Turkulainen Mariangel, 22, on lähettänyt 50 työhakemusta – ei saa edes palkatonta harjoittelupaikkaa

Vierailija kirjoitti:

Nimellä on yllättävän paljon merkitystä. Esim. olen ihan kantasuomalainen, mutta minulla on ruotsinkielinen sukunimi, ja sellainen etunimi, joka monen mielestä viittaa romanikulttuuriin. Jos haen töitä etunimi+sukunimi -yhdistelmällä, en saa yhtään kutsua työhaastatteluun, sillä minun luullaan olevan romaninainen.

Sitten jos haen töitä toinen nimi (ihan ”normaali” suomalainen nimi) + sukunimi -yhdistelmällä, on tilanne ihan eri, ja saan kutsuja työhaastatteluun.

Olen töissä eräässä varsin umpimielisessä EU-maassa. Olen ollut kokouksessa jossa käytiin läpi ansioluetteloita. Hakemuksia hylättiin mm. Koska hakija oli liian vanha, hän oli äiti, oli venäläiseltä/intialaiselta/muslimilta muslimilta kuulostava nimi, oli ruma someprofiilikuva, oli nimi jota "ei voi kukaan normaali" lausua... Suoraan sanottiin mitä kansalaisuutta ei ainakaan oteta jne.

Että näin... Aivan varmasti tapahtuu Suomessakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, en minäkään päässyt johtajaksi työharjoittelemaan parin vuoden opintojen jälkeen ilman työkokemusta vaikka ihan kantasuomalainen olen. Piti aloittaa niistä siivous- ja baaritöistä.

Aloitit kaupallisten opintojen harjoittelun siivoamisesta ja baaritöistä? 

Aika harvinaista tällainen.

Olen itsekin valmistunut kauppatieteiden maisteriksi pääaineenani markkinointi, ja sillä koulutuksella ilman aikaisempaa työkokemusta on kyllä aloitettava hyvin matalalta kuten esim. tavallisen myyjän tai assistentin paikoista. Ja aloituspalkat pyörivät siellä 2000€ tuntumassa.

Opiskelukavereistani paremman aloituspaikan työelämässä saivat ne, joilla oli suhteita ja tuttuja. Muut joutuivat aloittamaan ns. pohjalta, vaikka olisivatkin omistaneet täysin suomalaisen nimen.

Edelleenkin tässä puhutaan opintoihin liittyvästä työharjoittelusta, joka on pakko suorittaa jotta valmistuu. Lisäksi oppilaitokset asettavat hyvin tiukat kriteerit sille, että mikä katsotaan hyväksyttäväksi harjoitteluksi, ja korkeakouluissa kaupan kassalla työskentelyä ei hyväksytä suoritetuksi harjoitteluksi.

En ole kuullut, että yliopistoissa olisi lääkärikoulutusta lukuunottamatta pakollista työharjoittelua työelämässä? Kyse on kuitenkin tutkijaksi valmistavasta koulutuksesta eikä mistään ammattitutkinnosta? Valmistuin melkein 10 vuotta sitten tosin, joten ehkäpä tämä on muuttunut..

Vierailija kirjoitti:

Siinä on taas yksi, jolla jatko-opinnot vasta aluillaan, työkokemusta ei ole, baarityöt tai siivous ei kelpaa, johtajaksiko pitäisi heti päästä? Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.

Jos nuorena nyrpistellään nenää duuneille, ei kartu työkokemus ja vanhempanakin jää toiseksi työnhaussa heille, jotka ovat nämä Mariangelin halveksimat kassatyöt hoitaneet kunnialla.

Mietin samaa. Tyttärelläni on ulkomaalaiselta vaikuttava nimi (isoisä italialainen), mutta ei se ole ollut koskaan mikään työnsaannin ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, en minäkään päässyt johtajaksi työharjoittelemaan parin vuoden opintojen jälkeen ilman työkokemusta vaikka ihan kantasuomalainen olen. Piti aloittaa niistä siivous- ja baaritöistä.

Aloitit kaupallisten opintojen harjoittelun siivoamisesta ja baaritöistä? 

Aika harvinaista tällainen.

Olen itsekin valmistunut kauppatieteiden maisteriksi pääaineenani markkinointi, ja sillä koulutuksella ilman aikaisempaa työkokemusta on kyllä aloitettava hyvin matalalta kuten esim. tavallisen myyjän tai assistentin paikoista. Ja aloituspalkat pyörivät siellä 2000€ tuntumassa.

Opiskelukavereistani paremman aloituspaikan työelämässä saivat ne, joilla oli suhteita ja tuttuja. Muut joutuivat aloittamaan ns. pohjalta, vaikka olisivatkin omistaneet täysin suomalaisen nimen.

Edelleenkin tässä puhutaan opintoihin liittyvästä työharjoittelusta, joka on pakko suorittaa jotta valmistuu. Lisäksi oppilaitokset asettavat hyvin tiukat kriteerit sille, että mikä katsotaan hyväksyttäväksi harjoitteluksi, ja korkeakouluissa kaupan kassalla työskentelyä ei hyväksytä suoritetuksi harjoitteluksi.

Edelleenkin jos hyväksyisi kaupan kassaduunit, voisi siihen samaan nimenomaiseen kauppaan päästä harjoitteluun esim. markkinointipuolelle.

Noihin harjoitteluihin on oikeasti tosi vaikea päästä, varsinkin kandivaiheessa. Ensin opiskellaan vuosi yleisiä opintoja ja toisena vuonna alkaa se pääaine. Jotkut yliopistot kerää ja mainostaa sivuillaan eri harjoittelupaikkojen tarjoajat esim. yliopistossa, Kelat, käräjäoikeus, hallinto-oikeus, isot teollisuusfirmat ja näitäkin on se kourallinen. Niistä omistakin kavereista, jotka sai ekoina vuosina oman alan kesätöitä tai harjoittelupaikan, joka hyväksyttiin osaksi opintoja, niin oli jotain asiakaspalvelua pankissa/vakuutusyhtiössä tai teollisuudessa tilauskäsittelijänä/tuotantoassistenttina. Trainee-ohjelmissa on taas se hakurumba, joka on moniosainen ja hitosti hakijoita. Helpottaa, jos tuntee jonkun noista firmoista.

Varmaan eivät "kaikki" opiskelukaverit oo niitä paikkoja saaneet.

Asiakkaita palvellaan suomeksi tai ruotsiksi osin englanniksi täällä. Espanjaa voi puhua kyllä tuttujen kanssa vaikka pitää Espanjan tunteja ja opettaa.Työssä ei pärjää ilman Suomen kieltä.Mutta voi perustaa yrityksen missä maksaa varot valtiolle tuloistaan esim. Espanjan Portugalin kielen opetus , kampaaja Espanjan kielisille.Vaatekaupan pitäminen Suomessa vaatii Suomen kielen. Ikävää jos asiakasta ei ymmärrä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimellä on yllättävän paljon merkitystä. Esim. olen ihan kantasuomalainen, mutta minulla on ruotsinkielinen sukunimi, ja sellainen etunimi, joka monen mielestä viittaa romanikulttuuriin. Jos haen töitä etunimi+sukunimi -yhdistelmällä, en saa yhtään kutsua työhaastatteluun, sillä minun luullaan olevan romaninainen.

Sitten jos haen töitä toinen nimi (ihan ”normaali” suomalainen nimi) + sukunimi -yhdistelmällä, on tilanne ihan eri, ja saan kutsuja työhaastatteluun.

Olen töissä eräässä varsin umpimielisessä EU-maassa. Olen ollut kokouksessa jossa käytiin läpi ansioluetteloita. Hakemuksia hylättiin mm. Koska hakija oli liian vanha, hän oli äiti, oli venäläiseltä/intialaiselta/muslimilta muslimilta kuulostava nimi, oli ruma someprofiilikuva, oli nimi jota "ei voi kukaan normaali" lausua... Suoraan sanottiin mitä kansalaisuutta ei ainakaan oteta jne.

Että näin... Aivan varmasti tapahtuu Suomessakin.

Sehän on hyvä tilanne työnantajalle jos on noin varaa valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, en minäkään päässyt johtajaksi työharjoittelemaan parin vuoden opintojen jälkeen ilman työkokemusta vaikka ihan kantasuomalainen olen. Piti aloittaa niistä siivous- ja baaritöistä.

Aloitit kaupallisten opintojen harjoittelun siivoamisesta ja baaritöistä? 

Aika harvinaista tällainen.

Olen itsekin valmistunut kauppatieteiden maisteriksi pääaineenani markkinointi, ja sillä koulutuksella ilman aikaisempaa työkokemusta on kyllä aloitettava hyvin matalalta kuten esim. tavallisen myyjän tai assistentin paikoista. Ja aloituspalkat pyörivät siellä 2000€ tuntumassa.

Opiskelukavereistani paremman aloituspaikan työelämässä saivat ne, joilla oli suhteita ja tuttuja. Muut joutuivat aloittamaan ns. pohjalta, vaikka olisivatkin omistaneet täysin suomalaisen nimen.

Edelleenkin tässä puhutaan opintoihin liittyvästä työharjoittelusta, joka on pakko suorittaa jotta valmistuu. Lisäksi oppilaitokset asettavat hyvin tiukat kriteerit sille, että mikä katsotaan hyväksyttäväksi harjoitteluksi, ja korkeakouluissa kaupan kassalla työskentelyä ei hyväksytä suoritetuksi harjoitteluksi.

Edelleenkin jos hyväksyisi kaupan kassaduunit, voisi siihen samaan nimenomaiseen kauppaan päästä harjoitteluun esim. markkinointipuolelle.

Myös jatkossa siinä ihan oikeassa johtajan työssä on etua siitä, että on joskus tehnyt ihan tavallisia suorittavia töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivoamaan, kassalle ja baariin pääsisi mutta työ ei kelpaa.

Hän haluaisi varmaan työkokemusta joka liittyy niihin opintoihin. Siivoaminen ei siinä suhteessa paljon auta.

Itse olen päässyt sekä siivoustyöstä, että varastomiehen töiden kautta kyseisissä yrityksissa niihin ns parempiin hommiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimellä on yllättävän paljon merkitystä. Esim. olen ihan kantasuomalainen, mutta minulla on ruotsinkielinen sukunimi, ja sellainen etunimi, joka monen mielestä viittaa romanikulttuuriin. Jos haen töitä etunimi+sukunimi -yhdistelmällä, en saa yhtään kutsua työhaastatteluun, sillä minun luullaan olevan romaninainen.

Sitten jos haen töitä toinen nimi (ihan ”normaali” suomalainen nimi) + sukunimi -yhdistelmällä, on tilanne ihan eri, ja saan kutsuja työhaastatteluun.

Olen töissä eräässä varsin umpimielisessä EU-maassa. Olen ollut kokouksessa jossa käytiin läpi ansioluetteloita. Hakemuksia hylättiin mm. Koska hakija oli liian vanha, hän oli äiti, oli venäläiseltä/intialaiselta/muslimilta muslimilta kuulostava nimi, oli ruma someprofiilikuva, oli nimi jota "ei voi kukaan normaali" lausua... Suoraan sanottiin mitä kansalaisuutta ei ainakaan oteta jne.

Että näin... Aivan varmasti tapahtuu Suomessakin.

Sehän on hyvä tilanne työnantajalle jos on noin varaa valita.

Noilla perusteilla? Eiköhän työhön kannata valita paras, riippumatta siitä millainen FB-kuva jollakulla on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, en minäkään päässyt johtajaksi työharjoittelemaan parin vuoden opintojen jälkeen ilman työkokemusta vaikka ihan kantasuomalainen olen. Piti aloittaa niistä siivous- ja baaritöistä.

Aloitit kaupallisten opintojen harjoittelun siivoamisesta ja baaritöistä? 

Aika harvinaista tällainen.

Olen itsekin valmistunut kauppatieteiden maisteriksi pääaineenani markkinointi, ja sillä koulutuksella ilman aikaisempaa työkokemusta on kyllä aloitettava hyvin matalalta kuten esim. tavallisen myyjän tai assistentin paikoista. Ja aloituspalkat pyörivät siellä 2000€ tuntumassa.

Opiskelukavereistani paremman aloituspaikan työelämässä saivat ne, joilla oli suhteita ja tuttuja. Muut joutuivat aloittamaan ns. pohjalta, vaikka olisivatkin omistaneet täysin suomalaisen nimen.

Edelleenkin tässä puhutaan opintoihin liittyvästä työharjoittelusta, joka on pakko suorittaa jotta valmistuu. Lisäksi oppilaitokset asettavat hyvin tiukat kriteerit sille, että mikä katsotaan hyväksyttäväksi harjoitteluksi, ja korkeakouluissa kaupan kassalla työskentelyä ei hyväksytä suoritetuksi harjoitteluksi.

Edelleenkin jos hyväksyisi kaupan kassaduunit, voisi siihen samaan nimenomaiseen kauppaan päästä harjoitteluun esim. markkinointipuolelle.

Niinpä, kassa- ja myyntihommista minäkin jouduin aloittamaan, vaikka olinkin jo valmis kauppatieteiden maisteri. Ja nimi tyyliä Janne Virtanen.

Tämä on täysin normaalia esimerkiksi juuri markkinointia pääaineenaan lukeneille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, en minäkään päässyt johtajaksi työharjoittelemaan parin vuoden opintojen jälkeen ilman työkokemusta vaikka ihan kantasuomalainen olen. Piti aloittaa niistä siivous- ja baaritöistä.

Aloitit kaupallisten opintojen harjoittelun siivoamisesta ja baaritöistä? 

Aika harvinaista tällainen.

Olen itsekin valmistunut kauppatieteiden maisteriksi pääaineenani markkinointi, ja sillä koulutuksella ilman aikaisempaa työkokemusta on kyllä aloitettava hyvin matalalta kuten esim. tavallisen myyjän tai assistentin paikoista. Ja aloituspalkat pyörivät siellä 2000€ tuntumassa.

Opiskelukavereistani paremman aloituspaikan työelämässä saivat ne, joilla oli suhteita ja tuttuja. Muut joutuivat aloittamaan ns. pohjalta, vaikka olisivatkin omistaneet täysin suomalaisen nimen.

Edelleenkin tässä puhutaan opintoihin liittyvästä työharjoittelusta, joka on pakko suorittaa jotta valmistuu. Lisäksi oppilaitokset asettavat hyvin tiukat kriteerit sille, että mikä katsotaan hyväksyttäväksi harjoitteluksi, ja korkeakouluissa kaupan kassalla työskentelyä ei hyväksytä suoritetuksi harjoitteluksi.

En ole kuullut, että yliopistoissa olisi lääkärikoulutusta lukuunottamatta pakollista työharjoittelua työelämässä? Kyse on kuitenkin tutkijaksi valmistavasta koulutuksesta eikä mistään ammattitutkinnosta? Valmistuin melkein 10 vuotta sitten tosin, joten ehkäpä tämä on muuttunut..

Olen itse valmistunut reilu 10 vuotta sitten, ja ainakin Tampereen yliopistossa kolmen kuukauden harjoittelu tuntui olevan pakollinen alalla kuin alalla. En ainakaan tunne ketään, jolla ei olisi kuulunut pakollista harjoittelua opintoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, en minäkään päässyt johtajaksi työharjoittelemaan parin vuoden opintojen jälkeen ilman työkokemusta vaikka ihan kantasuomalainen olen. Piti aloittaa niistä siivous- ja baaritöistä.

Aloitit kaupallisten opintojen harjoittelun siivoamisesta ja baaritöistä? 

Aika harvinaista tällainen.

Olen itsekin valmistunut kauppatieteiden maisteriksi pääaineenani markkinointi, ja sillä koulutuksella ilman aikaisempaa työkokemusta on kyllä aloitettava hyvin matalalta kuten esim. tavallisen myyjän tai assistentin paikoista. Ja aloituspalkat pyörivät siellä 2000€ tuntumassa.

Opiskelukavereistani paremman aloituspaikan työelämässä saivat ne, joilla oli suhteita ja tuttuja. Muut joutuivat aloittamaan ns. pohjalta, vaikka olisivatkin omistaneet täysin suomalaisen nimen.

Edelleenkin tässä puhutaan opintoihin liittyvästä työharjoittelusta, joka on pakko suorittaa jotta valmistuu. Lisäksi oppilaitokset asettavat hyvin tiukat kriteerit sille, että mikä katsotaan hyväksyttäväksi harjoitteluksi, ja korkeakouluissa kaupan kassalla työskentelyä ei hyväksytä suoritetuksi harjoitteluksi.

En ole kuullut, että yliopistoissa olisi lääkärikoulutusta lukuunottamatta pakollista työharjoittelua työelämässä? Kyse on kuitenkin tutkijaksi valmistavasta koulutuksesta eikä mistään ammattitutkinnosta? Valmistuin melkein 10 vuotta sitten tosin, joten ehkäpä tämä on muuttunut..

On pakollista esimerkiksi. farmasialla, ravitsemustieteissä, psykalla, luokanopettajilla, varhaiskasvatuksessa, logopediassa jne.  AMK:ssa nää pakolliset harjoittelut esim. opinnäytteeseen tilaaja on paljon yleisempiä. 

Usein noi harjoittelut on ns. vapaaehtoisia ja niistä saa opintopisteitä. Monissa yliopistoissa yliopistolla on sellaisia "seteleitä", jotka on porkkanana työnantajalle - siis yliopisto kustantaa osan harjoittelupalkasta, joka on tyyliin n. 1000e/kk. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, en minäkään päässyt johtajaksi työharjoittelemaan parin vuoden opintojen jälkeen ilman työkokemusta vaikka ihan kantasuomalainen olen. Piti aloittaa niistä siivous- ja baaritöistä.

Aloitit kaupallisten opintojen harjoittelun siivoamisesta ja baaritöistä? 

Aika harvinaista tällainen.

Olen itsekin valmistunut kauppatieteiden maisteriksi pääaineenani markkinointi, ja sillä koulutuksella ilman aikaisempaa työkokemusta on kyllä aloitettava hyvin matalalta kuten esim. tavallisen myyjän tai assistentin paikoista. Ja aloituspalkat pyörivät siellä 2000€ tuntumassa.

Opiskelukavereistani paremman aloituspaikan työelämässä saivat ne, joilla oli suhteita ja tuttuja. Muut joutuivat aloittamaan ns. pohjalta, vaikka olisivatkin omistaneet täysin suomalaisen nimen.

Edelleenkin tässä puhutaan opintoihin liittyvästä työharjoittelusta, joka on pakko suorittaa jotta valmistuu. Lisäksi oppilaitokset asettavat hyvin tiukat kriteerit sille, että mikä katsotaan hyväksyttäväksi harjoitteluksi, ja korkeakouluissa kaupan kassalla työskentelyä ei hyväksytä suoritetuksi harjoitteluksi.

En ole kuullut, että yliopistoissa olisi lääkärikoulutusta lukuunottamatta pakollista työharjoittelua työelämässä? Kyse on kuitenkin tutkijaksi valmistavasta koulutuksesta eikä mistään ammattitutkinnosta? Valmistuin melkein 10 vuotta sitten tosin, joten ehkäpä tämä on muuttunut..

Olen itse valmistunut reilu 10 vuotta sitten, ja ainakin Tampereen yliopistossa kolmen kuukauden harjoittelu tuntui olevan pakollinen alalla kuin alalla. En ainakaan tunne ketään, jolla ei olisi kuulunut pakollista harjoittelua opintoihin.

Tampereelta minäkin valmistuin, vuonna 2012, ei kyllä ollut minkäänlaista harjoittelua missään vaiheessa opintoja.

Vierailija kirjoitti:

No jopas on typerää. Ymmärrän kyllä, ettei ole ykkösvalinta täydellistä suomen kieltä vaativiin töihin, mutta eihän hän ole esim. kääntäjäksi hakenutkaan... Kannattaisi varmaan ’suomentaa’ nimensä Mari Vienoseksi tms, ja katsoa miten menee sitten 🥺

Suomenkieli on älyttömän vaikea. Ylipäätän harvoin kukaan osaa sitä kirjoittaa oikein. Minä mukaan lukien.

Suomessa ollaan asiantuntijoita menettämään osaamista. Tuntuu että oikein kannustetaan pysymään kotona.

Kouluissa voi olla ihan kelpo harjoittelupaikkoja kyllä. Itse olin amk:n harjoittelusta yhden osan tekemässä amiksen puolella ihan omaa alaa. Kaupallisen alan töitä on joka koulussa, jos vaan harjoittelijoille riittää. Mutta yhdellä koululla ainakin it-alan harjoittelijat, 2 kpl, valittivat että tekemistä ei ole tarpeeksi. 

Vaikka vanhemmalla olisi yritys, ei yrityksessä välttämättä ole harjoitteluksi kelpaavaa työtä riittävästi. Esimerkiksi kun itselläni oli yritys, meni hallinnon asioihin päivä kuukaudesta ja vuoden vaihteessa muutama päivä. Ei siinä harjoittelijalle olisi riittänyt tehtävää, vaikka kirjanpidonkin tein itse. 

Ikävää, mutta ei tuossa ole mitään poikkeavaa. Olen kalpea kantasuomalainen geneerisellä suomalaisnimellä, silti meni vuosia ennen kuin sain koulutusta vastaavaa työtä, vaikka minulla on yliopistotutkinto. Aloitin pienistä huonosti palkatuista keikkatöistä ja etenin pikkuhiljaa. Nyt töitä on enemmän kuin ehtii tehdä, sillä alalla ei todellakaan ole työvoimapulaa vaan pula palkkaa maksavista työnantajista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, en minäkään päässyt johtajaksi työharjoittelemaan parin vuoden opintojen jälkeen ilman työkokemusta vaikka ihan kantasuomalainen olen. Piti aloittaa niistä siivous- ja baaritöistä.

Aloitit kaupallisten opintojen harjoittelun siivoamisesta ja baaritöistä? 

Aika harvinaista tällainen.

Olen itsekin valmistunut kauppatieteiden maisteriksi pääaineenani markkinointi, ja sillä koulutuksella ilman aikaisempaa työkokemusta on kyllä aloitettava hyvin matalalta kuten esim. tavallisen myyjän tai assistentin paikoista. Ja aloituspalkat pyörivät siellä 2000€ tuntumassa.

Opiskelukavereistani paremman aloituspaikan työelämässä saivat ne, joilla oli suhteita ja tuttuja. Muut joutuivat aloittamaan ns. pohjalta, vaikka olisivatkin omistaneet täysin suomalaisen nimen.

Edelleenkin tässä puhutaan opintoihin liittyvästä työharjoittelusta, joka on pakko suorittaa jotta valmistuu. Lisäksi oppilaitokset asettavat hyvin tiukat kriteerit sille, että mikä katsotaan hyväksyttäväksi harjoitteluksi, ja korkeakouluissa kaupan kassalla työskentelyä ei hyväksytä suoritetuksi harjoitteluksi.

Edelleenkin jos hyväksyisi kaupan kassaduunit, voisi siihen samaan nimenomaiseen kauppaan päästä harjoitteluun esim. markkinointipuolelle.

Myös jatkossa siinä ihan oikeassa johtajan työssä on etua siitä, että on joskus tehnyt ihan tavallisia suorittavia töitä.

Juuri tämä! Nöyristellä ei tarvitse, mutta tippanen nöyryyttä ei olisi pahaksi.

Erään ison marketin johtaja käy välillä verestämässä muistojaan ja päivittämässä taitojaan itsekin oman kauppansa kassalla. Työntekijät tietävät, asiakkaat eivät, varsinkin näin maskiaikana iso herra on täysin tuntematon. Haluaa näin myös edistää työntekijöidensä työssä jaksamista ja työturvallisuutta olemalla itsekin ajan tasalla, mitä kaupassa kulloinkin tapahtuu. Mielestäni ihan superhienoa!

Vierailija kirjoitti:

Suomi on hankala paikka kelle vaan.

Itse käin työttömäksi esimiestehtävistä.

Olen hakenut 3 kk aikana n. 40 työpaikkaan.

Haastatteluihin olen päässyt n. 5 näistä mutta aina on valitti juku muu.

Nainen miesvaltaisella alalla, ikää 42 ja työkokemusta 20 vuotta...

Mulla sama, joskin työttömyyttä takana 9 kk. 5 kk olin työllistämiskurssilla. 3/16 sai tuon aikana työpaikan. Kaikki olivat korkeakoulutettuja ja työkokemusta useita vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/0abd991c-1361-451d-9ebc-ba178c4c2caa

Täällä toinen juttu suomalaisista työnantajista: 

34-vuotias oli ollut jo liian vanha työnhakija

Miksi aina syyllistetään työnhakijoita tai työttömiä?

Tuossa jutussa myös yksi toinen henkilö kertoo että haastattelija oli suoraan sanonut, että hakijan pitäisi olla 10 vuotta nuorempi????? Eikö tuo ole jo rikos?

Aivan nuori kaunis ja työkokemus pääle.Jokainen ymmärtää mikä aika suomessa on ja oli jo  viime kesäkin.Koronan takia.Yrityksiä mennyt konkaan,työntekijöitä työttömiksi ja osa lomautettu.On ymmäretävää ei ole kiinni pätevyydestä,osaamisesta, Iästä ei kauneudesta.