Lue keskustelun säännöt.
Miksi teit lapsia jos elämän paras hetki on se kun saa ”oma aikaa”?
09.04.2021 |
Kiinnostaa vaan tietää. Kun näitä vanhempia on nykyään niin paljon, kenellä ei ole paljon muuta mielessä kuin se että milloin taas on omaa aikaa. Sitten saatetaan vielä tehdä parikin lasta, vaikka ei kauheasti haluta heidän kanssaan viettää aikaa.
Kommentit (81)
Moni kommentoi että ei näitä voi verrata keskenään, mutta joka päivähän perheelliset ihmiset tekevät valintoja oman ajankäyttönsä suhteen. Haenko lapsen hoidosta heti kun työt loppuvat, vai käynkö lenkillä ennen. Vienkö lapsen illaksi vielä mummolle jotta voin tehdä rauhassa omia juttuja vai teenkö jotain kivaa lapsen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen omia lapsia paras hetki oli se kun sai olla lasten kanssa (sisarusten lapset, kummilapset, kaverien lapset yms). Lapset toi niin paljon iloa, energiaa, omaa lapsenmielisyyttä, sitä että sai olla jollekin spesiaali tyyppi, mukava juosta yhden kanssa Linnanmäellä laitteesta laitteelle, lukea iltasatua että lapsi nukahtaa kainaloon, metsäretkeillä yhden kanssa, pelata loputtomasti muistipelejä, katsella kun vauva harjoittelee konttaamista tai kokkailla sormiruokailija vauvalle syötävää ja siivota huvittavat sotkut... elää lasten kanssa sellaista elämää joka poikkeaa omasta elämästä. Nautin ja haaveilin omista lapsista, mutta aika ei vielä silloin ollut oikea (opiskelut yms). Lapsirakas olen aina ollutkin kuten miehenikin. Yhdessä vaiheessa me oltiin tukiperhetoiminnassa mukana 3 vuotta, sekin on oli tärkeää ja antoisaa.
No vihdoin miehen kanssa saatiin opiskelut päätökseen ja työelämä kutsui, tilanne vakiintui, hankittiin asunto ja lapsihaaveet muuttui todeksi. 3 lasta pienillä ikäeroilla ja kun kuopus oli 4v niin haluttiin vielä hulluudessa yksi lapsi, mutta kaksoset tulla tupsahti. Vilinää riittää 5 alle 10-vuotiasta. No itseppä ollaan lapset haluttu ja ei siinä mitään. Ihanaahan tämä on, äitinä olo ja perhe-elämä.
MUTTA ihanaa on myös ne omat luksushetket joko yksin tai kaksin miehen kanssa. Huomenna SAAN olla koko päivän ihan yksin, JEEJEE =)
Kyllähän jokainen äiti tai isä oikeesti arvostaa niitä pieniäkin yksin olemisen hetkiä vaikkapa, että saa käydä rauhassa yksin vessassa tai kaupassa yksin (mikä korona-aikana onkin suositeltavaa), kun saa lapset illalla nukkumaan ja on hetki aikaa ihan yksin (tai miehen kanssa kaksin), yksin viettää päivä on jo luksusta, puhumattakaan, että tiedossa on viikonloppu kesällä kun ollaan miehen kanssa ihan kahdestaan.
Erota en halua ikinä, mutta välillä kateellisena kuuntelee ystävien juttuja miten on oma viikonloppu kun lapset ovat isällään tai jollakin kun on viikko-viikko niin saa koko viikon olla yksin. Se olisi niiiin ihanaa, ettei voi edes kuvitella viikko ihan omillaan. Mutta toisaalta oma ydinperhe on kyllä arvokasta.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt tätä toisten vanhempien syyllistämistä. Et voi tietää mikä on toisen elämäntilanne, miksi sen naapurin lapsi on koko ajan mummolassa tai miksi joku vie kaksivuotiaan hoitoon kun vauva syntyy. Joskus se vaan ihan oikeasti on koko perheen hyvinvoinnin kannalta parasta ja myös niiden lasten kannalta. Kyllä, on olemassa vanhempia joiden ei olisi koskaan pitänyt lapsia hankkia, mutta he ovat pieni joukko joiden tekemisistä on turha syyttää normaaleja rakastavia vanhempia. On täysin normaalia kaivata sitä omaa aikaa, vaikka kuinka rakastaisi lapsiaan. Ja oikeasti, kuinka paljon noita ap:n kuvaamia vanhempia on, jotka tosissaan sanovat että elämässä parasta on se että saa olla ilman lapsiaan? Jopa ne surkeimmat päihdeäidit kuitenkin yleensä rakastaa lapsiaan ja haluaa olla heidän kanssaan, vaikka päihteiden himo onkin lopulta vastustamaton.
Halusin tietää mitä on se todellinen rakkaus. Eipä ollut häävi tieto.
Vierailija kirjoitti:
Moni kommentoi että ei näitä voi verrata keskenään, mutta joka päivähän perheelliset ihmiset tekevät valintoja oman ajankäyttönsä suhteen. Haenko lapsen hoidosta heti kun työt loppuvat, vai käynkö lenkillä ennen. Vienkö lapsen illaksi vielä mummolle jotta voin tehdä rauhassa omia juttuja vai teenkö jotain kivaa lapsen kanssa?
Elämä on tunnetusti valintoja täynnä. Kyse on myös siitä, millaista elämää haluaa elää, ja millaisia valintoja sen pohjalta pitäisi tehdä.
Osa perheistä on koko ajan menossa eri aktiviteeteissa, harrastuksissa ym. Kun siinä joku oikein alkaa päivitellä elämän kiireisyyttä, tulee mieleen, että kiire on ainakin osin itse aiheutettua.
Ei lapsella ole pakko olla viittä harrastusta viikossa. Kannattaa myös kokeilla joskus ihan vain olemista ja rauhallista tekemistä yhdessä perheen kanssa ilman sen kummempia suunnitelmia ja aktiviteetteja. Jos kaikki on yhtä suurta operaatiota ja aikataulutusta, eikä koe sitä omakseen, niin kyllähän se kertoo siitä että jotain muutosta pitäisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos semmoiselta omaa aikaa kaipaavalta vanhemmalta kysyy, onko se oma aika tosiaan elämän parasta aikaa niin 99% vastaa että ei ole. Oikeasti ne lapset on parasta elämässä, mutta se oma aika kaiken sen lapsiperhehärdellin lomassa tuntuu silti ihan taivaan lahjalta. Se on ihan ok ja tervettä. Kaikki ei kaipaa sitä niin paljon ja sekin on ok, me ihmiset ollaan erilaisia.
Ne kasvaa aikuiseksi. Vaikka lapsista en ole kiinnostunut niin aikuisina niiden kanssa viihtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koen, että oma aika on yliarvostettua, mutta tulee silti tarpeeseen pieninä annoksina.
Vierailija kirjoitti:
Koen, että oma aika on yliarvostettua, mutta tulee silti tarpeeseen pieninä annoksina.
Sama. Ruoho on aina vihreämpää toisella puolella vai miten se menikään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ymmärtänyt tätä toisten vanhempien syyllistämistä. Et voi tietää mikä on toisen elämäntilanne, miksi sen naapurin lapsi on koko ajan mummolassa tai miksi joku vie kaksivuotiaan hoitoon kun vauva syntyy. Joskus se vaan ihan oikeasti on koko perheen hyvinvoinnin kannalta parasta ja myös niiden lasten kannalta. Kyllä, on olemassa vanhempia joiden ei olisi koskaan pitänyt lapsia hankkia, mutta he ovat pieni joukko joiden tekemisistä on turha syyttää normaaleja rakastavia vanhempia. On täysin normaalia kaivata sitä omaa aikaa, vaikka kuinka rakastaisi lapsiaan. Ja oikeasti, kuinka paljon noita ap:n kuvaamia vanhempia on, jotka tosissaan sanovat että elämässä parasta on se että saa olla ilman lapsiaan? Jopa ne surkeimmat päihdeäidit kuitenkin yleensä rakastaa lapsiaan ja haluaa olla heidän kanssaan, vaikka päihteiden himo onkin lopulta vastustamaton.
Niin tai toiset vanhemmat ovat vaan laiskoja ja itsekkäitä? Mutta ei tietenkään saa arvostella, vaikka huonosti kohtelisivat lapsiaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oma aika on ihan erilaista aikaa kuin lasten kanssa vietetty aika. Lastenkin kanssa vietetty aika on siis hyvää, mutta siihen sisältyy aina se vanhemman vastuu, täydellisen kaaoksen mahdollisuus ja paljon muuta. Yksin ollessa vastaat vain itsestäsi, eikä KOKO AJAN tarvitse olla tuntosarvet pystyssä joka suuntaan. Noh, ymmärtäjät ymmärtää... On ihan tervettä haluta olla säännöllisesti yksin tai omilla menoilla muiden aikuisten kanssa.
Mikä on tämä täydellinen kaaos?
Se on sitä kun on elämänhallinta täysin hukassa ja lapset pahentavat tilannetta.
Aha.
No sehän on vaikka sitä, että lapset maalaa kaikessa rauhassa vesiväreillä. Sisarusten kesken syntyy sekunnissa riita jostain pikkujutusta, toinen sohaisee vahingossa vesikipon nurin, joka kaatuu suoraan toisen maalauksen päälle, vaatteille ja samalla lasten jaloissa makaavan koiran päälle. Koira saa sätkyn, nousee ylös ja ravistaa turkkinsa. Lapsi, jonka maalaus ja vaatteet on kastunut piloille, saa hepulin. Toinen huutaa vieläkin siitä riidasta harmistuneena. Siihen asti tyytyväisenä nukkunut vauvakin herää meteliin. Kun olet saanut lapset rauhoitettua, vaatteet vaihdettu ja koiran putsattua, alat siivota vesivärisotkua ympäri lattioita ja seiniä. Ja kaikki olisi ollut estettävissä, jos et olisi ollut uppoutuneena omaan maalaukseen ja olisit tajunnut reagoida heti kun pientä riidan tykkää oli ilmassa. Ja tietenkin olisi täytynyt yrittää ehtiä napata se vesikippokin pois tulilinjalta.
Noh, voihan sitä tietenkin yksin tehdessäkin koheltaa, mutta lasten kanssa todennäköisyys on melko lailla suurempi.
T. Äiti 42v, tuon ensimmäisen viestin kirjoittaja, jolla elämänhallinta täysin hallussa. Pikkulapsiajoista jo (onneksi) muutama vuosi. Lapsistakin tullut oikein pärjääviä ja fiksuja koululaisia ja omaa aikaa on nykyisin ihan ruhtinaallisesti, mutta pikkulspsiaikana se oli ihan erityisen tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne kasvaa aikuiseksi. Vaikka lapsista en ole kiinnostunut niin aikuisina niiden kanssa viihtyy.
Luultavasti ne lapset vaan ei siinä vaiheessa viihdy äidin kanssa, joka ei aidosti ole nauttinut lapsistaan silloin, kun sitä on eniten tarvittu... Eli lapsena läsnä.
Hyvä kysymys! En ole koskaan ymmärtänyt, miksi jotkut äidit ja isät haluavat olla mahdollsimman paljon erossa lapsistaan. Alle kouluikäinen lapsi on ensin viitenä päivänä viikossa päivähoidossa ja viikonloppuna lapsi viedään isovanhemmille hoitoon ja jopa yöksi.
Lomalla pitää saada omat lapset äkkiä pois kotoa. Vanhemmat eivät ota lapsia mukaan edes lomamatkoille. Lapsia pidetään pitkiä aikoja pois kotoa. Mielestäni ei ole ihan normaalia, että alle koulukäiset lapset ja alakoululaiset asuvat viikkokausia sukulaisilla ja mummoloissa. Ja lasten äiti ja isä ovat nuoria ja terveitä ihmisiä, joten kyllä vastuu lapsista on nimenomaan vanhemmilla eikä sukulaisilla!
On myös arvovalinta, että lapset viedään - subjektiivisen päivähoito-oikeuden turvin - mieluummin päivähoitoon kuin hoidetaan kotona. Vanhempi on kuitenkin 24/7 kotona, hoitovapaalla, työtön, lomautettu, etätöissä tai etäopiskelee.
Ja vaikka vanhemmalla olisi vapaapäiviä tai lomapäiviä, niin lapsia kuskataan silloinkin ahkerasti sukulaisille hoidettavaksi. Itse istutaan mieluummin vaikka terassilla kaljalla. Oi aikoja, oi tapoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ymmärtänyt tätä toisten vanhempien syyllistämistä. Et voi tietää mikä on toisen elämäntilanne, miksi sen naapurin lapsi on koko ajan mummolassa tai miksi joku vie kaksivuotiaan hoitoon kun vauva syntyy. Joskus se vaan ihan oikeasti on koko perheen hyvinvoinnin kannalta parasta ja myös niiden lasten kannalta. Kyllä, on olemassa vanhempia joiden ei olisi koskaan pitänyt lapsia hankkia, mutta he ovat pieni joukko joiden tekemisistä on turha syyttää normaaleja rakastavia vanhempia. On täysin normaalia kaivata sitä omaa aikaa, vaikka kuinka rakastaisi lapsiaan. Ja oikeasti, kuinka paljon noita ap:n kuvaamia vanhempia on, jotka tosissaan sanovat että elämässä parasta on se että saa olla ilman lapsiaan? Jopa ne surkeimmat päihdeäidit kuitenkin yleensä rakastaa lapsiaan ja haluaa olla heidän kanssaan, vaikka päihteiden himo onkin lopulta vastustamaton.
Niin tai toiset vanhemmat ovat vaan laiskoja ja itsekkäitä? Mutta ei tietenkään saa arvostella, vaikka huonosti kohtelisivat lapsiaankin.
No aivan varmasti onkin osa laiskoja ja itsekkäitä. Se, että kaipaa perheen lisäksi myös omaa aikaa esim. harrastuksen merkeissä, ei kuitenkaan ole merkki tästä.
On myös arvovalinta, että lapset viedään - subjektiivisen päivähoito-oikeuden turvin - mieluummin päivähoitoon kuin hoidetaan kotona. Vanhempi on kuitenkin 24/7 kotona, hoitovapaalla, työtön, lomautettu, etätöissä tai etäopiskelee.
Tota, miten ihmeessä sen lapsen kanssa ois tarkoitus tehdä niitä töitä tai opiskella tehokkaasti? Oikeestiko joillain on se käsitys että kun aikuinen on kotona, lapsi menee siinä samassa? Ei mun opiskelusta ainakaan ole tullut yhtään mitään päivinä jolloin olin nuhaisen lapsen kanssa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ymmärtänyt tätä toisten vanhempien syyllistämistä. Et voi tietää mikä on toisen elämäntilanne, miksi sen naapurin lapsi on koko ajan mummolassa tai miksi joku vie kaksivuotiaan hoitoon kun vauva syntyy. Joskus se vaan ihan oikeasti on koko perheen hyvinvoinnin kannalta parasta ja myös niiden lasten kannalta. Kyllä, on olemassa vanhempia joiden ei olisi koskaan pitänyt lapsia hankkia, mutta he ovat pieni joukko joiden tekemisistä on turha syyttää normaaleja rakastavia vanhempia. On täysin normaalia kaivata sitä omaa aikaa, vaikka kuinka rakastaisi lapsiaan. Ja oikeasti, kuinka paljon noita ap:n kuvaamia vanhempia on, jotka tosissaan sanovat että elämässä parasta on se että saa olla ilman lapsiaan? Jopa ne surkeimmat päihdeäidit kuitenkin yleensä rakastaa lapsiaan ja haluaa olla heidän kanssaan, vaikka päihteiden himo onkin lopulta vastustamaton.
Niin tai toiset vanhemmat ovat vaan laiskoja ja itsekkäitä? Mutta ei tietenkään saa arvostella, vaikka huonosti kohtelisivat lapsiaankin.
No on. Mutta tekeekö palstakommentointi heistä yhtäkkiä parempia . Ei he muuta tapojaan sen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ymmärtänyt tätä toisten vanhempien syyllistämistä. Et voi tietää mikä on toisen elämäntilanne, miksi sen naapurin lapsi on koko ajan mummolassa tai miksi joku vie kaksivuotiaan hoitoon kun vauva syntyy. Joskus se vaan ihan oikeasti on koko perheen hyvinvoinnin kannalta parasta ja myös niiden lasten kannalta. Kyllä, on olemassa vanhempia joiden ei olisi koskaan pitänyt lapsia hankkia, mutta he ovat pieni joukko joiden tekemisistä on turha syyttää normaaleja rakastavia vanhempia. On täysin normaalia kaivata sitä omaa aikaa, vaikka kuinka rakastaisi lapsiaan. Ja oikeasti, kuinka paljon noita ap:n kuvaamia vanhempia on, jotka tosissaan sanovat että elämässä parasta on se että saa olla ilman lapsiaan? Jopa ne surkeimmat päihdeäidit kuitenkin yleensä rakastaa lapsiaan ja haluaa olla heidän kanssaan, vaikka päihteiden himo onkin lopulta vastustamaton.
Niin tai toiset vanhemmat ovat vaan laiskoja ja itsekkäitä? Mutta ei tietenkään saa arvostella, vaikka huonosti kohtelisivat lapsiaankin.
No on. Mutta tekeekö palstakommentointi heistä yhtäkkiä parempia . Ei he muuta tapojaan sen perusteella.
mut se arvostelija ehkä kasvaa pari senttiä leveämmäksi itsetunnoltaan ?
Eiköhän lie näitten fanaattivanhempien olisi parempi harkita lastentekoa.
Mies halusi lapsia ja suostuin. Kohta lentävät pesästä ja saan taas sitä omaa aikaa.
Viikon paras hetki on maanantaiaamu. Hektinen viikonloppu (joka on ollut täynnä puuhaa; lapset, lasten kaverit, oman osuutensa huomiosta vaatinut mies, ostoksilla käyminen, siivoaminen, kaikenlainen passaaminen, pyykkääminen ja oma palkkatyö) on takana päin, mies ja lapset lähteneet töihin ja kouluun. Talon valtaa täydellinen hiljaisuus ja kuulee vihdoin omat ajatukset ja saa keskittyä täydellisesti omiin juttuihin. Ah. Sitä tunnetta ei voi ymmärtää, jos ei sitä ole kokenut itse.