Vaimo jäi kiinni pettämisestä itse teossa. Miten päästä yli ja antaa anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin paljon tätä elämää nähnyt, että se suhde on se kaikista pahin juttu, ei seksi. Seksi kännissä on todella paljon vähemmän pahempi juttu kuin selvinpäin todellakin harkiten.

Tuletkohan koskaan saamaan edes oikeaa todellista syytä pettämiselle.

mehän on kuultu jo todellinen syy: kyvyttömyys käsitellä ongelmia.

Joskus se saattaa olla myös: en rakasta sinua enää, en ole saanut sitä kakaistua ulos näin suoraan koska säälittää ja kuvittelin, että jos olen välinpitämätön ja kylmä niin sinunkin tunteet kuolee pois ja erosta tulee helppo. Rakastuin vatvoessa asiaa ja odotellessa ihmettä toiseen, haluan erota ja joudun sen nyt näin suoraan viimein sanomaan kun jäin kiinni pettämisestä.

Moni vaan ei saa vielä kiinni jäädessäänkään kerrottua totuutta, vaan petetyn reaktio säikäyttää ja alkaa peittely ja asioiden muka-korjaaminen. Se se vasta tyhmyyttä onkin, tilanne vaan entisestään kriisiytyy kun petetty huomaa, ettei toinen ole sydämellään näissä korjausyrityksissä mukana. Kuulin eräältä tuttavalta, että terapeutti oli pariterapiassa miehelleen tokaissut, ettei sinulla taida oikeasti olla halua tätä suhdetta hoitaa kuntoon. Oikeassa oli

Siis tuossa toisessa esimerkissäsikin oli kyse ihan samasta asiasta eli kyvyttömyydestä käsitellä tunteita. Ihan turha sitä pettämistä on romantisoida ja yrittää kääntää sitä niin että kyseessä olisi jonkinlainen palvelus petetylle. Pettäminen on petetylle traumaattinen tapahtuma.

Niin? Väitinkö jotain muuta? Mutta kuinka moni tuon todella haluaa kuulla? Vai mieluummin kuulisi jotain sen kaltaista kuin "olen ikäkriisissä", "en ole sinulle kyllin hyvä", " h*a vietteli". Hatunnosto heille, joille suhteessa voi todella turvallisesti kertoa mitä tuntee. Tuntuisikin oudolta, että tällaista puolisoa lähtisi pettämään, ehkä siinä sitten olisi jotain patologista jännityksen hakua mukana.

Kirjoitustavastasi johtuen luulin sinun listanneen kaksi eri syytä pettämiseen.

Miksi ei haluaisi kuulla? Minä päinvastoin luulen, että moni erittäin mielellään kuulisi. Tuota syytä tosin harvoin kukaan saa, sillä ihmiset joiden asioiden käsittelytaidot ovat puutteelliset, eivät tätä heikkoutta itsessään tunnista niin että osaisivat sen sanoittaa.

No, sinä et sitten ole ollut suhteessa ihmisen kanssa joka ei eroa hyväksy. Minä taas tiedän, että moni torjuu täysin puolison ilmaisut tunteiden loppumisesta tai halusta ottaa etäisyyttä vaikka asumuseron kautta. Et itse sitten ilmeisesti koskaan ole kuullut tapauksista, joissa toisen pyytäessä eroa, tai vaikapa juuri asumuseroa / 'taukoa' toinen osapuoli vastaa uhkaamalla vaikkapa lasten viemisellä tai suisiidilla? Näitähän on jonkin verran toteutettukin ja jäljelle jääneet kertovat pelänneensä, että näin käy, mutta eivät olleet kuitenkaan täysin uskoneet siihen. Ymmärrätkö kuinka vaikeaa usein miehen on kävellä ulos kotoaan puolison jäädessä sinne sekavassa mielentilassa lääkepurkkien kanssa? Jos kumppani on vaikeasti läheisriippuvainen tai epävakaa, hänellä ei välttämättä ole muita läheisiä, ketä voisi apuun kutsua. Kun tilanne toistuu ja kroonistuu, siitä voi tulla vuosien painostava helvetti molemmille osapuolille, josta on todella vaikea päästä irti. Toivoisin, että jokainen tällaisessa tilanteessa uskaltaisi hakea puolueetonta keskusteluapua, mutta inhimillistä lienee sekin, että monesti se ymmärtäjä löytyy ihan muualta elämänpiiristä ja sen myötä myös perspektiivi ja uskallus repiä itsensä vapaaksi. 

Kyllä noita neuvojia on akuutissa tilanteessa luettu näiltä palstoilta, mutta se on vaan hieman eri asia oikeasti kylmänviileästi todeta rakkaalle ihmiselle, että tämä oli tässä, vedä itsesi sit kiikkuun jos siltä tuntuu.

Itsarilla uhkaileva on häken asiakas, ei puolison.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kaksi kertaa pitkässä parisuhteessa ja molemmat ovat loppuneet naisen pettämiseen. Se oikeasti muuttaa ihmistä. Se mikä minulle oli pahin tunne kun avioliittoni päättyi pettämisen, oli se tunne kun et tiedä mikä on ollut totta. Ihmiseltä viedään pettämällä historia, nykyisyys ja tulevaisuus samalla hetkellä. Mistään et tiedä yhtäkkiä mitään. Ja se, miten tyhmä olet ollut kun et ole huomannut mitään, kun olet vaan luottanut.

En enää ajattele, että mikään kestää. Kaikki suhteet otan hyvin rennosti, kestää sen minkä kestää, en ajattele enää koskaan rakentavani mitään sen suurempaa. Tuskin enää koskaan asun kenenkään kanssa yhdessä. Suurin muutos on tapahtunut omassa moraalissani. Olen ollut yli puolet elämästäni vakavissa parisuhteissa, jossa en ikinä pettänyt, vaikka mahdollisuuksia on kaikilla. Eron jälkeen minulla oli pitkään todella negatiivinen suhtautuminen varattuihin naisiin, jotka tulivat juttelemaan yökerhoissa.

Kovin tutulta kuulostaa suominaisten käyttäytyminen.

Minut petettiin ja jätettiin ensimmäisessä parisuhteessa. Tämä suomalainen nainen oli jo etsinyt uuden kun päätti suhteemme tekstiviestillä. Hän ei koskaan enää puhunut kanssani edes puhelimitse. Se satutti ja syvältä.

Seuraava ja taas suomalainen nainen syytti minua parisuhdeongelmista ja jätti pitkän yhdessäolon jälkeen ja heitti minut pihalle ilman asuntoa. Nykyään hän on mielenterveyspotilas. Näiden jälkeen en ole suomalaisiin naisiin koskenut. Kukaan nainen ei näiden jälkeen ole minua kylmästi jättänyt, vaan suhteita suomessa ja ulkomailla on päättynyt muista syistä. Nykyään olen myös ulkomaalaisperäisen naisen kanssa ja onnellinen hänen oman kulttuurinsa tuomasta väristä parisuhteeseen.

Myös minua kaksi naisen kylmästi päättämää parisuhdetta muutti ja syvästi. En enää ikinä ollut se sama ihminen. Olenkin nykyään kovin negatiivinen, enkä luota ihmisiin. Parisuhde tuntuu mukavalta ja on rakkautta, mutta se syvä rakkaus ja luottamus puuttuu. Olen miettinyt, että jos tämä nainen löytää nuoremman ja komeamman miehen tilalleni ja lähtee, niin ehkä hyväksyn asian nyt kokemuksien kautta hieman helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Minun mies petti muutamia kertoja. Viimein sanoin, että kerää tavaraa ja poistu. Helmikuussa muutti, huhtikuussa asui jo uuden naisen kanssa eli ei sen, jonka kanssa petti. Nopeeta toimintaa sanoisin.

Mitä teit että mies joutui pettämään? Kuukausia ilman seksiä? Jatkuvaa henkistä väkivaltaa?

Miksi haluaisit jatkaa? Jos ei lapsia ei yhtään syytä. Eroa. Voimia. Tuntuu provolta, niin itsestään selvä asia.

Ihan kokemuksesta voin sanoa, että anteeksi voit antaa, mutta et koskaan unohtaa.

Mieheni petti minua siskoni kanssa, kun lapsemme oli alle vuoden ikäinen. Tuossa vaiheessa olisin halunnut tappaa heidät molemmat. Olisin aivan hyvin voinut lähteä suhteesta ja jatkaa elämääni omalla tahollani lapseni kanssa.

Jostain syystä halusin kuitenkin, että lapseni saisi jatkaa elämäänsä isänsä kanssa.

Tapahtumasta on jo kymmeniä vuosia. Mitä enemmän vuosia minulle ja miehelleni kertyy, sitä merkittömäksi asian koemme.

Siskooni en ole ollut millään tavalla yhteydessä muutamaan kymmeneen vuoteen. Mielestäni olen saanut elää hyvää elämää mieheni kanssa, mutta tietty särö tästä suhteesemme tuli.

Onko suhde kaksipuolinen että hänkin on rakastunut tai ihastunut sinuun, vai yksipuolinen että sinä vain? Yksipuolisessa ei kannattaisi olla.

Olen pahoillani puolestasi. Silti, eroa vaan kehiin. Pettäjät pettävät.

Tiedän tapauksen, missä morsiamelta "lurpsahti" yllärinä hääyönä kaikkein pyhimmästään honeymoonsviitin lakanalle kondomi.

Pari sopi romanttista tunnelmaa järkyttäneen yksityiskohdan, koska nainen oli miehen suuri rakkaus --- ovat yhdessä edelleen vuosikymmenien jälkeen. Naisen huikentelevaisuus kuulemma loppui hääyönä pettämisestään narahtamiseen, mutta miehelle puhkesi riesaksi tapauksesta krooninen paniikkihäiriö.

juu mikähän siinä on  kun mies on sl niin sit alkaa pettäminen, itse kun olin saikulla, niin seksinpuutetta ei ainakaan exällä pitänyt olla.

muutin pois  se on parasta mitä olen tehnyt. jätti syvät arvet,  ei sitä normi ihminen osaa ajatella miten yksi ihminen voi pilata usean ihmisen loppuelämän

voimia sulle ja pistä' se ero tulille

Minäkin yllätin vaimoni toisen miehen kanssa puuhista kodistamme. Lapsia on. Yhdessä ollaan edelleen ja tavallaan meillä menee paremmin kuin koskaan. Vaimo on muuttunut aiemmasta todella paljon ja siten myös koko parisuhde. Se on helpottanut myös trauman käsittelyssä, mutta silti tapahtumat käyvät mielessä päivittäin. Kannan edelleen kaunaa, mutta en pura tapahtunutta enää arjessa jatkuvasti vaan säästelen avautumiset pariterapiaan. Mutta jos joskus tulee paikka kuitata, niin tuskin jarruttelen.

Viittamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kaksi kertaa pitkässä parisuhteessa ja molemmat ovat loppuneet naisen pettämiseen. Se oikeasti muuttaa ihmistä. Se mikä minulle oli pahin tunne kun avioliittoni päättyi pettämisen, oli se tunne kun et tiedä mikä on ollut totta. Ihmiseltä viedään pettämällä historia, nykyisyys ja tulevaisuus samalla hetkellä. Mistään et tiedä yhtäkkiä mitään. Ja se, miten tyhmä olet ollut kun et ole huomannut mitään, kun olet vaan luottanut.

En enää ajattele, että mikään kestää. Kaikki suhteet otan hyvin rennosti, kestää sen minkä kestää, en ajattele enää koskaan rakentavani mitään sen suurempaa. Tuskin enää koskaan asun kenenkään kanssa yhdessä. Suurin muutos on tapahtunut omassa moraalissani. Olen ollut yli puolet elämästäni vakavissa parisuhteissa, jossa en ikinä pettänyt, vaikka mahdollisuuksia on kaikilla. Eron jälkeen minulla oli pitkään todella negatiivinen suhtautuminen varattuihin naisiin, jotka tulivat juttelemaan yökerhoissa.

Kovin tutulta kuulostaa suominaisten käyttäytyminen.

Minut petettiin ja jätettiin ensimmäisessä parisuhteessa. Tämä suomalainen nainen oli jo etsinyt uuden kun päätti suhteemme tekstiviestillä. Hän ei koskaan enää puhunut kanssani edes puhelimitse. Se satutti ja syvältä.

Seuraava ja taas suomalainen nainen syytti minua parisuhdeongelmista ja jätti pitkän yhdessäolon jälkeen ja heitti minut pihalle ilman asuntoa. Nykyään hän on mielenterveyspotilas. Näiden jälkeen en ole suomalaisiin naisiin koskenut. Kukaan nainen ei näiden jälkeen ole minua kylmästi jättänyt, vaan suhteita suomessa ja ulkomailla on päättynyt muista syistä. Nykyään olen myös ulkomaalaisperäisen naisen kanssa ja onnellinen hänen oman kulttuurinsa tuomasta väristä parisuhteeseen.

Myös minua kaksi naisen kylmästi päättämää parisuhdetta muutti ja syvästi. En enää ikinä ollut se sama ihminen. Olenkin nykyään kovin negatiivinen, enkä luota ihmisiin. Parisuhde tuntuu mukavalta ja on rakkautta, mutta se syvä rakkaus ja luottamus puuttuu. Olen miettinyt, että jos tämä nainen löytää nuoremman ja komeamman miehen tilalleni ja lähtee, niin ehkä hyväksyn asian nyt kokemuksien kautta hieman helpommin.

Satun tietämään aasialaisen naisen mikä petti ja jätti. Muksu jäi maahantuojalle (isälle)

Ei tarvitse kysellä syytä pettämiselle. Hän tulee varmasti laittamaan syyn sinuun... eikä syy ole ollut sinussa, vaan hänessä. Pettäjät ovat aina pettäjiä. Jätä tämä nainen ja etsi parempi.

Tulin vain tarkistamaan, joko sitä itse aktia on kuvailtu?

Vierailija kirjoitti:

Verrannollista siihen kun mies pettää synnytysreissulla olevaa vaimoa.

Vaimonhan pitäisi olla sinun tukenasi, kun sairastat. Ansaiset parempaa.

Voi luoja. Toisessa on kyse kolmannestakin perheenjäsenestä. Jos mies ennemmin hässii salarakastaan kun näkee oman lapsensa syntymän, ei voi kovin hyvä isä olla.

Mutta ap:lle, yleensä pettäjä pettää uudestaankin, kannattaa vielä harkita anteeksiantoa.

Vierailija kirjoitti:

Viittamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kaksi kertaa pitkässä parisuhteessa ja molemmat ovat loppuneet naisen pettämiseen. Se oikeasti muuttaa ihmistä. Se mikä minulle oli pahin tunne kun avioliittoni päättyi pettämisen, oli se tunne kun et tiedä mikä on ollut totta. Ihmiseltä viedään pettämällä historia, nykyisyys ja tulevaisuus samalla hetkellä. Mistään et tiedä yhtäkkiä mitään. Ja se, miten tyhmä olet ollut kun et ole huomannut mitään, kun olet vaan luottanut.

En enää ajattele, että mikään kestää. Kaikki suhteet otan hyvin rennosti, kestää sen minkä kestää, en ajattele enää koskaan rakentavani mitään sen suurempaa. Tuskin enää koskaan asun kenenkään kanssa yhdessä. Suurin muutos on tapahtunut omassa moraalissani. Olen ollut yli puolet elämästäni vakavissa parisuhteissa, jossa en ikinä pettänyt, vaikka mahdollisuuksia on kaikilla. Eron jälkeen minulla oli pitkään todella negatiivinen suhtautuminen varattuihin naisiin, jotka tulivat juttelemaan yökerhoissa.

Kovin tutulta kuulostaa suominaisten käyttäytyminen.

Minut petettiin ja jätettiin ensimmäisessä parisuhteessa. Tämä suomalainen nainen oli jo etsinyt uuden kun päätti suhteemme tekstiviestillä. Hän ei koskaan enää puhunut kanssani edes puhelimitse. Se satutti ja syvältä.

Seuraava ja taas suomalainen nainen syytti minua parisuhdeongelmista ja jätti pitkän yhdessäolon jälkeen ja heitti minut pihalle ilman asuntoa. Nykyään hän on mielenterveyspotilas. Näiden jälkeen en ole suomalaisiin naisiin koskenut. Kukaan nainen ei näiden jälkeen ole minua kylmästi jättänyt, vaan suhteita suomessa ja ulkomailla on päättynyt muista syistä. Nykyään olen myös ulkomaalaisperäisen naisen kanssa ja onnellinen hänen oman kulttuurinsa tuomasta väristä parisuhteeseen.

Myös minua kaksi naisen kylmästi päättämää parisuhdetta muutti ja syvästi. En enää ikinä ollut se sama ihminen. Olenkin nykyään kovin negatiivinen, enkä luota ihmisiin. Parisuhde tuntuu mukavalta ja on rakkautta, mutta se syvä rakkaus ja luottamus puuttuu. Olen miettinyt, että jos tämä nainen löytää nuoremman ja komeamman miehen tilalleni ja lähtee, niin ehkä hyväksyn asian nyt kokemuksien kautta hieman helpommin.

Satun tietämään aasialaisen naisen mikä petti ja jätti. Muksu jäi maahantuojalle (isälle)

Älä nyt pilaa tuota sovinistilta kun on päässyt vauhtiin suominaisten haukkumisessa taas vaihteeksi

Vierailija kirjoitti:

Ihan kokemuksesta voin sanoa, että anteeksi voit antaa, mutta et koskaan unohtaa.

Mieheni petti minua siskoni kanssa, kun lapsemme oli alle vuoden ikäinen. Tuossa vaiheessa olisin halunnut tappaa heidät molemmat. Olisin aivan hyvin voinut lähteä suhteesta ja jatkaa elämääni omalla tahollani lapseni kanssa.

Jostain syystä halusin kuitenkin, että lapseni saisi jatkaa elämäänsä isänsä kanssa.

Tapahtumasta on jo kymmeniä vuosia. Mitä enemmän vuosia minulle ja miehelleni kertyy, sitä merkittömäksi asian koemme.

Siskooni en ole ollut millään tavalla yhteydessä muutamaan kymmeneen vuoteen. Mielestäni olen saanut elää hyvää elämää mieheni kanssa, mutta tietty särö tästä suhteesemme tuli.

Siis tuossakin pettämis tapauksessa nainen oli se syyllinen? Miehen kanssa jatkoit, mutta siskoosi katkaisit välit. Just! Näin ajattelee ja tekee vain nainen. Minä olisin jättänyt molemmat niille sijoilleen. Nainen ei anna anteeksi, eikä unohda...koskaan.

Kannattaa jatkaa parisuhdetta vain siinä tapauksessa jos topisen vieraissa käyminen on oikeasti ihan ok. Koska tuo on oikeasti pysyvä luonteenpiirre että joku maistelee välillä muistakin karkkipusseista kuin omasta uusia namuja.

Sannanat kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verrannollista siihen kun mies pettää synnytysreissulla olevaa vaimoa.

Vaimonhan pitäisi olla sinun tukenasi, kun sairastat. Ansaiset parempaa.

Voi luoja. Toisessa on kyse kolmannestakin perheenjäsenestä. Jos mies ennemmin hässii salarakastaan kun näkee oman lapsensa syntymän, ei voi kovin hyvä isä olla.

Mutta ap:lle, yleensä pettäjä pettää uudestaankin, kannattaa vielä harkita anteeksiantoa.

Noi "epä"isät ovat aivan oma lukunsa ja ala-rotunsa , yksikin oli vongannut tippa silmässä jossain raflassa naisilta pildeä, koska oli niin järkyttynyt tullessaan suoraan synnäriltä missä vaimo oli aiheuttanut suuren pettymyksen kun toivotun pojan asemesta oli syntynyt tyttövauva. Että antakkee lohtuu ja pildee kun on niin paha mieli miulla.....siis miettikää. Ei ristus. Pettäjät ovat itsekkäin ihmislaji maailmassa.

En ole lukenut ainuttakaan  vastausta, koska tuskin kukaan on neuvonut näin hyvää jutskaa.

Sanot vaimolle, että ollaan sujut, jos se hommaa sulle vierasta naista. Vaimo saa rangaistuksen ja sä pääset kanssa bylsimään.

Vierailija kirjoitti:

Olen todella pahoillani puolestasi. Yksi yhden yön kännisutaisu olisi mielestäni anteeksi annettavissa, mutta puolen vuoden sivusuhde ja siihen liittyvä jatkuva valehtelu on aivan eri asia. Koska teillä ei ole edes lapsia, niin miettisin todella tarkkaan kannattaako suhdetta yrittää pelastaa. Se että rakastaa toista ei ole syy jäädä huonoon avioliittoon. 

Kiitos ei. En saisi parempaa oloa kostamisesta enkä harrasta yhden yön juttuja. Siitä jäisi vain paha mieli, koska en halua pettää. Olen liian uskollinen omalle vaimolle enkä halua ketään vierasta, vaikka sattuukin. Anteeksi antaminen tulee olemaan hidas prosessi, olimme yhdessä vaiko emme. Itseni tuntien kykenen anteeksi antoon mutta unohtaa en voi, siksi haluan jutella kasvokkain vaimoni kanssa. Jos liittomme jatkuu, niin haluan tehdä selväksi yhteiset uudet pelisäännöt. Ap