Oletko koskaan kohdannut psykopaattia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enn usko. Sen kypsyessä aikuisuuuteen kun alkaa huomaamaan millainen aikuisten maaailma on suhteessa naiviuteeen niin se on ihmeellinen kasvuretki.

Se onn varsinkin kun jos se kasvaminen ei menee sitä ns luonnollista reittiä kuten vaikka syrjäytyy ja eikä ole ketäään opettamassa asioita että ihan ite joutuuuu päässä funtsimaan lukihäröiisenä asioita ja yhtäkkiä onkin huomaaa että ollaaakin jo aikuisuudessa.

Tosssa kun mietttii ettei sellaisestakaan varmaaan haittaa ole mutta se mikä sen uhan tuo siihen asetelmaan on tieetysti muiistot esim koulukiusaaamisesta mutta se että miten siihen aikuisena pitäisi oppia suhtautumaan erilaisiin ihmisiin, tulla toimeen erilaisten ihmisten kansssa jne.

Etttä se ajatus mikä kupliii siinä on varmaan se että miksi aina törmää tällaisiin ihmisiin vai onko vika lopulta minuussa itsessäni ja etten sopeudu vai mikä mätttää.

En tiedä ehkä. Tai siis varmasti, onhan psykopaatteja paljon, mutten ole varma olenko tunnistanut oikein. Ykkäsepäiltyni ovat kaikki miehiä. 1. Na musetä yritti houkutella ja kiristää minua luokseen saatuaan puhelinnumeroni kaveriltani, olin 12-vuotias. Saattoi olla vain p edofiili. 2. Minulle entuudestaan täysin tuntematon mies yritti kouria ja nuolla naamaani kovin ottein yöjunassa, jonka vaunuun satuimme kahdestaan. Onneksi seuraavalta pysäkiltä nousi yhtä iso mies vaunuun ja tuo seko lähti toiseen vaunuun. Soitin saattajan vastaan. 3. Mies vaikutti mukavalta baarissa ja lähdimme hänen luokseen. Perillä emme olleet yksin, saattoivat olla psykopaatteja kaikki.

Yöelämässä enkä muutenkaan öisin enää uskalla liikkua. Siellähän noita psykopaatteja liikkuu. Kun miettii suurinta osaa rikosten uhreista niin aika puolustuskyvyttömiähän juuri nuo psykopaatit jahtaavat mieluiten, ei siis kannata antaa mahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enn usko. Sen kypsyessä aikuisuuuteen kun alkaa huomaamaan millainen aikuisten maaailma on suhteessa naiviuteeen niin se on ihmeellinen kasvuretki.

Se onn varsinkin kun jos se kasvaminen ei menee sitä ns luonnollista reittiä kuten vaikka syrjäytyy ja eikä ole ketäään opettamassa asioita että ihan ite joutuuuu päässä funtsimaan lukihäröiisenä asioita ja yhtäkkiä onkin huomaaa että ollaaakin jo aikuisuudessa.

Tosssa kun mietttii ettei sellaisestakaan varmaaan haittaa ole mutta se mikä sen uhan tuo siihen asetelmaan on tieetysti muiistot esim koulukiusaaamisesta mutta se että miten siihen aikuisena pitäisi oppia suhtautumaan erilaisiin ihmisiin, tulla toimeen erilaisten ihmisten kansssa jne.

Etttä se ajatus mikä kupliii siinä on varmaan se että miksi aina törmää tällaisiin ihmisiin vai onko vika lopulta minuussa itsessäni ja etten sopeudu vai mikä mätttää.

Ja itselllä se kypsyminen tarkoitan sitä suhtauutumista ja kypsyyttä käsitellä asioita rationaalisesti ja suhteuttamaan ne oikeisiin mittasuhteisiin eikä naiivin lapsellisesti teee niiiistä liian isoja stressin asioiita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enn usko. Sen kypsyessä aikuisuuuteen kun alkaa huomaamaan millainen aikuisten maaailma on suhteessa naiviuteeen niin se on ihmeellinen kasvuretki.

Se onn varsinkin kun jos se kasvaminen ei menee sitä ns luonnollista reittiä kuten vaikka syrjäytyy ja eikä ole ketäään opettamassa asioita että ihan ite joutuuuu päässä funtsimaan lukihäröiisenä asioita ja yhtäkkiä onkin huomaaa että ollaaakin jo aikuisuudessa.

Tosssa kun mietttii ettei sellaisestakaan varmaaan haittaa ole mutta se mikä sen uhan tuo siihen asetelmaan on tieetysti muiistot esim koulukiusaaamisesta mutta se että miten siihen aikuisena pitäisi oppia suhtautumaan erilaisiin ihmisiin, tulla toimeen erilaisten ihmisten kansssa jne.

Etttä se ajatus mikä kupliii siinä on varmaan se että miksi aina törmää tällaisiin ihmisiin vai onko vika lopulta minuussa itsessäni ja etten sopeudu vai mikä mätttää.

Ja itselllä se kypsyminen tarkoitan sitä suhtauutumista ja kypsyyttä käsitellä asioita rationaalisesti ja suhteuttamaan ne oikeisiin mittasuhteisiin eikä naiivin lapsellisesti teee niiiistä liian isoja stressin asioiita.

Etttä tavallan tossa se että miehet puhuu enemmän asioista ja naiset ihmissuhteisiiin liittyvistä dilemmposta. Etttä miehenä se kypsyminen siihen ns miesten maaailmaan siinä aikuusitumisessa. Ettei teee asioista liian monimutkaisia ja epäselviä ja jotaiin tunnemöykkyjä ala kasaaamaan. Se on varmaan jossain parisuhteessakin kun ajattelee niin aika mahdoton parisuhde sellainen jossa sekä miesj että nainen ovat molemmat jossain tunnnesomuissa. Hommat ei vaaan mene eteenpäin, junna paikalllaan ja kasaaantuu ja mitään ei rakentavaa ei synnny.

Kahdesta, ehkä kolmesta elämäni aikana kohtaamastani henkilöstä on sellainen epäilys. Kenelläkään heistä ei ole tietääkseni rikollista taustaa ja kaikki heistä vaikuttavat äkkiseltään ihan normaaleilta. Kenestäkään heistä ei huou mikään outous tai mikään sellainen, joka kiinnittäisi huomiota. Äkkiseltään tai pinnallisen tuntemisen perusteella sitä piirrettä ei vain voisi tunnistaa heistä lainkaan. Eli pelkät kaverinsa eivät ehkä huomaa sitä edes.

Yhdistävä tekijä on se, että 1) he eivät ihan aidosti kykene kokemaan syyllisyydentunnetta mistään oikeasti pahasta tai väärästä, mitä ovat muille tehneet.

Lisäksi 2) he kääntävät kaikki negatiiviset asiat aina muiden syiksi. Eli vaikka he oikeasti ja objektiivisesti käyttäytyisivät törkeästi, julmasti ja vaikkapa väkivaltaisesti täysin viatonta ihmistä kohtaan, niin se syy on AINA siinä toisessa tai niissä muissa.

Ja 3) heillä kaikilla tuttavuussuhteet ovat perustuneet hyväksikäyttöön ja manipulointiin eli he hyötyvät niistä kavereistaan aina jollain tavoin. He siis eivät pidä elämänpiirissään heille (esim. taloudellisessa mielessä) hyödyttömiä tai heitä kritisoivia ihmisiä hetkeäkään.

En.

Vierailija kirjoitti:

Psykopaatti on itseensä kääntynyt ja kehuu itseään aina. Mikään ei ole hänen vikansa.

Puhut nyt narsismista. Toki psykopaatti on aina myös narsisti, mutta narsisti ei ole aina psykopaatti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykopaatti on itseensä kääntynyt ja kehuu itseään aina. Mikään ei ole hänen vikansa.

Puhut nyt narsismista. Toki psykopaatti on aina myös narsisti, mutta narsisti ei ole aina psykopaatti.

Näin on. Aito psykopaatti ei yleensä välitä siitä, mitä ihmiset hänestä ajattelevat. Poikkeus on se, jos haluavat hyötyä siitä positiivisesta suhtautumisesta jotenkin. Mutta heille on täysin yhdentekevää, mitä joku ajattelee.

Sellainen henkilö, joka vaikkapa suorastaan kerjää muiden ihailua ja kehuja, ei ole missään nimessä psykopaatti, mutta narsisti saattaakin jossain määrin olla tai sitten vain muuten omasta arvostaan epävarmuutta tunteva taviskansalainen. Sellainen, joka kehuskelee itseään, ei tosiaan myöskään ole psykopaatti. Psykopaatti ei välitä muiden mielipiteistä tai tunteista, eikä ole edes kiinnostunut niistä.

Jos psykopatian esiintyvyys on prosentin luokkaa väestössä ja lisäksi olen elämäni aikana luovinut paljon sellaisissa ympyröissä joissa tutkimusten mukaan psykopatian yleisyys on vielä keskimääräistä suurempaa (enkä nyt tarkoita vankilaa :-D) niin todennäköisesti olen. Niin itseäni täynnä en kuitenkaan ole että alkaisin jakelemaan diagnooseja mutu-pohjalta, sitä varten on ihmisiä joilla on sellaista asiantuntemusta jota minulla ei ole.

Lisäksi: 4) psykopaatti ei ole juurikaan koskaan huolissaan mistään. He ovat jopa ylirentoja silloinkin, kun keskivertotavis olisi todella huolissaan.

5) psykopaatti ei pyydä anteeksi, sillä hän ei ole väärässä, eikä edes vaivaudu tiedostamaan sellaista, että hän saattaisi olla väärässä tai olisi pahoittanut toisen ihmisen mielen. Häntä ei kouraise syyllisyydentunne tai kolkuta omatunto.

6) Psykopaatti ei voi masentua. Yleensä psykopatia suojaa kaikenlaisilta perinteisiltä mielenterveysongelmilta ja ne siis sulkevat toisensa pois. Eli siis persoonallisuushäiriöitä heillä voi olla tai esim. muita nepsypoikkeamia, mutta EI masennusta tai muita tavallisia normaalin, tuntevan psyyken ongelmia.

Mä veikkaan että toi nakki on psykopaatti. Ainakin se osaa pyörittää ihmisiä. Ja nyt se on pyörittänyt aika monta linnaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos psykopatian esiintyvyys on prosentin luokkaa väestössä ja lisäksi olen elämäni aikana luovinut paljon sellaisissa ympyröissä joissa tutkimusten mukaan psykopatian yleisyys on vielä keskimääräistä suurempaa (enkä nyt tarkoita vankilaa :-D) niin todennäköisesti olen. Niin itseäni täynnä en kuitenkaan ole että alkaisin jakelemaan diagnooseja mutu-pohjalta, sitä varten on ihmisiä joilla on sellaista asiantuntemusta jota minulla ei ole.

Enpä minäkään. Ja edes kaveri ei todennäköisesti tunnista sitä, ehkei harvakseltaan tavattu sukulainen tai kohtalaisen hyvä ystäväkään. Ne jotka tunnistavat, ovat todella läheisiä vuosien ajan ja ovat nähneet henkilön erilaisissa vaikeissa tilanteissa sekä kommunikoineet tämän kanssa niiden yhteydessä enemmän kuin mitä kavereidenkaan välillä on tyypillistä. Esim. vuosien aikana sen voi huomata omasta puolisostaan tai hyvin läheisestä sukulaisesta, joskus hyvin läheisestä ystävästäkin vuosien myötä. Siltikin diagnosointi on syytä jättää lääkäreille.

Olen. Vientimyyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykopaatti on itseensä kääntynyt ja kehuu itseään aina. Mikään ei ole hänen vikansa.

Puhut nyt narsismista. Toki psykopaatti on aina myös narsisti, mutta narsisti ei ole aina psykopaatti.

Näin on. Aito psykopaatti ei yleensä välitä siitä, mitä ihmiset hänestä ajattelevat. Poikkeus on se, jos haluavat hyötyä siitä positiivisesta suhtautumisesta jotenkin. Mutta heille on täysin yhdentekevää, mitä joku ajattelee.

Sellainen henkilö, joka vaikkapa suorastaan kerjää muiden ihailua ja kehuja, ei ole missään nimessä psykopaatti, mutta narsisti saattaakin jossain määrin olla tai sitten vain muuten omasta arvostaan epävarmuutta tunteva taviskansalainen. Sellainen, joka kehuskelee itseään, ei tosiaan myöskään ole psykopaatti. Psykopaatti ei välitä muiden mielipiteistä tai tunteista, eikä ole edes kiinnostunut niistä.

Joskus vuosia sitten jossain aiheeseen liittyvässä ketjussa joku kuvaili minusta hyvin jotenkin siihen suuntaan että psykopaatti on sitä mitä narsisti haluaisi olla, mutta ei pysty. Psykopaatilla on "täydellinen" itsetunto (koska näkee muut ihmiset vain esineinä ja työkaluina, oikeastaan voisi jopa sanoa että itsetunto on aidolle psykopaatille täysin merkityksetön käsite), narsistin ego taas on täysin riippuvainen muiden ihmisten ihailusta.

Narsisti on kuin näyttelijä teatterissa, hän ei ole mitään ilman yleisöä ja sen ihailua. Psykopaatti taas on varjoissa istuva ohjaaja, joka vetelee naruista omaksi huvikseen. 

Jos psykopaatti ja narsisti pistetään autiolle saarelle yksinään, niin ensimmäisellä ei ole mitään vaikeuksia mutta jälkimmäinen hajoaa palasiksi alta aikayksikön.

Vierailija kirjoitti:

Kahdesta, ehkä kolmesta elämäni aikana kohtaamastani henkilöstä on sellainen epäilys. Kenelläkään heistä ei ole tietääkseni rikollista taustaa ja kaikki heistä vaikuttavat äkkiseltään ihan normaaleilta. Kenestäkään heistä ei huou mikään outous tai mikään sellainen, joka kiinnittäisi huomiota. Äkkiseltään tai pinnallisen tuntemisen perusteella sitä piirrettä ei vain voisi tunnistaa heistä lainkaan. Eli pelkät kaverinsa eivät ehkä huomaa sitä edes.

Yhdistävä tekijä on se, että 1) he eivät ihan aidosti kykene kokemaan syyllisyydentunnetta mistään oikeasti pahasta tai väärästä, mitä ovat muille tehneet.

Lisäksi 2) he kääntävät kaikki negatiiviset asiat aina muiden syiksi. Eli vaikka he oikeasti ja objektiivisesti käyttäytyisivät törkeästi, julmasti ja vaikkapa väkivaltaisesti täysin viatonta ihmistä kohtaan, niin se syy on AINA siinä toisessa tai niissä muissa.

Ja 3) heillä kaikilla tuttavuussuhteet ovat perustuneet hyväksikäyttöön ja manipulointiin eli he hyötyvät niistä kavereistaan aina jollain tavoin. He siis eivät pidä elämänpiirissään heille (esim. taloudellisessa mielessä) hyödyttömiä tai heitä kritisoivia ihmisiä hetkeäkään.

Narsisteja kenties. Saattavat olla psykopaattejakin osa tai jopa kaikki. Tai sitten ihan normaaleja.

En tietääkseni. Jokaisessa on psykopaattisia piirteitä ja virallisesti psykopaatti on psykologisessa testissä sopimuksenvaraisen raja-arvon ylittävä henkilö. Kuitenkaan en ole tunnistanut kenessäkään niin paljoa psykopaattisia piirteitä, että niillä saisi tuosta testistä yli psykopaatin raja-arvon.

Työkaveri, aina tulee kummalinen pelokas olo, kun nähdään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykopaatti on itseensä kääntynyt ja kehuu itseään aina. Mikään ei ole hänen vikansa.

Puhut nyt narsismista. Toki psykopaatti on aina myös narsisti, mutta narsisti ei ole aina psykopaatti.

Näin on. Aito psykopaatti ei yleensä välitä siitä, mitä ihmiset hänestä ajattelevat. Poikkeus on se, jos haluavat hyötyä siitä positiivisesta suhtautumisesta jotenkin. Mutta heille on täysin yhdentekevää, mitä joku ajattelee.

Sellainen henkilö, joka vaikkapa suorastaan kerjää muiden ihailua ja kehuja, ei ole missään nimessä psykopaatti, mutta narsisti saattaakin jossain määrin olla tai sitten vain muuten omasta arvostaan epävarmuutta tunteva taviskansalainen. Sellainen, joka kehuskelee itseään, ei tosiaan myöskään ole psykopaatti. Psykopaatti ei välitä muiden mielipiteistä tai tunteista, eikä ole edes kiinnostunut niistä.

Joskus vuosia sitten jossain aiheeseen liittyvässä ketjussa joku kuvaili minusta hyvin jotenkin siihen suuntaan että psykopaatti on sitä mitä narsisti haluaisi olla, mutta ei pysty. Psykopaatilla on "täydellinen" itsetunto (koska näkee muut ihmiset vain esineinä ja työkaluina, oikeastaan voisi jopa sanoa että itsetunto on aidolle psykopaatille täysin merkityksetön käsite), narsistin ego taas on täysin riippuvainen muiden ihmisten ihailusta.

Narsisti on kuin näyttelijä teatterissa, hän ei ole mitään ilman yleisöä ja sen ihailua. Psykopaatti taas on varjoissa istuva ohjaaja, joka vetelee naruista omaksi huvikseen. 

Jos psykopaatti ja narsisti pistetään autiolle saarelle yksinään, niin ensimmäisellä ei ole mitään vaikeuksia mutta jälkimmäinen hajoaa palasiksi alta aikayksikön.

Tämä on totta. Tavallaan jopa ihailen psykopaatteja, vaikka olen vain huonoitsetuntoinen, yliherkkä ja tunteellinen tavis. On ihmeellistä, että he tosiaan pystyvät toimivaan niin totaalisen päinvastaisesti kuin miten itse toimisin erilaisissa tilanteissa. Siksipä parissa exässäni plus yhdessä exäni sukulaisessa on mainittuja piirteitä. Fanitin sitä heidän vahvuuttaan ja järkähtämätöntä itsevarmuuttaan, kun itse olen täysin päinvastainen. Tosin sain maistaa sitä samaa puoltaan myöhemmin itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri, aina tulee kummalinen pelokas olo, kun nähdään

Miksi pelokas? Itse olen silleen "wow", kun näen sellaisia. Just siksi kun ovat niin vahvoja, jäänkylmiä ja erilaisia kuin itse olen. Minusta on kivaa olla heidänkinlaisilleen mukava, tosin osa heistä on sellaisia, ettei heihin oikein saa kontaktia.

Vierailija kirjoitti:

Olen. Useasti. Tavatessani pappeja.

Välitettyjä terveisiä kirkon vapaaehtoistyöstä.Tämä pitää paikkansa,kohtelevat meitä kuin orjia.

Todellisia manipuloinnin ja valheen mestareita.