Lue keskustelun säännöt.
Onkohan mulla autismi? Mitä mieltä autistiset, tai alan ammattilaiset?
08.04.2021 |
Olen pitkään jo miettinyt, että onkohan minulla jokin high functioning-muoto autismista. En siis todellakaan ole ns. "selvä autisti", mutta näin aikuisiällä googlatessani monet autistiset piirteet kuitenkin sopivat minuun, ja olen miettinyt testeihin menemistä. Näitä ovat esimerkiksi
1) Vapaa-ajalla otan harvoin katsekontaktia muihin ihmisiin. Töissä ja/tai koulussa pystyn olemaan ns. normaali, mutta vapaa-ajalla käyn ruokakaupassa ja kuntosalilla aina mahdollisimman tyhjään aikaan, koska ahdistun jos ihmisiä on ympärilläni, ja välttelen katsekontaktin tai muunkaan kontaktin ottamista niin pitkään kuin mahdollista. Jos joku kuitenkin ottaa katsekontaktin minuun tai katsoo minua päin esim. kuntosalilla saatan jopa joutua lähtemään sieltä kokonaan pois, ellei toinen puoli ole tyhjänä (salillani on siis naisille oma puoli).
2) En ole ikinä ollut kiinnostunut samoista asioista kuin ikäiseni, ja kiinnostukseni kohteet ovat todella rajoittuneet ja spesifit. En esimerkiksi kuuntele kuin tiettyjä alle kymmentä artistia (kasariheviä), joita olen kuunnellut noin 5-vuotiaasta asti. Olen myös todella kiinnostunut englannin kielen aksenteista, ja olenkin treenannut cockney- ja scouse-aksenttini niin hyväksi, että jopa paikalliset luulevat minua paikalliseksi. Jos joskus harvoin kiinnostun jostain uudesta, olen siihen täysin uppoutunut noin kuukauden-kaksi kuukautta (teen asiaa tuntikausia putkeen ilman keskeytyksiä), mutta sitten yhtäkkiä kiinnostukseni vain loppuu.
3) Olen aistiyliherkkä. Esimerkiksi lumiauran piipitys ja kauhan raastaminen asfalttia vasten, raksamelu, naapurin vedenjuoksutus tai lapsen itkeminen saa minut täysin tolaltani. Kun ääni alkaa, en pysty keskittymään mihinkään muuhun edes kuulokkeet korvillani, koska tiedän, että äänen lähde on vielä "siellä". Saatan siis olla vaikka opiskelemassa, harrastamassa seksiä tai kokkaamassa, mutta keskittyminen häviää sitten täysin ja kohdentuu meluun. Tunnen myös tässä tilassa, kuinka verenpaineeni nousee kattoon ja koko kehoni tärisee pahasta olosta. En myöskään siedä valoa kovin hyvin, ja välttelen esimerkiksi aurinkoisella kelillä ulos menemistä ja pidän verhot ikkunassa lähestulkoon ympäri vuorokauden.
4) Olen todella tarkka tietyistä rutiineista ja asioista. Esimerkiksi tyynyjeni pitää olla sohvalla täsmälleen tietyllä tavalla aseteltuina, ja parhaimmillaan en edes pysty menemään illalla nukkumaan jos ne ovat huonosti. Kirjojeni pitää myös aina olla aakkosjärjestyksessä ja jääkaapissa tavaroiden tietyllä hyllyllä. Lisäksi, kun tulen takaisin kotiin, oltuani poissa vaikka viisi minuuttia, minun on aina pakko keittää kahvit. En pysty käymään muutamaa minuuttia ulkona ilman, että keitän kahvit tultuani sisälle.
Miltä tämä teistä kuulostaa? Ja pliis, asiallisia vastauksia, kommentteja ja kysymyksiä! Haluan oikeasti tietää kuvittelenko vain liikoja, vai olisiko minulla syytä mennä testiin.
N25
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Autistien pitäisi luopua oireiden peittelystä, sillä se johtaa uupumiseen. Jos esim. avokonttorin hälystä kuormittuvat työntekijät itse nostaisivat esille, että eivät voi hyvin avokonttorissa, niin työnantajat miettisivät muitakin vaihtoehtoja. Yhteiskunnan tulee muuttua, ei yksilöiden. Julkisista tiloistakin saadaan "aistiystävällisempiä" jos oireistaan kärsivät ihmiset nostaisivat näitä asioita rohkeammin esiin. Jos yhteiskunnassamme kärsivät ihmiset vaan diagnosoidaan ja ongelmien korjaaminen jätetään yksilön vastuulle, ei rakenteelliset ongelmat korjaannu.
Mulla ei ole mitään diagnoosia, mutta kuormitun sosiaalisuudesta. Olen hyväksynyt, että tämä maailma on rakennettu toisenlaisille ihmisille. En tee töitä joka viikko ja mahdollisuuksien mukaan karsin työviikoilla ihmiskontaktit minimiin, sekä siellä töissä että vapaa-ajalla. Työkavereille en ole avannut asiaa enempää, olen vain sanonut että mieluiten työskentelen yksin ja siellä kuulemma puhutaan että olen erikoinen. Osa kulkee perässä päivittelemässä että ei sun ois tarvinnut yksin, mikset hakenut ketään kaveriksi.
Tuntuu että muille ihmisille se työyhteisö on suurin syy tulla töihin, ja käyttävät valtavasti aikaa keskinäisten sosiaalisten siteiden vahvistamiseen, ja toisaalta kuppikuntien väliseen purnaamiseen. Olen sanoutunut tästä irti ja ilmoittanut että olen täällä työn vuoksi, ja joku minulta kysyikin että no miksi me muut täällä sitten olemme. Luulen etteivät he näe omaa toimintaansa samoin kuin minä, ovat sille sokeita ja ymmärryksen puuttuessa vain valittavat kun töissä on niin huono ilmapiiri, vaikka ovat itse osa sitä ongelmaa.
Esimies arvostaa työmoraaliani joten en ole huolissani että työni loppuisivat, vaikka en sopisikaan kuvaan.
Joskus aiemmin olen ollut avokonttorissa ja se oli kyllä haastavaa, kun kuulin kaiken aikaa mitä ympärillä puhuttiin. Huomaan siitä että olen kuormittumassa kun hiljaisuuden kokeminen aiheuttaa minussa euforiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on luontevaa kohdata ihmisiä yksi kerrallaan, isossa ryhmässä en osaa olla edes oikein päin kun en tiedä kenen kanssa olen keskustelemassa. Työssäni on kellonajan tarkat rutiinit, jokainen päivä alkaa samalla tavalla, rauhoittava elementti sen ihmispaljouden vastapainoksi. Kaikkeen tekemiseen on tarkat ohjeet, joten kaiken voi tarkistaa. Hauskasti olen kuitenkin saanut hyvää palautetta myös yllättävissä tilanteissa toimimisesta, mutta ne ovatkin olleet tilanteita joista olen lukenut jo aiemmin, mitä silloin kuuluu tehdä.
Mitään pakko-oireita minulla ei ole, mutta muistan hyvin lapsuudestani ajanjakson, kun niitä oli jatkuvasti.
Ehkä siksi että autismi on nyt ollut paljon esillä, olen viimeisen vuoden aikana saanut kuulla usean ihmisen varovasti utelevan, ajattelenko itse olevani jollain kirjolla. Heihin kuuluu ihmisiä jotka olen tuntenut pitkään, sekä uudempia tuttavuuksia. Jostain olen saanut vähän kurjan ajatuksen päähäni siitä että näytän kehitysvammaiselta kun hymyilen, niin yritän olla totisempi silloin kun muistan pidätellä eleitäni. Useimmiten en muista.
Olen psyk.sh. Tekemisissä monenlaisten potilaiden kanssa, myös autismin kirjon...
Autismi pitää näkyä oireina jo varhaislapsuudessa. Onko vanhempasi kertoneet sinusta jtn erityistä vauva/pikkulapsiajalta?
Autisti on poikkeava sosiaalisessa vuorovaikutuksessa eli mm: käyttää eleitä, ilmeitä, katsetta poikkeavasti ja on vaikeuksia sosiaalisessa vastavuoroisuudessa ja aloitteissa. Tämä haittaa ihmissuhteita/itseä.
Erityiset mielenkiinnon kohteet kuuluvat autismin kirjoon. Ei riitä se, että on jokin harrastus, josta pitää.
Noiden oireiden perusteella on vaikea sanoa, mistä on kysymys, paljon riippuu, esim. millainen olet ollut kouluiässä, millainen toimintakyky. Käytöksessäsi on joustamattomuutta, josta itsekin kärsit, joten mene tutkimuksiin. Voi olla neuropsykiatrista, voi olla jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Suomi on paska maa naisautisteille: et saa diagnoosia, hoitoa tai apua. En ymmärrä, miksei kukaan tee mitään.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä hoitoa ja apua aspergeriin voisi saada? Olen melko varma että minulla on se, mutta en tiedä tarvitsenko diagnoosia mihinkään kun kuitenkin pärjään ihan ok.
Kirjon lapsia ainakin kuntoutetaan nepsyvalmennuksessa ja toimintaterapiassa. Terapeutti/valmentaja opettaa miten sosiaalisissa tilanteissa toimitaan. Normaalistihan lapset oppivat lukemaan muita ihmisiä ja käyttäytymään normin mukaisella tavalla jo ihan luonnostaan. Kirjolaisillahan näin ei tapahdu. Sosiaaliset tilanteet voivat aiheuttaa hirveää ahdistusta ja hämmennystä ja terapeutin kanssa käydään näitä tilanteita läpi ja yritetään opettaa selviytymään näistä tilanteista.
Tämä kuvaus kuulostaa vähän siltä, että "normaalit" ihmiset osaisivat aina automaattisesti lukea toisia ihmisiä oikein. Näin ei kuitenkaan asia ole, vaan ihmisillä tulee erilaisia väärinkäsityksiä ja hämmentäviä tilanteita, vaikka kenelläkään osapuolella ei täyttyisi minkään nepsysyndrooman diagnostiset kriteerit.
What are some signs of high functioning autism?
High Functioning Autism Symptoms
Emotional Sensitivity.
Fixation on Particular Subjects or Ideas.
Linguistic Oddities.
Social Difficulties.
Problems Processing Physical Sensations.
Devotion to Routines.
Development of Repetitive or Restrictive Habits.
Dislike of Change.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole autisti vaan asperger eli olet autismin kirjolla. Voi myös olla ocd/ahdistuneisuushäiriö. Neurolle tai psykalle tutkimuksiin niin saisit tietää. Onko sinulla puheen tuottamisen kanssa ongelmia? Jäät jankkaamaa jotakin juttua/sanaa? Käytät "epätavallista" kieltä eli paljon sivistyssanoja ja käsitteitä, joiden tarkoitusta et kuitenkaan tiedä? Vaahtoatko sinua kiinnostavista asioista, mutta et kuuntele muiden tärkeitä asioita?
Totta, aspergerkin vois olla kyseessä, good point! Puheen tuottamisen kanssa ei ole mitään ongelmia (ainakaan omasta mielestäni), enkä myöskään puhu vain itsestäni.
AP
Asperger on myös autismia. Enää sitä ei edes eroteta vaan on siellä autismin janan yleensä " lievimmässä" päässä. Diagnoosina lievä autismi tai autismin kirjon häiriö.
Vierailija kirjoitti:
Olen psyk.sh. Tekemisissä monenlaisten potilaiden kanssa, myös autismin kirjon...
Autismi pitää näkyä oireina jo varhaislapsuudessa. Onko vanhempasi kertoneet sinusta jtn erityistä vauva/pikkulapsiajalta?
Autisti on poikkeava sosiaalisessa vuorovaikutuksessa eli mm: käyttää eleitä, ilmeitä, katsetta poikkeavasti ja on vaikeuksia sosiaalisessa vastavuoroisuudessa ja aloitteissa. Tämä haittaa ihmissuhteita/itseä.
Erityiset mielenkiinnon kohteet kuuluvat autismin kirjoon. Ei riitä se, että on jokin harrastus, josta pitää.
Noiden oireiden perusteella on vaikea sanoa, mistä on kysymys, paljon riippuu, esim. millainen olet ollut kouluiässä, millainen toimintakyky. Käytöksessäsi on joustamattomuutta, josta itsekin kärsit, joten mene tutkimuksiin. Voi olla neuropsykiatrista, voi olla jotain muuta.
En ole ap, mutta pohtinut otsikon kysymystä itsekin. Tämän viestin kaikki kohdat täyttyy. Minua kiehtoo asiat jotka ovat luokiteltavissa taksonomian avulla, järjestelmät joiden mukaan yksiselitteisesti kaikelle on oma paikkansa. Sellaisten asioiden tutkiminen rauhoittaa minua ja tulen niistä hyvälle tuulelle. :)
En usko että hyötyisin diagnoosista enää mitenkään, mutta lapsena siitä olisi ollut varmasti apua siinä mielessä, että aikuiset olisivat osanneet tukea minua paremmin. Ilman diagnoosia kasvoin vain siihen että olen outo, erilainen kuin muut, ulkopuolinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä38467 kirjoitti:
Te naiset joilla todettu asperger vasta aikuisiällä, millaisia "oireita" tai vaikeuksia teillä on?
Päädyn helposti kiusatuksi tai hyväksikäytetyksi. Nykyään kartan ihmisiä, koska ihmisten välttäminen kokonaan on helpompaa kuin jatkuva ahdistus "kalaparvessa", jonka piraijoja ei kykene tunnistamaan.
Millaista kiusaaminen ja hyväksikäyttö ovat käytännössä? Onko sitä kaikkialla vai jossain määrätyissä ympäristöissä?
Autismin kirjon piirteisiin ja pakko-oireisen häiriön oireisiin molempiin usein kuuluu erilaisia erikoisia rutiininomaisia toimintoja, mutta niissä on se merkittävä ero, että autisminkirjolaiset mieltävät nuo rutiinit osaksi persoonaansa ja kokevat niiden tuovan järjestystä muuten kaoottiseen maailmaan ja jopa tuottavan suoranaista mielihyvää, kun taas pakko-oireisesta häiriöstä eli OCD:stä kärsivät kokevat ne itselleen vieraiksi ja merkittävää ahdistusta tuottaviksi. Tosin nykykäsityksen mukaan autisminkirjolaisilla esiintyy myös OCD:tä varsin yleisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neuropsykologit ovat yleensä syventyneet muihin sairauksiin tai tutkimusmenetelmiin, eli neuropsykologi ei välttämättä tunne a-kirjoa lainkaan!
Autismikirjon tutkimus ja opetus on luultavasti aivan lapsenkengissä,
Jostain luin, että keskimäärin 1% ihmisistä on autisteja, kehittyneissä maissa jopa 1,5. Sitten Suomessa vain 0,8. Naurattais, jos ei itkettäis. Suomi-neito on heikossa jamassa!
Autismin oireet (koko kaari)
vai syöpä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa sulla jäi se suolakurkku perscheeseen.
Entä:
Kumpi symppiksempää,
Autistin vai
Pakko-oireisen
vaatimukset, käytös, vaativuus?
T. Paaponpaapon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vedä vattua päähäs. Ota selvää.
Ihan normaali oot. Mäkin oon joskus miettiny että oisinko kirjolla, mutta vitut mitää oo. Vaikkei ois ihan niinku valtavirtaihmiset, ni ei se tarkota että nupissa ois erityisemmin mitää erilaista.
Kannattaa kuitenkin miettiä tosissaan, haluatko mitään diagnoosia. Siitä saattaa olla sittenkin sinulle enemmän haittaa kuin hyötyä. Ja mitä se elämässäsi muuttaisi?
Muutenkaan en suosittelisi kertomaan asioista esimerkiksi työelämässä. Nimittäin tällaisilla asioilla on tapana muuttua hyvin helposti lyömäkirveiksi. Yhtäkkiä oletkin syyllinen kaikkeen, kun et muka osaa kommunikoida tai tajua, vaikka todellisuudessa olisit älykkäämpi kuin yksikään yhteisössäsi ja mukavan luonteesi ja sivistykseksi vuoksi olisit työpaikallasi tosiasiallisesti sosiaalisesti se kaikkein taitavin ja asiallisin tyyppi. Ainakin mitä tulee oikeasti hyvään sosiaaliseen käytökseen eikä "sosiaalisesti taitavien" työpaikkakiusaajien kanssa riekkumiseen.
Etenkin ihmisille, jotka ovat lapsuudestaan asti tottuneet ikään kuin mukautumaan (peittelemään erilaisia juttuja, kuten käsien läpyttelyä, opettelemaan katsomaan silmiin sun muuta) on tällainen kaksoiselämä kuin toinen luonto. Ei tulisi mieleenkään tuoda asiaa esiin kuin hyvin valikoidussa vertaisessa seurassa.