Lue keskustelun säännöt.
Onkohan mulla autismi? Mitä mieltä autistiset, tai alan ammattilaiset?
08.04.2021 |
Olen pitkään jo miettinyt, että onkohan minulla jokin high functioning-muoto autismista. En siis todellakaan ole ns. "selvä autisti", mutta näin aikuisiällä googlatessani monet autistiset piirteet kuitenkin sopivat minuun, ja olen miettinyt testeihin menemistä. Näitä ovat esimerkiksi
1) Vapaa-ajalla otan harvoin katsekontaktia muihin ihmisiin. Töissä ja/tai koulussa pystyn olemaan ns. normaali, mutta vapaa-ajalla käyn ruokakaupassa ja kuntosalilla aina mahdollisimman tyhjään aikaan, koska ahdistun jos ihmisiä on ympärilläni, ja välttelen katsekontaktin tai muunkaan kontaktin ottamista niin pitkään kuin mahdollista. Jos joku kuitenkin ottaa katsekontaktin minuun tai katsoo minua päin esim. kuntosalilla saatan jopa joutua lähtemään sieltä kokonaan pois, ellei toinen puoli ole tyhjänä (salillani on siis naisille oma puoli).
2) En ole ikinä ollut kiinnostunut samoista asioista kuin ikäiseni, ja kiinnostukseni kohteet ovat todella rajoittuneet ja spesifit. En esimerkiksi kuuntele kuin tiettyjä alle kymmentä artistia (kasariheviä), joita olen kuunnellut noin 5-vuotiaasta asti. Olen myös todella kiinnostunut englannin kielen aksenteista, ja olenkin treenannut cockney- ja scouse-aksenttini niin hyväksi, että jopa paikalliset luulevat minua paikalliseksi. Jos joskus harvoin kiinnostun jostain uudesta, olen siihen täysin uppoutunut noin kuukauden-kaksi kuukautta (teen asiaa tuntikausia putkeen ilman keskeytyksiä), mutta sitten yhtäkkiä kiinnostukseni vain loppuu.
3) Olen aistiyliherkkä. Esimerkiksi lumiauran piipitys ja kauhan raastaminen asfalttia vasten, raksamelu, naapurin vedenjuoksutus tai lapsen itkeminen saa minut täysin tolaltani. Kun ääni alkaa, en pysty keskittymään mihinkään muuhun edes kuulokkeet korvillani, koska tiedän, että äänen lähde on vielä "siellä". Saatan siis olla vaikka opiskelemassa, harrastamassa seksiä tai kokkaamassa, mutta keskittyminen häviää sitten täysin ja kohdentuu meluun. Tunnen myös tässä tilassa, kuinka verenpaineeni nousee kattoon ja koko kehoni tärisee pahasta olosta. En myöskään siedä valoa kovin hyvin, ja välttelen esimerkiksi aurinkoisella kelillä ulos menemistä ja pidän verhot ikkunassa lähestulkoon ympäri vuorokauden.
4) Olen todella tarkka tietyistä rutiineista ja asioista. Esimerkiksi tyynyjeni pitää olla sohvalla täsmälleen tietyllä tavalla aseteltuina, ja parhaimmillaan en edes pysty menemään illalla nukkumaan jos ne ovat huonosti. Kirjojeni pitää myös aina olla aakkosjärjestyksessä ja jääkaapissa tavaroiden tietyllä hyllyllä. Lisäksi, kun tulen takaisin kotiin, oltuani poissa vaikka viisi minuuttia, minun on aina pakko keittää kahvit. En pysty käymään muutamaa minuuttia ulkona ilman, että keitän kahvit tultuani sisälle.
Miltä tämä teistä kuulostaa? Ja pliis, asiallisia vastauksia, kommentteja ja kysymyksiä! Haluan oikeasti tietää kuvittelenko vain liikoja, vai olisiko minulla syytä mennä testiin.
N25
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Lääkisopiskelijana sanoisin ettei kuvauksessasi ole mitään sellaista, joka ei normaalin viitekehykseen kuuluisi. Ainoana pisti silmään tuo sensorinen herkkyys mm. valolle ja eri äänille. Nämä kuulostavat dysautonomiaoireilta, jotka liittyvät hyvin moneen tilanteeseen. Paras kotikonsti neurologisissa häiriötiloissa on tukea sitä. Magnesiumjauhe, benfotiamiini ja fosfolipidijääpalat tukevat kaikki hermoston toimintaa, ja ovat turvallisia käyttää.
Eka vuosikurssi?
Miten muuten lääkitset itseäsi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvauksesi ei viittaa autismiin. Persoonallisuudessasi saattaa olla piirteitä vaativuudesta ja lisäksi sinulla saattaa olla lievää sosiaalista fobiaa. Olen psykiatrian dosentti.
Eli tunnet hyvin yliopistonaailmaa?
Missä Suomen yliopistossa on mielestäsi parasta autismikirjon opetusta ja tutkimusta? Entä ulkomailla? Onko Suomessa (nuoremman polven erikoislääkärit) tämän spesifin alan (autismikirjo naisilla) asiantuntijoita (lääkärit, tutkijat)?
Kiitos vastauksesta jo etukäteen!
Samoin odotan innolla linkkejä näihin tieteellisiin julkaisuihin, joissa autismin salaisuudet paljastetaan av-palstalaisen toimesta! :D
- eri
Av-palstalainen EI ole erikoistunut psykiatri, joten odotamme vastauksia alan superammattilaisilta! Siksi tämä ketju: apua kaivataan.
Vierailija kirjoitti:
Kuvauksesi ei viittaa autismiin. Persoonallisuudessasi saattaa olla piirteitä vaativuudesta ja lisäksi sinulla saattaa olla lievää sosiaalista fobiaa. Olen psykiatrian dosentti.
Noniin, asiantuntija paikalla. Mitä mieltä olet netistä löytyvistä autismitesteistä? Onko ne kaikki täyttä huuhaata vai suuntaa-antavia? Osaatko suositella, mikä niistä olisi paras/luotettavin?
Mitä ohjeita antaisit, jos joku epäilee kuuluvansa autismin kirjolle? Mihin pitää mennä, mitä pitää tehdä ja sanoa?
Kuulostaa pitkälti minun elolta. En tosin kahvia keitele, kun en siitä pidä. En myöskään pimeässä viihdy. Verhot avaan joka ikinen päivä.
Asioita teen raivostuttavan samalla kaavalla. Huonosti sijattu vuode tai verhot tai väärin asetellut tyynyt vaivaavat mieltäni. Kotonani vain ne korjaisin mutta kylässä en. Tuolloin keskittymiseni on lähes vain niissä.
Millintarkka olen ja ärsykeherkkä. Ujo ja arka olen (jota muut ei uskoisi käytöksestäni) ja kartan ihmisiä vapaa-ajalla jne jne.
En ole käynyt terapiassa, en mene, jos ei pahempaa ilmene. Näillä olen pärjännyt ja aion vastakin.
Missä yliopistossa on parasta opetusta? Missä on parhaat osaajat?
Vaikuttaako tutkimuksen vähyyteen pienet määrärahat, vaiko lääkityksen puute (ei intressiä tutkia koko aihetta)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua mennä itse lääkikseen!!! Tarvitsen apua. Minne mennä?
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole autisti vaan asperger eli olet autismin kirjolla. Voi myös olla ocd/ahdistuneisuushäiriö. Neurolle tai psykalle tutkimuksiin niin saisit tietää. Onko sinulla puheen tuottamisen kanssa ongelmia? Jäät jankkaamaa jotakin juttua/sanaa? Käytät "epätavallista" kieltä eli paljon sivistyssanoja ja käsitteitä, joiden tarkoitusta et kuitenkaan tiedä? Vaahtoatko sinua kiinnostavista asioista, mutta et kuuntele muiden tärkeitä asioita?
Vanha aspergerin syndrooma on yhdenlainen autismi.
Enää ei as-diagnoosia anneta, vaan autismidiagnoosi.
Joo, ei sinne testiin aikuinen tuosta vain pääse, varsinkaan jos ei ole minkään probleeman takia hoidossa.
Eipäminullakaan diagnoosia ole, mutta minulla on vahvat perusteet pitää itseäni autisminkirjolaisena.
Tämä on totta, aikuinen ihminen, olipa kyseessä mies tai nainen, ei pääse tutkimuksiin, mikäli autismin kirjoa itsellään epäilee.
Varsinkaan jos on ulospäin ihan pärjäävän ja fiksun oloinen.
Usein myös ajatellaan, että jos on töissä, opiskelemassa, parisuhteessa, perheellinen, ei mitenkään voi olla kirjolla.
En tiedä onko tämä vain tietämättömyyttä, vanhentuneita asenteita vai mitä lienee.
Terveydenhuollon ammattilaisten osaaminen ja ymmärrys autisminkirjosta on täysin olematon.
Mieheni on mitä suurimmalla todennäköisyydellä As-henkilö. Diagnoosia tuskin saa, mutta on myös surullista, ettei masennusoireisiin saa oikeanlaista hoitoa, ohjattu keskustelemaan psyk.sh-vastaanotolle, mutta koki vieraan kanssa keskustelemisen vaikeista asioista todella raskaaksi.
Mieheni on korkeakoulutettu, hyvässä työpaikassa ja naimisissakin ollut kanssani jo 15 v, joten usein on sanottu vain ettet voi olla kirjolla. Vaikka kaikki kuuluisat As-tunnusmerkit löytyvät.
Olemme päättäneet pärjätä näin, ja löytää keinot siihen, että mies jaksaa ja minä jaksan.
Tässä vähän ohiksena, tykkään Assburgerin kommenteista kun niitä näkee. Hyviä ja tarkkanäköisiä huomioita eri asioista.
Useinhan As-ihmiset ovat hyviä juuri sellaisessa out of the box- ajattelussa.
Oikein hyvää ja lämmintä kevättä ja jaksamista kaikille meille kirjolla oleville ja meille läheisille, ollaan yhdessä me ja tuetaan toisiamme.
Aina ei ole helppoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologia on huuhaa-tiede.
Psykiatreista on tulevaisuudessa huutava pula, eikä kukaan aio erikoistua autismikirjoon.
Mitäs siihen sanotte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten näitä autismikyselijöitä on täällä näin paljon? Onko nyt jotenkin trendikästä olla autisti?
Autismi on ollut trendikästä jo ainakin yli 10 vuotta. Kaikki haluavat olla autisteja. Kukaan ei halua olla persoonallisuushäiriöinen, vaikka persoonallisuushäiriöt ovat yleisempiä kuin autismi.
Kuka sä oot? Persoonallisuushäiriöihin on todella tiukat kriteerit, mutta valitettavasti niitä on saatettu antaa autisteille ”löyhin perustein”, kun muutakaan ei ole ollut antaa. Masennuslääkkeet eivät ole toimineet, terapiat eivät ole auttaneet ja työkyky on ollut surkeaa.
Voitko muka väittää, että Suomessa on ollut jo vuosikymmenten ajan korkeatasoista hoitoa ja tutkimusta autismikirjolla oleville naisille?
Kyllä autismidiagnoosejakin jaellaan löyhin perustein, kun ei muuta diagnoosia keksitä.
Ei naispuolisten persoonallisuushäiriöistenkään tunnistus ole yhtään sen korkeammalla tasolla kuin autisminkaan. KAIKKI diagnoosit on tehty miesten mukaan.
Autismi nyt vain on muodikasta, siksi monet luulevat olevansa autisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole autisti vaan asperger eli olet autismin kirjolla. Voi myös olla ocd/ahdistuneisuushäiriö. Neurolle tai psykalle tutkimuksiin niin saisit tietää. Onko sinulla puheen tuottamisen kanssa ongelmia? Jäät jankkaamaa jotakin juttua/sanaa? Käytät "epätavallista" kieltä eli paljon sivistyssanoja ja käsitteitä, joiden tarkoitusta et kuitenkaan tiedä? Vaahtoatko sinua kiinnostavista asioista, mutta et kuuntele muiden tärkeitä asioita?
Vanha aspergerin syndrooma on yhdenlainen autismi.
Enää ei as-diagnoosia anneta, vaan autismidiagnoosi.
Joo, ei sinne testiin aikuinen tuosta vain pääse, varsinkaan jos ei ole minkään probleeman takia hoidossa.
Eipäminullakaan diagnoosia ole, mutta minulla on vahvat perusteet pitää itseäni autisminkirjolaisena.
Tämä on totta, aikuinen ihminen, olipa kyseessä mies tai nainen, ei pääse tutkimuksiin, mikäli autismin kirjoa itsellään epäilee.
Varsinkaan jos on ulospäin ihan pärjäävän ja fiksun oloinen.
Usein myös ajatellaan, että jos on töissä, opiskelemassa, parisuhteessa, perheellinen, ei mitenkään voi olla kirjolla.
En tiedä onko tämä vain tietämättömyyttä, vanhentuneita asenteita vai mitä lienee.
Terveydenhuollon ammattilaisten osaaminen ja ymmärrys autisminkirjosta on täysin olematon.
Mieheni on mitä suurimmalla todennäköisyydellä As-henkilö. Diagnoosia tuskin saa, mutta on myös surullista, ettei masennusoireisiin saa oikeanlaista hoitoa, ohjattu keskustelemaan psyk.sh-vastaanotolle, mutta koki vieraan kanssa keskustelemisen vaikeista asioista todella raskaaksi.
Mieheni on korkeakoulutettu, hyvässä työpaikassa ja naimisissakin ollut kanssani jo 15 v, joten usein on sanottu vain ettet voi olla kirjolla. Vaikka kaikki kuuluisat As-tunnusmerkit löytyvät.
Olemme päättäneet pärjätä näin, ja löytää keinot siihen, että mies jaksaa ja minä jaksan.
Tässä vähän ohiksena, tykkään Assburgerin kommenteista kun niitä näkee. Hyviä ja tarkkanäköisiä huomioita eri asioista.
Useinhan As-ihmiset ovat hyviä juuri sellaisessa out of the box- ajattelussa.
Oikein hyvää ja lämmintä kevättä ja jaksamista kaikille meille kirjolla oleville ja meille läheisille, ollaan yhdessä me ja tuetaan toisiamme.
Aina ei ole helppoa!
Kiitos samoin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Suomi on paska maa naisautisteille: et saa diagnoosia, hoitoa tai apua. En ymmärrä, miksei kukaan tee mitään.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä hoitoa ja apua aspergeriin voisi saada? Olen melko varma että minulla on se, mutta en tiedä tarvitsenko diagnoosia mihinkään kun kuitenkin pärjään ihan ok.
Kirjon lapsia ainakin kuntoutetaan nepsyvalmennuksessa ja toimintaterapiassa. Terapeutti/valmentaja opettaa miten sosiaalisissa tilanteissa toimitaan. Normaalistihan lapset oppivat lukemaan muita ihmisiä ja käyttäytymään normin mukaisella tavalla jo ihan luonnostaan. Kirjolaisillahan näin ei tapahdu. Sosiaaliset tilanteet voivat aiheuttaa hirveää ahdistusta ja hämmennystä ja terapeutin kanssa käydään näitä tilanteita läpi ja yritetään opettaa selviytymään näistä tilanteista.
Lue lisää ”autistic masking”
On äärettömän uuvuttavaa ja erittäin yleistä naisautistien piirissä.
Tämä johtaa masennukseen, uupumukseen, ahdistukseen.
Osui ja upposi! Olen työ- ja koulupäivien jälkeen täysin puhki, koska töissä ja koulussa pitää olla pirteänä ja sosiaalisena. Jos joskus olen hiljaa, niin heti ollaan kysymässä olenko sairas. :(
AP
Kyse voi olla myös seuran laadusta: vähä-älyisyys pakotettuna on aina rasittavaa, ellei ole itse vähä-älyinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Yleisläkäri voi tehdä lähetteen erikoisairaalanhoidon puolelle, jossa moniammattilainen työryhmä tekee tutkimukset ja erikoisläärin johdolla Arvioi kriteerien Täyttymyksen.
Diaknoosia tehdessä huomioidaan Henkilön kehityshistoria.
Lisää tietoa voit käydä katsomassa autistiliiton sivuilta .
Kuulostat enemmän pakko-oireiselta ja ahdistuneelta kuin aspergerilta. Lisäksi, melkein jokaisella on jotain autismipiirteitä yksittäisinä. Toki OCD ja tourette ovat läheisiä, joten vaikea sanoa. Ylipäätään, ilman perusteellista tutkimusta on melkein mahdoton sanoa. Tutkimuksiin on vaikea päästä julkisella puolella, vaikka piirteet haittaisivat arkielämää, ja ellei selkeää haittaa ole, se on mahdotonta. Yksityisellä puolella pääsee paremmin, mutta kalliiksi tulee joten pelkän itsetuntemuksen lisäämisen takia en suosittele tutkimuksia.
t. Aspergernainen joka on aivan erilainen kuin sinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä yliopistossa on parasta opetusta? Missä on parhaat osaajat?
Vaikuttaako tutkimuksen vähyyteen pienet määrärahat, vaiko lääkityksen puute (ei intressiä tutkia koko aihetta)?
Anteeksi, että jankkaan tästä. En pääse yli. Niin moni psykologi leikkii yleisneroa, mutta todellisuus on toinen.
Tietääkö kukaan lääkärinopinnoista? Onko yhtään kurssia, jolla aihetta sivutaan? Normipsykiatri tietää autismista tosi vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Suomi on paska maa naisautisteille: et saa diagnoosia, hoitoa tai apua. En ymmärrä, miksei kukaan tee mitään.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä hoitoa ja apua aspergeriin voisi saada? Olen melko varma että minulla on se, mutta en tiedä tarvitsenko diagnoosia mihinkään kun kuitenkin pärjään ihan ok.
Kirjon lapsia ainakin kuntoutetaan nepsyvalmennuksessa ja toimintaterapiassa. Terapeutti/valmentaja opettaa miten sosiaalisissa tilanteissa toimitaan. Normaalistihan lapset oppivat lukemaan muita ihmisiä ja käyttäytymään normin mukaisella tavalla jo ihan luonnostaan. Kirjolaisillahan näin ei tapahdu. Sosiaaliset tilanteet voivat aiheuttaa hirveää ahdistusta ja hämmennystä ja terapeutin kanssa käydään näitä tilanteita läpi ja yritetään opettaa selviytymään näistä tilanteista.
Lue lisää ”autistic masking”
On äärettömän uuvuttavaa ja erittäin yleistä naisautistien piirissä.
Tämä johtaa masennukseen, uupumukseen, ahdistukseen.
Osui ja upposi! Olen työ- ja koulupäivien jälkeen täysin puhki, koska töissä ja koulussa pitää olla pirteänä ja sosiaalisena. Jos joskus olen hiljaa, niin heti ollaan kysymässä olenko sairas. :(
AP
Kyse voi olla myös seuran laadusta: vähä-älyisyys pakotettuna on aina rasittavaa, ellei ole itse vähä-älyinen.
Osui ja upposi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä yliopistossa on parasta opetusta? Missä on parhaat osaajat?
Vaikuttaako tutkimuksen vähyyteen pienet määrärahat, vaiko lääkityksen puute (ei intressiä tutkia koko aihetta)?
Anteeksi, että jankkaan tästä. En pääse yli. Niin moni psykologi leikkii yleisneroa, mutta todellisuus on toinen.
Tietääkö kukaan lääkärinopinnoista? Onko yhtään kurssia, jolla aihetta sivutaan? Normipsykiatri tietää autismista tosi vähän.
Miten osaat epäillä, jos et tiedä?
Siinäpä vasta kysymys.
Hakeudu hoitoon.Nyt ei ole kaikki ok.
Minä olen aina kuvitellut olevani normaali, mutta ihan nyt viime aikoina eri keskustelujen yhteydessä muutama minut hyvin pitkään tuntenut ihminen on sanonut, että ovat aina pitäneet minua aspergerina. Itselle tämä asia oli melkolailla vieras siihen asti, kunnes oma lapsi meni nörttilukioon ja sitä kautta tutustuin näihin päivänselviin tapauksiin, joista näkee heti kättelyssä, että ovat vahvasti kirjolla. Ikinä ei tullut mieleen, että oma lapsi saattaisi olla, saati että itse olisin, tai oma mies.
Lapsella oli lukiossa vaikeuksia (vaikka kirjoitti 3xL ja 5xE) joita pitkään hoidettiin masennuksena ilman mitään muutosta parempaan. Lopulta hoitava taho hoksasi, että ehkä onkin nepsyongelmaa ja hän sai autismiepäilyn vuoksi lähetteen neuropsykiatriselle polille. Siellä ensimmäisellä käynnillä nousi ilmoille ADHD-epäily. Koska julkinen puoli on h i d a s, vaihdoimme siinä kohtaa yksityiselle puolelle prosessin nopeuttamiseksi. Tyttö sai ADHD-PI -diagnoosin ja lääkityksen. Autismin piirteitä ei kuulemma ollut diagnoosiksi asti, mutta käsittääkseni sitä puolta ei tutkittu paljonkaan. Tuo ADHD-lääkitys on kuitenkin parantanut toimintakykyä ja opinnot & arki on alkanut sujua paremmin.
Kun lapsen kohdalla tuli ilmi nämä nepsyepäilyt, niin lueskelin oirekuvauksia netistä ja näin niissä todella paljon tuttua. Kävin itsekin sitten tutkimuksissa ja sain saman diagnoosin kuin tytärkin. En tiedä tutkittiinko minulla autismipuolta senkään vertaa, kun lääkäri ei diagnoosipuhelussa puhunut siitä mitään. Mutta omat ongelmani sillä puolella eivät ole niin rajoittavia kuin ap:llä, lähinnä se on sosiaalista kömpelyyttä ja mitään ystäviähän minulla ei ole, muuten kuin netin kautta. Aistiyliherkkyys on lievemmällä tasolla eikä katsekontakti ole ongelma. Ja lääkkeet ovat auttaneet ADHD:n kanssa. Se vitsaus on vaikuttanut useampaan asiaan kuin olen tajunnutkaan. Koulut minulla jäi nuorena kesken vaikka olin 6L ylioppilas ja pääsin opiskelemaan Otaniemeen teknillisen fysiikan osastolle, minne on sikavaikea päästä. Nelikymppisenä sitten eri alan AMK-opinnot vasemmalla kädellä, koska vaatimustaso oli niin alhainen, mutta työelämässä olen ihan koiran työssä pienellä palkalla.
Autismin kanssa käsittääkseni auttaa ihan paljon jo se, että ymmärtää mistä on kyse. Siihen ei harmillisesti lääkettä ole, mutta käsittääkseni sen kanssa oppii elämään. Ja hyvällä tuurilla, jos mielenkiinto ja lahjakkuus osuu oikeaan suuntaan, voi päätyä kovapalkkaiseksi koodaajaksi. IT-alalla aspergerit ovat melkeinpä sääntö, eivätkä niinkään poikkeus.
Ei kukaan halua diagnoosia huvin vuoksi.
Jos sulla on menny kaikki päin persettä: opinnot, työelämä, ihmissuhteet jne. ja syy on selvä, miksei oikeaa diagnoosia voisi antaa? Kyllä tämä rajoittaa elämää varsin laajasti, vaikkei ulkopuoliset sitä ehkä havaitse. Tunnen henkilöitä, jotka ovat syrjäytyneet yhteiskunnasta ilman oikeaa diagnoosia.
Samoin odotan innolla linkkejä näihin tieteellisiin julkaisuihin, joissa autismin salaisuudet paljastetaan av-palstalaisen toimesta! :D
- eri