Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaimo jäi kiinni pettämisestä itse teossa. Miten päästä yli ja antaa anteeksi?
07.04.2021 |
Mitään veetuilua ei tartte kirjoittaa. Olen saanut ihan tarpeeksi p**kaa niskaan ja sydämeen. Vaimo jäi kiinni hässimisestä meidän aviovuoteessa toisen miehen kanssa, suhdetta oli kestänyt puoli vuotta ja kuulemma eivät ole enää tekemisissä. Olen aivan mäsänä ja rikki. Ystäville ja suvulle en ole kertonut, en ole pystynyt, mutta pyysin samana iltana vaimoa pakkaamaan kamat ja häipymään yhteisestä kodista ainakin toistaiseksi. Vaimo majailee nyt siskonsa luona ja tässä vaiheessa varmaan ihmettelette miksi en ole laittanut eroa vireille. Yksinkertaisesti en kykene ja haluan kuulla syyn pettämiseen, mutta nyt tartten aikaa olla yksin ja miettiä. Olen ollut vuoden alusta saakka sairauslomalla ja pettämispäivänä olin sairaalassa tutkimuksissa, jolloin nämä kaksi olivat n*ineet keskenään. Lähtiessä en osannut sanoa vaimolle milloin tulen mutta sairaalareissulla voi vierähtää monta tuntia. Tulin lopulta kotiin ja näky oli sitä mitä en koskaan olisi halunnut nähdä. Itse en ole pettänyt enkä petä, mutta miten tästä voi päästä yli ja antaa anteeksi? Lapsia ei ole ja naimisissa on oltu yli 7 vuotta.
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin paljon tätä elämää nähnyt, että se suhde on se kaikista pahin juttu, ei seksi. Seksi kännissä on todella paljon vähemmän pahempi juttu kuin selvinpäin todellakin harkiten.
Tuletkohan koskaan saamaan edes oikeaa todellista syytä pettämiselle.
mehän on kuultu jo todellinen syy: kyvyttömyys käsitellä ongelmia.
Joskus se saattaa olla myös: en rakasta sinua enää, en ole saanut sitä kakaistua ulos näin suoraan koska säälittää ja kuvittelin, että jos olen välinpitämätön ja kylmä niin sinunkin tunteet kuolee pois ja erosta tulee helppo. Rakastuin vatvoessa asiaa ja odotellessa ihmettä toiseen, haluan erota ja joudun sen nyt näin suoraan viimein sanomaan kun jäin kiinni pettämisestä.
Moni vaan ei saa vielä kiinni jäädessäänkään kerrottua totuutta, vaan petetyn reaktio säikäyttää ja alkaa peittely ja asioiden muka-korjaaminen. Se se vasta tyhmyyttä onkin, tilanne vaan entisestään kriisiytyy kun petetty huomaa, ettei toinen ole sydämellään näissä korjausyrityksissä mukana. Kuulin eräältä tuttavalta, että terapeutti oli pariterapiassa miehelleen tokaissut, ettei sinulla taida oikeasti olla halua tätä suhdetta hoitaa kuntoon. Oikeassa oli
Siis tuossa toisessa esimerkissäsikin oli kyse ihan samasta asiasta eli kyvyttömyydestä käsitellä tunteita. Ihan turha sitä pettämistä on romantisoida ja yrittää kääntää sitä niin että kyseessä olisi jonkinlainen palvelus petetylle. Pettäminen on petetylle traumaattinen tapahtuma.
Niin? Väitinkö jotain muuta? Mutta kuinka moni tuon todella haluaa kuulla? Vai mieluummin kuulisi jotain sen kaltaista kuin "olen ikäkriisissä", "en ole sinulle kyllin hyvä", " h*a vietteli". Hatunnosto heille, joille suhteessa voi todella turvallisesti kertoa mitä tuntee. Tuntuisikin oudolta, että tällaista puolisoa lähtisi pettämään, ehkä siinä sitten olisi jotain patologista jännityksen hakua mukana.
Kirjoitustavastasi johtuen luulin sinun listanneen kaksi eri syytä pettämiseen.
Miksi ei haluaisi kuulla? Minä päinvastoin luulen, että moni erittäin mielellään kuulisi. Tuota syytä tosin harvoin kukaan saa, sillä ihmiset joiden asioiden käsittelytaidot ovat puutteelliset, eivät tätä heikkoutta itsessään tunnista niin että osaisivat sen sanoittaa.No, sinä et sitten ole ollut suhteessa ihmisen kanssa joka ei eroa hyväksy. Minä taas tiedän, että moni torjuu täysin puolison ilmaisut tunteiden loppumisesta tai halusta ottaa etäisyyttä vaikka asumuseron kautta. Et itse sitten ilmeisesti koskaan ole kuullut tapauksista, joissa toisen pyytäessä eroa, tai vaikapa juuri asumuseroa / 'taukoa' toinen osapuoli vastaa uhkaamalla vaikkapa lasten viemisellä tai suisiidilla? Näitähän on jonkin verran toteutettukin ja jäljelle jääneet kertovat pelänneensä, että näin käy, mutta eivät olleet kuitenkaan täysin uskoneet siihen. Ymmärrätkö kuinka vaikeaa usein miehen on kävellä ulos kotoaan puolison jäädessä sinne sekavassa mielentilassa lääkepurkkien kanssa? Jos kumppani on vaikeasti läheisriippuvainen tai epävakaa, hänellä ei välttämättä ole muita läheisiä, ketä voisi apuun kutsua. Kun tilanne toistuu ja kroonistuu, siitä voi tulla vuosien painostava helvetti molemmille osapuolille, josta on todella vaikea päästä irti. Toivoisin, että jokainen tällaisessa tilanteessa uskaltaisi hakea puolueetonta keskusteluapua, mutta inhimillistä lienee sekin, että monesti se ymmärtäjä löytyy ihan muualta elämänpiiristä ja sen myötä myös perspektiivi ja uskallus repiä itsensä vapaaksi.
Kyllä noita neuvojia on akuutissa tilanteessa luettu näiltä palstoilta, mutta se on vaan hieman eri asia oikeasti kylmänviileästi todeta rakkaalle ihmiselle, että tämä oli tässä, vedä itsesi sit kiikkuun jos siltä tuntuu.
Itsarilla uhkaileva on häken asiakas, ei puolison.
Sulla on sellainen käsitys että itsetuhoisen ihmisen saa Suomessa helposti tahdonvastaiseen hoitoon? Jos jäät viereen vahtimaan niin toinen ei tuu koskaan laskee irti toivosta, jos taas lähdet ja kuittaat homman häke-puhelulla niin sittenpä elät lopun elämääsi syyllisyydessä. Niin kuin miehen entinen kriisiosastolta aikoinaan viestitti (oli sinne itse pariksi päivää ilmoittautunut hieman epäselväksi jääneen terveysongelman jälkeen); muista lopun elämääsi mitä mulle teit kun hylkäsit. Mut hienoa, että täällä on kaikki niin sosiaalisesti älykkäitä silkkihanskoja, että hoitaisivat tällaisenkin pitkittyneen eroyritelmän virheettömästi maaliin.
Ei ole. Ongelma on lähinnä siinä ettei yhdelle ihmiselle voida kaataa kaikkea. Tietyn pisteen jälkeen oireilevan täytyy hakeutua avun piiriin tai tehdä jokin muu ratkaisu. Jos tämä päätyy siihen viimeiseen tekoonsa pitää tätä kunnioittaa. Miksi? Masentuneen sekä persoonallisuushäiriöisen auttaminen vie lopulta auttajatkin mennessään, ellet älyä olla itsekäs. Kuunnella/tukea voi, mutta kohtuudella.
T. 2 ihmistä itsarilta ylipuhunut. Nämä kaksi olivat autettavissa olevia.
No voin kertoa, että sellaisessa vinoutuneessa suhteessa tuo syyllistämällä painostaminen alkaa niin vaivihkaa vuosien varrella. Ensin se tarvitsevuus tuntuu imartelevaltakin. Olet toiselle niin tärkeä, että pienikin kiista saa toisen aivan tolaltaan. Sitten pikkuhiljaa alat varomaan pahoittamasta mieltä, jätät sanomatta kun joku pieni asia häiritsee, jätät nostamatta kissaa pöydälle vaikka vähän isompikin asia häiritsee. Joskus koitat puhua jostain, mutta seurauksena on joku näyttävä tempaus vaikka vessaan lukittautuminen pillerien kanssa tai metsään eksyttäytyminen.
Sitten kun alat varovasti neuvotella taukoa suhteesta niin sinulle tehdään varsin selväksi, ettei toinen koe elämällään olevan enää mitään arvoa jos lähdet. Eli kyseessä ei ole mikään masennus ja yleinen k u o l e m a ntoive, vaan spesifisti: jätät niin päätän päiväni. Ei tuohon saa mitään apua jos toinen ei sitä halua ottaa vastaan. Läheisiä on vähän, heille ei missään tapauksessa saa kertoa mitään or else... Miehet ei oikein kavereilleenkaan ilkeä puhua. Oikea osoite olisi tietysti se ammattiauttaja, jonka mies tietysti itsekin jälkeenpäin ymmärtää, mutta jotenkin aika vaan kuluu odotellessa ihmettä: Jos se vaikka rakastuisi toiseen.
Tässä unohtuu helposti se, että vaikka se rakkaus on hiipunut pois, niin kyllähän toisesta silti edelleen välittää. Ja kun on tottunut holhoamaan ja pelkäämään niin kyllä tuo vaan on aikas kimurantti tilanne. Tuosta auttamisestakin sen verran, että läheisriippuvainen ottaa sen aina osoituksena siitä, että toivoa yhä on. Ja kun se vaistoista voimakkain olisi juurikin auttaa, lohduttaa, ottaa syliin, muttet voi.
Mitä koitan sanoa; on niin helppo arvostella sivusta, että menit ihastumaan toiseen, olisit eronnut ensin. Tämänkään aloittajan suhteen tilasta ei täällä kukaan tiedä muu kuin aloittaja. Ja voi olla että hänenkin tulkintansa tilanteesta on aivan toinen kuin vaimonsa. Sitä törkeyttä ei tietysti millään puolusta, että tuodaan toinen mies yhteiseen sänkyyn.. Mutta täällä niputetaan nyt aivan kaikki pettämiseen sortuneet samanlaisiksi itsekkäiksi elostelijoiksi. Siellä voi joukossa olla joku aivan toivottoman vaikeassa tilanteessa vuosia ollut, joka ei syyllisystaakkansa päälle kaipaa enää yhtään lisää syyllistämistä. Sanoisitteko oikeasti perheväkivallan ja alistamisen uhriksi joutuneelle, että petit sika ja satutit puolisoasi törkeimmällä tavalla, jos hän löytäisi uudesta rakkaudesta voiman lähteä? Henkinen väkivalta on mahdollisesti jopa tuhoisampaa ja siitä itsem*rhalla uhkailu raainta mahdollista kaltoinkohtelua ja hyväksikäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin paljon tätä elämää nähnyt, että se suhde on se kaikista pahin juttu, ei seksi. Seksi kännissä on todella paljon vähemmän pahempi juttu kuin selvinpäin todellakin harkiten.
Tuletkohan koskaan saamaan edes oikeaa todellista syytä pettämiselle.
mehän on kuultu jo todellinen syy: kyvyttömyys käsitellä ongelmia.
Joskus se saattaa olla myös: en rakasta sinua enää, en ole saanut sitä kakaistua ulos näin suoraan koska säälittää ja kuvittelin, että jos olen välinpitämätön ja kylmä niin sinunkin tunteet kuolee pois ja erosta tulee helppo. Rakastuin vatvoessa asiaa ja odotellessa ihmettä toiseen, haluan erota ja joudun sen nyt näin suoraan viimein sanomaan kun jäin kiinni pettämisestä.
Moni vaan ei saa vielä kiinni jäädessäänkään kerrottua totuutta, vaan petetyn reaktio säikäyttää ja alkaa peittely ja asioiden muka-korjaaminen. Se se vasta tyhmyyttä onkin, tilanne vaan entisestään kriisiytyy kun petetty huomaa, ettei toinen ole sydämellään näissä korjausyrityksissä mukana. Kuulin eräältä tuttavalta, että terapeutti oli pariterapiassa miehelleen tokaissut, ettei sinulla taida oikeasti olla halua tätä suhdetta hoitaa kuntoon. Oikeassa oli
Siis tuossa toisessa esimerkissäsikin oli kyse ihan samasta asiasta eli kyvyttömyydestä käsitellä tunteita. Ihan turha sitä pettämistä on romantisoida ja yrittää kääntää sitä niin että kyseessä olisi jonkinlainen palvelus petetylle. Pettäminen on petetylle traumaattinen tapahtuma.
Niin? Väitinkö jotain muuta? Mutta kuinka moni tuon todella haluaa kuulla? Vai mieluummin kuulisi jotain sen kaltaista kuin "olen ikäkriisissä", "en ole sinulle kyllin hyvä", " h*a vietteli". Hatunnosto heille, joille suhteessa voi todella turvallisesti kertoa mitä tuntee. Tuntuisikin oudolta, että tällaista puolisoa lähtisi pettämään, ehkä siinä sitten olisi jotain patologista jännityksen hakua mukana.
Kirjoitustavastasi johtuen luulin sinun listanneen kaksi eri syytä pettämiseen.
Miksi ei haluaisi kuulla? Minä päinvastoin luulen, että moni erittäin mielellään kuulisi. Tuota syytä tosin harvoin kukaan saa, sillä ihmiset joiden asioiden käsittelytaidot ovat puutteelliset, eivät tätä heikkoutta itsessään tunnista niin että osaisivat sen sanoittaa.No, sinä et sitten ole ollut suhteessa ihmisen kanssa joka ei eroa hyväksy. Minä taas tiedän, että moni torjuu täysin puolison ilmaisut tunteiden loppumisesta tai halusta ottaa etäisyyttä vaikka asumuseron kautta. Et itse sitten ilmeisesti koskaan ole kuullut tapauksista, joissa toisen pyytäessä eroa, tai vaikapa juuri asumuseroa / 'taukoa' toinen osapuoli vastaa uhkaamalla vaikkapa lasten viemisellä tai suisiidilla? Näitähän on jonkin verran toteutettukin ja jäljelle jääneet kertovat pelänneensä, että näin käy, mutta eivät olleet kuitenkaan täysin uskoneet siihen. Ymmärrätkö kuinka vaikeaa usein miehen on kävellä ulos kotoaan puolison jäädessä sinne sekavassa mielentilassa lääkepurkkien kanssa? Jos kumppani on vaikeasti läheisriippuvainen tai epävakaa, hänellä ei välttämättä ole muita läheisiä, ketä voisi apuun kutsua. Kun tilanne toistuu ja kroonistuu, siitä voi tulla vuosien painostava helvetti molemmille osapuolille, josta on todella vaikea päästä irti. Toivoisin, että jokainen tällaisessa tilanteessa uskaltaisi hakea puolueetonta keskusteluapua, mutta inhimillistä lienee sekin, että monesti se ymmärtäjä löytyy ihan muualta elämänpiiristä ja sen myötä myös perspektiivi ja uskallus repiä itsensä vapaaksi.
Kyllä noita neuvojia on akuutissa tilanteessa luettu näiltä palstoilta, mutta se on vaan hieman eri asia oikeasti kylmänviileästi todeta rakkaalle ihmiselle, että tämä oli tässä, vedä itsesi sit kiikkuun jos siltä tuntuu.
Itsarilla uhkaileva on häken asiakas, ei puolison.
Sulla on sellainen käsitys että itsetuhoisen ihmisen saa Suomessa helposti tahdonvastaiseen hoitoon? Jos jäät viereen vahtimaan niin toinen ei tuu koskaan laskee irti toivosta, jos taas lähdet ja kuittaat homman häke-puhelulla niin sittenpä elät lopun elämääsi syyllisyydessä. Niin kuin miehen entinen kriisiosastolta aikoinaan viestitti (oli sinne itse pariksi päivää ilmoittautunut hieman epäselväksi jääneen terveysongelman jälkeen); muista lopun elämääsi mitä mulle teit kun hylkäsit. Mut hienoa, että täällä on kaikki niin sosiaalisesti älykkäitä silkkihanskoja, että hoitaisivat tällaisenkin pitkittyneen eroyritelmän virheettömästi maaliin.
Kyllä se vain niin on, että jos aikuinen ihminen uhkailee itsemurhalla, niin se on soitto häkeen että käyvät katsomassa. Ei ole kyse tahdonvastaisesta hoidosta, miksi sellaiseen pitäisi ryhtyäkään? Itsarilla uhkailu on alhainen manipulointikeino, eikä sellaiseen tule alistua.
Ai miksi hoitoon? No koska käytännössä: soitat häkeen, ensihoitajat käy juttelemassa ja arvioimassa tilanteen, antamassa akuuttikriisiosaston yhteystiedot ja SOITTAMASSA YHDESSÄ sille lähiomaiselle, eli sille erohaluiselle, että voihan tämän nyt jättää kotiin kun tämä itse haluaa niin. Ja sama ralli jatkuu, pitkiä viestejä keskellä yötä, joissa puhutaan taivaan isästä ja enkeleistä ja toivotetaan toiselle onnellista loppuelämää, jossa ei tarvitse enää tuntea velvollisuutta ja syyllisyyttä. Yeah right. Manipuloinnin näkee sivusta sokea Reettakin mutta eläpä itse tuossa suossa. Mut maalla on helppo neuvoa kun merellä on hätä, sehän tiedetään jo.
Pitäisi vaimolta kysyä syy, miksi hän halusi pettää.
Pettäminen on syvä loukkaus puolisoa kohtaan, eikä sitä koskaan ole helppo antaa anteeksi.
Vaikka se anteeksi annettaisiin. Niin sanonta kuuluu, "katkenneen köyden voi sitoa, mutta solmu jää".
Mä eroasin. Mieheni on pettänyt minua, siitä on jo kymmenisen vuotta, ollaan edelleen naimisissa, annoin anteeksi mutta koskaan en ole sitä unohtanut. Jos meillä ei olisi lapsia niin olisin ottanut eron koska tämä on ajoittain ollut helvettiä. Ja vieläkin kymmenen vuoden kuluttua kärsin jollain tasolla. Luottamusta on saatu kyllä takaisin, mutta niin sinisilmäinen en enää ole enkä koskaan tule olemaan. Olen oppinut sen että vain itseeni voin luottaa täysin, kehenkään muuhun en. Että helpommalla olisi päässyt jos olisi ollut lapseton ja eronnut, tämä on ollut hyvin pitkä ja kivinen tie.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi vaimolta kysyä syy, miksi hän halusi pettää.
Pettäminen on syvä loukkaus puolisoa kohtaan, eikä sitä koskaan ole helppo antaa anteeksi.
Vaikka se anteeksi annettaisiin. Niin sanonta kuuluu, "katkenneen köyden voi sitoa, mutta solmu jää".
Kun pettäjältä kysyy syytä, niin yleensä ensimmäinen vastaus on "en minä tiedä" (tai vaihtoehtoisesti kielletään koko asia) ja sitten kun haluaa lisää tarkennusta, niin hypätään takajaloille ja alkaa armoton petetyn syyttely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin paljon tätä elämää nähnyt, että se suhde on se kaikista pahin juttu, ei seksi. Seksi kännissä on todella paljon vähemmän pahempi juttu kuin selvinpäin todellakin harkiten.
Tuletkohan koskaan saamaan edes oikeaa todellista syytä pettämiselle.
mehän on kuultu jo todellinen syy: kyvyttömyys käsitellä ongelmia.
Joskus se saattaa olla myös: en rakasta sinua enää, en ole saanut sitä kakaistua ulos näin suoraan koska säälittää ja kuvittelin, että jos olen välinpitämätön ja kylmä niin sinunkin tunteet kuolee pois ja erosta tulee helppo. Rakastuin vatvoessa asiaa ja odotellessa ihmettä toiseen, haluan erota ja joudun sen nyt näin suoraan viimein sanomaan kun jäin kiinni pettämisestä.
Moni vaan ei saa vielä kiinni jäädessäänkään kerrottua totuutta, vaan petetyn reaktio säikäyttää ja alkaa peittely ja asioiden muka-korjaaminen. Se se vasta tyhmyyttä onkin, tilanne vaan entisestään kriisiytyy kun petetty huomaa, ettei toinen ole sydämellään näissä korjausyrityksissä mukana. Kuulin eräältä tuttavalta, että terapeutti oli pariterapiassa miehelleen tokaissut, ettei sinulla taida oikeasti olla halua tätä suhdetta hoitaa kuntoon. Oikeassa oli
Siis tuossa toisessa esimerkissäsikin oli kyse ihan samasta asiasta eli kyvyttömyydestä käsitellä tunteita. Ihan turha sitä pettämistä on romantisoida ja yrittää kääntää sitä niin että kyseessä olisi jonkinlainen palvelus petetylle. Pettäminen on petetylle traumaattinen tapahtuma.
Niin? Väitinkö jotain muuta? Mutta kuinka moni tuon todella haluaa kuulla? Vai mieluummin kuulisi jotain sen kaltaista kuin "olen ikäkriisissä", "en ole sinulle kyllin hyvä", " h*a vietteli". Hatunnosto heille, joille suhteessa voi todella turvallisesti kertoa mitä tuntee. Tuntuisikin oudolta, että tällaista puolisoa lähtisi pettämään, ehkä siinä sitten olisi jotain patologista jännityksen hakua mukana.
Kirjoitustavastasi johtuen luulin sinun listanneen kaksi eri syytä pettämiseen.
Miksi ei haluaisi kuulla? Minä päinvastoin luulen, että moni erittäin mielellään kuulisi. Tuota syytä tosin harvoin kukaan saa, sillä ihmiset joiden asioiden käsittelytaidot ovat puutteelliset, eivät tätä heikkoutta itsessään tunnista niin että osaisivat sen sanoittaa.No, sinä et sitten ole ollut suhteessa ihmisen kanssa joka ei eroa hyväksy. Minä taas tiedän, että moni torjuu täysin puolison ilmaisut tunteiden loppumisesta tai halusta ottaa etäisyyttä vaikka asumuseron kautta. Et itse sitten ilmeisesti koskaan ole kuullut tapauksista, joissa toisen pyytäessä eroa, tai vaikapa juuri asumuseroa / 'taukoa' toinen osapuoli vastaa uhkaamalla vaikkapa lasten viemisellä tai suisiidilla? Näitähän on jonkin verran toteutettukin ja jäljelle jääneet kertovat pelänneensä, että näin käy, mutta eivät olleet kuitenkaan täysin uskoneet siihen. Ymmärrätkö kuinka vaikeaa usein miehen on kävellä ulos kotoaan puolison jäädessä sinne sekavassa mielentilassa lääkepurkkien kanssa? Jos kumppani on vaikeasti läheisriippuvainen tai epävakaa, hänellä ei välttämättä ole muita läheisiä, ketä voisi apuun kutsua. Kun tilanne toistuu ja kroonistuu, siitä voi tulla vuosien painostava helvetti molemmille osapuolille, josta on todella vaikea päästä irti. Toivoisin, että jokainen tällaisessa tilanteessa uskaltaisi hakea puolueetonta keskusteluapua, mutta inhimillistä lienee sekin, että monesti se ymmärtäjä löytyy ihan muualta elämänpiiristä ja sen myötä myös perspektiivi ja uskallus repiä itsensä vapaaksi.
Kyllä noita neuvojia on akuutissa tilanteessa luettu näiltä palstoilta, mutta se on vaan hieman eri asia oikeasti kylmänviileästi todeta rakkaalle ihmiselle, että tämä oli tässä, vedä itsesi sit kiikkuun jos siltä tuntuu.
Itsarilla uhkaileva on häken asiakas, ei puolison.
Sulla on sellainen käsitys että itsetuhoisen ihmisen saa Suomessa helposti tahdonvastaiseen hoitoon? Jos jäät viereen vahtimaan niin toinen ei tuu koskaan laskee irti toivosta, jos taas lähdet ja kuittaat homman häke-puhelulla niin sittenpä elät lopun elämääsi syyllisyydessä. Niin kuin miehen entinen kriisiosastolta aikoinaan viestitti (oli sinne itse pariksi päivää ilmoittautunut hieman epäselväksi jääneen terveysongelman jälkeen); muista lopun elämääsi mitä mulle teit kun hylkäsit. Mut hienoa, että täällä on kaikki niin sosiaalisesti älykkäitä silkkihanskoja, että hoitaisivat tällaisenkin pitkittyneen eroyritelmän virheettömästi maaliin.
Kyllä se vain niin on, että jos aikuinen ihminen uhkailee itsemurhalla, niin se on soitto häkeen että käyvät katsomassa. Ei ole kyse tahdonvastaisesta hoidosta, miksi sellaiseen pitäisi ryhtyäkään? Itsarilla uhkailu on alhainen manipulointikeino, eikä sellaiseen tule alistua.
Ai miksi hoitoon? No koska käytännössä: soitat häkeen, ensihoitajat käy juttelemassa ja arvioimassa tilanteen, antamassa akuuttikriisiosaston yhteystiedot ja SOITTAMASSA YHDESSÄ sille lähiomaiselle, eli sille erohaluiselle, että voihan tämän nyt jättää kotiin kun tämä itse haluaa niin. Ja sama ralli jatkuu, pitkiä viestejä keskellä yötä, joissa puhutaan taivaan isästä ja enkeleistä ja toivotetaan toiselle onnellista loppuelämää, jossa ei tarvitse enää tuntea velvollisuutta ja syyllisyyttä. Yeah right. Manipuloinnin näkee sivusta sokea Reettakin mutta eläpä itse tuossa suossa. Mut maalla on helppo neuvoa kun merellä on hätä, sehän tiedetään jo.
Esto. Yksinkertaista. Kieltäydyt lähiomaisuudesta. Kyllä sitä täytyy itsekin jotain sen eteen tehdä, eikä vain voivotella, ettei voi mitään kun soitellaan ja lähetellään viestejä. Mielenterveyspotilaiden kanssa menee vain omakin mielenterveys, kuten olet varmaan huomannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin paljon tätä elämää nähnyt, että se suhde on se kaikista pahin juttu, ei seksi. Seksi kännissä on todella paljon vähemmän pahempi juttu kuin selvinpäin todellakin harkiten.
Tuletkohan koskaan saamaan edes oikeaa todellista syytä pettämiselle.
mehän on kuultu jo todellinen syy: kyvyttömyys käsitellä ongelmia.
Joskus se saattaa olla myös: en rakasta sinua enää, en ole saanut sitä kakaistua ulos näin suoraan koska säälittää ja kuvittelin, että jos olen välinpitämätön ja kylmä niin sinunkin tunteet kuolee pois ja erosta tulee helppo. Rakastuin vatvoessa asiaa ja odotellessa ihmettä toiseen, haluan erota ja joudun sen nyt näin suoraan viimein sanomaan kun jäin kiinni pettämisestä.
Moni vaan ei saa vielä kiinni jäädessäänkään kerrottua totuutta, vaan petetyn reaktio säikäyttää ja alkaa peittely ja asioiden muka-korjaaminen. Se se vasta tyhmyyttä onkin, tilanne vaan entisestään kriisiytyy kun petetty huomaa, ettei toinen ole sydämellään näissä korjausyrityksissä mukana. Kuulin eräältä tuttavalta, että terapeutti oli pariterapiassa miehelleen tokaissut, ettei sinulla taida oikeasti olla halua tätä suhdetta hoitaa kuntoon. Oikeassa oli
Siis tuossa toisessa esimerkissäsikin oli kyse ihan samasta asiasta eli kyvyttömyydestä käsitellä tunteita. Ihan turha sitä pettämistä on romantisoida ja yrittää kääntää sitä niin että kyseessä olisi jonkinlainen palvelus petetylle. Pettäminen on petetylle traumaattinen tapahtuma.
Niin? Väitinkö jotain muuta? Mutta kuinka moni tuon todella haluaa kuulla? Vai mieluummin kuulisi jotain sen kaltaista kuin "olen ikäkriisissä", "en ole sinulle kyllin hyvä", " h*a vietteli". Hatunnosto heille, joille suhteessa voi todella turvallisesti kertoa mitä tuntee. Tuntuisikin oudolta, että tällaista puolisoa lähtisi pettämään, ehkä siinä sitten olisi jotain patologista jännityksen hakua mukana.
Kirjoitustavastasi johtuen luulin sinun listanneen kaksi eri syytä pettämiseen.
Miksi ei haluaisi kuulla? Minä päinvastoin luulen, että moni erittäin mielellään kuulisi. Tuota syytä tosin harvoin kukaan saa, sillä ihmiset joiden asioiden käsittelytaidot ovat puutteelliset, eivät tätä heikkoutta itsessään tunnista niin että osaisivat sen sanoittaa.No, sinä et sitten ole ollut suhteessa ihmisen kanssa joka ei eroa hyväksy. Minä taas tiedän, että moni torjuu täysin puolison ilmaisut tunteiden loppumisesta tai halusta ottaa etäisyyttä vaikka asumuseron kautta. Et itse sitten ilmeisesti koskaan ole kuullut tapauksista, joissa toisen pyytäessä eroa, tai vaikapa juuri asumuseroa / 'taukoa' toinen osapuoli vastaa uhkaamalla vaikkapa lasten viemisellä tai suisiidilla? Näitähän on jonkin verran toteutettukin ja jäljelle jääneet kertovat pelänneensä, että näin käy, mutta eivät olleet kuitenkaan täysin uskoneet siihen. Ymmärrätkö kuinka vaikeaa usein miehen on kävellä ulos kotoaan puolison jäädessä sinne sekavassa mielentilassa lääkepurkkien kanssa? Jos kumppani on vaikeasti läheisriippuvainen tai epävakaa, hänellä ei välttämättä ole muita läheisiä, ketä voisi apuun kutsua. Kun tilanne toistuu ja kroonistuu, siitä voi tulla vuosien painostava helvetti molemmille osapuolille, josta on todella vaikea päästä irti. Toivoisin, että jokainen tällaisessa tilanteessa uskaltaisi hakea puolueetonta keskusteluapua, mutta inhimillistä lienee sekin, että monesti se ymmärtäjä löytyy ihan muualta elämänpiiristä ja sen myötä myös perspektiivi ja uskallus repiä itsensä vapaaksi.
Kyllä noita neuvojia on akuutissa tilanteessa luettu näiltä palstoilta, mutta se on vaan hieman eri asia oikeasti kylmänviileästi todeta rakkaalle ihmiselle, että tämä oli tässä, vedä itsesi sit kiikkuun jos siltä tuntuu.
Itsarilla uhkaileva on häken asiakas, ei puolison.
Sulla on sellainen käsitys että itsetuhoisen ihmisen saa Suomessa helposti tahdonvastaiseen hoitoon? Jos jäät viereen vahtimaan niin toinen ei tuu koskaan laskee irti toivosta, jos taas lähdet ja kuittaat homman häke-puhelulla niin sittenpä elät lopun elämääsi syyllisyydessä. Niin kuin miehen entinen kriisiosastolta aikoinaan viestitti (oli sinne itse pariksi päivää ilmoittautunut hieman epäselväksi jääneen terveysongelman jälkeen); muista lopun elämääsi mitä mulle teit kun hylkäsit. Mut hienoa, että täällä on kaikki niin sosiaalisesti älykkäitä silkkihanskoja, että hoitaisivat tällaisenkin pitkittyneen eroyritelmän virheettömästi maaliin.
Kyllä se vain niin on, että jos aikuinen ihminen uhkailee itsemurhalla, niin se on soitto häkeen että käyvät katsomassa. Ei ole kyse tahdonvastaisesta hoidosta, miksi sellaiseen pitäisi ryhtyäkään? Itsarilla uhkailu on alhainen manipulointikeino, eikä sellaiseen tule alistua.
Ai miksi hoitoon? No koska käytännössä: soitat häkeen, ensihoitajat käy juttelemassa ja arvioimassa tilanteen, antamassa akuuttikriisiosaston yhteystiedot ja SOITTAMASSA YHDESSÄ sille lähiomaiselle, eli sille erohaluiselle, että voihan tämän nyt jättää kotiin kun tämä itse haluaa niin. Ja sama ralli jatkuu, pitkiä viestejä keskellä yötä, joissa puhutaan taivaan isästä ja enkeleistä ja toivotetaan toiselle onnellista loppuelämää, jossa ei tarvitse enää tuntea velvollisuutta ja syyllisyyttä. Yeah right. Manipuloinnin näkee sivusta sokea Reettakin mutta eläpä itse tuossa suossa. Mut maalla on helppo neuvoa kun merellä on hätä, sehän tiedetään jo.
Esto. Yksinkertaista. Kieltäydyt lähiomaisuudesta. Kyllä sitä täytyy itsekin jotain sen eteen tehdä, eikä vain voivotella, ettei voi mitään kun soitellaan ja lähetellään viestejä. Mielenterveyspotilaiden kanssa menee vain omakin mielenterveys, kuten olet varmaan huomannut.
Jatkan tähän vielä, että mieheni oli myös näitä itsarilla uhkailijoita, ripusti köyden kattoon ja istui synkkänä sen alla kaljaa juoden. Lopetti, kun huomasi ettei sillä ole minuun mitään vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tätä se si.. eiku se olikin nainen.
Oletko miettinyt miten aiheutit sen, että naisesi jouti hakemaan läheisyyttä toisen miehen sylistä?
Tutkaile itseäsi ja suhdettanne, löydät keinon pyytää anteeksi laiminlyöntiäsi
Paha pelkään että ap on provo, mutta jos ei ole niin 6 kk jatkunut kusettaminen 24/7 viestii siitä että sama ongelma on todennäköisesti edessä myös sitten jos pysytte yhdessä ja hankitte perheenlisäystä ja omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin paljon tätä elämää nähnyt, että se suhde on se kaikista pahin juttu, ei seksi. Seksi kännissä on todella paljon vähemmän pahempi juttu kuin selvinpäin todellakin harkiten.
Tuletkohan koskaan saamaan edes oikeaa todellista syytä pettämiselle.
mehän on kuultu jo todellinen syy: kyvyttömyys käsitellä ongelmia.
Joskus se saattaa olla myös: en rakasta sinua enää, en ole saanut sitä kakaistua ulos näin suoraan koska säälittää ja kuvittelin, että jos olen välinpitämätön ja kylmä niin sinunkin tunteet kuolee pois ja erosta tulee helppo. Rakastuin vatvoessa asiaa ja odotellessa ihmettä toiseen, haluan erota ja joudun sen nyt näin suoraan viimein sanomaan kun jäin kiinni pettämisestä.
Moni vaan ei saa vielä kiinni jäädessäänkään kerrottua totuutta, vaan petetyn reaktio säikäyttää ja alkaa peittely ja asioiden muka-korjaaminen. Se se vasta tyhmyyttä onkin, tilanne vaan entisestään kriisiytyy kun petetty huomaa, ettei toinen ole sydämellään näissä korjausyrityksissä mukana. Kuulin eräältä tuttavalta, että terapeutti oli pariterapiassa miehelleen tokaissut, ettei sinulla taida oikeasti olla halua tätä suhdetta hoitaa kuntoon. Oikeassa oli
Siis tuossa toisessa esimerkissäsikin oli kyse ihan samasta asiasta eli kyvyttömyydestä käsitellä tunteita. Ihan turha sitä pettämistä on romantisoida ja yrittää kääntää sitä niin että kyseessä olisi jonkinlainen palvelus petetylle. Pettäminen on petetylle traumaattinen tapahtuma.
Niin? Väitinkö jotain muuta? Mutta kuinka moni tuon todella haluaa kuulla? Vai mieluummin kuulisi jotain sen kaltaista kuin "olen ikäkriisissä", "en ole sinulle kyllin hyvä", " h*a vietteli". Hatunnosto heille, joille suhteessa voi todella turvallisesti kertoa mitä tuntee. Tuntuisikin oudolta, että tällaista puolisoa lähtisi pettämään, ehkä siinä sitten olisi jotain patologista jännityksen hakua mukana.
Kirjoitustavastasi johtuen luulin sinun listanneen kaksi eri syytä pettämiseen.
Miksi ei haluaisi kuulla? Minä päinvastoin luulen, että moni erittäin mielellään kuulisi. Tuota syytä tosin harvoin kukaan saa, sillä ihmiset joiden asioiden käsittelytaidot ovat puutteelliset, eivät tätä heikkoutta itsessään tunnista niin että osaisivat sen sanoittaa.No, sinä et sitten ole ollut suhteessa ihmisen kanssa joka ei eroa hyväksy. Minä taas tiedän, että moni torjuu täysin puolison ilmaisut tunteiden loppumisesta tai halusta ottaa etäisyyttä vaikka asumuseron kautta. Et itse sitten ilmeisesti koskaan ole kuullut tapauksista, joissa toisen pyytäessä eroa, tai vaikapa juuri asumuseroa / 'taukoa' toinen osapuoli vastaa uhkaamalla vaikkapa lasten viemisellä tai suisiidilla? Näitähän on jonkin verran toteutettukin ja jäljelle jääneet kertovat pelänneensä, että näin käy, mutta eivät olleet kuitenkaan täysin uskoneet siihen. Ymmärrätkö kuinka vaikeaa usein miehen on kävellä ulos kotoaan puolison jäädessä sinne sekavassa mielentilassa lääkepurkkien kanssa? Jos kumppani on vaikeasti läheisriippuvainen tai epävakaa, hänellä ei välttämättä ole muita läheisiä, ketä voisi apuun kutsua. Kun tilanne toistuu ja kroonistuu, siitä voi tulla vuosien painostava helvetti molemmille osapuolille, josta on todella vaikea päästä irti. Toivoisin, että jokainen tällaisessa tilanteessa uskaltaisi hakea puolueetonta keskusteluapua, mutta inhimillistä lienee sekin, että monesti se ymmärtäjä löytyy ihan muualta elämänpiiristä ja sen myötä myös perspektiivi ja uskallus repiä itsensä vapaaksi.
Kyllä noita neuvojia on akuutissa tilanteessa luettu näiltä palstoilta, mutta se on vaan hieman eri asia oikeasti kylmänviileästi todeta rakkaalle ihmiselle, että tämä oli tässä, vedä itsesi sit kiikkuun jos siltä tuntuu.
Itsarilla uhkaileva on häken asiakas, ei puolison.
Sulla on sellainen käsitys että itsetuhoisen ihmisen saa Suomessa helposti tahdonvastaiseen hoitoon? Jos jäät viereen vahtimaan niin toinen ei tuu koskaan laskee irti toivosta, jos taas lähdet ja kuittaat homman häke-puhelulla niin sittenpä elät lopun elämääsi syyllisyydessä. Niin kuin miehen entinen kriisiosastolta aikoinaan viestitti (oli sinne itse pariksi päivää ilmoittautunut hieman epäselväksi jääneen terveysongelman jälkeen); muista lopun elämääsi mitä mulle teit kun hylkäsit. Mut hienoa, että täällä on kaikki niin sosiaalisesti älykkäitä silkkihanskoja, että hoitaisivat tällaisenkin pitkittyneen eroyritelmän virheettömästi maaliin.
Ei ole. Ongelma on lähinnä siinä ettei yhdelle ihmiselle voida kaataa kaikkea. Tietyn pisteen jälkeen oireilevan täytyy hakeutua avun piiriin tai tehdä jokin muu ratkaisu. Jos tämä päätyy siihen viimeiseen tekoonsa pitää tätä kunnioittaa. Miksi? Masentuneen sekä persoonallisuushäiriöisen auttaminen vie lopulta auttajatkin mennessään, ellet älyä olla itsekäs. Kuunnella/tukea voi, mutta kohtuudella.
T. 2 ihmistä itsarilta ylipuhunut. Nämä kaksi olivat autettavissa olevia.No voin kertoa, että sellaisessa vinoutuneessa suhteessa tuo syyllistämällä painostaminen alkaa niin vaivihkaa vuosien varrella. Ensin se tarvitsevuus tuntuu imartelevaltakin. Olet toiselle niin tärkeä, että pienikin kiista saa toisen aivan tolaltaan. Sitten pikkuhiljaa alat varomaan pahoittamasta mieltä, jätät sanomatta kun joku pieni asia häiritsee, jätät nostamatta kissaa pöydälle vaikka vähän isompikin asia häiritsee. Joskus koitat puhua jostain, mutta seurauksena on joku näyttävä tempaus vaikka vessaan lukittautuminen pillerien kanssa tai metsään eksyttäytyminen.
Sitten kun alat varovasti neuvotella taukoa suhteesta niin sinulle tehdään varsin selväksi, ettei toinen koe elämällään olevan enää mitään arvoa jos lähdet. Eli kyseessä ei ole mikään masennus ja yleinen k u o l e m a ntoive, vaan spesifisti: jätät niin päätän päiväni. Ei tuohon saa mitään apua jos toinen ei sitä halua ottaa vastaan. Läheisiä on vähän, heille ei missään tapauksessa saa kertoa mitään or else... Miehet ei oikein kavereilleenkaan ilkeä puhua. Oikea osoite olisi tietysti se ammattiauttaja, jonka mies tietysti itsekin jälkeenpäin ymmärtää, mutta jotenkin aika vaan kuluu odotellessa ihmettä: Jos se vaikka rakastuisi toiseen.
Tässä unohtuu helposti se, että vaikka se rakkaus on hiipunut pois, niin kyllähän toisesta silti edelleen välittää. Ja kun on tottunut holhoamaan ja pelkäämään niin kyllä tuo vaan on aikas kimurantti tilanne. Tuosta auttamisestakin sen verran, että läheisriippuvainen ottaa sen aina osoituksena siitä, että toivoa yhä on. Ja kun se vaistoista voimakkain olisi juurikin auttaa, lohduttaa, ottaa syliin, muttet voi.
Mitä koitan sanoa; on niin helppo arvostella sivusta, että menit ihastumaan toiseen, olisit eronnut ensin. Tämänkään aloittajan suhteen tilasta ei täällä kukaan tiedä muu kuin aloittaja. Ja voi olla että hänenkin tulkintansa tilanteesta on aivan toinen kuin vaimonsa. Sitä törkeyttä ei tietysti millään puolusta, että tuodaan toinen mies yhteiseen sänkyyn.. Mutta täällä niputetaan nyt aivan kaikki pettämiseen sortuneet samanlaisiksi itsekkäiksi elostelijoiksi. Siellä voi joukossa olla joku aivan toivottoman vaikeassa tilanteessa vuosia ollut, joka ei syyllisystaakkansa päälle kaipaa enää yhtään lisää syyllistämistä. Sanoisitteko oikeasti perheväkivallan ja alistamisen uhriksi joutuneelle, että petit sika ja satutit puolisoasi törkeimmällä tavalla, jos hän löytäisi uudesta rakkaudesta voiman lähteä? Henkinen väkivalta on mahdollisesti jopa tuhoisampaa ja siitä itsem*rhalla uhkailu raainta mahdollista kaltoinkohtelua ja hyväksikäyttöä.
Kumpi onkaan läheisriippuvainen? Kumpi mahdollistaa tilanteen jatkumisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin paljon tätä elämää nähnyt, että se suhde on se kaikista pahin juttu, ei seksi. Seksi kännissä on todella paljon vähemmän pahempi juttu kuin selvinpäin todellakin harkiten.
Tuletkohan koskaan saamaan edes oikeaa todellista syytä pettämiselle.
mehän on kuultu jo todellinen syy: kyvyttömyys käsitellä ongelmia.
Joskus se saattaa olla myös: en rakasta sinua enää, en ole saanut sitä kakaistua ulos näin suoraan koska säälittää ja kuvittelin, että jos olen välinpitämätön ja kylmä niin sinunkin tunteet kuolee pois ja erosta tulee helppo. Rakastuin vatvoessa asiaa ja odotellessa ihmettä toiseen, haluan erota ja joudun sen nyt näin suoraan viimein sanomaan kun jäin kiinni pettämisestä.
Moni vaan ei saa vielä kiinni jäädessäänkään kerrottua totuutta, vaan petetyn reaktio säikäyttää ja alkaa peittely ja asioiden muka-korjaaminen. Se se vasta tyhmyyttä onkin, tilanne vaan entisestään kriisiytyy kun petetty huomaa, ettei toinen ole sydämellään näissä korjausyrityksissä mukana. Kuulin eräältä tuttavalta, että terapeutti oli pariterapiassa miehelleen tokaissut, ettei sinulla taida oikeasti olla halua tätä suhdetta hoitaa kuntoon. Oikeassa oli
Siis tuossa toisessa esimerkissäsikin oli kyse ihan samasta asiasta eli kyvyttömyydestä käsitellä tunteita. Ihan turha sitä pettämistä on romantisoida ja yrittää kääntää sitä niin että kyseessä olisi jonkinlainen palvelus petetylle. Pettäminen on petetylle traumaattinen tapahtuma.
Niin? Väitinkö jotain muuta? Mutta kuinka moni tuon todella haluaa kuulla? Vai mieluummin kuulisi jotain sen kaltaista kuin "olen ikäkriisissä", "en ole sinulle kyllin hyvä", " h*a vietteli". Hatunnosto heille, joille suhteessa voi todella turvallisesti kertoa mitä tuntee. Tuntuisikin oudolta, että tällaista puolisoa lähtisi pettämään, ehkä siinä sitten olisi jotain patologista jännityksen hakua mukana.
Kirjoitustavastasi johtuen luulin sinun listanneen kaksi eri syytä pettämiseen.
Miksi ei haluaisi kuulla? Minä päinvastoin luulen, että moni erittäin mielellään kuulisi. Tuota syytä tosin harvoin kukaan saa, sillä ihmiset joiden asioiden käsittelytaidot ovat puutteelliset, eivät tätä heikkoutta itsessään tunnista niin että osaisivat sen sanoittaa.No, sinä et sitten ole ollut suhteessa ihmisen kanssa joka ei eroa hyväksy. Minä taas tiedän, että moni torjuu täysin puolison ilmaisut tunteiden loppumisesta tai halusta ottaa etäisyyttä vaikka asumuseron kautta. Et itse sitten ilmeisesti koskaan ole kuullut tapauksista, joissa toisen pyytäessä eroa, tai vaikapa juuri asumuseroa / 'taukoa' toinen osapuoli vastaa uhkaamalla vaikkapa lasten viemisellä tai suisiidilla? Näitähän on jonkin verran toteutettukin ja jäljelle jääneet kertovat pelänneensä, että näin käy, mutta eivät olleet kuitenkaan täysin uskoneet siihen. Ymmärrätkö kuinka vaikeaa usein miehen on kävellä ulos kotoaan puolison jäädessä sinne sekavassa mielentilassa lääkepurkkien kanssa? Jos kumppani on vaikeasti läheisriippuvainen tai epävakaa, hänellä ei välttämättä ole muita läheisiä, ketä voisi apuun kutsua. Kun tilanne toistuu ja kroonistuu, siitä voi tulla vuosien painostava helvetti molemmille osapuolille, josta on todella vaikea päästä irti. Toivoisin, että jokainen tällaisessa tilanteessa uskaltaisi hakea puolueetonta keskusteluapua, mutta inhimillistä lienee sekin, että monesti se ymmärtäjä löytyy ihan muualta elämänpiiristä ja sen myötä myös perspektiivi ja uskallus repiä itsensä vapaaksi.
Kyllä noita neuvojia on akuutissa tilanteessa luettu näiltä palstoilta, mutta se on vaan hieman eri asia oikeasti kylmänviileästi todeta rakkaalle ihmiselle, että tämä oli tässä, vedä itsesi sit kiikkuun jos siltä tuntuu.
Itsarilla uhkaileva on häken asiakas, ei puolison.
Sulla on sellainen käsitys että itsetuhoisen ihmisen saa Suomessa helposti tahdonvastaiseen hoitoon? Jos jäät viereen vahtimaan niin toinen ei tuu koskaan laskee irti toivosta, jos taas lähdet ja kuittaat homman häke-puhelulla niin sittenpä elät lopun elämääsi syyllisyydessä. Niin kuin miehen entinen kriisiosastolta aikoinaan viestitti (oli sinne itse pariksi päivää ilmoittautunut hieman epäselväksi jääneen terveysongelman jälkeen); muista lopun elämääsi mitä mulle teit kun hylkäsit. Mut hienoa, että täällä on kaikki niin sosiaalisesti älykkäitä silkkihanskoja, että hoitaisivat tällaisenkin pitkittyneen eroyritelmän virheettömästi maaliin.
Kyllä se vain niin on, että jos aikuinen ihminen uhkailee itsemurhalla, niin se on soitto häkeen että käyvät katsomassa. Ei ole kyse tahdonvastaisesta hoidosta, miksi sellaiseen pitäisi ryhtyäkään? Itsarilla uhkailu on alhainen manipulointikeino, eikä sellaiseen tule alistua.
Ai miksi hoitoon? No koska käytännössä: soitat häkeen, ensihoitajat käy juttelemassa ja arvioimassa tilanteen, antamassa akuuttikriisiosaston yhteystiedot ja SOITTAMASSA YHDESSÄ sille lähiomaiselle, eli sille erohaluiselle, että voihan tämän nyt jättää kotiin kun tämä itse haluaa niin. Ja sama ralli jatkuu, pitkiä viestejä keskellä yötä, joissa puhutaan taivaan isästä ja enkeleistä ja toivotetaan toiselle onnellista loppuelämää, jossa ei tarvitse enää tuntea velvollisuutta ja syyllisyyttä. Yeah right. Manipuloinnin näkee sivusta sokea Reettakin mutta eläpä itse tuossa suossa. Mut maalla on helppo neuvoa kun merellä on hätä, sehän tiedetään jo.
Esto. Yksinkertaista. Kieltäydyt lähiomaisuudesta. Kyllä sitä täytyy itsekin jotain sen eteen tehdä, eikä vain voivotella, ettei voi mitään kun soitellaan ja lähetellään viestejä. Mielenterveyspotilaiden kanssa menee vain omakin mielenterveys, kuten olet varmaan huomannut.
Jatkan tähän vielä, että mieheni oli myös näitä itsarilla uhkailijoita, ripusti köyden kattoon ja istui synkkänä sen alla kaljaa juoden. Lopetti, kun huomasi ettei sillä ole minuun mitään vaikutusta.
No sinä teit sitten oikean tilannearvion. Kyllä munkin tarinan surullisen hahmon ritarin silmät avautui lopulta, mutta hänellä olikin loppusuoralla joku kenelle puhua ja peilata omia näkemyksiään tilanteesta. Silti, ainoa minkä paremmin tietäjät tarinasta poimii on se, kuinka tuomittavaa, että hänellä oli uusi ihastus katsottuna jo kun viimein pääsi irrottautumaan entisestä suhteesta. Ja korostan, melkein vuosi sen jälkeen kun oli kertonut haluavansa NYT lopullisesti eron. Ei tullut puskista erotoive, asiaa oli aika ajoin käsitelty jo parin vuoden ajan.
Mainitsen vielä, että elämä jatkuu kaikilla ja uudet kuviot löytyi entisellekin pian lopullisen eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketju kuvaa hyvin tämän kansan ahdasmielistä käsitystä elämästä. Ottakaamme rennommin ja vaikka mallia Ranskasta jossa avioliiton ulkopuoliset suhteet normi juttu. Kysymyksen esittänyt isäntä voisi ihan rennosti todeta etteihän se järvi soutamalla kulu ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin paljon tätä elämää nähnyt, että se suhde on se kaikista pahin juttu, ei seksi. Seksi kännissä on todella paljon vähemmän pahempi juttu kuin selvinpäin todellakin harkiten.
Tuletkohan koskaan saamaan edes oikeaa todellista syytä pettämiselle.
mehän on kuultu jo todellinen syy: kyvyttömyys käsitellä ongelmia.
Joskus se saattaa olla myös: en rakasta sinua enää, en ole saanut sitä kakaistua ulos näin suoraan koska säälittää ja kuvittelin, että jos olen välinpitämätön ja kylmä niin sinunkin tunteet kuolee pois ja erosta tulee helppo. Rakastuin vatvoessa asiaa ja odotellessa ihmettä toiseen, haluan erota ja joudun sen nyt näin suoraan viimein sanomaan kun jäin kiinni pettämisestä.
Moni vaan ei saa vielä kiinni jäädessäänkään kerrottua totuutta, vaan petetyn reaktio säikäyttää ja alkaa peittely ja asioiden muka-korjaaminen. Se se vasta tyhmyyttä onkin, tilanne vaan entisestään kriisiytyy kun petetty huomaa, ettei toinen ole sydämellään näissä korjausyrityksissä mukana. Kuulin eräältä tuttavalta, että terapeutti oli pariterapiassa miehelleen tokaissut, ettei sinulla taida oikeasti olla halua tätä suhdetta hoitaa kuntoon. Oikeassa oli
Siis tuossa toisessa esimerkissäsikin oli kyse ihan samasta asiasta eli kyvyttömyydestä käsitellä tunteita. Ihan turha sitä pettämistä on romantisoida ja yrittää kääntää sitä niin että kyseessä olisi jonkinlainen palvelus petetylle. Pettäminen on petetylle traumaattinen tapahtuma.
Niin? Väitinkö jotain muuta? Mutta kuinka moni tuon todella haluaa kuulla? Vai mieluummin kuulisi jotain sen kaltaista kuin "olen ikäkriisissä", "en ole sinulle kyllin hyvä", " h*a vietteli". Hatunnosto heille, joille suhteessa voi todella turvallisesti kertoa mitä tuntee. Tuntuisikin oudolta, että tällaista puolisoa lähtisi pettämään, ehkä siinä sitten olisi jotain patologista jännityksen hakua mukana.
Kirjoitustavastasi johtuen luulin sinun listanneen kaksi eri syytä pettämiseen.
Miksi ei haluaisi kuulla? Minä päinvastoin luulen, että moni erittäin mielellään kuulisi. Tuota syytä tosin harvoin kukaan saa, sillä ihmiset joiden asioiden käsittelytaidot ovat puutteelliset, eivät tätä heikkoutta itsessään tunnista niin että osaisivat sen sanoittaa.No, sinä et sitten ole ollut suhteessa ihmisen kanssa joka ei eroa hyväksy. Minä taas tiedän, että moni torjuu täysin puolison ilmaisut tunteiden loppumisesta tai halusta ottaa etäisyyttä vaikka asumuseron kautta. Et itse sitten ilmeisesti koskaan ole kuullut tapauksista, joissa toisen pyytäessä eroa, tai vaikapa juuri asumuseroa / 'taukoa' toinen osapuoli vastaa uhkaamalla vaikkapa lasten viemisellä tai suisiidilla? Näitähän on jonkin verran toteutettukin ja jäljelle jääneet kertovat pelänneensä, että näin käy, mutta eivät olleet kuitenkaan täysin uskoneet siihen. Ymmärrätkö kuinka vaikeaa usein miehen on kävellä ulos kotoaan puolison jäädessä sinne sekavassa mielentilassa lääkepurkkien kanssa? Jos kumppani on vaikeasti läheisriippuvainen tai epävakaa, hänellä ei välttämättä ole muita läheisiä, ketä voisi apuun kutsua. Kun tilanne toistuu ja kroonistuu, siitä voi tulla vuosien painostava helvetti molemmille osapuolille, josta on todella vaikea päästä irti. Toivoisin, että jokainen tällaisessa tilanteessa uskaltaisi hakea puolueetonta keskusteluapua, mutta inhimillistä lienee sekin, että monesti se ymmärtäjä löytyy ihan muualta elämänpiiristä ja sen myötä myös perspektiivi ja uskallus repiä itsensä vapaaksi.
Kyllä noita neuvojia on akuutissa tilanteessa luettu näiltä palstoilta, mutta se on vaan hieman eri asia oikeasti kylmänviileästi todeta rakkaalle ihmiselle, että tämä oli tässä, vedä itsesi sit kiikkuun jos siltä tuntuu.
Itsarilla uhkaileva on häken asiakas, ei puolison.
Sulla on sellainen käsitys että itsetuhoisen ihmisen saa Suomessa helposti tahdonvastaiseen hoitoon? Jos jäät viereen vahtimaan niin toinen ei tuu koskaan laskee irti toivosta, jos taas lähdet ja kuittaat homman häke-puhelulla niin sittenpä elät lopun elämääsi syyllisyydessä. Niin kuin miehen entinen kriisiosastolta aikoinaan viestitti (oli sinne itse pariksi päivää ilmoittautunut hieman epäselväksi jääneen terveysongelman jälkeen); muista lopun elämääsi mitä mulle teit kun hylkäsit. Mut hienoa, että täällä on kaikki niin sosiaalisesti älykkäitä silkkihanskoja, että hoitaisivat tällaisenkin pitkittyneen eroyritelmän virheettömästi maaliin.
Ei ole. Ongelma on lähinnä siinä ettei yhdelle ihmiselle voida kaataa kaikkea. Tietyn pisteen jälkeen oireilevan täytyy hakeutua avun piiriin tai tehdä jokin muu ratkaisu. Jos tämä päätyy siihen viimeiseen tekoonsa pitää tätä kunnioittaa. Miksi? Masentuneen sekä persoonallisuushäiriöisen auttaminen vie lopulta auttajatkin mennessään, ellet älyä olla itsekäs. Kuunnella/tukea voi, mutta kohtuudella.
T. 2 ihmistä itsarilta ylipuhunut. Nämä kaksi olivat autettavissa olevia.No voin kertoa, että sellaisessa vinoutuneessa suhteessa tuo syyllistämällä painostaminen alkaa niin vaivihkaa vuosien varrella. Ensin se tarvitsevuus tuntuu imartelevaltakin. Olet toiselle niin tärkeä, että pienikin kiista saa toisen aivan tolaltaan. Sitten pikkuhiljaa alat varomaan pahoittamasta mieltä, jätät sanomatta kun joku pieni asia häiritsee, jätät nostamatta kissaa pöydälle vaikka vähän isompikin asia häiritsee. Joskus koitat puhua jostain, mutta seurauksena on joku näyttävä tempaus vaikka vessaan lukittautuminen pillerien kanssa tai metsään eksyttäytyminen.
Sitten kun alat varovasti neuvotella taukoa suhteesta niin sinulle tehdään varsin selväksi, ettei toinen koe elämällään olevan enää mitään arvoa jos lähdet. Eli kyseessä ei ole mikään masennus ja yleinen k u o l e m a ntoive, vaan spesifisti: jätät niin päätän päiväni. Ei tuohon saa mitään apua jos toinen ei sitä halua ottaa vastaan. Läheisiä on vähän, heille ei missään tapauksessa saa kertoa mitään or else... Miehet ei oikein kavereilleenkaan ilkeä puhua. Oikea osoite olisi tietysti se ammattiauttaja, jonka mies tietysti itsekin jälkeenpäin ymmärtää, mutta jotenkin aika vaan kuluu odotellessa ihmettä: Jos se vaikka rakastuisi toiseen.
Tässä unohtuu helposti se, että vaikka se rakkaus on hiipunut pois, niin kyllähän toisesta silti edelleen välittää. Ja kun on tottunut holhoamaan ja pelkäämään niin kyllä tuo vaan on aikas kimurantti tilanne. Tuosta auttamisestakin sen verran, että läheisriippuvainen ottaa sen aina osoituksena siitä, että toivoa yhä on. Ja kun se vaistoista voimakkain olisi juurikin auttaa, lohduttaa, ottaa syliin, muttet voi.
Mitä koitan sanoa; on niin helppo arvostella sivusta, että menit ihastumaan toiseen, olisit eronnut ensin. Tämänkään aloittajan suhteen tilasta ei täällä kukaan tiedä muu kuin aloittaja. Ja voi olla että hänenkin tulkintansa tilanteesta on aivan toinen kuin vaimonsa. Sitä törkeyttä ei tietysti millään puolusta, että tuodaan toinen mies yhteiseen sänkyyn.. Mutta täällä niputetaan nyt aivan kaikki pettämiseen sortuneet samanlaisiksi itsekkäiksi elostelijoiksi. Siellä voi joukossa olla joku aivan toivottoman vaikeassa tilanteessa vuosia ollut, joka ei syyllisystaakkansa päälle kaipaa enää yhtään lisää syyllistämistä. Sanoisitteko oikeasti perheväkivallan ja alistamisen uhriksi joutuneelle, että petit sika ja satutit puolisoasi törkeimmällä tavalla, jos hän löytäisi uudesta rakkaudesta voiman lähteä? Henkinen väkivalta on mahdollisesti jopa tuhoisampaa ja siitä itsem*rhalla uhkailu raainta mahdollista kaltoinkohtelua ja hyväksikäyttöä.
Kumpi onkaan läheisriippuvainen? Kumpi mahdollistaa tilanteen jatkumisen?
Bingo! Tämä ei ole edes mikään kompakysymys: Molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran pettää, niin pettää toistekin. Akka vaihtoon! OIKEESTI!
Vierailija kirjoitti:
Olen todella pahoillani puolestasi. Yksi yhden yön kännisutaisu olisi mielestäni anteeksi annettavissa, mutta puolen vuoden sivusuhde ja siihen liittyvä jatkuva valehtelu on aivan eri asia. Koska teillä ei ole edes lapsia, niin miettisin todella tarkkaan kannattaako suhdetta yrittää pelastaa. Se että rakastaa toista ei ole syy jäädä huonoon avioliittoon.
Mitä vetoa niin Aplle ihan sama mitä neuvoja antaa, tekee juuri niinkuin haluaa - itkeskelee pettäjäeukolleen, lyö päätään seinään tarpeeksi pitkään ja velloo epätoivossa ja vihassa, ja sitten vihdoin tajuaa että ois pitänyt erota - ja eroaa. Ei järjen puhuminen auta. Viisas oppii toisten virheistä, tyhmä ei edes omistaan. Jos on niin läheisriippuvainen niin kärsiköön. Kai sitä äijää voi tapailla muuallakin kuin kotona joten vahtikoon sitten missä muija luuhaa milloinkin.
Vierailija kirjoitti:
Välit poikki petturiparittelijoihin HETI!!!!!!!!!!!!!!!
Samaa mieltä. Pettäjä pettää kyllä jatkossakin jos sen pettämisen antaa "anteeksi", koska sehän on hyväksyntä sille touhulle.
Olen pahoillani puolestasi. Muutamia ajatuksia aloitusviestiisi:
- Suhteenne ei koskaan palaa ennalleen. On mennyt rikki jotain sellaista, mitä ei voi enää täysin korjata.
- Mieti johtuuko vaimosi pettäminen hänen kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Voi olla ettei diagnosia vielä ole, mutta netistä löytyy hyviä kirjoituksia ja sivuja aiheesta, perehdy niihin. Jos näin on, hän ei välttämättä koe tehneensä mitään väärää, ei oikeasti kadu eikä aio eikä tule muuttamaan käyttäytymistään. Sinun on tässä tapauksessa mietittävä, kuinka kauan aiot sietää. Joitain hyviäkin tapauksia on, mutta olen pessimistinen sen suhteen, että saisitte suhteenne kuntoon.
- Avioero on yleensä se paras vaihtoehto niistä kaikista huonoista vaihtoehdoista.
- Avaudu jollekin läheiselle ja ITKE, huuda, raivoa ym., se helpottaa. Pahan olon patoamisella ei mitään hyvää savuta.
- Et todellakaan ole yksin ja ainoa jolle näin on käynyt. Syy ei ole sinun.
- Miessakit Ry on hyvä paikka purkaa tuntoja. Tuttuni ovat saaneet sieltä apua. Itse olen selvinnyt ilman.
- Voimia, elämä on edessä ei takana.
Kuka sanoi että suhde oli kestänyt 6 kk vaimo vai pettäjämies? Jos syyllistä etsitään, niin pettäjämies on syyllinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin paljon tätä elämää nähnyt, että se suhde on se kaikista pahin juttu, ei seksi. Seksi kännissä on todella paljon vähemmän pahempi juttu kuin selvinpäin todellakin harkiten.
Tuletkohan koskaan saamaan edes oikeaa todellista syytä pettämiselle.
mehän on kuultu jo todellinen syy: kyvyttömyys käsitellä ongelmia.
Joskus se saattaa olla myös: en rakasta sinua enää, en ole saanut sitä kakaistua ulos näin suoraan koska säälittää ja kuvittelin, että jos olen välinpitämätön ja kylmä niin sinunkin tunteet kuolee pois ja erosta tulee helppo. Rakastuin vatvoessa asiaa ja odotellessa ihmettä toiseen, haluan erota ja joudun sen nyt näin suoraan viimein sanomaan kun jäin kiinni pettämisestä.
Moni vaan ei saa vielä kiinni jäädessäänkään kerrottua totuutta, vaan petetyn reaktio säikäyttää ja alkaa peittely ja asioiden muka-korjaaminen. Se se vasta tyhmyyttä onkin, tilanne vaan entisestään kriisiytyy kun petetty huomaa, ettei toinen ole sydämellään näissä korjausyrityksissä mukana. Kuulin eräältä tuttavalta, että terapeutti oli pariterapiassa miehelleen tokaissut, ettei sinulla taida oikeasti olla halua tätä suhdetta hoitaa kuntoon. Oikeassa oli
Siis tuossa toisessa esimerkissäsikin oli kyse ihan samasta asiasta eli kyvyttömyydestä käsitellä tunteita. Ihan turha sitä pettämistä on romantisoida ja yrittää kääntää sitä niin että kyseessä olisi jonkinlainen palvelus petetylle. Pettäminen on petetylle traumaattinen tapahtuma.
Niin? Väitinkö jotain muuta? Mutta kuinka moni tuon todella haluaa kuulla? Vai mieluummin kuulisi jotain sen kaltaista kuin "olen ikäkriisissä", "en ole sinulle kyllin hyvä", " h*a vietteli". Hatunnosto heille, joille suhteessa voi todella turvallisesti kertoa mitä tuntee. Tuntuisikin oudolta, että tällaista puolisoa lähtisi pettämään, ehkä siinä sitten olisi jotain patologista jännityksen hakua mukana.
Kirjoitustavastasi johtuen luulin sinun listanneen kaksi eri syytä pettämiseen.
Miksi ei haluaisi kuulla? Minä päinvastoin luulen, että moni erittäin mielellään kuulisi. Tuota syytä tosin harvoin kukaan saa, sillä ihmiset joiden asioiden käsittelytaidot ovat puutteelliset, eivät tätä heikkoutta itsessään tunnista niin että osaisivat sen sanoittaa.No, sinä et sitten ole ollut suhteessa ihmisen kanssa joka ei eroa hyväksy. Minä taas tiedän, että moni torjuu täysin puolison ilmaisut tunteiden loppumisesta tai halusta ottaa etäisyyttä vaikka asumuseron kautta. Et itse sitten ilmeisesti koskaan ole kuullut tapauksista, joissa toisen pyytäessä eroa, tai vaikapa juuri asumuseroa / 'taukoa' toinen osapuoli vastaa uhkaamalla vaikkapa lasten viemisellä tai suisiidilla? Näitähän on jonkin verran toteutettukin ja jäljelle jääneet kertovat pelänneensä, että näin käy, mutta eivät olleet kuitenkaan täysin uskoneet siihen. Ymmärrätkö kuinka vaikeaa usein miehen on kävellä ulos kotoaan puolison jäädessä sinne sekavassa mielentilassa lääkepurkkien kanssa? Jos kumppani on vaikeasti läheisriippuvainen tai epävakaa, hänellä ei välttämättä ole muita läheisiä, ketä voisi apuun kutsua. Kun tilanne toistuu ja kroonistuu, siitä voi tulla vuosien painostava helvetti molemmille osapuolille, josta on todella vaikea päästä irti. Toivoisin, että jokainen tällaisessa tilanteessa uskaltaisi hakea puolueetonta keskusteluapua, mutta inhimillistä lienee sekin, että monesti se ymmärtäjä löytyy ihan muualta elämänpiiristä ja sen myötä myös perspektiivi ja uskallus repiä itsensä vapaaksi.
Kyllä noita neuvojia on akuutissa tilanteessa luettu näiltä palstoilta, mutta se on vaan hieman eri asia oikeasti kylmänviileästi todeta rakkaalle ihmiselle, että tämä oli tässä, vedä itsesi sit kiikkuun jos siltä tuntuu.
En ole itse henkilökohtaisesti ollut tuollaisessa suhteessa, mutta olen nähnyt hyvin läheltä. Äitini entinen avomies oli kuvaamanlaisesi henkilö ja lopulta päätyikin itsemurhaan heidän eronsa jälkeen. Hän oli äitini kanssa siitä asti kun olin 6-vuotias ja menehtyi ollessani 20.
Ihmettelen sitä kuinka aina pettämiskeskusteluissa aletaan maalata kuvaa, että petytyn on oltava jokin hirviö tai niin vaikea ihminen, että ansaitsee tapahtuneen. Omien havaintojeni pohjalta sanoisin, että asia on useimmiten aivan päinvastoin. Pettämistä ei turhaan sanota henkiseksi väkivallaksi ja varsinkin jos kykenee hyvin pitkäkestoiseen sellaiseen, empatiakyvyn on oltava tamanomaista heikompi. Pettäminen on hyvin yleistä esimerkiksi joidenkin persoonallisuushäiriöiden keskuudessa. Ja sanon nyt jo kun joku kuitenkin takertuu: Ei, en tarkoita että kaikki pettäjät ovat persoonallisuushäiriöisiä. Yleensä se on kuitenkin nimenomaan juuri se petetty, joka on joutunut kärsimään muunkinlaisista vääryyksistä suhteen aikana eikä pettäjä. On myös enemmän sääntö kuin poikkeus, että eron jälkeenkin pettäjä jatkaa loukkauksiaan.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä se vain niin on, että jos aikuinen ihminen uhkailee itsemurhalla, niin se on soitto häkeen että käyvät katsomassa. Ei ole kyse tahdonvastaisesta hoidosta, miksi sellaiseen pitäisi ryhtyäkään? Itsarilla uhkailu on alhainen manipulointikeino, eikä sellaiseen tule alistua.