Oletko koskaan kohdannut psykopaattia?

Olen tavannut yhden ihmisen josta joskus pohdin että ehkä hän olisi jonkunlainen psykopaatti.

Äärettömän ihastuttava ja karismaattinen ihminen joka kasvokkain jutellessa on pelkkää lämpöä, tuntuu ymmärtävän sinua täydellisesti ja löytää aina oikeat sanat. Kaikki pitävät hänestä, on aina juhlien keskipiste mutta ei vaikuta siltä että pyrkisi siihen tai nauttisi siitä vaan vaikuttaa tosi vaatimattomalta, vilpittömältä ja aidosti ihmisistä kiinnostuneelta. Sitten kuitenkin, kun on 20 vuotta tämän henkilön toilailuja lähietäisyydeltä seurannut, niin huomaa että tykkää vaivihkaa "hämmentää soppaa", pelaa muilla ihmisillä hienovaraisia pelejä joissa ei hänellä itsellään vaikuta olevan muuta panosta kuin viihdearvo. Jälkikäteen ajatellen, hänen ystävänään, olen itsekin useamman kerran ollut nappulana näissä peleissä vaikken sitä ole itse tajunnutkaan. 

Muutamia kertoja olen myös nähnyt kuinka hän jostakin hyvinkin lämminsävyisestä ja eloisasta keskustelusta poistuessaan saattaakin aivan yhtäkkiä olla täysin ilmeetön, kuin vahanukke, ehkä kun luulee ettei kukaan näe, vaikka useimmille muille tuollaisesta keskustelusta jäisi hymy kasvoille pidemmäksikin aikaa.

En siis ole mikään asiantuntija mutta aina joskus mietin asiaa.

Epäilen että lapseni kaverin isä voisi olla. Voi tosin olla "vain" narsistikin.

En ole kamalasti häntä tavannut, mutta silloin kun olen, hän on jotenkin...no, erikoinen. Toisaalta hyvin karismaattinen puhumaan, toisaalta häneltä lipsuu kevyitä manipulaatioyrityksiä ja eräänlaista tarvetta "nokittaa" toinen. Esim. kerran tapaamisessa, jota emännöin kahvilassa, en ollut vielä ehtinyt tarjoilemaan porukalle mitään. Niin tämä isä meni tiskille näyttävästi ja osti kaikille kahvit. Tiesi kyllä että emännöin. Varasti myös huomion itseensä kun keskusteltiin ihan muista asioista, ja onnistui kääntämään sen omiin projekteihinsa, joihin alkoi houkuttelemaan muitakin mukaan. 

Suurin syy, miksi epäilen ettei ole ihan ns. normaali, on että olen lähes päivittäin tekemisissä hänen lapsensa kanssa. Lapsi on todella jännä tapaus: hän voi olla yhtä aikaa hyvin kiintynyt johonkin, mutta aivan tunteeton jos tälle toiselle sattuu vaikka vahinko ja tarvitsee apua. Joskus tämä lapsi on ollut meillä arkisinkin hyvin myöhään kylässä, koska on yksinkertaisesti jättänyt kännykkänsä kotiin tarkoituksella ettei äitinsä pääsisi soittamaan hänelle. Kuulin kerran puolivahingossa äidin ja tämän lapsen puhelun, äiti aneli melkein itkien lasta kotiin. Kyseessä ei ole mikään murkku tai teini, vaan paljon pienempi lapsi!

Tämän lapsen isä ei ole koskaan kotona, äiti on aina. Isä ostaa lapselleen kaiken mahdollisen ja mahdottoman elävistä eläimistä leluihin ja pelikonsoleihin, harrastukset on kalliita jne. mutta isä ei itse vaikuta osallistuvan lapsen elämään juurikaan. Lapsesta on sosiaalisessa mediassa kuvia, joissa on vakavailmeisenä vastaanottaa palkintoja kisoissa- mutta hän ei koskaan puhu näistä harrastuksistaan, edes kysyttäessä. Isä levittää näitä kuvia profiililla, joka ei kuulu hänelle eikä harrastusyhdistyksellekään. 

Lapsi saa myös raivareita oudoissa tilanteissa ja ns. hylkää kavereitaan säännöllisesti, pelkästä impulssista. On joskus todella väkivaltainen ja vihainen. 

Esimieheni oli täysi psykopaatti. Kohteli kaikkia kuin ilmaa ja irtisanoi väkeä kylmästi.

Käytös jatkui vaikka truuttasin hänen autonsa pakoputkeen polyuretaania ja pikaliimaa lukkoihin. Ilmiannoin myös hänen salasuhteensa hänen vaimolleen - valokuvien kera. Silti hän jatkoi kylmää käytöstään. Edes se, että tyhjensin pomon perheen loman aikana vaahtosammuttimen heidän postiluukustaan, ei muuttanut käytöstä.

Otin sitten loparit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran tunsin erään tyypin jonka luulen olevan psykopaatti. Tulimme hyvin juttuun pitkän aikaa. Silloin olin todella tietämätön tämmöisitä asioista. Pikkuhiljaa rupesin huomaamaan, että tämä henkilö valehtelee paljon ja manipuloi ympärillään olevia ihmisiä. Yritti aina hyötyä rahallisesti kaikista.

Hän taitaa vieläkin olla yrittäjä. On tosin joutunut lain kanssa tekemisin tuon tuosta kun on kusettanut asiakkaita niin paljon. Hän ei tuntunut lainkaan välittävän tekojensa seurauksista. Kusettin silloinkin kun haitat ylittivät hyödyt. Vaikka muuten oli älykäs, ei hänen toimintansa kokonaisuutta katsoen ollut kovinkaan fiksua. Ystävyyssuhteet olivat hänellä yleensä lyhytaikaisia, kaikki kyllästyivät siihen selkäänpuukottamiseen jossain vaiheessa. Niin minäkin.

Minulla oli myös eräs ystävä jolla on samoja piirteitä. Ei ihan yhtä pahasti psykopaatti kuin kuvailemani henkilö, mutta rahanhimoinen manipuloija hänkin.

Olen käyttänyt paljon aikaa opetellakseni tunnistamaan psykopaatit ja narsistit. Onneksi nykyään osaan aika hyvin kiertää kaukaa. Välillä tosin hirvittää kun katsoo eräitä julkisuuden henkilöitä, jotka selvästi ovat psykopaatteja. Onneksi ei tarvitse olla itse heidän lähellään. Valitettavasti suuri yleisö ei aina huomaa kaikkea.

Ihan uteliaisuuttani kysyn, miksi tämä sai alapeukkuja. Minä siis kirjoitin tämän. Miten tämä on ristiriidassa psykopatian kanssa? Tällä entisellä tutullani ei ollut alkeellistakaan käsitystä siitä mitä on katumus tai syyllisyys, tuo on psykopatian ytimessä. Hän ei ollut perus narsisti missään nimessä. Vaikka psykopaatitkin ovat narsisteja. Heidä tosin erottaa juuri tuo katumuksen ja yyllisyyden puuttumattomuus.

Siksi, että ei kukaan, edes paras psykologi, osaa kertoa julkisuuden henkilöistä uutisia seuraamalla, että kuka on psykopaatti.

Lisäksi tuo sinun ystäväsi kanssa käyty kanssakäyminen liittyy vain rahaan. Esim. päihderiippuvaiset huijaavat usein kaikkia rahan kanssa, mutta se on vain riippuvaisuus, joka ajaa niihin tekoihin. Psykopaatit eivät ole selkäänpuukottajia perinteisessä tarkoituksessa. Ehkä kirjaimellisesti kyllä, mutta selkäänpuukotus ei käy ilmi muille. Ystäväsi kuulostaa rahanahneelta sekä epävarmalta.

En ole ikinä ymmärtänyt näitä väitteitä, että persoonallisuushäiriöisiä ei voisi tunnistaa helposti. En minäkään kehottaisi kaikkia ihmisiä oppettelemaan tunnistamaan näitä ilmiöitä, sillä harvalla ihmsisellä on tarvittavia kykyjä havainnoida ilmeitä ja eleitä niin tarkasti. Vaaditaan pitkää kokemusta ja äärimmäistä herkkyyttä. Minulla on noita kumpaakin, sillä olen vuosikymmeniä kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta ja olen myös kaiken tämän ajan tarkkaillut ihmisiä. Pystyn helposti tunnistamaan suurimman osan narsisteista.

Kirjoitin viestini nopeasti, kyse ei ollut pelkästä rahasta, vaan paljon muustakin. Kyse ei ollut vain epävarmasta henkilöstä, vaan laskelmoivasta vanhemmasta miehestä, joka oli mestari manipuloimaan. Erään sattuman kautta hän jäi kiinni melko vakavasta rikoksesta, eikä se rikos liittynyt rahaan.

Millä perusteella pystyt sanomaan kykenevästi helposti tunnistamaan suurimman osan narsisteista? Onko sinulla tiedot heidän diagnooseistaan vai mutuiletko vain?

Olen testannut tätä kykyäni vuosien ajan eri tilanteissa. Esim (huom, tämä on vain yksi esimerkki) kerran uudessa työpaikassa uusi pomoni oli hyvin ystävällinen ja antoi hyvän ensivakutelman. Hänellä kuitenkin oli monelle narsistille tyypillinen katse, eli seisovat silmät. Kuukausi myöhemmin pomin käytös paljasti narsismi. Piilonarsistit menevät minultakin tutkan ohi. Mutta tyypillisiä merkkejä ovat seisovat silmät, katse joka menee läpi, uhmakas olemus, tunne siitä että minuus puuttuu (tätä on vaikea selittää mitä tarkoitan). Empatian puute näkyy usein jo katseessa. Lisäksi narsiteista huokuu jokin mikä pakottaa ihmisen vaistomaisesti olemaan varovainen (jottei loukkaa narsistin tunteita). Näitä merkkejä on vaikka kuinka paljon. Piilonarsistin tuntee masentuneesta olemuksesta, mutta tätä ei hetkessä voi aina huomata.

Se miksi olen varma että nämä ovat paikkansapitäviä merkkejä johtuu siitä, että olen tehnyt näitä havaintoja niin monta vuotta, ja niin monta kertaa olen myöhemmin osunut oikeaan. Voi olla että kuulostan omahyväiseltä ja liian itsevarmalta, olen kuitenkin vilpittömästi vakuuttunut siitä että olen oikeassa. Jos esim BB-talo palaa vielä ruutuun, pystyn ensimmäisenä päivänä tunnistamaan narsisteista melkein kaikki. Tein niin viimekin vuonna, ja niitä narsisteja oli siellä monta.

Ok, eli mutuiluet vain. Toivottavasti et ole aiheuttanut liikaa harmia vaikka jollekin mielialalääkityksellä elämästään selviytyvälle tämän seisovan katseen takia. 

Jos tunnistit ensimmäisenä päivänä viime vuoden bb-osallistujista monta narsistia niin miten varmistit että he tosiaan ovat narsisteja? "Musta tuntuu" ei kelpaa.

Hupaisaa tässä on se että kommenttiesi perusteella sinä itse sijoitut narsismi-asteikolla (ja puhun nyt persoonnallisuuspiirteestä enkä -häiriöstä)  aikalailla sinne narsismin puolelle. Tunnistatko tämän piirteen itsestäsi?

Olen. Tunnekylmää kyytiä ja patologista valehtelua.

Arvelen itse olevani psykopaatti. Olen tunnekylmä enkä osaa tuntea empatiaa ollenkaan. Osaan toki arvata miltä jostain tuntuu ja toimin sen mukaan. Ihan hyvin minulla menee silti, on lapsia ja uusi vaimo, hyvä työ ja paljon varallisuutta.

psykopaatti sanana tuntuu pelottavalta mutta psykopatia ei ole mielisairaus, vain luonteenpiirre.

Perheenjäseneni. Ihan vankilassa psykiatri totesi asian. Tosin oli se meille muille nähtävissä koko ajan, eläinten kidutusta lapsena ja muut klassikot. Päälle päin voi olla hyvin miellyttävä ja kohtelias nuori mies.

Vierailija kirjoitti:

Olen. Vientimyyjä.

Mistä tämä oli ja ikä?

Vierailija kirjoitti:

Perheenjäseneni. Ihan vankilassa psykiatri totesi asian. Tosin oli se meille muille nähtävissä koko ajan, eläinten kidutusta lapsena ja muut klassikot. Päälle päin voi olla hyvin miellyttävä ja kohtelias nuori mies.

Psykopatia ei ole virallinen diagnoosi Suomessa, joten aika epätodennäköistä että psykiatri olisi todennut asian.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen että lapseni kaverin isä voisi olla. Voi tosin olla "vain" narsistikin.

En ole kamalasti häntä tavannut, mutta silloin kun olen, hän on jotenkin...no, erikoinen. Toisaalta hyvin karismaattinen puhumaan, toisaalta häneltä lipsuu kevyitä manipulaatioyrityksiä ja eräänlaista tarvetta "nokittaa" toinen. Esim. kerran tapaamisessa, jota emännöin kahvilassa, en ollut vielä ehtinyt tarjoilemaan porukalle mitään. Niin tämä isä meni tiskille näyttävästi ja osti kaikille kahvit. Tiesi kyllä että emännöin. Varasti myös huomion itseensä kun keskusteltiin ihan muista asioista, ja onnistui kääntämään sen omiin projekteihinsa, joihin alkoi houkuttelemaan muitakin mukaan. 

Suurin syy, miksi epäilen ettei ole ihan ns. normaali, on että olen lähes päivittäin tekemisissä hänen lapsensa kanssa. Lapsi on todella jännä tapaus: hän voi olla yhtä aikaa hyvin kiintynyt johonkin, mutta aivan tunteeton jos tälle toiselle sattuu vaikka vahinko ja tarvitsee apua. Joskus tämä lapsi on ollut meillä arkisinkin hyvin myöhään kylässä, koska on yksinkertaisesti jättänyt kännykkänsä kotiin tarkoituksella ettei äitinsä pääsisi soittamaan hänelle. Kuulin kerran puolivahingossa äidin ja tämän lapsen puhelun, äiti aneli melkein itkien lasta kotiin. Kyseessä ei ole mikään murkku tai teini, vaan paljon pienempi lapsi!

Tämän lapsen isä ei ole koskaan kotona, äiti on aina. Isä ostaa lapselleen kaiken mahdollisen ja mahdottoman elävistä eläimistä leluihin ja pelikonsoleihin, harrastukset on kalliita jne. mutta isä ei itse vaikuta osallistuvan lapsen elämään juurikaan. Lapsesta on sosiaalisessa mediassa kuvia, joissa on vakavailmeisenä vastaanottaa palkintoja kisoissa- mutta hän ei koskaan puhu näistä harrastuksistaan, edes kysyttäessä. Isä levittää näitä kuvia profiililla, joka ei kuulu hänelle eikä harrastusyhdistyksellekään. 

Lapsi saa myös raivareita oudoissa tilanteissa ja ns. hylkää kavereitaan säännöllisesti, pelkästä impulssista. On joskus todella väkivaltainen ja vihainen. 

Tässäkin haiskahtaa enemmän narsismi kuin psykopatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. Useasti. Tavatessani pappeja.

Välitettyjä terveisiä kirkon vapaaehtoistyöstä.Tämä pitää paikkansa,kohtelevat meitä kuin orjia.

Todellisia manipuloinnin ja valheen mestareita.

Valitettavasti oma kokemukseni papeista on samanlainen. Olin aika järkyttynyt. Heillä on todellakin kahden kerroksen väkeä seurakunnassa ja kohtelevat sitä hierarkiassa alempaa henkilökuntaa (toimistotyöntekijät, suntiot ja vahtimestarit ym.) kuin roskaa.

Ookko koskaan kuullu, miten he puhuvat keskenään näistä, kun luulevat ettei kukaan kuule?

ei oo saarnastuoliin sopivaa tekstiä.

Mahdollisesti. Ystäväni seurusteli nuorena miehen kanssa, jonka oma äitikin oli varoittanut häntä seurustelemasta poikansa kanssa. Joskus kuljin toisen ystäväni ja tämän ystäväni ja hänen poikaystävänsä kanssa. Heille tuli riitaa jostain todella typerästä asiasta ja kuuntelimme ihmeissämme kuinka rumasti se poika/mies kehtasi ivata ystäväämme. Ei välittänyt ollenkaan millaisen ensivaikutelman meille antoi ja haukut olivat muutenkin sellaisia, ettei olisi voinut uskoa niin kilahtavan ja halveeraavan. Emme silloin vielä osanneet puuttua kun tilanne oli niin nopeasti ohi ja kerranhan olimme vasta hänet nähneet, ajattelimme, että olipa surkea ensivaikutelma. Ennemmin kuin ehdimme tavata toista kertaa tätä tyyppiä, olivat he onneksi jo eronneet, mies oli ollut myös väkivaltainen. Erikoista hänessä oli tuo, ettei tuntenut vähääkään häpeää tai syyllisyyttä tuosta riidan aikaisesta käytöksestä ja muistan kuinka hän perille määränpäähämme päästyämme antoi isolle joukolle varsin karismaattisen ja ns. charmikkaan kuvan itsestään. Se päävikaisuus ei siis paistanut läpi koko ajan, vain ajoittain.

Olin vuosia sitten pari kuukautta au-pairina perheessä, jonka n. 3-vuotiaan pojan käytös oli jotenkin pahaenteistä. Poika silminnähden nautti kivun tuottamisesta eläimille ja ihmisille, hän mm. huomasi nukkuvan koiran ja sellainen kylmä virnistys naamallaan otti vauhtia kolmipyöräsellään ja ajoi täysiä siihen kylkeen niin että koira ulvahti. Sitten poika hakkasi jollain harjanvarrella ankan tajuttomaksi, sulki kissan kylmään uuniin ja tallilla otti metallisen kamman ja sahasi hevosta jalkaan niin kauan että se lähti pois. 

Kerran makasin sohvalla lukemassa ja huomasin että siihen päätyyn tuli joku, mutta en ehtinyt väistää kun poika mäjäytti ison kirjan suoraan mun naamaan. Tämän jälkeen aloin olla vähän varuillani, mikä tuntuu ihan absurdilta kun se lapsi oli vielä niin pieni. Äiti oli täysin pojan pikkusormen ympärillä ja koko perheessä outo, selittämätön fiilis. Olin tosi nuori, mutta myöhemmin olen ajatellut että perheen isä oli aika klassinen "liian charmantti ollakseen totta", ja äiti täysin myös hänen "vallassaan". Mutta eniten olen miettinyt oliko se poika pieni psykopaatin alku vai mikä, sillä toiste en ole törmännyt lapseen, josta olisi tullut samanlaiset vibat. 

Jokainen on aivan varmasti tavannut vähintäänkin tietämättään.

Vierailija kirjoitti:

Olin vuosia sitten pari kuukautta au-pairina perheessä, jonka n. 3-vuotiaan pojan käytös oli jotenkin pahaenteistä. Poika silminnähden nautti kivun tuottamisesta eläimille ja ihmisille, hän mm. huomasi nukkuvan koiran ja sellainen kylmä virnistys naamallaan otti vauhtia kolmipyöräsellään ja ajoi täysiä siihen kylkeen niin että koira ulvahti. Sitten poika hakkasi jollain harjanvarrella ankan tajuttomaksi, sulki kissan kylmään uuniin ja tallilla otti metallisen kamman ja sahasi hevosta jalkaan niin kauan että se lähti pois. 

Kerran makasin sohvalla lukemassa ja huomasin että siihen päätyyn tuli joku, mutta en ehtinyt väistää kun poika mäjäytti ison kirjan suoraan mun naamaan. Tämän jälkeen aloin olla vähän varuillani, mikä tuntuu ihan absurdilta kun se lapsi oli vielä niin pieni. Äiti oli täysin pojan pikkusormen ympärillä ja koko perheessä outo, selittämätön fiilis. Olin tosi nuori, mutta myöhemmin olen ajatellut että perheen isä oli aika klassinen "liian charmantti ollakseen totta", ja äiti täysin myös hänen "vallassaan". Mutta eniten olen miettinyt oliko se poika pieni psykopaatin alku vai mikä, sillä toiste en ole törmännyt lapseen, josta olisi tullut samanlaiset vibat. 

Mikäli kertomus on totta, olette törmänneet klassiseen pikku-psykopaattiin, josta tulemme todennäköisesti vielä kuulemaan.

Ei välttämättä rikollisena, mahdollisia kehityskulkuja on muitakin, poliitikko, pappi, johtaja.

Todellinen Damien, syntymäpaha.

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri, aina tulee kummalinen pelokas olo, kun nähdään

Millä alalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen täällä ennenkin tämän sanonut, mutta menköön taas.

Olen aineenopettaja ja minulla on ollut oppilaita yli tuhat. Varovaisten arvioiden mukaan psykopaatteja on noin prosentti väestöstä. Kaiken todennäköisyyden mukaan olen siis opettanut ainakin noin kymmentä psykopaattia.

Oppilaista tulee mieleen ehkä neljä poikaa, joita pidän ainakin vakavasti persoonallisuushäiriöisinä, mahdollisesti psykopaatteina. Kaksi heistä pyrki kyllä pitämään käytöksensä sellaisissa rajoissa, että eivät joutuneet pahoihin ongelmiin. Yhteistä heille oli kyky käyttäytyä halutessaan hyvin, mutta todellisuudessa olivat tunteettomia, empatiakyvyttömiä, hyvin manipuloivia, esittivät erilaisia rooleja, nauttivat kiusaamisesta, saivat usein muut tanssimaan pillinsä mukaan jne. Kaksi heistä on tietoni mukaan syyllistynyt vakaviin rikoksiin joko jo kouluaikana tai sen jälkeen.

Yläkoulun opettaja tapaa niin paljon teinejä, että me kyllä opimme tunnistamaan, mikä on normaalia. Joku perus murrosikäisen häröily on ihan eri asia kuin psykopatia. Ei tarvitse pelätä, että normaali rajojen kokeilu tai jopa kouluvastaisuus saisi open epäilemään psykopatiaa, ei todellakaan. Esimerkiksi eräs näistä mainitsemistani pojista aikoi lääkäriksi...

Psykopaatti ei automaattisesti ole paha ihminen. Lääkäreissä on psykopaatteja ja saattavat olla alansa huippuja.

Onko hoitajissa? Hakeutuvatko kovaa psyykettä vaativille osastoille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen täällä ennenkin tämän sanonut, mutta menköön taas.

Olen aineenopettaja ja minulla on ollut oppilaita yli tuhat. Varovaisten arvioiden mukaan psykopaatteja on noin prosentti väestöstä. Kaiken todennäköisyyden mukaan olen siis opettanut ainakin noin kymmentä psykopaattia.

Oppilaista tulee mieleen ehkä neljä poikaa, joita pidän ainakin vakavasti persoonallisuushäiriöisinä, mahdollisesti psykopaatteina. Kaksi heistä pyrki kyllä pitämään käytöksensä sellaisissa rajoissa, että eivät joutuneet pahoihin ongelmiin. Yhteistä heille oli kyky käyttäytyä halutessaan hyvin, mutta todellisuudessa olivat tunteettomia, empatiakyvyttömiä, hyvin manipuloivia, esittivät erilaisia rooleja, nauttivat kiusaamisesta, saivat usein muut tanssimaan pillinsä mukaan jne. Kaksi heistä on tietoni mukaan syyllistynyt vakaviin rikoksiin joko jo kouluaikana tai sen jälkeen.

Yläkoulun opettaja tapaa niin paljon teinejä, että me kyllä opimme tunnistamaan, mikä on normaalia. Joku perus murrosikäisen häröily on ihan eri asia kuin psykopatia. Ei tarvitse pelätä, että normaali rajojen kokeilu tai jopa kouluvastaisuus saisi open epäilemään psykopatiaa, ei todellakaan. Esimerkiksi eräs näistä mainitsemistani pojista aikoi lääkäriksi...

Psykopaatti ei automaattisesti ole paha ihminen. Lääkäreissä on psykopaatteja ja saattavat olla alansa huippuja.

Suhteellisesti vähemmän lääkäreissä kuin koko väestössä. Kirurgeissa onkin sitten suhteellisesti enemmän.

Kuka ne kaikki kirurgit on niin syvähaastatellut, vai onko tuo vain joku luotu kaupunkilegenda, tietämättömien uskomus?

En tiedä psykopaateista mutta vähintään sosiopaattiseksi arvioisin sen henkilön joka piti vaarallisia koiriaan irti vaikka ne olivat jo radelleet yhden koiran kuoliaaksi ja vahinkohan siinä sitten taas sattui. Miehen käytös paikallisessa FB-ryhmässä ja esim se idea ettei se nyt niiiiin vakavaa ole kun alle viisi kertaa "vasta" ovat koiransa ihmisten/ja tai koirien kimppuun käyneet.