailija kirjoitti:

Ukkini halusi poikaa, mutta sai 3 tyttöä. Mummon terveysongelmien vuoksi ei enempää voinut hankkia. Myös lapsenlapsissa oli ensin monta tyttöä, mutta sitten syntyi 4 poikaa. Koin lapsena, että veljeni oli ukille tärkeämpi kuin minä, ja varmaan olikin. Myös hopeisen astiaston ukki testamenttasi nimenomaan ensimmäiselle suvun pojalle.  

Ukkini syntyi 20-luvulla, joten tämän ymmärtää. Miehesi kohdalla ei ole ihan niin selvää. 

MIKSI se olisi 20-luvulla syntyneellä yhtään sen ymmärrettävämpää kuin muillakaan vuosikymmenillä syntyneillä?

Vierailija kirjoitti:

Älkää ilmiantako tuota sukunimihullun kommenttia, tai koko ketju poistetaan. 3 ilmoitusta ja ketju katoaa. Ignoorataan vaan.

3 ilmoitusta EI riitä poistamaan ketjua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti saatte aika monta lasta vielä tehdä, että poika viimein tulisi, kyllä siinä tuppaa niin menemään, että jos kolme ensimmäistä lasta on samaa sukupuolta, niin kolme seuraavaakin on

Naapurilla kävi jotakuinkin näin. Kolmannen lapsen jälkeen päättivät, että niin monta tehdään, kunnes viimein tulee poika. No, kuudes oli sitten viimein poika :D Seitsemännenkin vielä hankkivat ja tyttö taas.

Jonkinlainen laki pitäisi oikeasti tehdä kuinka monta uutta kuluttajaa yksi perhe lykkii ulos..Sairasta touhua tässä uudessa hiilijalanjälki maailmassa. 

Ainakin lisääntyä pitäisi vain älykkäiden eikä ap:n tyhmän miehen, joka ei tajua että hänen siittiöistään se lapsen sukupuoli on kiinni.

Jospa on hyvä syy sille, ettei poikasikiöitä tule; jokin paha virhe Y-kromosomeissa.

Missä on sanottu, ettei ap:n mies tietäisi sukupuolen johtuvan siittiöistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelle on jo 3 tyttöä noloaa- tunnen sellaisia perheitä. 4 on jo kamalaa. Joten yritä nyt sitä poikaa vielä...

Toinen aikamatkustajako siellä? 

 Oikeasti, onko vielä ihmisiä joiden mielestä tyttöjen saaminen on "noloa"? Ehkä jossain muslimikulttuurissa, mutta Suomessa?

Muslimihullu palstalla jälleen. MENE HOITOON TUON PAKKOMIELTEESI KANSSA!

Muslimikulttuurissa varsinkin naiset toivovat tyttöjä.

Hindukulttuurissa toivotaan poikia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelle on jo 3 tyttöä noloaa- tunnen sellaisia perheitä. 4 on jo kamalaa. Joten yritä nyt sitä poikaa vielä...

Etkö tiedä, että suuret rakastajat saavat vain tyttäriä?

Tuo on iranilainen sananlasku. Nykyään tunnetaan Suomessakin.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti saatte aika monta lasta vielä tehdä, että poika viimein tulisi, kyllä siinä tuppaa niin menemään, että jos kolme ensimmäistä lasta on samaa sukupuolta, niin kolme seuraavaakin on

Ei tietenkään mene noin. Tulee heti mieleen neljä perhettä, joissa ensin neljä lasta samaa sukupuolta ja viides sitten eri kuin vanhemmat sisarukset. Toisaalta tiedän kyllä myös kaksi perhettä, joissa on seitsemän veljestä.

Omalla isälläni on ollut kolme tyttöä. En osaa sanoa, olisiko hän toivonut poikaa, mutta ei hän koskaan ole sellaista ainakaan näyttänyt meille lapsille. Nyt hänellä on kolme lapsenlasta, kaikki poikia. Hän on hyvin läheinen näiden kaikkien kanssa. Ap:lla ja miehelläänkin on jo neljä lasta, joten on todennäköistä, että ainakin joku lapsista lisääntyy. Kenties ap:n mieskin saa jonain päivänä vihdoin kokea, millaista on touhuta "oman" pojan (tyttärenpojan) kanssa.

Itselläni on kaksi poikaa ja toivon kolmatta lasta. En stressaa sukupuolesta, kummatkin ovat ihania. Ja todennäköisesti minunkin elämääni joskus vielä tyttöjä siunaantuu, ehkä pääsen joskus ostamaan prinsessamekkoja jonkun poikani tyttärelle. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukkini halusi poikaa, mutta sai 3 tyttöä. Mummon terveysongelmien vuoksi ei enempää voinut hankkia. Myös lapsenlapsissa oli ensin monta tyttöä, mutta sitten syntyi 4 poikaa. Koin lapsena, että veljeni oli ukille tärkeämpi kuin minä, ja varmaan olikin. Myös hopeisen astiaston ukki testamenttasi nimenomaan ensimmäiselle suvun pojalle.  

Ukkini syntyi 20-luvulla, joten tämän ymmärtää. Miehesi kohdalla ei ole ihan niin selvää. 

MIKSI se olisi 20-luvulla syntyneellä yhtään sen ymmärrettävämpää kuin muillakaan vuosikymmenillä syntyneillä?

No sen takia, että miehet olivat silloin naista tärkeämpiä. Sillä ajatuksella ukki on kasvatettu. Tasa-arvo tuli vasta paljon myöhemmin. Oman äidin (50-l syntyneet) ikäpolvessa naiset jo kouluttautuivat ja hankkivat työpaikan. Molemmat mummoni olivat kotiäitejä.

Ukki kyllä rakasti tyttäriään ja oli hyvä isä ja ukki myös meille tytöille. Mutta se pojan saaminen oli vain siihen aikaan arvokkaampi asia.

Ukki ei myöskään koskaan auttanut siivouksessa, ruoanlaitossa tms., koska ne olivat naisten töitä. Sen ikäpolven miehet ajattelivat näin.

Sen sijaan joku esim. 80-luvulla syntynyt mies luulisi ajattelevan täysin eri tavalla. 

Eivät miehet sen tärkeämpiä olleet silloin kuin nytkään. Jos tuolle linjalle lähdetään, syntymäajankohdasta riippumatta pitäisi kaikilta hyväksyä naisviha. AINA on ollut ihmisiä, jotka pitävät miehiä tärkeämpinä kuin naisia. AINA on ollut ihmisiä, jotka eivät niin ajattele. Syntymäajankohta EI vaikuta siihen!

Tunnen paljon 80-90-luvuilla syntyneitä miehiä. Yksikään heistä ei tee kotitöitä. Ei auta siivoamisessa, ruuanlaitossa tai missään muussakaan. Naisviha ja miesten tärkeämpänä pitäminen on nykypäivää. On täysin järjetöntä vaatia 80-luvulla syntyneiltä miehiltä muuta.

Ainoa pieni ero on tapahtunut naisissa. Nykyään on entisaikoja enemmän naisia, (silti hyvin pieni määrä) jotka pitävät naisia yhtä arvokkaina kuin miehiäkin. Miesten asenteissa ja ajattelutavoissa EI ole tapahtunut mitään muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on neljä tervettä lasta niin eiköhän se riittä. Mites sitten kun viides lapsi on poika mutta samalla käy huono tuuri ja on myös vaikka vakavasti autistinen? Siinä sitten kuuden muun perheenjäsenen elämät pilalla kun piti vielä väkisin yrittää poikaa.

Siis mitä? Autistinen lapsi pilaa toisten elämän??

Varmasti autististen lasten äidit eivät vaihtaisi omaa lastaan mihinkään, eivätkä sanoisi että elämä on pilalla. 

Arki on erityislapsen kanssa vaikeampaa, mutta ei se tarkoita että elämä on pilalla. Elämän ei ole tarkoituskaan olla helppoa, eikä se ole sitä useimmille ihmisille. 

Etkö oikeasti ole ikinä nähnyt yhtään dokkaria, jossa vanhempien psyyke ja sisarusten elämä on täysin hajalla kun vakavasti autistinen lapsi todellakin pilaa väkivallalla ja jatkuvalla hoidon tarpeella kaikkien elämän (paitsi isän, joka on yleensä häipynyt) ja äiti kyyneleet silmissä toteaa että olisinpa jättänyt tekemättä?

Ja näissä ei siis ole kyse mistään kevyestä aspergerista vaan sellaisesta että lapsi ei esim. koskaan opi puhumaan ja kärsii itsekin elämänsä jokaisena päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on neljä tervettä lasta niin eiköhän se riittä. Mites sitten kun viides lapsi on poika mutta samalla käy huono tuuri ja on myös vaikka vakavasti autistinen? Siinä sitten kuuden muun perheenjäsenen elämät pilalla kun piti vielä väkisin yrittää poikaa.

Siis mitä? Autistinen lapsi pilaa toisten elämän??

Varmasti autististen lasten äidit eivät vaihtaisi omaa lastaan mihinkään, eivätkä sanoisi että elämä on pilalla. 

Arki on erityislapsen kanssa vaikeampaa, mutta ei se tarkoita että elämä on pilalla. Elämän ei ole tarkoituskaan olla helppoa, eikä se ole sitä useimmille ihmisille. 

Etkö oikeasti ole ikinä nähnyt yhtään dokkaria, jossa vanhempien psyyke ja sisarusten elämä on täysin hajalla kun vakavasti autistinen lapsi todellakin pilaa väkivallalla ja jatkuvalla hoidon tarpeella kaikkien elämän (paitsi isän, joka on yleensä häipynyt) ja äiti kyyneleet silmissä toteaa että olisinpa jättänyt tekemättä?

Ja näissä ei siis ole kyse mistään kevyestä aspergerista vaan sellaisesta että lapsi ei esim. koskaan opi puhumaan ja kärsii itsekin elämänsä jokaisena päivänä.

Tunnen itse perheen, jossa on vaikeasti autistinen lapsi. Olihan se alussa rankkaa, mutta lapsi kuitenkin oppi kommunikoimaan ja käyttäytymään "normaalisti",  pääsi autisteille tarkoitettuun kouluun ja sitten sisäoppilaitokseen asumaan. Aikuisena hän sai oman asunnon, jossa sosiaalihoitaja käy auttamassa. 

Missään tapauksessa ei perhe koe, että tämä tyttö olisi pilannut heidän elämänsä. Isosisko on normaalisti työelämässä ja naimisissa, kaksi lasta. Isä ja äiti elävät mukavaa eläke-elämää ja asuvat lähellä autistitytön asuntoa, että voivat käydä auttamassa tarvittaessa. 

Minusta ei ole OK sanoa toisten ihmisten elämästä että se on "pilalla" vaikean erityislapsen takia. Mieti vähän mitä kirjoitat, täällä voi olla paljon erityislasten vanhempia lukemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on neljä tervettä lasta niin eiköhän se riittä. Mites sitten kun viides lapsi on poika mutta samalla käy huono tuuri ja on myös vaikka vakavasti autistinen? Siinä sitten kuuden muun perheenjäsenen elämät pilalla kun piti vielä väkisin yrittää poikaa.

Siis mitä? Autistinen lapsi pilaa toisten elämän??

Varmasti autististen lasten äidit eivät vaihtaisi omaa lastaan mihinkään, eivätkä sanoisi että elämä on pilalla. 

Arki on erityislapsen kanssa vaikeampaa, mutta ei se tarkoita että elämä on pilalla. Elämän ei ole tarkoituskaan olla helppoa, eikä se ole sitä useimmille ihmisille. 

Etkö oikeasti ole ikinä nähnyt yhtään dokkaria, jossa vanhempien psyyke ja sisarusten elämä on täysin hajalla kun vakavasti autistinen lapsi todellakin pilaa väkivallalla ja jatkuvalla hoidon tarpeella kaikkien elämän (paitsi isän, joka on yleensä häipynyt) ja äiti kyyneleet silmissä toteaa että olisinpa jättänyt tekemättä?

Ja näissä ei siis ole kyse mistään kevyestä aspergerista vaan sellaisesta että lapsi ei esim. koskaan opi puhumaan ja kärsii itsekin elämänsä jokaisena päivänä.

Tunnen itse perheen, jossa on vaikeasti autistinen lapsi. Olihan se alussa rankkaa, mutta lapsi kuitenkin oppi kommunikoimaan ja käyttäytymään "normaalisti",  pääsi autisteille tarkoitettuun kouluun ja sitten sisäoppilaitokseen asumaan. Aikuisena hän sai oman asunnon, jossa sosiaalihoitaja käy auttamassa. 

Missään tapauksessa ei perhe koe, että tämä tyttö olisi pilannut heidän elämänsä. Isosisko on normaalisti työelämässä ja naimisissa, kaksi lasta. Isä ja äiti elävät mukavaa eläke-elämää ja asuvat lähellä autistitytön asuntoa, että voivat käydä auttamassa tarvittaessa. 

Minusta ei ole OK sanoa toisten ihmisten elämästä että se on "pilalla" vaikean erityislapsen takia. Mieti vähän mitä kirjoitat, täällä voi olla paljon erityislasten vanhempia lukemassa. 

Olen eri, mutta eihän tässä sinun tuttusi perheestä puhuttukaan vaan ap:n tilanteesta. Ja ap ei edes halua lisää lapsia. Joten on ihan kohtuullista ajatella, että vaikeasti vammainen tai sairas lapsi olisi tässä tapauksessa aika katastrofi ja voisi jopa pilata perheen elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on neljä tervettä lasta niin eiköhän se riittä. Mites sitten kun viides lapsi on poika mutta samalla käy huono tuuri ja on myös vaikka vakavasti autistinen? Siinä sitten kuuden muun perheenjäsenen elämät pilalla kun piti vielä väkisin yrittää poikaa.

Siis mitä? Autistinen lapsi pilaa toisten elämän??

Varmasti autististen lasten äidit eivät vaihtaisi omaa lastaan mihinkään, eivätkä sanoisi että elämä on pilalla. 

Arki on erityislapsen kanssa vaikeampaa, mutta ei se tarkoita että elämä on pilalla. Elämän ei ole tarkoituskaan olla helppoa, eikä se ole sitä useimmille ihmisille. 

Etkö oikeasti ole ikinä nähnyt yhtään dokkaria, jossa vanhempien psyyke ja sisarusten elämä on täysin hajalla kun vakavasti autistinen lapsi todellakin pilaa väkivallalla ja jatkuvalla hoidon tarpeella kaikkien elämän (paitsi isän, joka on yleensä häipynyt) ja äiti kyyneleet silmissä toteaa että olisinpa jättänyt tekemättä?

Ja näissä ei siis ole kyse mistään kevyestä aspergerista vaan sellaisesta että lapsi ei esim. koskaan opi puhumaan ja kärsii itsekin elämänsä jokaisena päivänä.

Kyllä ne aspergeritkin pilaavat perheensä elämän, ainakin jos ovat poikia.