Onkohan mulla autismi? Mitä mieltä autistiset, tai alan ammattilaiset?
Olen pitkään jo miettinyt, että onkohan minulla jokin high functioning-muoto autismista. En siis todellakaan ole ns. "selvä autisti", mutta näin aikuisiällä googlatessani monet autistiset piirteet kuitenkin sopivat minuun, ja olen miettinyt testeihin menemistä. Näitä ovat esimerkiksi
1) Vapaa-ajalla otan harvoin katsekontaktia muihin ihmisiin. Töissä ja/tai koulussa pystyn olemaan ns. normaali, mutta vapaa-ajalla käyn ruokakaupassa ja kuntosalilla aina mahdollisimman tyhjään aikaan, koska ahdistun jos ihmisiä on ympärilläni, ja välttelen katsekontaktin tai muunkaan kontaktin ottamista niin pitkään kuin mahdollista. Jos joku kuitenkin ottaa katsekontaktin minuun tai katsoo minua päin esim. kuntosalilla saatan jopa joutua lähtemään sieltä kokonaan pois, ellei toinen puoli ole tyhjänä (salillani on siis naisille oma puoli).
2) En ole ikinä ollut kiinnostunut samoista asioista kuin ikäiseni, ja kiinnostukseni kohteet ovat todella rajoittuneet ja spesifit. En esimerkiksi kuuntele kuin tiettyjä alle kymmentä artistia (kasariheviä), joita olen kuunnellut noin 5-vuotiaasta asti. Olen myös todella kiinnostunut englannin kielen aksenteista, ja olenkin treenannut cockney- ja scouse-aksenttini niin hyväksi, että jopa paikalliset luulevat minua paikalliseksi. Jos joskus harvoin kiinnostun jostain uudesta, olen siihen täysin uppoutunut noin kuukauden-kaksi kuukautta (teen asiaa tuntikausia putkeen ilman keskeytyksiä), mutta sitten yhtäkkiä kiinnostukseni vain loppuu.
3) Olen aistiyliherkkä. Esimerkiksi lumiauran piipitys ja kauhan raastaminen asfalttia vasten, raksamelu, naapurin vedenjuoksutus tai lapsen itkeminen saa minut täysin tolaltani. Kun ääni alkaa, en pysty keskittymään mihinkään muuhun edes kuulokkeet korvillani, koska tiedän, että äänen lähde on vielä "siellä". Saatan siis olla vaikka opiskelemassa, harrastamassa seksiä tai kokkaamassa, mutta keskittyminen häviää sitten täysin ja kohdentuu meluun. Tunnen myös tässä tilassa, kuinka verenpaineeni nousee kattoon ja koko kehoni tärisee pahasta olosta. En myöskään siedä valoa kovin hyvin, ja välttelen esimerkiksi aurinkoisella kelillä ulos menemistä ja pidän verhot ikkunassa lähestulkoon ympäri vuorokauden.
4) Olen todella tarkka tietyistä rutiineista ja asioista. Esimerkiksi tyynyjeni pitää olla sohvalla täsmälleen tietyllä tavalla aseteltuina, ja parhaimmillaan en edes pysty menemään illalla nukkumaan jos ne ovat huonosti. Kirjojeni pitää myös aina olla aakkosjärjestyksessä ja jääkaapissa tavaroiden tietyllä hyllyllä. Lisäksi, kun tulen takaisin kotiin, oltuani poissa vaikka viisi minuuttia, minun on aina pakko keittää kahvit. En pysty käymään muutamaa minuuttia ulkona ilman, että keitän kahvit tultuani sisälle.
Miltä tämä teistä kuulostaa? Ja pliis, asiallisia vastauksia, kommentteja ja kysymyksiä! Haluan oikeasti tietää kuvittelenko vain liikoja, vai olisiko minulla syytä mennä testiin.
N25
Kommentit (116)
Itse olen todennäköisesti ADD ja asperger-piirteitä on todettu ihan virallisestikin.
Juuri tänään aamulla kävin kaupassa mutta oli pakko lähteä pois kun niiltä oli jäänyt joku kuulutus luuppiin enkä pystynyt enää muistamaan mitä ostaa ja lopulta jäin vain seisomaan käytävälle aavistellen päänsärkyä.
Sanoisin että sinulla on asperger-piirteitä, ehkä asperger. Ocd, bipo ja masennus diagnoosit saat helposti vaikka ne eivät pitäisikään paikkaansa kunhan menet sopivaa oppisuuntaa edustavalle psykiatrille. Eli kannattaa hakeutua neurologin puheille. Ne on lääkäreitä eikä mitään noitatohtoreita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiantuntijoita ovat neuropsykiatrit ja neuropsykologit. Muut eivät tiedä välttämättä juuri mitään. Nuo kielelliset ertyismielenkiinnon kohteet ovat yleisiä aspergereilla, vaikkeivat yksinään toki kerro vielä paljon mitään. Myös aistiyliherkkyys ja ahdistuneisuus ovat yleisiä.
Ehkä viime vuosina valmistuneet nuoret lääkärit ja psykologit, vanhemmat eivät valitettavasti tiedä/tunnista. Neuropsykologin opinnoissa keskitytään ihan muihin sairauksiin.
Tässä neuropsykologin oppikokonaisuus:
http://www.psykonet.fi/Erikoispsykologikoulutus/neuro/hy-neuropsykologi…
Autismia ei mainita sanallakaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Suomi on paska maa naisautisteille: et saa diagnoosia, hoitoa tai apua. En ymmärrä, miksei kukaan tee mitään.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä hoitoa ja apua aspergeriin voisi saada? Olen melko varma että minulla on se, mutta en tiedä tarvitsenko diagnoosia mihinkään kun kuitenkin pärjään ihan ok.
Kirjon lapsia ainakin kuntoutetaan nepsyvalmennuksessa ja toimintaterapiassa. Terapeutti/valmentaja opettaa miten sosiaalisissa tilanteissa toimitaan. Normaalistihan lapset oppivat lukemaan muita ihmisiä ja käyttäytymään normin mukaisella tavalla jo ihan luonnostaan. Kirjolaisillahan näin ei tapahdu. Sosiaaliset tilanteet voivat aiheuttaa hirveää ahdistusta ja hämmennystä ja terapeutin kanssa käydään näitä tilanteita läpi ja yritetään opettaa selviytymään näistä tilanteista.
Lue lisää ”autistic masking”
On äärettömän uuvuttavaa ja erittäin yleistä naisautistien piirissä.
Tämä johtaa masennukseen, uupumukseen, ahdistukseen.
Oho, olen hämmentynyt. Kuulostaa juuri siltä mitä teen, ja olen ajatellut sen olevan hyvä juttu että pystyn tuohon. Täytyy lukea enemmän aiheesta kun kerkeän.
Peruspsykologi on opiskellut VAIN kaksi kurssia:
1.Johdatus neuropsykologiaan
2. Neuropsykologisen kuntoutuksen perusteet
Näillä kursseillakin autismikirjoon saatetaan vain viitata yhden luennon/ kirjan luvun verran.
Tiedättekö yhtään asiaan OIKEASTI perehtynyttä psykologia? Itse en ole Suomesta löytänyt ainuttakaan.
Onko tehty graduja, väitöskirjoja tai tutkimusta?
Neuropsykologit ovat yleensä syventyneet muihin sairauksiin tai tutkimusmenetelmiin, eli neuropsykologi ei välttämättä tunne a-kirjoa lainkaan!
Autismikirjon tutkimus ja opetus on luultavasti aivan lapsenkengissä,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Suomi on paska maa naisautisteille: et saa diagnoosia, hoitoa tai apua. En ymmärrä, miksei kukaan tee mitään.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä hoitoa ja apua aspergeriin voisi saada? Olen melko varma että minulla on se, mutta en tiedä tarvitsenko diagnoosia mihinkään kun kuitenkin pärjään ihan ok.
Kirjon lapsia ainakin kuntoutetaan nepsyvalmennuksessa ja toimintaterapiassa. Terapeutti/valmentaja opettaa miten sosiaalisissa tilanteissa toimitaan. Normaalistihan lapset oppivat lukemaan muita ihmisiä ja käyttäytymään normin mukaisella tavalla jo ihan luonnostaan. Kirjolaisillahan näin ei tapahdu. Sosiaaliset tilanteet voivat aiheuttaa hirveää ahdistusta ja hämmennystä ja terapeutin kanssa käydään näitä tilanteita läpi ja yritetään opettaa selviytymään näistä tilanteista.
Lue lisää ”autistic masking”
On äärettömän uuvuttavaa ja erittäin yleistä naisautistien piirissä.
Tämä johtaa masennukseen, uupumukseen, ahdistukseen.
Jep, mutta näitä selviytymisstrategioita opetetaan edelleen. Tietotaito on tosi lapsen kengissä edelleen ja autistien kuntoutus on aika heikolla tasolla.
tietääkö kukaan, mistä saisi oikeasti apua?
Mitä eroa on nepsyvalmentajalla ja neuropsykologilla?
Miten näitä autismikyselijöitä on täällä näin paljon? Onko nyt jotenkin trendikästä olla autisti?
Opiskelevatko neuropsykologit nepsyvalmentajiksi? Onko kuntoutusta, terapiaa, valmennusta? Jos on, mistä sitä voisi kysyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Suomi on paska maa naisautisteille: et saa diagnoosia, hoitoa tai apua. En ymmärrä, miksei kukaan tee mitään.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä hoitoa ja apua aspergeriin voisi saada? Olen melko varma että minulla on se, mutta en tiedä tarvitsenko diagnoosia mihinkään kun kuitenkin pärjään ihan ok.
Kirjon lapsia ainakin kuntoutetaan nepsyvalmennuksessa ja toimintaterapiassa. Terapeutti/valmentaja opettaa miten sosiaalisissa tilanteissa toimitaan. Normaalistihan lapset oppivat lukemaan muita ihmisiä ja käyttäytymään normin mukaisella tavalla jo ihan luonnostaan. Kirjolaisillahan näin ei tapahdu. Sosiaaliset tilanteet voivat aiheuttaa hirveää ahdistusta ja hämmennystä ja terapeutin kanssa käydään näitä tilanteita läpi ja yritetään opettaa selviytymään näistä tilanteista.
Aikuisen on lähes mahdotonta saada kuntoutusta. Jos aikuinen "pärjää" elämässään, on diagnoosia turha alkaa hakemaan, koska siitä ei olisi mitään hyötyä. Lääkäri voi muutenkin päätyä eri diagnoosiin. Vaikka itse toivoisit olevasi autisti, voi ongelmasi olla joku muu.
Vierailija kirjoitti:
Miten näitä autismikyselijöitä on täällä näin paljon? Onko nyt jotenkin trendikästä olla autisti?
Autismi on ollut trendikästä jo ainakin yli 10 vuotta. Kaikki haluavat olla autisteja. Kukaan ei halua olla persoonallisuushäiriöinen, vaikka persoonallisuushäiriöt ovat yleisempiä kuin autismi.
Vierailija kirjoitti:
Miten näitä autismikyselijöitä on täällä näin paljon? Onko nyt jotenkin trendikästä olla autisti?
Itse ainakin laitoin nyt kysymyksen tänne, koska jouduin taas kerran jättämään aamutreenin salilla lyhyeksi muiden treenaajien takia. Alan ihan väsyä siihen, että elämästäni on tulossa askel askeleelta rajoittuneempaa. Tuskin kukaan ihan oikeasti täällä huvikseen kyselee autismista, siitä onko testien tekeminen sen arvoista tai provoaa, koska autismi olisi "coolia". En siis tiedä mahdollista diagnoosiani, mutta ihan mikä tahansa se onkin se on PERSEESTÄ.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Suomi on paska maa naisautisteille: et saa diagnoosia, hoitoa tai apua. En ymmärrä, miksei kukaan tee mitään.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä hoitoa ja apua aspergeriin voisi saada? Olen melko varma että minulla on se, mutta en tiedä tarvitsenko diagnoosia mihinkään kun kuitenkin pärjään ihan ok.
Kirjon lapsia ainakin kuntoutetaan nepsyvalmennuksessa ja toimintaterapiassa. Terapeutti/valmentaja opettaa miten sosiaalisissa tilanteissa toimitaan. Normaalistihan lapset oppivat lukemaan muita ihmisiä ja käyttäytymään normin mukaisella tavalla jo ihan luonnostaan. Kirjolaisillahan näin ei tapahdu. Sosiaaliset tilanteet voivat aiheuttaa hirveää ahdistusta ja hämmennystä ja terapeutin kanssa käydään näitä tilanteita läpi ja yritetään opettaa selviytymään näistä tilanteista.
Lue lisää ”autistic masking”
On äärettömän uuvuttavaa ja erittäin yleistä naisautistien piirissä.
Tämä johtaa masennukseen, uupumukseen, ahdistukseen.
Oho, olen hämmentynyt. Kuulostaa juuri siltä mitä teen, ja olen ajatellut sen olevan hyvä juttu että pystyn tuohon. Täytyy lukea enemmän aiheesta kun kerkeän.
Tämä opeteltu ja henkisesti uuvuttava selviytymiskeino estää lähes aina oikean diagnoosin saamisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten näitä autismikyselijöitä on täällä näin paljon? Onko nyt jotenkin trendikästä olla autisti?
Itse ainakin laitoin nyt kysymyksen tänne, koska jouduin taas kerran jättämään aamutreenin salilla lyhyeksi muiden treenaajien takia. Alan ihan väsyä siihen, että elämästäni on tulossa askel askeleelta rajoittuneempaa. Tuskin kukaan ihan oikeasti täällä huvikseen kyselee autismista, siitä onko testien tekeminen sen arvoista tai provoaa, koska autismi olisi "coolia". En siis tiedä mahdollista diagnoosiani, mutta ihan mikä tahansa se onkin se on PERSEESTÄ.
AP
*ihan oikeasti väsyä
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten näitä autismikyselijöitä on täällä näin paljon? Onko nyt jotenkin trendikästä olla autisti?
Autismi on ollut trendikästä jo ainakin yli 10 vuotta. Kaikki haluavat olla autisteja. Kukaan ei halua olla persoonallisuushäiriöinen, vaikka persoonallisuushäiriöt ovat yleisempiä kuin autismi.
Kuka sä oot? Persoonallisuushäiriöihin on todella tiukat kriteerit, mutta valitettavasti niitä on saatettu antaa autisteille ”löyhin perustein”, kun muutakaan ei ole ollut antaa. Masennuslääkkeet eivät ole toimineet, terapiat eivät ole auttaneet ja työkyky on ollut surkeaa.
Voitko muka väittää, että Suomessa on ollut jo vuosikymmenten ajan korkeatasoista hoitoa ja tutkimusta autismikirjolla oleville naisille?
Anteeksi kirjoitusvirheet! Lukihäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Miten näitä autismikyselijöitä on täällä näin paljon? Onko nyt jotenkin trendikästä olla autisti?
Ehkä me vaan aletaan rohkaistua ja pitää puoliamme. Minä ainakin suunnistan sinne, missä on muita "omanlaisiani". Olen huomannut, että täällä on joitakin as-ihmisiä ja muita kaltaisiani diagnosoimattomia, joten uskaltauduin mukaan keskusteluihin. Ehkä muut ovat tehneet samoin.
Livenä harvoin kohtaan muita as-ihmisiä sattumalta. Omalla nimelläni en halua netissä keskustella, joten tämä palsta on tällä hetkellä vaihtoehdoista paras (ainoa?). Hyvähän se, että jossain saa vähän vertaistukea ja vinkkejä, ei muut oikein ymmärrä kuin ne, joita asia koskee.
Osui ja upposi! Olen työ- ja koulupäivien jälkeen täysin puhki, koska töissä ja koulussa pitää olla pirteänä ja sosiaalisena. Jos joskus olen hiljaa, niin heti ollaan kysymässä olenko sairas. :(
AP