Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onkohan mulla autismi? Mitä mieltä autistiset, tai alan ammattilaiset?
08.04.2021 |
Olen pitkään jo miettinyt, että onkohan minulla jokin high functioning-muoto autismista. En siis todellakaan ole ns. "selvä autisti", mutta näin aikuisiällä googlatessani monet autistiset piirteet kuitenkin sopivat minuun, ja olen miettinyt testeihin menemistä. Näitä ovat esimerkiksi
1) Vapaa-ajalla otan harvoin katsekontaktia muihin ihmisiin. Töissä ja/tai koulussa pystyn olemaan ns. normaali, mutta vapaa-ajalla käyn ruokakaupassa ja kuntosalilla aina mahdollisimman tyhjään aikaan, koska ahdistun jos ihmisiä on ympärilläni, ja välttelen katsekontaktin tai muunkaan kontaktin ottamista niin pitkään kuin mahdollista. Jos joku kuitenkin ottaa katsekontaktin minuun tai katsoo minua päin esim. kuntosalilla saatan jopa joutua lähtemään sieltä kokonaan pois, ellei toinen puoli ole tyhjänä (salillani on siis naisille oma puoli).
2) En ole ikinä ollut kiinnostunut samoista asioista kuin ikäiseni, ja kiinnostukseni kohteet ovat todella rajoittuneet ja spesifit. En esimerkiksi kuuntele kuin tiettyjä alle kymmentä artistia (kasariheviä), joita olen kuunnellut noin 5-vuotiaasta asti. Olen myös todella kiinnostunut englannin kielen aksenteista, ja olenkin treenannut cockney- ja scouse-aksenttini niin hyväksi, että jopa paikalliset luulevat minua paikalliseksi. Jos joskus harvoin kiinnostun jostain uudesta, olen siihen täysin uppoutunut noin kuukauden-kaksi kuukautta (teen asiaa tuntikausia putkeen ilman keskeytyksiä), mutta sitten yhtäkkiä kiinnostukseni vain loppuu.
3) Olen aistiyliherkkä. Esimerkiksi lumiauran piipitys ja kauhan raastaminen asfalttia vasten, raksamelu, naapurin vedenjuoksutus tai lapsen itkeminen saa minut täysin tolaltani. Kun ääni alkaa, en pysty keskittymään mihinkään muuhun edes kuulokkeet korvillani, koska tiedän, että äänen lähde on vielä "siellä". Saatan siis olla vaikka opiskelemassa, harrastamassa seksiä tai kokkaamassa, mutta keskittyminen häviää sitten täysin ja kohdentuu meluun. Tunnen myös tässä tilassa, kuinka verenpaineeni nousee kattoon ja koko kehoni tärisee pahasta olosta. En myöskään siedä valoa kovin hyvin, ja välttelen esimerkiksi aurinkoisella kelillä ulos menemistä ja pidän verhot ikkunassa lähestulkoon ympäri vuorokauden.
4) Olen todella tarkka tietyistä rutiineista ja asioista. Esimerkiksi tyynyjeni pitää olla sohvalla täsmälleen tietyllä tavalla aseteltuina, ja parhaimmillaan en edes pysty menemään illalla nukkumaan jos ne ovat huonosti. Kirjojeni pitää myös aina olla aakkosjärjestyksessä ja jääkaapissa tavaroiden tietyllä hyllyllä. Lisäksi, kun tulen takaisin kotiin, oltuani poissa vaikka viisi minuuttia, minun on aina pakko keittää kahvit. En pysty käymään muutamaa minuuttia ulkona ilman, että keitän kahvit tultuani sisälle.
Miltä tämä teistä kuulostaa? Ja pliis, asiallisia vastauksia, kommentteja ja kysymyksiä! Haluan oikeasti tietää kuvittelenko vain liikoja, vai olisiko minulla syytä mennä testiin.
N25
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Suomi on paska maa naisautisteille: et saa diagnoosia, hoitoa tai apua. En ymmärrä, miksei kukaan tee mitään.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä hoitoa ja apua aspergeriin voisi saada? Olen melko varma että minulla on se, mutta en tiedä tarvitsenko diagnoosia mihinkään kun kuitenkin pärjään ihan ok.
Kirjon lapsia ainakin kuntoutetaan nepsyvalmennuksessa ja toimintaterapiassa. Terapeutti/valmentaja opettaa miten sosiaalisissa tilanteissa toimitaan. Normaalistihan lapset oppivat lukemaan muita ihmisiä ja käyttäytymään normin mukaisella tavalla jo ihan luonnostaan. Kirjolaisillahan näin ei tapahdu. Sosiaaliset tilanteet voivat aiheuttaa hirveää ahdistusta ja hämmennystä ja terapeutin kanssa käydään näitä tilanteita läpi ja yritetään opettaa selviytymään näistä tilanteista.
Lue lisää ”autistic masking”
On äärettömän uuvuttavaa ja erittäin yleistä naisautistien piirissä.
Tämä johtaa masennukseen, uupumukseen, ahdistukseen.
Osui ja upposi! Olen työ- ja koulupäivien jälkeen täysin puhki, koska töissä ja koulussa pitää olla pirteänä ja sosiaalisena. Jos joskus olen hiljaa, niin heti ollaan kysymässä olenko sairas. :(
AP
Mulla on samoja piirteitä vaikka olen mies. Tällä hetkellä en ole töissä mutta kun olin vielä töissä, niin yhden tavallisen toimistopäivän jälkeen saatoin olla henkisesti aivan totaalisen puhki, vaikken ollut mielestäni edes tehnyt paljon mitään. Pelkästää se sosiaalinen ympäristö aiheutti jostain syystä aivan valtavan kuormituksen. Ei voi varmaan ymmärtää henkilö, jolla ei ole näitä ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkisopiskelijana sanoisin ettei kuvauksessasi ole mitään sellaista, joka ei normaalin viitekehykseen kuuluisi. Ainoana pisti silmään tuo sensorinen herkkyys mm. valolle ja eri äänille. Nämä kuulostavat dysautonomiaoireilta, jotka liittyvät hyvin moneen tilanteeseen. Paras kotikonsti neurologisissa häiriötiloissa on tukea sitä. Magnesiumjauhe, benfotiamiini ja fosfolipidijääpalat tukevat kaikki hermoston toimintaa, ja ovat turvallisia käyttää.
Eka vuosikurssi?
Miten muuten lääkitset itseäsi :D
Molempiin kysymyksiin vastaus: kyllä. Tukihoidan kehon fyysis-kognitiivis-neurologispyloria myös useilla muilla ravintolisillä, jotka edistäisivät myös useiden muiden potilaiden terveyttä. Suosittelen sardonisuuden sijaan tervehtimään auttavaa kättä uteliaisuudella. T. Tuo jota lainasit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvauksesi ei viittaa autismiin. Persoonallisuudessasi saattaa olla piirteitä vaativuudesta ja lisäksi sinulla saattaa olla lievää sosiaalista fobiaa. Olen psykiatrian dosentti.
Eikö kiinnosta, mistä sosiaalinen fobia, tai persoonallisuuden kehittyminen tiettyyn suuntaan johtuvat? Näitä on vaikea hoitaakaan tehokkaasti ilman aiheuttajan tunnistamista. Kaikille asioille on usein jokin syy, eikä ole aina mielekästä eritellä ja hoitaa vain sekundaarioireita.
Terveisin aikuisiällä dg adhd, josta ehtinyt seurata lapsesta asti sosiaalista jännittämistä, pikkuhiljaa perfektionismia eli vaativuutta ihan huolimattomuusvirheiden välttämiseksi, masennusta epäonnistumisten vuoksi. Pyrin kompensoimaan ja mukautumaan, älyssä ei ollut vikaa vaikka siltä tuntuikin pitkään. Masennuslääkkeet vähemmän yllättäen eivät auttaneet ahdistukseen, joka ei ollut sisäsyntyistä, vaan luonnollinen reaktio palautteeseen. Rauhottavat eivät auttaneet keskittymiseen. Kokeilin (minulle määrättiin) kymmeniä lääkityksiä ilman tulosta. Sitten lähdin etenemään omin voimin, välillä kuormittuen. Kunnes hyvin paljon myöhemmin sain stimulanttilääkityksen jolloin korjautui unet, ahdistus ja toiminnanohjauksen harjoittelu mahdollistui aivan uudella tavalla. Tuhlaatte kaikkien aikaa, hyvä dosentti.
Itsekin olen kuullut että joillakin stimulantit ovat auttaneet paljonkin. Aspergerin rinnakkaishäiriönä on usein myös add/adhd, joten ei ihmekään jos auttavat. Kannattaa hakeutua spesialistien pakeille, jotta voi saada tarvittavat lääkemääräykset ja diagnoosit. Tavalliset lääkärit ei noita lääkkeitä saa määrätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkisopiskelijana sanoisin ettei kuvauksessasi ole mitään sellaista, joka ei normaalin viitekehykseen kuuluisi. Ainoana pisti silmään tuo sensorinen herkkyys mm. valolle ja eri äänille. Nämä kuulostavat dysautonomiaoireilta, jotka liittyvät hyvin moneen tilanteeseen. Paras kotikonsti neurologisissa häiriötiloissa on tukea sitä. Magnesiumjauhe, benfotiamiini ja fosfolipidijääpalat tukevat kaikki hermoston toimintaa, ja ovat turvallisia käyttää.
Eka vuosikurssi?
Miten muuten lääkitset itseäsi :D
Molempiin kysymyksiin vastaus: kyllä. Tukihoidan kehon fyysis-kognitiivis-neurologispyloria myös useilla muilla ravintolisillä, jotka edistäisivät myös useiden muiden potilaiden terveyttä. Suosittelen sardonisuuden sijaan tervehtimään auttavaa kättä uteliaisuudella. T. Tuo jota lainasit.
Apua. Jos tämä ei ole satiiri, etkä ymmärrä mikä kaikki tässä on ammatillista uskottavuutta murentavaa, onnea tulevaan. No, onneksi matkasi on vasta alussa ja kehitys mahdollista.
Te naiset joilla todettu asperger vasta aikuisiällä, millaisia "oireita" tai vaikeuksia teillä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä apua haluaisit? Siihen ei ole olemassa parannuskeinoa eikä lääkitystä.
Mulla on samat kun ap:llä ja diagnoosina ahdistuneisuushäiriö+ocd. Lisäksi olen epäillyt olevani asperger ja/tai adhd. Lisänä on vielä pahoja keskittymisvaikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä apua haluaisit? Siihen ei ole olemassa parannuskeinoa eikä lääkitystä.
Tiedän, että ei ole parannuskeinoa. Terapialla siis mennään. Mutta lähinnä kysyin sen takia, että onko siitä mitään hyötyä käydä niissä testeissä. Toisiko diagnoosi (mahdollinen diagnoosi siis) mitään käytännön helpotusta, jos sairautta ei kuitenkaan voi parantaa?
AP
Jos asia vaivaa sinua ja koet, että mahdollisesta diagnoosista voisi olla apua, niin sinun kannattaa silloin hakeutua tutkimuksiin. Tärkeintä on se, että halu selvittää asia lähtee sinusta itsestäsi. Kaikkea ei tarvitse diagnosoida mutta toisaalta ihminen itse kyllä tietää, milloin jokin on pielessä. Kuuntele siis ennen kaikkea itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä38467 kirjoitti:
Te naiset joilla todettu asperger vasta aikuisiällä, millaisia "oireita" tai vaikeuksia teillä on?
Pärjäsin erinomaisesti koulussa, mutta yhtäkään työpaikkaa en ole onnistunut pitämään.
Päädyn helposti kiusatuksi tai hyväksikäytetyksi. Nykyään kartan ihmisiä, koska ihmisten välttäminen kokonaan on helpompaa kuin jatkuva ahdistus "kalaparvessa", jonka piraijoja ei kykene tunnistamaan.
Olen sellainen koiramaailman Greta Thunberg, joka selittää autistisella tarkkuudella koirien jalostukseen ja terveyteen liittyviä asioita ihmisille, joiden jalostuskokemus on 2x oma elinikäni. Enkä näe siinä mitään väärää, koska Tutkimukset ovat Tutkimuksia :D
Olen 40v nainen. Kärsinyt aina kaikenmaailman häiriöistä, yliherkkyyksistä ja pakoista, mutta olen peittänyt ne koko ikäni. Opiskelin, kävin töissä, perustin perheen, olin uupunut ja hyvin ahdistunut. Nyt viime vuosina olen antanut oireilleni vallan ja voin vihdoin hyvin.
Vaihdoin työni sellaiseen jota saan tehdä yksin. En meinaa mm kestää sosiaalisuutta tai hälyä. Lapset ovat jo isoja, joten saan rauhassa näpertää. Mieskin antaa tilaa minun olla sellainen kuin olen.
Saatan hurahtaa päiviksi vaikkapa järjestelemään Lego palikoita värien mukaan omiin laatikoihin, saatan viikkoja opiskella uutta kieltä, minkä taas unohdan tai opiskella avaruuden tähtiä. Saan rauhassa väännellä uunin nappuloita niin paljon kuin sielu sietää tai nyppiä vaatteista nukkapalloja.
Ainut mikä vähän rajoittaa elämää on minuutti aikatauluni. Esim kahvi pitää olla tippumassa minuutilleen tiettyyn aikaan tai tunnen hyvin suurta ahdistusta ja minulla on jopa vaikea hengittää. Mutta pääasiassa saan tehdä asiat täällä kotona juuri niinkuin haluan.
Jonkun pakollisen asian hoitaminen on myös hyvin haastavaa, vaikkapa lääkäri tms. Joudun psyykkaamaan itseäni päiväkausia asiaan ja tehdä paperille minuutti aikatauluja ja varasuunnitelmia, mutta näistä olen kuitenkin selvinnyt.
Jokatapauksessa, voin nyt hyvin kun saan olla rauhassa niin "autisti" kuin haluan. En tarvitse apua tai diagnoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autistien pitäisi luopua oireiden peittelystä, sillä se johtaa uupumiseen. Jos esim. avokonttorin hälystä kuormittuvat työntekijät itse nostaisivat esille, että eivät voi hyvin avokonttorissa, niin työnantajat miettisivät muitakin vaihtoehtoja. Yhteiskunnan tulee muuttua, ei yksilöiden. Julkisista tiloistakin saadaan "aistiystävällisempiä" jos oireistaan kärsivät ihmiset nostaisivat näitä asioita rohkeammin esiin. Jos yhteiskunnassamme kärsivät ihmiset vaan diagnosoidaan ja ongelmien korjaaminen jätetään yksilön vastuulle, ei rakenteelliset ongelmat korjaannu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites valikoiva puhumattomuus tyttölapsella, mitä diagnooseja sen taustalla voi olla? Onko se vahvakin viite mahdollisesta autismista? Tietääkö kukaan miltä tuntuu kun sanat vain loppuu?
En jaksanut lukea koko ketjua.
Anyway, katso AP pari jaksoa silta tv sarjasta, vertaa itseäsi siihen naispoliisiin.
Jos päädyt samaan, voisit keskittyä rahastamaan jollakin erityisominaisuudellasi.
Jos asberger on hyvä jossakin, hän saattaa olla siinä sitten todella hyvä.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua.
Anyway, katso AP pari jaksoa silta tv sarjasta, vertaa itseäsi siihen naispoliisiin.
Jos päädyt samaan, voisit keskittyä rahastamaan jollakin erityisominaisuudellasi.
Jos asberger on hyvä jossakin, hän saattaa olla siinä sitten todella hyvä.
Todennäköisesti trollaat mutta ei kukaan voi diagnosoida itseään tai muita jonkin tv-sarjan hahmon perusteella. Fiktiiviset hahmot ovat aina tietyllä tapaa kärjistettyjä ja jotkut ovat sitä mieltä, että tämä Saga Norén ei hänkään anna todenmukaista kuvaa as-henkilöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua.
Anyway, katso AP pari jaksoa silta tv sarjasta, vertaa itseäsi siihen naispoliisiin.
Jos päädyt samaan, voisit keskittyä rahastamaan jollakin erityisominaisuudellasi.
Jos asberger on hyvä jossakin, hän saattaa olla siinä sitten todella hyvä.
Todennäköisesti trollaat mutta ei kukaan voi diagnosoida itseään tai muita jonkin tv-sarjan hahmon perusteella. Fiktiiviset hahmot ovat aina tietyllä tapaa kärjistettyjä ja jotkut ovat sitä mieltä, että tämä Saga Norén ei hänkään anna todenmukaista kuvaa as-henkilöstä.
Joo en trollaa. Mutta onhan kirjoitettu että asperger henkilölle tyypillistä on epätasainen kykyprofiili.
Hei Ap!
Tunnistin joitakin juttuja sinun ja monen muun kirjoituksista.
Olen taiteellinen, värit, muodot, valot, nyanssit tärkeitä, esim. juuri nuo tyynyt sohvalla väärin/rutussa, särkee esteettistä silmää😂
Myös kovat äänet, kirkkaat valot, hajut häiritsevät, mutta osaan niihin suhtautua mm. pitämällä sälekaihtimet sopivasti kiinni.
Tunnistan ihmisten tunnetiloja ym. herkästi, ja sosiaaliset tilanteet kuormittavat, vaikka pidänkin ihmisten seurasta. Esim. Muutama tunti ostoskeskuksessa on max., väsyn totaalisesti.
Mutta luonnossa voisin olla vaikka viikon, ei väsytä, päinvastoin.
Myös musiikki on sekä +/- riippuu millaista ja missä hetkessä. Kuulen myös helposti, jos joku soittaa tai laulaa nuotin vierestä.
Vaatteiden pesulaput pitää ottaa pois, iholla tuntuvat liian kovasti, pyykinpesuaineet pitää olla hajusteettomia.
Ja monia monia muita herkkyyteen liittyviä juttuja!
Voit olla erityisherkkä, kuten minä. Toki sulla voi olla muutakin, johon en osaa sanoa mitään.
Lue Elaine N. Aron: HSP, erityisherkkä ihminen. Tunnistin itseni täysin, luettuani kirjan.
Ehkä sinäkin löydät lisää tietoa, josta voisi olla apua! Muutenkin mielenkiintoinen asiallinen kirja, vaikka erityisherkkyys on ollut ns. ”muotidiagnoosi” viime vuosina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvauksesi ei viittaa autismiin. Persoonallisuudessasi saattaa olla piirteitä vaativuudesta ja lisäksi sinulla saattaa olla lievää sosiaalista fobiaa. Olen psykiatrian dosentti.
Eli tunnet hyvin yliopistonaailmaa?
Missä Suomen yliopistossa on mielestäsi parasta autismikirjon opetusta ja tutkimusta? Entä ulkomailla? Onko Suomessa (nuoremman polven erikoislääkärit) tämän spesifin alan (autismikirjo naisilla) asiantuntijoita (lääkärit, tutkijat)?
Kiitos vastauksesta jo etukäteen!
Samoin odotan innolla linkkejä näihin tieteellisiin julkaisuihin, joissa autismin salaisuudet paljastetaan av-palstalaisen toimesta! :D
- eri
Tuolta löytyy perustietoa esim. autismin kirjoon kuuluvista asioista www.terveyskirjasto. fi , kun laittaa hakuun sanan autismi.
Alue: Aihe vapaa
Eikö kiinnosta, mistä sosiaalinen fobia, tai persoonallisuuden kehittyminen tiettyyn suuntaan johtuvat? Näitä on vaikea hoitaakaan tehokkaasti ilman aiheuttajan tunnistamista. Kaikille asioille on usein jokin syy, eikä ole aina mielekästä eritellä ja hoitaa vain sekundaarioireita.
Terveisin aikuisiällä dg adhd, josta ehtinyt seurata lapsesta asti sosiaalista jännittämistä, pikkuhiljaa perfektionismia eli vaativuutta ihan huolimattomuusvirheiden välttämiseksi, masennusta epäonnistumisten vuoksi. Pyrin kompensoimaan ja mukautumaan, älyssä ei ollut vikaa vaikka siltä tuntuikin pitkään. Masennuslääkkeet vähemmän yllättäen eivät auttaneet ahdistukseen, joka ei ollut sisäsyntyistä, vaan luonnollinen reaktio palautteeseen. Rauhottavat eivät auttaneet keskittymiseen. Kokeilin (minulle määrättiin) kymmeniä lääkityksiä ilman tulosta. Sitten lähdin etenemään omin voimin, välillä kuormittuen. Kunnes hyvin paljon myöhemmin sain stimulanttilääkityksen jolloin korjautui unet, ahdistus ja toiminnanohjauksen harjoittelu mahdollistui aivan uudella tavalla. Tuhlaatte kaikkien aikaa, hyvä dosentti.