Mikä määrittää sen kuinka "suuri" ihminen on henkisesti?

Mandelat ja Gandhit sanoisivat, että juuri niin suuri kuin kykenee antamaan anteeksi.

*kestää totuutta, ei "ketää"...

ap

Itse olen kasvanut ihmisenä viime vuonna 30%. Miksi muut eivät voi tehdä samoin?

Mikä se totuus on, mitä ihminen ei kestä kuulla?

Minusta ihmisen arvon ja suuruuden määrittää se, miten hän kohtelee niitä, joita hänen ei "tarvitsisi" kohdella hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihmisen arvon ja suuruuden määrittää se, miten hän kohtelee niitä, joita hänen ei "tarvitsisi" kohdella hyvin.

Tuo tarkoittaa sitä, että myötätunto olisi hyveistä suurin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihmisen arvon ja suuruuden määrittää se, miten hän kohtelee niitä, joita hänen ei "tarvitsisi" kohdella hyvin.

Tämä on aika hyvä. Ja linkittyy anteeksiantoon.

En aivan ymmärrä tuota totuutta. Miksi joku ei sitä kestäisi kuulla? Eri asia on se, hyväksyyko totuuden.

Mitä enemmän ymmärtää katsoa asioita muistakin kuin omasta näkökulmastaan ja näin yrittää ymmärtää ihmisyyttä, ja on sen ymmärryksen myötä toisille suhteellisen ymmärtäväinen ja lempeä. Kapeakatseinen ihminen ei mielestäni ole henkisesti kovin suuri ja yritän vähän vältellä sellaisia ihmisiä, koska sellaisten kanssa minulla on tuskin paljon yhteistä. Tuomitsevuus ja muiden elämän ihmettely, arvostelu ja syrjintä eivät ole mielestäni mukavia piirteitä.

oikeudenmukainen ja omaa vahvan selkärangan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihmisen arvon ja suuruuden määrittää se, miten hän kohtelee niitä, joita hänen ei "tarvitsisi" kohdella hyvin.

Tämä on aika hyvä. Ja linkittyy anteeksiantoon.

En aivan ymmärrä tuota totuutta. Miksi joku ei sitä kestäisi kuulla? Eri asia on se, hyväksyyko totuuden.

Eihän aloituksessa puhuttu kuulemisesta. On olemassa niin epämiellyttäviä totuuksia, että niitä ei moni kestä. Se, mikä totuus on kenellekin epämiellyttävää, vaihtelee. Joku kestää yhden totuuden, mutta kieltää toisen.

ap

Tää on ratkaistu jo tuhansia vuosia sitten. Turha keksiä pyörää uudelleen.

Henkinen suuruus mitataan klassisilla, ns. aristoteelisilla hyveillä. Siihen päälle stoalainen kärsimyksen hyväksyminen, ja siinä sulla on henkisesti suuri ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Tää on ratkaistu jo tuhansia vuosia sitten. Turha keksiä pyörää uudelleen.

Henkinen suuruus mitataan klassisilla, ns. aristoteelisilla hyveillä. Siihen päälle stoalainen kärsimyksen hyväksyminen, ja siinä sulla on henkisesti suuri ihminen.

Minusta stoalaisuus on keskinkertaisille ihmisille, semmoisille jotka eivät koe maailmaa kovinkaan intensiivisesti ja joilla ei ole intohimoja. Hyväksytään vain se mitä eteen tulee, eikä esitetä muita vaatimuksia eikä pyritä kohti mitään korkeampaa. Joku voisi ajatella, että tuommoinen passiivisuus kumpuaa pelosta.

Vierailija kirjoitti:

oikeudenmukainen ja omaa vahvan selkärangan

Tämä voi olla myös tuomitsevaa muita ihmisiä kohtaan, ja se ei ole suurta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oikeudenmukainen ja omaa vahvan selkärangan

Tämä voi olla myös tuomitsevaa muita ihmisiä kohtaan, ja se ei ole suurta.

Järjestys se olla pitää.

mies53v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on ratkaistu jo tuhansia vuosia sitten. Turha keksiä pyörää uudelleen.

Henkinen suuruus mitataan klassisilla, ns. aristoteelisilla hyveillä. Siihen päälle stoalainen kärsimyksen hyväksyminen, ja siinä sulla on henkisesti suuri ihminen.

Minusta stoalaisuus on keskinkertaisille ihmisille, semmoisille jotka eivät koe maailmaa kovinkaan intensiivisesti ja joilla ei ole intohimoja. Hyväksytään vain se mitä eteen tulee, eikä esitetä muita vaatimuksia eikä pyritä kohti mitään korkeampaa. Joku voisi ajatella, että tuommoinen passiivisuus kumpuaa pelosta.

Se voi kummuta pelosta, tai sitten se kumpuaa puhtaasta hyväksymisestä.

Minä olen elämäni aikana päässyt lähelle stoalaisuutta. Muistan, kuinka nuorena myös taistelin sitä vastaan, että se tekee ihmisen passiiviseksi vaikka tavoitteita, siinä jämähtää paikoilleen.

Ehei, se ei ole niin, vaikka ulospäin siltä voi tuntua. Ainoa, mistä olen luopunut on pelko ja itseni hyväksymättömyya sellaisena kuin olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oikeudenmukainen ja omaa vahvan selkärangan

Tämä voi olla myös tuomitsevaa muita ihmisiä kohtaan, ja se ei ole suurta.

Järjestys se olla pitää.

mies53v

Tuossa on tuomitseva asenne. Tuomitsevuudessa on aina kyse siitä, että on oikeassa. Jotta voi ollaoikeassa, pitää jonkun toisen olla väärässä. Se taas synnyttää asenteen, että itse on parempi kuin se toinen: osaa enemmän, tietää enemmän., on vain parempi.

Kaukana henkisestä suuruudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on ratkaistu jo tuhansia vuosia sitten. Turha keksiä pyörää uudelleen.

Henkinen suuruus mitataan klassisilla, ns. aristoteelisilla hyveillä. Siihen päälle stoalainen kärsimyksen hyväksyminen, ja siinä sulla on henkisesti suuri ihminen.

Minusta stoalaisuus on keskinkertaisille ihmisille, semmoisille jotka eivät koe maailmaa kovinkaan intensiivisesti ja joilla ei ole intohimoja. Hyväksytään vain se mitä eteen tulee, eikä esitetä muita vaatimuksia eikä pyritä kohti mitään korkeampaa. Joku voisi ajatella, että tuommoinen passiivisuus kumpuaa pelosta.

Se voi kummuta pelosta, tai sitten se kumpuaa puhtaasta hyväksymisestä.

Minä olen elämäni aikana päässyt lähelle stoalaisuutta. Muistan, kuinka nuorena myös taistelin sitä vastaan, että se tekee ihmisen passiiviseksi vaikka tavoitteita, siinä jämähtää paikoilleen.

Ehei, se ei ole niin, vaikka ulospäin siltä voi tuntua. Ainoa, mistä olen luopunut on pelko ja itseni hyväksymättömyya sellaisena kuin olen.

Ehkä olin hieman tuomitsevainen stoalaisuuden suhteen viestissäni, mutta luulen silti ettei se ole minua varten. Tuntuisi, että kahlitsisin itseni. Se voi olla että joillekin se sopii, esim sinulle. Ehkä jokainen ihminen tarvitsee oman räätälöidyn elämänfilosofian?

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihmisen arvon ja suuruuden määrittää se, miten hän kohtelee niitä, joita hänen ei "tarvitsisi" kohdella hyvin.

Samaa mieltä. Kuinka "suuri sydän" ihmisellä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on ratkaistu jo tuhansia vuosia sitten. Turha keksiä pyörää uudelleen.

Henkinen suuruus mitataan klassisilla, ns. aristoteelisilla hyveillä. Siihen päälle stoalainen kärsimyksen hyväksyminen, ja siinä sulla on henkisesti suuri ihminen.

Minusta stoalaisuus on keskinkertaisille ihmisille, semmoisille jotka eivät koe maailmaa kovinkaan intensiivisesti ja joilla ei ole intohimoja. Hyväksytään vain se mitä eteen tulee, eikä esitetä muita vaatimuksia eikä pyritä kohti mitään korkeampaa. Joku voisi ajatella, että tuommoinen passiivisuus kumpuaa pelosta.

Se voi kummuta pelosta, tai sitten se kumpuaa puhtaasta hyväksymisestä.

Minä olen elämäni aikana päässyt lähelle stoalaisuutta. Muistan, kuinka nuorena myös taistelin sitä vastaan, että se tekee ihmisen passiiviseksi vaikka tavoitteita, siinä jämähtää paikoilleen.

Ehei, se ei ole niin, vaikka ulospäin siltä voi tuntua. Ainoa, mistä olen luopunut on pelko ja itseni hyväksymättömyya sellaisena kuin olen.

Ehkä olin hieman tuomitsevainen stoalaisuuden suhteen viestissäni, mutta luulen silti ettei se ole minua varten. Tuntuisi, että kahlitsisin itseni. Se voi olla että joillekin se sopii, esim sinulle. Ehkä jokainen ihminen tarvitsee oman räätälöidyn elämänfilosofian?

Niin, kai se riippuu omista lähtökohdista.

Ihminen, joka on ns henkisesti laiska - hänen ei kuulu valita filosofiaa, joka mahdollistaa laiskuuden.

Ihminen, joka koko ajan pyrkii kehittymään ja kasvamaan - niin hänelle se suurin kehittyminen on sitä, että luopuu suorittamisestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihmisen arvon ja suuruuden määrittää se, miten hän kohtelee niitä, joita hänen ei "tarvitsisi" kohdella hyvin.

Tuo tarkoittaa sitä, että myötätunto olisi hyveistä suurin.

Se on vähän eri asia... esim. pelkkä kyky sääliä (kapea alue myötätunnosta) ei tee ihmisestä arvokkaampaa/suurempaa.