Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset ikinä päätyvät ihastumisesta parisuhteeseen asti?
10.04.2021 |
Minuun on ihastuttu useamman kerran ja olen ihastunut itsekin joskus ihastunut joihinkin heistä, mutta asia ei ole ikinä "edennyt mihinkään" vaan juttu on aina vain hiipunut ennen kuin se on oikeastaan ehtinyt mitenkään edes alkaa. Erityisesti ihmetyttää tapaukset kun joku sanoo, että "tavattiin juhlissa ja siitä se sitten lähti". Siis miten se niin kuin noin vaan lähti?
Kommentit (85)
yhteiset tekemiset kirjoitti:
Parasta on yhdessä tekeminen pestään toisen selkä ja uidaan tehdään ruokaa ja matkustetaan. Mikä teitä vaivaa , eikö voi elää tavallisesti jonkun kanssa .
Pitäis vaan päästä ensin sinne selänpesuasteelle :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan tiedä vastausta tähän. Olen melkein nelikymppinen ikisinkku ja aktiivista yritystä oli omalta puoleltani parisenkymmentä vuotta. Koskaan ei siitä omasta alkuihastuksesta päässyt pidemmälle.
En siis ole koskaan tajunnut näitä "siitä se sitten lähti" -tarinoita, kun itse on kyllä pyytänyt ulos, ilmaissut että kiinnostaa, pyytänyt uudestaan treffeille, ollut aidosti kiinnostunut... Ihan viimeistään toisen osapuolen mielenkiinto on loppunut vartaloni näkemiseen (enkä ole ruma tai ylipainoinen).
Eli miten on mahdollista, että kaksi ihmistä tapaa ja molemmat haluavat tavata toista jatkossakin? Ja tätä tapahtuu koko ajan kaikille muille paitsi minulle.
Omalta osaltani miehenä suurin ongelma on aina ollut siinä miten tarkasti naiset noudattavat tasoteoriaa. Kymmenien ja kymmenien treffien jälkeen lopputuloksena oli se että vain he kiinnostuivat jotka olivat matalatasoisimpia. Eli pullùkoita tai romuluisia, yksinhuoltajia, iältään vanhempia, epäviehättävät kasvot jne.
Aina kun nainen oli ihan ok niin vastakaikua ei tullut vaan viesti "vaikutat mukavalta mutta.."
Ei ole hyvä lähtökohta jos tietoisesti joutuu tyytymään ei-edes-ihan-ok-naiseen..
Ei mitään hajua. Itse olen aina ihastunut varattuihin tai vääriin tyyppeihin. Jos jonkinlaista molemminpuolista ihastusta on ollut havaittavissa, on se toinen ollut yhtä ujo ja saamaton kuin minäkin.
Minäkään en tajua. Olen ollut vuosia epämääräisissä fwb-suhteissa, joissa takuulla on intohimoa ollut muualtakin kuin omalta puoleltani. Miehet eivät ole halunneet ”normaalia” parisuhdetta.
On ollut ihan ok-tyyppejä, joiden kanssa on laimeaa ja jotka ovat minua kumppaniksi halunneet. Reilusti en ole halunnut hommaa jatkaa oman innottomuuteni vuoksi.
Yhteenvetona: Rakastun hyvään seksiin. Ilman sitä en voi harkita parisuhdetta. Parhaat seksikumppanini eivät ole halunneet suhdetta kanssani. Olen sinkkuja lapseton 40+ iässä huolimatta siitä, että olisin halunnut perheen sekä parisuhteen.
(Sivuhuomiona olen edelleen kaunis, hoikka, hyvän koulutuksen ja erinomaisen palkan omaava. Näistä ilmeisesti vain kaksi ensiksi mainittua miehiä kiinnostavat.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihastuminen tietenkään etene jos se on yksipuolista. Jos taas kaksipuolinen ihastus ei etene niin se ei ole mitään kunnon ihastumista nähnytkään.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan tiedä vastausta tähän. Olen melkein nelikymppinen ikisinkku ja aktiivista yritystä oli omalta puoleltani parisenkymmentä vuotta. Koskaan ei siitä omasta alkuihastuksesta päässyt pidemmälle.
En siis ole koskaan tajunnut näitä "siitä se sitten lähti" -tarinoita, kun itse on kyllä pyytänyt ulos, ilmaissut että kiinnostaa, pyytänyt uudestaan treffeille, ollut aidosti kiinnostunut... Ihan viimeistään toisen osapuolen mielenkiinto on loppunut vartaloni näkemiseen (enkä ole ruma tai ylipainoinen).
Eli miten on mahdollista, että kaksi ihmistä tapaa ja molemmat haluavat tavata toista jatkossakin? Ja tätä tapahtuu koko ajan kaikille muille paitsi minulle.
Sen perusteella mitä yllä kirjoitit, olen melkein 100% varma että ongelma on nimenomaan ulkonäkösi.
Jos kerran pääset seksiin saakka miesten kanssa, eikä heistä ensimmäisen aktin jälkeen enää mitään kuulu, niin kyllä meillä tässä nyt lienee kaikki tarvittava tieto olemassa johtopäätösten tekoon.
Parisuhteen saamisessa ensimmäinen ja tärkein tekijä on: ole hyvännäköinen, älä ole ruma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalta osaltani miehenä suurin ongelma on aina ollut siinä miten tarkasti naiset noudattavat tasoteoriaa. Kymmenien ja kymmenien treffien jälkeen lopputuloksena oli se että vain he kiinnostuivat jotka olivat matalatasoisimpia. Eli pullùkoita tai romuluisia, yksinhuoltajia, iältään vanhempia, epäviehättävät kasvot jne.
Aina kun nainen oli ihan ok niin vastakaikua ei tullut vaan viesti "vaikutat mukavalta mutta.."
Ei ole hyvä lähtökohta jos tietoisesti joutuu tyytymään ei-edes-ihan-ok-naiseen..
Mikä sinussa sitten on vikana? Sinua kiinnostamattomien naisten ”viat” ainakin jo osasit luetella.
Oma ongelmaani on se, että olen naiseksi ikäluokassani parhaiten tienaavaan viiteen prosenttiin kuuluva. Lisäksi olen urheilullinen, sosiaalisesti kyvykäs ja uteliaisuuteni takia erittäin pärjäävä nainen. En halua miehen jäävän ns. kakkoseksi koska haluan tuntea miehen pystyvän suojelemaan minua. Suurin osa sinkkumiehistä luikkii kuitenkin karkuun tullessani vastaan, karhusta nyt puhumattakaan.
En haluaisi joutua olemaan suhteessa se, joka keksii ratkaisut ongelmaan kuin ongelmaan ja joka kaiken lisäksi tienaa mistään paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en tajua. Olen ollut vuosia epämääräisissä fwb-suhteissa, joissa takuulla on intohimoa ollut muualtakin kuin omalta puoleltani. Miehet eivät ole halunneet ”normaalia” parisuhdetta.
On ollut ihan ok-tyyppejä, joiden kanssa on laimeaa ja jotka ovat minua kumppaniksi halunneet. Reilusti en ole halunnut hommaa jatkaa oman innottomuuteni vuoksi.
Yhteenvetona: Rakastun hyvään seksiin. Ilman sitä en voi harkita parisuhdetta. Parhaat seksikumppanini eivät ole halunneet suhdetta kanssani. Olen sinkkuja lapseton 40+ iässä huolimatta siitä, että olisin halunnut perheen sekä parisuhteen.
(Sivuhuomiona olen edelleen kaunis, hoikka, hyvän koulutuksen ja erinomaisen palkan omaava. Näistä ilmeisesti vain kaksi ensiksi mainittua miehiä kiinnostavat.)
Ne ok tyypit ois halunnut sut, mutta sä et niitä.
Sä olisit halunnut sellaisen todella sytyttävän tyypin, mutta ne taas ei halua sua (muuta kuin satunnaisesti pantavaksi).
Semmoista se nykyaika on. Itselläni on sama juttu, ne mitä pystyisin saamaan ei kiinnosta mua yhtään. Ja ne joista kiinnostun, eivät minua halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalta osaltani miehenä suurin ongelma on aina ollut siinä miten tarkasti naiset noudattavat tasoteoriaa. Kymmenien ja kymmenien treffien jälkeen lopputuloksena oli se että vain he kiinnostuivat jotka olivat matalatasoisimpia. Eli pullùkoita tai romuluisia, yksinhuoltajia, iältään vanhempia, epäviehättävät kasvot jne.
Aina kun nainen oli ihan ok niin vastakaikua ei tullut vaan viesti "vaikutat mukavalta mutta.."
Ei ole hyvä lähtökohta jos tietoisesti joutuu tyytymään ei-edes-ihan-ok-naiseen..Mikä sinussa sitten on vikana? Sinua kiinnostamattomien naisten ”viat” ainakin jo osasit luetella.
Oma ongelmaani on se, että olen naiseksi ikäluokassani parhaiten tienaavaan viiteen prosenttiin kuuluva. Lisäksi olen urheilullinen, sosiaalisesti kyvykäs ja uteliaisuuteni takia erittäin pärjäävä nainen. En halua miehen jäävän ns. kakkoseksi koska haluan tuntea miehen pystyvän suojelemaan minua. Suurin osa sinkkumiehistä luikkii kuitenkin karkuun tullessani vastaan, karhusta nyt puhumattakaan.
En haluaisi joutua olemaan suhteessa se, joka keksii ratkaisut ongelmaan kuin ongelmaan ja joka kaiken lisäksi tienaa mistään paremmin.
Oma vikani on miehenä:
Naama
Matala status/palkka
Alfa-ominaisuuksien puute ja vähän tylsä luonne
Pituuttakin voisi olla vähän enemmän vaikka olenkin keskivertopituinen
En kelpaa kuin jollain tavalla mielenvikaisille, se kai selittää kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain vaiheessa jomman kumman pitää kysyä: aletaanko seurustelemaan? Siihen saa sitten joko kieltävän tai myöntävän vastauksen. Jos saa kieltävän niin eipähän tuhlaa enempää aikaa.
Meillä se lähti aikalailla niin että haluttiin hengata yhdessä joka päivä ja yö ja sitten lopulta kysyin ruvetaanko seurustelemaan. Miehen mielestä seurusteltiin jo. Mutta kyllä se keskustelu pitää silti käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan tiedä vastausta tähän. Olen melkein nelikymppinen ikisinkku ja aktiivista yritystä oli omalta puoleltani parisenkymmentä vuotta. Koskaan ei siitä omasta alkuihastuksesta päässyt pidemmälle.
En siis ole koskaan tajunnut näitä "siitä se sitten lähti" -tarinoita, kun itse on kyllä pyytänyt ulos, ilmaissut että kiinnostaa, pyytänyt uudestaan treffeille, ollut aidosti kiinnostunut... Ihan viimeistään toisen osapuolen mielenkiinto on loppunut vartaloni näkemiseen (enkä ole ruma tai ylipainoinen).
Eli miten on mahdollista, että kaksi ihmistä tapaa ja molemmat haluavat tavata toista jatkossakin? Ja tätä tapahtuu koko ajan kaikille muille paitsi minulle.
Sen perusteella mitä yllä kirjoitit, olen melkein 100% varma että ongelma on nimenomaan ulkonäkösi.
Jos kerran pääset seksiin saakka miesten kanssa, eikä heistä ensimmäisen aktin jälkeen enää mitään kuulu, niin kyllä meillä tässä nyt lienee kaikki tarvittava tieto olemassa johtopäätösten tekoon.
Parisuhteen saamisessa ensimmäinen ja tärkein tekijä on: ole hyvännäköinen, älä ole ruma.
Olen 58kg, rintava, liikuntaa harrastava. Pitkähiuksinen, naisellinen. Pidän omasta ulkonäöstäni ja tiedän etten ole ruma.
En ole juurikaan "päässyt seksiin saakka" miesten kanssa, hyvin harvassa on ne jutut olleet. Mutta niiden harvojen kohdalla se juttu on sitten loppunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten juttu voi hiipua jos molemmat ovat ihastuneita. Täytyy olla todella estoiset, epävarmat ja riskiä kaihtavat ihmiset kyseessä.
Ihastuneena olen laittanut itseni likoon ja heittäytynyt, ja se on tullut ihan luonnostaan. Tehnyt fyysisiä aloitteita, kysellyt toiselta hänen elämästään, ehdottanut kivoja treffipaikkoja ja tekemistä, kokannut ja laittanut, järjestänyt yllätyksiä, uskoutunut omasta menneisyydestäni, ajatuksistani ja toiveistani, esitellyt läheisiäni, kutsunut kylään, lähettänyt hauskoja viestejä, kirjoittanut runoja ja biisejä, järjestänyt matkan, esitellyt itselleni rakkaita paikkoja ynnä muuta. Ja jos toinen on ihastunut, hänkin tekee jotakin näistä.
Jos kumpikaan ei uskalla tehdä mitään, en kyllä tiedä miten osaisin auttaa.
Olen tehnyt kaikenlaista mainitsemaasi. Tuloksena 0 suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan tiedä vastausta tähän. Olen melkein nelikymppinen ikisinkku ja aktiivista yritystä oli omalta puoleltani parisenkymmentä vuotta. Koskaan ei siitä omasta alkuihastuksesta päässyt pidemmälle.
En siis ole koskaan tajunnut näitä "siitä se sitten lähti" -tarinoita, kun itse on kyllä pyytänyt ulos, ilmaissut että kiinnostaa, pyytänyt uudestaan treffeille, ollut aidosti kiinnostunut... Ihan viimeistään toisen osapuolen mielenkiinto on loppunut vartaloni näkemiseen (enkä ole ruma tai ylipainoinen).
Eli miten on mahdollista, että kaksi ihmistä tapaa ja molemmat haluavat tavata toista jatkossakin? Ja tätä tapahtuu koko ajan kaikille muille paitsi minulle.
Sen perusteella mitä yllä kirjoitit, olen melkein 100% varma että ongelma on nimenomaan ulkonäkösi.
Jos kerran pääset seksiin saakka miesten kanssa, eikä heistä ensimmäisen aktin jälkeen enää mitään kuulu, niin kyllä meillä tässä nyt lienee kaikki tarvittava tieto olemassa johtopäätösten tekoon.
Parisuhteen saamisessa ensimmäinen ja tärkein tekijä on: ole hyvännäköinen, älä ole ruma.
Olen 58kg, rintava, liikuntaa harrastava. Pitkähiuksinen, naisellinen. Pidän omasta ulkonäöstäni ja tiedän etten ole ruma.
En ole juurikaan "päässyt seksiin saakka" miesten kanssa, hyvin harvassa on ne jutut olleet. Mutta niiden harvojen kohdalla se juttu on sitten loppunut.
Ok, no sitten olen kyllä täysin ymmälläni.
Miehet ovat äärimmäisen ulkonäkökeskeisiä, ja tämän takia seksikkään naisen täytyy olla tyyliin autismin kirjolla tai jollakin tavoin pahasti häiriintynyt, että ylipäätään onnistuu elämään elämäänsä ilman kiinnostuneiden miesten lähestymisiä.
Minulla on edelleen omat epäilykseni sun kyvystä arvioida omaa viehätysvoimaasi, kun samaan aikaa kerrot että miehet eivät sinua halua. Mutta jos tosiaan olet tuossa oikeassa, niin sitten tämä keissi on minulle kyllä mysteeri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan tiedä vastausta tähän. Olen melkein nelikymppinen ikisinkku ja aktiivista yritystä oli omalta puoleltani parisenkymmentä vuotta. Koskaan ei siitä omasta alkuihastuksesta päässyt pidemmälle.
En siis ole koskaan tajunnut näitä "siitä se sitten lähti" -tarinoita, kun itse on kyllä pyytänyt ulos, ilmaissut että kiinnostaa, pyytänyt uudestaan treffeille, ollut aidosti kiinnostunut... Ihan viimeistään toisen osapuolen mielenkiinto on loppunut vartaloni näkemiseen (enkä ole ruma tai ylipainoinen).
Eli miten on mahdollista, että kaksi ihmistä tapaa ja molemmat haluavat tavata toista jatkossakin? Ja tätä tapahtuu koko ajan kaikille muille paitsi minulle.
Sen perusteella mitä yllä kirjoitit, olen melkein 100% varma että ongelma on nimenomaan ulkonäkösi.
Jos kerran pääset seksiin saakka miesten kanssa, eikä heistä ensimmäisen aktin jälkeen enää mitään kuulu, niin kyllä meillä tässä nyt lienee kaikki tarvittava tieto olemassa johtopäätösten tekoon.
Parisuhteen saamisessa ensimmäinen ja tärkein tekijä on: ole hyvännäköinen, älä ole ruma.
Olen 58kg, rintava, liikuntaa harrastava. Pitkähiuksinen, naisellinen. Pidän omasta ulkonäöstäni ja tiedän etten ole ruma.
En ole juurikaan "päässyt seksiin saakka" miesten kanssa, hyvin harvassa on ne jutut olleet. Mutta niiden harvojen kohdalla se juttu on sitten loppunut.
En tarkoita loukata, mutta ehkä et ole kovin hyvä seksissä? Kauniilla ulkonäöllä pääsee kyllä sänkyyn, mutta jos taidot ovat puutteelliset niin harva jaksaa ottaa uusintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan tiedä vastausta tähän. Olen melkein nelikymppinen ikisinkku ja aktiivista yritystä oli omalta puoleltani parisenkymmentä vuotta. Koskaan ei siitä omasta alkuihastuksesta päässyt pidemmälle.
En siis ole koskaan tajunnut näitä "siitä se sitten lähti" -tarinoita, kun itse on kyllä pyytänyt ulos, ilmaissut että kiinnostaa, pyytänyt uudestaan treffeille, ollut aidosti kiinnostunut... Ihan viimeistään toisen osapuolen mielenkiinto on loppunut vartaloni näkemiseen (enkä ole ruma tai ylipainoinen).
Eli miten on mahdollista, että kaksi ihmistä tapaa ja molemmat haluavat tavata toista jatkossakin? Ja tätä tapahtuu koko ajan kaikille muille paitsi minulle.
Sen perusteella mitä yllä kirjoitit, olen melkein 100% varma että ongelma on nimenomaan ulkonäkösi.
Jos kerran pääset seksiin saakka miesten kanssa, eikä heistä ensimmäisen aktin jälkeen enää mitään kuulu, niin kyllä meillä tässä nyt lienee kaikki tarvittava tieto olemassa johtopäätösten tekoon.
Parisuhteen saamisessa ensimmäinen ja tärkein tekijä on: ole hyvännäköinen, älä ole ruma.
Olen 58kg, rintava, liikuntaa harrastava. Pitkähiuksinen, naisellinen. Pidän omasta ulkonäöstäni ja tiedän etten ole ruma.
En ole juurikaan "päässyt seksiin saakka" miesten kanssa, hyvin harvassa on ne jutut olleet. Mutta niiden harvojen kohdalla se juttu on sitten loppunut.
Riippuu myös pituudestasi. Jos olet 155cm pitkä, niin olet ylipainoinen. Jos olet 170cm pitkä, olet jo hoikka.
Mutta muutenkin joku ei nyt täsmää. Jos mies ihastuu ja vielä lisäksi pitää paljon ulkonäöstäsi, niin ei homma lopu.
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa jomman kumman pitää kysyä: aletaanko seurustelemaan? Siihen saa sitten joko kieltävän tai myöntävän vastauksen. Jos saa kieltävän niin eipähän tuhlaa enempää aikaa.
Meillä se lähti aikalailla niin että haluttiin hengata yhdessä joka päivä ja yö ja sitten lopulta kysyin ruvetaanko seurustelemaan. Miehen mielestä seurusteltiin jo. Mutta kyllä se keskustelu pitää silti käydä.
No tuohan on sama kun kysyisi, että "harrastetaanko seksiä?". Ei tuollaista voi mennä kysymään, sen nyt vaan pitäisi tietää.
Ei voi tietää, antaa olla ja ei sitten.
Ja nykyään vielä: ihan sama.
On sovittava aina seuraava tapaaminen, eikä peruttava sitä. Eli tapaat ihmisen ja sitten kun olet lähdössä kotiin sovit jo sen seuraavan kerran ja kun puhut puhelimessa sanot soittavasi huomenna tai perjantaina tms. Suunnittelet vähitellen aina pidemmälle aikavälille. Kahden viikon päähän ”telttaretkeä, kesäksi festaria.
On puhuttava alussa paljon, tehtävä itsestään osa toisen elämää ja oltava siitä toisesta iloinen. Välinpitämättömyys tuhoaa kaiken. Pikemmin tuollainen fake it til you make it asenne. Leikit jo heti sitä seurustelukaveria, vaikket sitä virallisesti vielä olisi, mutta varo olemasta liian itsevarman tai röyhkeän oloinen. Toiselle ei saa tulla tunne, että kuvittelet liikoja itsestäsi ja asemastasi.