Miten ihmiset ikinä päätyvät ihastumisesta parisuhteeseen asti?

Mä olen ulkonäköni puolesta aina saanut paljon lähestymisiä miehiltä, mutta luonteeltani olin nuorena tosi ujo ja etäinen, mikä karkotti lähestyjät nopeasti. Mun mies sai mut olemalla sinnikäs. Hän on suomalaiseksi poikkeuksellisen puhelias ja sai minut nauramaan ja vähitellen avautumaan. Hän myös huijasi minua esittämällä kaveria eikä heti osoittanut haluavansa muutakin. Asiat vain etenivät siihen pisteeseen mitä hän halusikin. Nyt ollaan oltu 20 vuotta yhdessä eikä ole aina ollut helppoa, mutta sinnikkyys yhdistää meitä.

Olin mieheeni tutustuessa ulkonäön perusteella ihastunut muihin mutta ujous esti etenemästä. Pitkään ajattelin etten saanut ketä halusin, mutta nyt näen että sillä oli varmaan tarkoitus.

Vierailija kirjoitti:

Paatunut ukkomies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paatunut ukkomies kirjoitti:

Helppo juttu. Vaimo ehdotti treffejä ja minä into piukeana suostuin. Otin kädestä kiinni ja hän puristi takaisin. Siitä se sitten luontevasti lähti.

Joo, mutta mikä oli seuraava askel? On minunkin kädestä kerran tartuttu ja olen puristanut takaisiin, mutta ei sen jälkeen mitään tapahtunut.

Sitten mentiin baariin ja sieltä kämpille. Oli niin mukavaa, että on jatkettu jo yli 20 vuotta.

Jaa no toi on varmaan yksi syy mihin se tyssää. En todellakaan halua kenenkään kanssa noin vaan sänkyyn, vaikka olisinkin vähän ihastunut.

Hyvä vaan, koska siitä ei ainakaan parisuhdetta synny vaan todennäköisimmin kyse on pelkästä kertapanosta.

Hyvin harva suhde saa alkunsa noin. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä ihmettä taas? Jos haluat, että jotain tapahtuu, pane tapahtumaan. Jos olet kiinnostunut, kerro se. Pussaa. Kutsu kylään. Jos miehistä puhutaan, nuo ovat aika simppeleitä otuksia. Kun havaitset erektion, tartut siihen. Jos seksin harrastamisesta tulee tapa, hups, olette suhteessa.

Omalla kohdallani tuossa vaiheessa ollaan kyllä aina, siis ihan poikkeuksetta, oltu parisuhteen sijaan jossain epämääräisessä fwb-tyyppisessä viritelmässä. Syynä se, että mies ei ole halunnut enempää.

-ei ap

Jaa. Itselläni on mennyt niin, että jotkut suhteet ovat jääneet kevyemmiksi ja joistain on tullut vakavampia. Eikö se ole ihan normaalia?

Meinaatko, että ihan aikuistenkin pitäisi jäädä kuukausiksi johonkin käsistä pitely - vaiheeseen vai mitä oikein tarkoitat? Ei kiitos. Jos ei mitään haluja herää saman tien, niin sitten ollaan kavereita vain, koska kokemukseni mukaan ei ne ole myöhemminkään sitten heräämässä.

Ei, en. Sitä vain meinasin, ettei se aina ole ihan niin yksinkertaista. Kunpa olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en tajua. Olen ollut vuosia epämääräisissä fwb-suhteissa, joissa takuulla on intohimoa ollut muualtakin kuin omalta puoleltani. Miehet eivät ole halunneet ”normaalia” parisuhdetta.

On ollut ihan ok-tyyppejä, joiden kanssa on laimeaa ja jotka ovat minua kumppaniksi halunneet. Reilusti en ole halunnut hommaa jatkaa oman innottomuuteni vuoksi.

Yhteenvetona: Rakastun hyvään seksiin. Ilman sitä en voi harkita parisuhdetta. Parhaat seksikumppanini eivät ole halunneet suhdetta kanssani. Olen sinkkuja lapseton 40+ iässä huolimatta siitä, että olisin halunnut perheen sekä parisuhteen.

(Sivuhuomiona olen edelleen kaunis, hoikka, hyvän koulutuksen ja erinomaisen palkan omaava. Näistä ilmeisesti vain kaksi ensiksi mainittua miehiä kiinnostavat.)

Et tajua sitå, että olet pelkissä seksisuhteissa miesten kanssa, eivätkä he halua kanssasi suhteeseen. No minäpä kerron mitä et tajua; miehet saavat sitä mitä hakivat, sinä käytät aikasi seksisuhteisiin, miehiä ei kiinnosta fwb- naiset parisuhdemielessä. Tajuatko nyt miksei sinulla ole lapsia?

Ei minullakaan koskaan ole edennyt mikään mihinkään, vaan orastavat romanssit lässähtävät heti alkuunsa. En tiedä mistä johtuu, mutta en jaksa asiaa kauheasti miettiäkään.

Olen ajatellut, että minun luonteessani ja tavassani olla on vain jotain sellaista, ettei miehillä kiinnosta kauaa vaan lässähtää kiinnostus hyvin nopeaa.