Miksi teit lapsia jos elämän paras hetki on se kun saa ”oma aikaa”?

Itse taas nautin tosi paljon ajasta lasten kanssa, vaikka tiivistä onkin. Tämän toki tiedostin jo ennen, ja jos se olisi ollut ongelma, en suurperhettä olisi ruvennut perustamaan.

Toki omia hetkiä kaipaa joskus, jos menee oikeasti pitkä aika ilman ettei omille jutuille ole yhtään tilaa. Koen, että oman tilan kaipuu ja sen ottaminenkin silloin tällöin on ihan tervettä ja hyvinvointia ruokkivaa. Itselleni riittää hyvin lenkki, käynti kasvohoidossa, ravintolaillallinen miehen kanssa, muutama tunti ystävien seurassa, rauhaa lukea hetki ilman jatkuvia keskeytyksiä... Joku muu sit ehkä kaipaa jotain muuta, mutta mitäpä sitten? En minä ainakaan jaksa keskittyä hirveästi miettimään muiden valintoja, jos ei joku erikseen pyydä niitä kanssaan pohtimaan.

Itse en tunne yhtään sellaista ihmistä, joka vain koko ajan haikailisi oman ajan perään eikä oikeasti haluaisi viettää aikaa perheensä kanssa.

Ehkä tuo sitten kertoo jostain raskaasta elämänvaiheesta tavalla tai toisella, siitä, ettei ole muistanut huolehtia itsestään riittävästi? Kasvukipuja?

Samaan aikaan odotetaan, että niistä kakroista otulisi täysi-ikäisiä niin muuttaisivat jo pois kotoa, niin saisi taas olla rauhassa.

Lapset syntyvät rakkaudesta!Monet vanhemmat väsyvät välillä lastenhoidon ja vastuun takia eivätkä saa omaa aikaa.Harvalla on sukulaisia tai vanhempia apuna joten siinä syy!

Lapset syntyvät rakkaudesta!Monet vanhemmat väsyvät välillä lastenhoidon ja vastuun takia eivätkä saa omaa aikaa.Harvalla on sukulaisia tai vanhempia apuna joten siinä syy!

Paras hetki mulle on kun muksut temuaa sylissä ja kikattelee. Ei se silti poista sitä oman ajan ihanuutta. Tiedätkö miten hunajaa se on korville, kun ei kuulu mitään ääniä mistään. Urpo.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on vaihtelusta. Lapsen kanssa on aivan ihanaa, mutta välillä on ihana olla ilman mitään vastuuta toisesta ihmisestä. Omaa aikaa osaa myös arvostaa ihan toisella tavalla kuin ennen lasta, silti en ikinä haluaisi palata lapsettomaan elämään.

Tämä. Sama kuin työelämässä odottaa lomaa Ja nauttii siitä, vaikka tykkää ihan käydä töissäkin. Työttömänä ei erottanut maanantaita viikonlopusta eikä nauttinut vapaasta, kun sitä oli aina.

Elämä on ristiriitaista. Itse olen introvertti ja tarvitsen palautumisaikaa. Oma aika on todella nautinto. Rakastan silti lapsiani ja koen heidät merkitykselliseksi. En kokisi yksin elettyä elämää merkitykselliseksi ( älkää nyt kukaan vetäkö hernettä nenään, puhun vain omasta elämästäni). Lapset tuovat onnea ja epämukavuutta, molempia. Ei joko-tai.

Miksi käydä töissä, jos nauttii lomasta?

Miksi olla parisuhteessa, jos haluaa viettää aikaa ystävien kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Siinä taas nähdään, kuinka lapsettomalla ei ole minkäänlaista aavistustakaan sellaisesta elämästä, johon kuuluu lapset. Selitä nyt sitten tuollaiselle. Täytyy vaihtaa puheenaihetta. No

Ap:lla on kylläkin on lapsia. Ja oma aika (jotenkin hassu käsitekin minusta) toki joskus on ihan ok ja paikallaan, mutta kun on paljon näitä vanhempia jotka jatkuvasti valittavat sitä miten rankkaa heillä on omien vapaaehtoisesti hankittujen LASTEN kanssa (tosiaan lapsia ei ole yksi vaan vähintään kaksi) ja valitetaan että ei ole tarpeeksi omaa aikaa, vaikka lapset olisivat pitkiä päiviä hoidossa, vanhempien vapaapäivinä, lomilla ja vähän väliä muutenkin isovanhemmilla jne.

En tiedä ovatko ne veloja, yksinhuoltajia vai supersuorittajavanhempia jotka pitävät yllä sellaista puhetta, että lapsia tulisi hankkia vain jos niiden kanssa sitten haluaa olla 24/7 vähintään se 18 vuotta, ja kaiken muun seuran tai oman ajan haluaminen on kamalaa ja itsekästä ja eihän näiden olisi pitänyt lisääntyä.

Ensinnäkin, varmasti missään maailman ajassa vanhemmat eivät ole olleet koko aikaa lastensa kanssa, ei ole kovin tervettä tai järkevää nyhjätä koko ajan vain samojen ihmisten kanssa. Toisekseen, kun tekee lapsia ei koskaan tiedä millainen ihminen sieltä tulee. Se voi olla sellainen jonka kanssa on helppoa ja luontevaa olla koko ajan, tai sitten aivan päinvastainen luonne kun on itse, jolloin saattaa tarvita enemmän omaa aikaa.

Sitä osaa arvostaa sitä että ei ole naula jalanpohjassa vasta kun on astunut naulaan-logiikkaa.

Itse ajattelen niin, että lapset ovat tuoneet elämääni valtavasti mielekkyyttä, enemmän kuin mikään muu. Heidän kanssaan on ollut sekä kivaa että kamalaa. Se "oma aika" taas on nautinnollista, mutta ei se mitään ihmeellistä elämän tarkoitusta tuo. Eli se "hyvä" on ihan erilaista lasten kanssa vietetyssä ajassa ja omassa ajassa. Toinen tuo silkkaa hetken kivaa oloa, toinen merkitystä ja mielekkyyttä. Ei näitä oikein voi vertailla. Vähän sama kuin vertaisi kumpi on hauskempaa, parisuhde vai kahvinjuonti. 

Ymmärrän aloituksen pointin, taisi mennä hieman ohi muutamalla vastanneella. Tuskin aloittaja tarkoitti kärjistää että se on sitten koko ajan vaan sitä omaa aikaa. Tunnistan tämän ilmiön ihan seuraamalla somea ja onpa omassa lähipiirissäkin yksi tämmöinen minäminä-äiti. Ihmettelen ihan samaa että miksi on näitä jotka tuntuvat haluavan vain rusinat pullasta mitä tulee vanhemmuuteen, kaikki aika oman lapsen/lapsien kanssa on silkkaa kärsimystä. Keksitään vaikka mitä menoa ja kissanristiäistä että saadaan viilettää omilla menoilla.

Ja joo, sitten vielä halutaan se toinen ja mahdollisesti kolmaskin lapsi vaikka ensimmäisenkään kanssa ei jakseta. Ja sitten se ensimmäinen lykätään aina uuden vauvan tieltä hoitoon, kun eihän sitä jaksa kun yhtä lasta kerrallaan että jää enemmän sitä omaa aikaa..

Minä tein siksi, kun olin nuori, ja naiivi. En tekisi tällä kokemuksella. Ja aika ilman lapsia on todellakin laatuaikaa. Tottakai olemme lapsemme hoitaneet, ja yksi vielä kotona. Yli 20v, kun hoitaa muiden tarpeita, ja hiipii lukiton oven taakse, tai metsätien varteen harrastamaan seksiä, niin kyllä se oma aika tuntuu mukavalta. Vaikka lapsien tekoa ei katuisikaan.

M

Vierailija kirjoitti:

Koska olen edelleen minä, vaikka lapsen teinkin. Haluan tehdä niitä omia juttuja ja harrastuksia, joita oli jo lapsen kanssa. Lapsi tulee osaksi elämää, ei se keskipisteeksi. Meidän perheessä on perheen yhteiset jutut ja kaikilla myös ne omat jutut ja harrastukset.

Millaisen kuvan äiti antaa elämästä lapsilleen, jos ei tee koskaan niitä omia itselleen tärkeitä juttuja? Että elämä loppuu, kun perustat perheen. Ei tarvitse miettiä enempää miksi niin moni jättää mielummin perheen perustamatta nykyisin, jos malli on tämä.

Juuri tätä en ymmärrä. Ikäänkuin perheen kanssa vietetty aika ei olisi sitä elämää.

Miksi tein lapsia, vaikka haluan viettää aikaa yksin?

Jaa a, varmaan siksi etten ole erakko, vaikka olenkin introvertti.

Kun sekä lapselle että minulle sattuu samaan aikaan huono päivä, hetki, jolloin lopulta saan ns. omaa aikaa, todellakin tuntuu parhaalta elämässä. Mutta ei ikuisesti. Yksinolon jälkeen aika lapsen kanssa tuntuu sitäkin paremmalta.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä ovatko ne veloja, yksinhuoltajia vai supersuorittajavanhempia jotka pitävät yllä sellaista puhetta, että lapsia tulisi hankkia vain jos niiden kanssa sitten haluaa olla 24/7 vähintään se 18 vuotta, ja kaiken muun seuran tai oman ajan haluaminen on kamalaa ja itsekästä ja eihän näiden olisi pitänyt lisääntyä.

Ensinnäkin, varmasti missään maailman ajassa vanhemmat eivät ole olleet koko aikaa lastensa kanssa, ei ole kovin tervettä tai järkevää nyhjätä koko ajan vain samojen ihmisten kanssa. Toisekseen, kun tekee lapsia ei koskaan tiedä millainen ihminen sieltä tulee. Se voi olla sellainen jonka kanssa on helppoa ja luontevaa olla koko ajan, tai sitten aivan päinvastainen luonne kun on itse, jolloin saattaa tarvita enemmän omaa aikaa.

Ne supersuorittajat todennäköisesti suorittavat niitä omia juttujaankin.

Se on vasta silloin elämän paras hetki, jos se "oma aika" on otettu pois.

Ap kokeilee elää 3kk koliikkivauvan kanssa ja tulee sitten keskustelemaan lisää. 

Vaikka halusin ja sain lapsia, kyllä silti on edelleen kivaa ja rentouttavaa, kun saa istua saunassa rauhassa, lukea kirjaa/ katsoa ohjelmaa/ nukkua päikkärit keskeytyksettä. Kaltaistesi ihmisten mukaan tämmöinen normaali toiminta ja sen kaipaaminen joskus on täysin kiellettyä jos on tehnyt lapsia. Ei saisi haluta tai kaivata enää mitään mihin lapset ei liity. Huh. Kamala ajatus.