Vaimo jäi kiinni pettämisestä itse teossa. Miten päästä yli ja antaa anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin paljon tätä elämää nähnyt, että se suhde on se kaikista pahin juttu, ei seksi. Seksi kännissä on todella paljon vähemmän pahempi juttu kuin selvinpäin todellakin harkiten.

Tuletkohan koskaan saamaan edes oikeaa todellista syytä pettämiselle.

mehän on kuultu jo todellinen syy: kyvyttömyys käsitellä ongelmia.

Joskus se saattaa olla myös: en rakasta sinua enää, en ole saanut sitä kakaistua ulos näin suoraan koska säälittää ja kuvittelin, että jos olen välinpitämätön ja kylmä niin sinunkin tunteet kuolee pois ja erosta tulee helppo. Rakastuin vatvoessa asiaa ja odotellessa ihmettä toiseen, haluan erota ja joudun sen nyt näin suoraan viimein sanomaan kun jäin kiinni pettämisestä.

Moni vaan ei saa vielä kiinni jäädessäänkään kerrottua totuutta, vaan petetyn reaktio säikäyttää ja alkaa peittely ja asioiden muka-korjaaminen. Se se vasta tyhmyyttä onkin, tilanne vaan entisestään kriisiytyy kun petetty huomaa, ettei toinen ole sydämellään näissä korjausyrityksissä mukana. Kuulin eräältä tuttavalta, että terapeutti oli pariterapiassa miehelleen tokaissut, ettei sinulla taida oikeasti olla halua tätä suhdetta hoitaa kuntoon. Oikeassa oli

Siis tuossa toisessa esimerkissäsikin oli kyse ihan samasta asiasta eli kyvyttömyydestä käsitellä tunteita. Ihan turha sitä pettämistä on romantisoida ja yrittää kääntää sitä niin että kyseessä olisi jonkinlainen palvelus petetylle. Pettäminen on petetylle traumaattinen tapahtuma.

Niin? Väitinkö jotain muuta? Mutta kuinka moni tuon todella haluaa kuulla? Vai mieluummin kuulisi jotain sen kaltaista kuin "olen ikäkriisissä", "en ole sinulle kyllin hyvä", " h*a vietteli". Hatunnosto heille, joille suhteessa voi todella turvallisesti kertoa mitä tuntee. Tuntuisikin oudolta, että tällaista puolisoa lähtisi pettämään, ehkä siinä sitten olisi jotain patologista jännityksen hakua mukana.

Kirjoitustavastasi johtuen luulin sinun listanneen kaksi eri syytä pettämiseen.

Miksi ei haluaisi kuulla? Minä päinvastoin luulen, että moni erittäin mielellään kuulisi. Tuota syytä tosin harvoin kukaan saa, sillä ihmiset joiden asioiden käsittelytaidot ovat puutteelliset, eivät tätä heikkoutta itsessään tunnista niin että osaisivat sen sanoittaa.

No, sinä et sitten ole ollut suhteessa ihmisen kanssa joka ei eroa hyväksy. Minä taas tiedän, että moni torjuu täysin puolison ilmaisut tunteiden loppumisesta tai halusta ottaa etäisyyttä vaikka asumuseron kautta. Et itse sitten ilmeisesti koskaan ole kuullut tapauksista, joissa toisen pyytäessä eroa, tai vaikapa juuri asumuseroa / 'taukoa' toinen osapuoli vastaa uhkaamalla vaikkapa lasten viemisellä tai suisiidilla? Näitähän on jonkin verran toteutettukin ja jäljelle jääneet kertovat pelänneensä, että näin käy, mutta eivät olleet kuitenkaan täysin uskoneet siihen. Ymmärrätkö kuinka vaikeaa usein miehen on kävellä ulos kotoaan puolison jäädessä sinne sekavassa mielentilassa lääkepurkkien kanssa? Jos kumppani on vaikeasti läheisriippuvainen tai epävakaa, hänellä ei välttämättä ole muita läheisiä, ketä voisi apuun kutsua. Kun tilanne toistuu ja kroonistuu, siitä voi tulla vuosien painostava helvetti molemmille osapuolille, josta on todella vaikea päästä irti. Toivoisin, että jokainen tällaisessa tilanteessa uskaltaisi hakea puolueetonta keskusteluapua, mutta inhimillistä lienee sekin, että monesti se ymmärtäjä löytyy ihan muualta elämänpiiristä ja sen myötä myös perspektiivi ja uskallus repiä itsensä vapaaksi. 

Kyllä noita neuvojia on akuutissa tilanteessa luettu näiltä palstoilta, mutta se on vaan hieman eri asia oikeasti kylmänviileästi todeta rakkaalle ihmiselle, että tämä oli tässä, vedä itsesi sit kiikkuun jos siltä tuntuu.

En ole itse henkilökohtaisesti ollut tuollaisessa suhteessa, mutta olen nähnyt hyvin läheltä. Äitini entinen avomies oli kuvaamanlaisesi henkilö ja lopulta päätyikin itsemurhaan heidän eronsa jälkeen. Hän oli äitini kanssa siitä asti kun olin 6-vuotias ja menehtyi ollessani 20.

Ihmettelen sitä kuinka aina pettämiskeskusteluissa aletaan maalata kuvaa, että petytyn on oltava jokin hirviö tai niin vaikea ihminen, että ansaitsee tapahtuneen. Omien havaintojeni pohjalta sanoisin, että asia on useimmiten aivan päinvastoin. Pettämistä ei turhaan sanota henkiseksi väkivallaksi ja varsinkin jos kykenee hyvin pitkäkestoiseen sellaiseen, empatiakyvyn on oltava tamanomaista heikompi. Pettäminen on hyvin yleistä esimerkiksi joidenkin persoonallisuushäiriöiden keskuudessa. Ja sanon nyt jo kun joku kuitenkin takertuu: Ei, en tarkoita että kaikki pettäjät ovat persoonallisuushäiriöisiä. Yleensä se on kuitenkin nimenomaan juuri se petetty, joka on joutunut kärsimään muunkinlaisista vääryyksistä suhteen aikana eikä pettäjä. On myös enemmän sääntö kuin poikkeus, että eron jälkeenkin pettäjä jatkaa loukkauksiaan.

Saanko kysyä, miten äitisi koki tapahtuneen? Muut ihmiset ympärillä?

Kokemukseni mukaan naiset eroavat useammin silloin kun haluavat tehdä niin, eivätkä jää draaman pelossa paikoilleen. 

Tunnen molemmanlaista pettämistarinaa. Enemmän toki niitä missä pettäjä ei paljon kumppanin pahaa mieltä mieti, oma napa tulee ensin

Itsekkin petetyksi tulleena sanoin silloiselle puolisolleni, että sai anteeksi, mutta takaisin ei ole tulemista .  Omalta kohdaltani oli täysi mahdottomuus jatkaa suhdetta,  koska ei ollut enää luottamusta.  Jokainen tekee omat ratkaisunsa.  Tämä oli itselleni ainoa oikea valinta ja ei jäänyt katkeruutta.  Sain apua rukouksesta.  Pyysin voimia antaa  anteeksi.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin paljon tätä elämää nähnyt, että se suhde on se kaikista pahin juttu, ei seksi. Seksi kännissä on todella paljon vähemmän pahempi juttu kuin selvinpäin todellakin harkiten.

Tuletkohan koskaan saamaan edes oikeaa todellista syytä pettämiselle.

mehän on kuultu jo todellinen syy: kyvyttömyys käsitellä ongelmia.

Joskus se saattaa olla myös: en rakasta sinua enää, en ole saanut sitä kakaistua ulos näin suoraan koska säälittää ja kuvittelin, että jos olen välinpitämätön ja kylmä niin sinunkin tunteet kuolee pois ja erosta tulee helppo. Rakastuin vatvoessa asiaa ja odotellessa ihmettä toiseen, haluan erota ja joudun sen nyt näin suoraan viimein sanomaan kun jäin kiinni pettämisestä.

Moni vaan ei saa vielä kiinni jäädessäänkään kerrottua totuutta, vaan petetyn reaktio säikäyttää ja alkaa peittely ja asioiden muka-korjaaminen. Se se vasta tyhmyyttä onkin, tilanne vaan entisestään kriisiytyy kun petetty huomaa, ettei toinen ole sydämellään näissä korjausyrityksissä mukana. Kuulin eräältä tuttavalta, että terapeutti oli pariterapiassa miehelleen tokaissut, ettei sinulla taida oikeasti olla halua tätä suhdetta hoitaa kuntoon. Oikeassa oli

Siis tuossa toisessa esimerkissäsikin oli kyse ihan samasta asiasta eli kyvyttömyydestä käsitellä tunteita. Ihan turha sitä pettämistä on romantisoida ja yrittää kääntää sitä niin että kyseessä olisi jonkinlainen palvelus petetylle. Pettäminen on petetylle traumaattinen tapahtuma.

Niin? Väitinkö jotain muuta? Mutta kuinka moni tuon todella haluaa kuulla? Vai mieluummin kuulisi jotain sen kaltaista kuin "olen ikäkriisissä", "en ole sinulle kyllin hyvä", " h*a vietteli". Hatunnosto heille, joille suhteessa voi todella turvallisesti kertoa mitä tuntee. Tuntuisikin oudolta, että tällaista puolisoa lähtisi pettämään, ehkä siinä sitten olisi jotain patologista jännityksen hakua mukana.

Kirjoitustavastasi johtuen luulin sinun listanneen kaksi eri syytä pettämiseen.

Miksi ei haluaisi kuulla? Minä päinvastoin luulen, että moni erittäin mielellään kuulisi. Tuota syytä tosin harvoin kukaan saa, sillä ihmiset joiden asioiden käsittelytaidot ovat puutteelliset, eivät tätä heikkoutta itsessään tunnista niin että osaisivat sen sanoittaa.

No, sinä et sitten ole ollut suhteessa ihmisen kanssa joka ei eroa hyväksy. Minä taas tiedän, että moni torjuu täysin puolison ilmaisut tunteiden loppumisesta tai halusta ottaa etäisyyttä vaikka asumuseron kautta. Et itse sitten ilmeisesti koskaan ole kuullut tapauksista, joissa toisen pyytäessä eroa, tai vaikapa juuri asumuseroa / 'taukoa' toinen osapuoli vastaa uhkaamalla vaikkapa lasten viemisellä tai suisiidilla? Näitähän on jonkin verran toteutettukin ja jäljelle jääneet kertovat pelänneensä, että näin käy, mutta eivät olleet kuitenkaan täysin uskoneet siihen. Ymmärrätkö kuinka vaikeaa usein miehen on kävellä ulos kotoaan puolison jäädessä sinne sekavassa mielentilassa lääkepurkkien kanssa? Jos kumppani on vaikeasti läheisriippuvainen tai epävakaa, hänellä ei välttämättä ole muita läheisiä, ketä voisi apuun kutsua. Kun tilanne toistuu ja kroonistuu, siitä voi tulla vuosien painostava helvetti molemmille osapuolille, josta on todella vaikea päästä irti. Toivoisin, että jokainen tällaisessa tilanteessa uskaltaisi hakea puolueetonta keskusteluapua, mutta inhimillistä lienee sekin, että monesti se ymmärtäjä löytyy ihan muualta elämänpiiristä ja sen myötä myös perspektiivi ja uskallus repiä itsensä vapaaksi. 

Kyllä noita neuvojia on akuutissa tilanteessa luettu näiltä palstoilta, mutta se on vaan hieman eri asia oikeasti kylmänviileästi todeta rakkaalle ihmiselle, että tämä oli tässä, vedä itsesi sit kiikkuun jos siltä tuntuu.

En ole itse henkilökohtaisesti ollut tuollaisessa suhteessa, mutta olen nähnyt hyvin läheltä. Äitini entinen avomies oli kuvaamanlaisesi henkilö ja lopulta päätyikin itsemurhaan heidän eronsa jälkeen. Hän oli äitini kanssa siitä asti kun olin 6-vuotias ja menehtyi ollessani 20.

Ihmettelen sitä kuinka aina pettämiskeskusteluissa aletaan maalata kuvaa, että petytyn on oltava jokin hirviö tai niin vaikea ihminen, että ansaitsee tapahtuneen. Omien havaintojeni pohjalta sanoisin, että asia on useimmiten aivan päinvastoin. Pettämistä ei turhaan sanota henkiseksi väkivallaksi ja varsinkin jos kykenee hyvin pitkäkestoiseen sellaiseen, empatiakyvyn on oltava tamanomaista heikompi. Pettäminen on hyvin yleistä esimerkiksi joidenkin persoonallisuushäiriöiden keskuudessa. Ja sanon nyt jo kun joku kuitenkin takertuu: Ei, en tarkoita että kaikki pettäjät ovat persoonallisuushäiriöisiä. Yleensä se on kuitenkin nimenomaan juuri se petetty, joka on joutunut kärsimään muunkinlaisista vääryyksistä suhteen aikana eikä pettäjä. On myös enemmän sääntö kuin poikkeus, että eron jälkeenkin pettäjä jatkaa loukkauksiaan.

Saanko kysyä, miten äitisi koki tapahtuneen? Muut ihmiset ympärillä?

Kokemukseni mukaan naiset eroavat useammin silloin kun haluavat tehdä niin, eivätkä jää draaman pelossa paikoilleen. 

Tunnen molemmanlaista pettämistarinaa. Enemmän toki niitä missä pettäjä ei paljon kumppanin pahaa mieltä mieti, oma napa tulee ensin

Isäpuoli oli pahasti alkoholisoitunut ja harhainen. Hän yritti itsemurhaa myös muutamaa viikkoa ennen kunnes toisella yrityksellä onnistui. Äiti oli siis kerennyt käsitellä asiaa paljon jo ennakkoon eikä itsemurha tullut varsinaisesti yllätyksenä. Hän antoi suhteen aikana isäpuolelle useita mahdollisuuksia hakea apua, mutta kun mitään ei tapahtunut, hän erosi. Äiti oli kuitenkin eron jälkeenkin läheinen isäpuolen kanssa. Hän mm. pesi tämän pyykit ja kutsui usein syömään. Itsemurha oli selvästi hyvin tarkkaan suunniteltu, joten äiti sai lohtua siitä, että kyseessä oli kuitenkin isäpuolen oma toive. Hän on sanonut, että asia olisi ollut vaikeampi jos kuolema olisi ollut vaikkapa vahingossa tullut alkoholimyrkytys. Isäpuolellani oli muutama lapsi edellisestä liitosta ja yksi heistä syytti äitiäni tapahtuneesta. Muut suhtautuivat empaattisesti ja tarjosivat tukea. Pian eron jälkeen äiti muutti toiseen kaupunkiin uuden parisuhteen vuoksi ja opiskeli uuden ammatin.

Ihmetyttää nämä tyypit, jotka tulevat tänne kertomaan kuinka suhteen on pakko olla viallinen ja aloittajan on pakko olla ollut huono puoliso kun vaimo on pettänyt.

Pettäminen on aina tietoinen päätös. Ketään ei ole haulikolla uhaten salasuhteeseen viety. Vaikka suhde olisi kuinka huono, ei se anna oikeutusta pettämiselle. Siinä mielessä siis syy on vain ja ainoastaan vaimon. Vaikka olisi asianhaaroja, jotka tekevät ihmisten käytöksestä ymmärrettävämpää, se ei silti muuta tekoa sellaiseksi, että aloittajan pitäisi siitä itseään syyttää. Jos suhde on niin huono, ettei sitä kestä niin sitten erotaan. Tämän jälkeen voi etsiä uuden suhteen. Pettämällähän pitää yllä tilannetta, jossa itse etsii uuden ja saa rusinat pullasta, mutta toinen ei saa mahdollisuutta löytää hyvää kumppania. Melko itsekästä.

Toisekseen suhteessa ei tarvitse olla mitään vikaa, että ihminen lähtee pettämään. Syitä on vaikka kuinka. Oma terapeuttini on puhunut siitä kuinka itse asiassa useinkin on kyse pettäjän omasta henkilökohtaisesta kriisistä eikä niinkään huonosta suhteesta. Kumppani vaan aletaan nähdä syynä omalle pahalle ololle. Ja jotkut kompleksit ovat ajalta ennen parisuhdetta ja sattuvat puhkeamaan jossain kohtaa.

En tiedä miksi on niin pinttynyt ajatus siitä, että toisessakin osapuolessa on vikaa kun toinen pettää. Ehkä sillä on pystynyt puolustelemaan omaa pettämistä? Tai ehkä sillä voi saada itselleen valheellisen turvallisuudentunteen kun voi ajatella, että ”minä olen niin hyvä puoliso/meidän suhde on nii hyvä”, ettei toinen varmasti petä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää nämä tyypit, jotka tulevat tänne kertomaan kuinka suhteen on pakko olla viallinen ja aloittajan on pakko olla ollut huono puoliso kun vaimo on pettänyt.

Pettäminen on aina tietoinen päätös. Ketään ei ole haulikolla uhaten salasuhteeseen viety. Vaikka suhde olisi kuinka huono, ei se anna oikeutusta pettämiselle. Siinä mielessä siis syy on vain ja ainoastaan vaimon. Vaikka olisi asianhaaroja, jotka tekevät ihmisten käytöksestä ymmärrettävämpää, se ei silti muuta tekoa sellaiseksi, että aloittajan pitäisi siitä itseään syyttää. Jos suhde on niin huono, ettei sitä kestä niin sitten erotaan. Tämän jälkeen voi etsiä uuden suhteen. Pettämällähän pitää yllä tilannetta, jossa itse etsii uuden ja saa rusinat pullasta, mutta toinen ei saa mahdollisuutta löytää hyvää kumppania. Melko itsekästä.

Toisekseen suhteessa ei tarvitse olla mitään vikaa, että ihminen lähtee pettämään. Syitä on vaikka kuinka. Oma terapeuttini on puhunut siitä kuinka itse asiassa useinkin on kyse pettäjän omasta henkilökohtaisesta kriisistä eikä niinkään huonosta suhteesta. Kumppani vaan aletaan nähdä syynä omalle pahalle ololle. Ja jotkut kompleksit ovat ajalta ennen parisuhdetta ja sattuvat puhkeamaan jossain kohtaa.

En tiedä miksi on niin pinttynyt ajatus siitä, että toisessakin osapuolessa on vikaa kun toinen pettää. Ehkä sillä on pystynyt puolustelemaan omaa pettämistä? Tai ehkä sillä voi saada itselleen valheellisen turvallisuudentunteen kun voi ajatella, että ”minä olen niin hyvä puoliso/meidän suhde on nii hyvä”, ettei toinen varmasti petä.

En oikein osaa sanoa miksi ajatellaan niin. Varmaan siksi kun jokaisella on omat syynsä. Itse löysin uuden miehen aiemman pitkän liiton lopussa. Ei syynä ollut varsinaisesti huono suhde, enemmänkin kaverillinen. Eroa oli mietitty, muttei saatu aikaiseksi kun lapset ja omaisuus ja ihan leppoisa elämä. Kerroin kumppanille ennen kuin mitään suhdetta oli, mutta kyllä silti pidän pettämisenä sitä, että avasin sydämeni toiselle ja tein sen salassa. Vaatihan se kuitenkin yhteisiä keskusteluja ja viestejä ja ihastuksen tunteen sallimisen. 

Kuitenkin tiedän nyt varmasti, etten pelaisi kumppanin selän takana nyt kun suhde on onnellinen ja rakastan miestä niin kuin kumppania rakastetaan. Ei tähän ole vaikuttaneet vuosien varrella kriisit, kuten lasten poismuutot, sairaudet, vaihdevuodet. Ei mikään. Joten väitän, että kyllä se ongelma on nimenomaan siinä suhteessa, että vieraaseen lähdetään tunteita kehittämään. Suhteessahan on 2 hlöä, molemmilla varmasti osuutensa. Täysin eri lukunsa sitten irtoseksin perässä juoksevat, heidän motiiveistaan en osaa sanoa mitään.

Miten tilanne eteni kun yllätit vaimosi kotoa toisen miehen kanssa?

Poistuitko itse paikalta ja annoit miehen pukea ja lähteä pois rauhassa?

Vai nousiko mies pous sängystä, laittoi vaatteet päälleen ja luikki tiehensä. Te jäitte vaimo kanssa puimaan jälkipyykkiä?

Vai miten?

Kylmähermoinen mies olet joka tapauksessa kun vielä mietit noin rauhallisesti.

Pelottaako sinua yksin oleminen? Kun ei ole lapsia olisi varmaan ainakin hetkeksi ottaa aikalisä.

Ensinnäkin siksi, että näkisit jatkaako vaimo tapaamisia toisen kanssa vai ei. Se olisi nyt hyvä tietää.

Toiseksi saisit itse rauhan mietti mitä oikeasti haluat.

Jos on kuusi kuukautta kustu silmään naama pokalla niin huoleta voit tehdä mitä sinua huvittaa. Ei se sinun vikasi ole jos olet vahingossa mennyt sellaisen naisen kanssa kimppaan joka ei ole ns. parisuhdematskua. Tulevaisuutta kannattaa miettiä siltä pohjalta että ei ne huoltajuusriidatkaan mitään kivoja ole ja kannattaako mitään yhteistä asuntoa ostaa jos tuotakin on noin käytetty.

Kyllä niitäkin naisia piisaa joista ei tarvitse miettiä että kenen mehuja se taas vuotaa sohvalle tai mitä sen suussa on viimeksi ollut. Kannattaa alka vähitellen etsimään naista joka on oikeasti parisuhdematskua. Poismuutto siskon luokse on hyvä alku. Voit todeta että hän saa hakea sitä eroa jos et itse viitsi sitä kiireiltäsi hakea - tuohon ei kannata paljon energiaa enää tuhlata - parempi elämä odottaa.

Jos vaimosi sisko on sinkku ja uskot että hän pohjimmiltaan paheksuu vaimosi pettämistä niin ehtotat että sisko auttaa sinua kostamaan - jäätte kiinni vaimolle samalla tavalla.

Homma alkaa sillä, että ensin potkaiset vaimon ojanluiskaan ja keskityt itseesi.

Kirjoitin eilen oman kokemukseni tuosta tapauksesta. Koetin myös lukea muiden vastaavia kokemuksia/ ohjeita (mitä ne nyt sitten ovatkaan).

Täytyy sanoa että, todellinen asia tai kysymys, joka tänne "pilveen" kysytään jää näköjään asiattomien/ kyynisten/ hölmöjen jalkoihin.

Edelleen (jos vielä edes luet näitä) annan saman neuvon: suru/ häpeä/ ikävä ei viinalla poistu. Älä hylkää ystäviäsi, älä syyllistä itseäsi äläkä anna "eilisen" olla taakka.

Kannattaako tuhlata enempää elämää suhteen ja luottamuksen korjaamiseen, onko se sen arvoista? Mitä sillä on väliä, mikä pettämisen syy on? Puolisosi petti sinua ja sillä sipuli. 

Anteeksi ehdit antaa vaikka parin vuoden päästä. Löydät varmasti elämääsi ihmisen, joka ei tee noin törkeästi. Toivottavasti pystyt näkemään että asiat suttaantuu, tämä on varmasti se pahin vaihe ja sitten alkaa helpottamaan. Onneksi teillä ei ole lapsia, eroaminen helpompaa.

Tsemppiä ja hae apua, jos tuntuu ettei nuppi kestä. 

Onko sillä syyllä väliä? Se on kuitenkin jotain luokkaa "syy on sinussa koska et blaablaa" tai sitten "se nyt vain tapahtui". Vaikka itse olisitkin voinut asiaan vaikuttaa, olisihan siitä pitänyt ensin puhua ennenkuin lähtee vieraisiin.

En lukenut kaikkia, mutta pikaneuvo: jos ei lapsia - ei huolta. Helpottaa eropäätöstä huomattavasti.

Parisuhde voi tutkimustenkin mukaan selvitä pettämisestä pariterapian avulla, mikäli suhteen osapuolet haluavat selvittää asian ja jatkaa yhdessä. Paljon tsemppiä jatkoon, mitä sitten päätättekin! <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen todella pahoillani puolestasi. Yksi yhden yön kännisutaisu olisi mielestäni anteeksi annettavissa, mutta puolen vuoden sivusuhde ja siihen liittyvä jatkuva valehtelu on aivan eri asia. Koska teillä ei ole edes lapsia, niin miettisin todella tarkkaan kannattaako suhdetta yrittää pelastaa. Se että rakastaa toista ei ole syy jäädä huonoon avioliittoon. 

Kiitos ei. En saisi parempaa oloa kostamisesta enkä harrasta yhden yön juttuja. Siitä jäisi vain paha mieli, koska en halua pettää. Olen liian uskollinen omalle vaimolle enkä halua ketään vierasta, vaikka sattuukin. Anteeksi antaminen tulee olemaan hidas prosessi, olimme yhdessä vaiko emme. Itseni tuntien kykenen anteeksi antoon mutta unohtaa en voi, siksi haluan jutella kasvokkain vaimoni kanssa. Jos liittomme jatkuu, niin haluan tehdä selväksi yhteiset uudet pelisäännöt. Ap

Annatko anteeksi kun (kun) tulee se toinen kerta? Kolmas kerta?

Annatko anteeksi, jos ilmenee, että hän on pettänyt sinua jo ennen tätä puolen vuoden suhdetta?

Hukkaat aikaasi ja elämääsi, jos jatkat. Mitä hyödyt siitä, että sama tilanne tulee varmasti eteen uudelleen?

Hän petti sinua teidän kodissa ja teidän yhteisessä sängyssä. Mielestäni hän vit***li sinulle.

En hyväksy pettämistä. Jutellaan huomenna kasvokkain vaimon kanssa asiasta ja kysyn syyn tekoonsa mitä en hyväksy. En jaksa miettiä muuta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin eilen oman kokemukseni tuosta tapauksesta. Koetin myös lukea muiden vastaavia kokemuksia/ ohjeita (mitä ne nyt sitten ovatkaan).

Täytyy sanoa että, todellinen asia tai kysymys, joka tänne "pilveen" kysytään jää näköjään asiattomien/ kyynisten/ hölmöjen jalkoihin.

Edelleen (jos vielä edes luet näitä) annan saman neuvon: suru/ häpeä/ ikävä ei viinalla poistu. Älä hylkää ystäviäsi, älä syyllistä itseäsi äläkä anna "eilisen" olla taakka.

Kaikkia kommentteja en ole jaksanut lukea, mutta suurimman osan kyllä. Kiitos, mutta en käytä alkoholia eikä käytä vaimokaan että humalatilan takia ei pettänyt. En ole räyhääjä, mutta kyllä minä suren, itken ja huudan sisäisesti. Ruoka eikä uni ole maittanut ja näen painajaisia näkemästäni. Olen vihainen toiselle miehelle, joka koski vaimooni. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin eilen oman kokemukseni tuosta tapauksesta. Koetin myös lukea muiden vastaavia kokemuksia/ ohjeita (mitä ne nyt sitten ovatkaan).

Täytyy sanoa että, todellinen asia tai kysymys, joka tänne "pilveen" kysytään jää näköjään asiattomien/ kyynisten/ hölmöjen jalkoihin.

Edelleen (jos vielä edes luet näitä) annan saman neuvon: suru/ häpeä/ ikävä ei viinalla poistu. Älä hylkää ystäviäsi, älä syyllistä itseäsi äläkä anna "eilisen" olla taakka.

Kaikkia kommentteja en ole jaksanut lukea, mutta suurimman osan kyllä. Kiitos, mutta en käytä alkoholia eikä käytä vaimokaan että humalatilan takia ei pettänyt. En ole räyhääjä, mutta kyllä minä suren, itken ja huudan sisäisesti. Ruoka eikä uni ole maittanut ja näen painajaisia näkemästäni. Olen vihainen toiselle miehelle, joka koski vaimooni. Ap

Ymmärrät varmaan että se suurin syyllinen tässä on vaimosi eikä se toinen mies. Mieti montako kertaa vaimosi on puolen vuoden aikana kirkkain silmin sinulle valehdellut päästäkseen panemaan toista miestä? Tuskin on myöskään ensimmäinen kerta kun on sinua pettänyt. Epäilen ettei ole myöskään viimeinen. Sanoit että vaimo on katkaissut välit toiseen mieheen, mistä tiedät sen? Voitko oikeasti luottaa tuollaisen ihmisen sanaan, joka on täysin tietoisesti sinua k*settanut vähintään 6kk?

Vierailija kirjoitti:

Miten tilanne eteni kun yllätit vaimosi kotoa toisen miehen kanssa?

Poistuitko itse paikalta ja annoit miehen pukea ja lähteä pois rauhassa?

Vai nousiko mies pous sängystä, laittoi vaatteet päälleen ja luikki tiehensä. Te jäitte vaimo kanssa puimaan jälkipyykkiä?

Vai miten?

Kylmähermoinen mies olet joka tapauksessa kun vielä mietit noin rauhallisesti.

Pelottaako sinua yksin oleminen? Kun ei ole lapsia olisi varmaan ainakin hetkeksi ottaa aikalisä.

Ensinnäkin siksi, että näkisit jatkaako vaimo tapaamisia toisen kanssa vai ei. Se olisi nyt hyvä tietää.

Toiseksi saisit itse rauhan mietti mitä oikeasti haluat.

Ajattelin jo ehdottaa, että joko minä tai vaimo hankkii toisen asunnon, mutta en luota vaimon tekemisiin kaiken tapahtuneen jälkeen. Olen äärimmäisen loukkaantunut, vihainen ja surullinen siitäkin huolimatta että ollaan tässä kahden päivän ajan juteltu kahdestaan. Päädyttiin siihen, että katsotaan miten tehdään ja haetaan apua. Vaimo nukkuu jatkossa vierashuoneessa ja minä makkarissa. Vaimo itse kertoi syyn pettämiseen ennen kuin edes ehdin kysyä, satuin kuulemma paikalle pahimpaan aikaan ja kerran ovat p*nneet, mutta eivät ole nyt tekemisissä. Oli pitänyt esitellä tämä vaimon uusi tuttavuus, kun ovat kaveeranneet sen 6 kk:tta ja mies yrittänyt vongata monta kertaa ja ollut siinä uskossa että avioliittomme on eron partaalla (ei ole). Vaimo myönsi itkien tehneensä pahimman virheen ja pettäneensä, koska halusi kokeilla vierasta. Stressi ja ahditus ei helpota sairauteni tilaa yhtään, vaikka vaimo sanoi ettei ole koskaan halunnut erota minusta. Kysyin tänä iltana uudestaan, että ymmärtääkö että luottamus on mennyt ja vaikka antaisin anteeksi unohtamaan en pysty. En tiedä enää mitä uskoa, vaikka vaimo vannoo että se oli vain yksi kerta ja on eilisestä saakka ehdottanut keinoja jatkaa avioliittoa. Edelleenkään en voi uskoa tätä, kaikki on kuin pahimmasta painajaisesta. Ap

Moi.

Jos vertaistukea kaipaat, niin tässä vähän vuodatusta.

https://www.lily.fi/blogit/toistaiseksi-sinun/