Sivut

Kommentit (93)

Muokattu
klo 8:35 | 8.4.2021

Kerroin vasta kun lapset aikuistuivat. Tyttäreni oli poikaa vanhempi kun erosin heidän isästään ja muisti vielä tapahtumia, poika tuli syyttelemään aikuisena erosta ja kerroin oman versioni. Lasten isä ei häpeillyt sääliä itseään lapsilleen ja oli aloittanut mustamaalauksen heti eron jälkeen.

Vierailija

Riippuu tilanteesta. Jos suinkin mahdollista, kannattaa ylläpitää lapsen hyviä mielikuvia niin hyvistä ihmisistä kuin siitä että hän on jonkun silmissä tärkeä ja rakas. Mutta jos lapsi joutuisi kamalaan kohteluun, täytyy lasta suojella. Esim narsistinen isä on saattanut lapselle sanoa asioita, joiden takia itsetunto laskee. Silloin on hyvä selittää, että et se sinä ole kamala, vaan isälläsi on tuollainen ikävä taipumus sanoa ilkeitä asioita.

  • ylös 11
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä jossain vaiheessa kertoa totuus.

Ei se ole totuus, vaan naisen yksipuolinen kuvaus tapahtumista.

Ja lapsen vieroittamista vanhemmasta, mikä on laitonta.

Mutta sitä tapahtuu ja on ilmeisesti täälläkin täysin hyväksyttävää palautteesta päätellen.


Mitä enemmän kuulen vieraannuttamisesta, sitä enemmän kyseenalaistan koko asian olemassaoloa. Joka kerran, kun kuulen tästä puhuttavan, kuulostaa siltä, että taustalla on väkivaltaa käyttävä ihminen, joka syyttää sitten toista osapuolta vieraannuttamisesta.

Eli sinusta vieraannuttaminen ei ole oikea ongelma, vaan pidät sitä peittelykeinona. Se selittääkin sitten lähtökohdat osaltasi.

Vierailija

Miksi lapsi/lapset pitää saada väen vängällä sotkettua aikuisten keskinäisiin kahinoihin ? Lapset ovat syyttömiä tilanteeseen, eikä heidän kuulu joutua valitsemaan vanhempiensa välillä.
Kun ovat riittävän vanhoja ymmärtämään asioita, voi heidän kanssaan keskustella, mutta ilman toisen osapuolen mustamaalaamista, sillä lapsi on edelleen se, jolla vain toisen osapuolen versio asioista, ja tapahtumista.

Vierailija

Nämä on niin vaikeita asioita kun eräs sukulaiseni on mm päättänyt miehensä olevan narsisti, mutta kun heille menee, on koko ajan epämukava olo siitä miten vaimo kyykyttää tätä "narsistiaan". En usko että kumpikaan heistä on narsisti, mutta oli miten oli lapsia ei pidä vetää peliin mukaan erotuomareiksi. Kaikkihan on omasta mielestään aina oikeassa joten siihen mielipiteeseen ei kannata luottaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Isä on narsistinen, eli hän manipuloi ja syyllistää, niin olen sitä mieltä, että lapselle pitää sanoittaa isän toimintamalli. Muuten hänestä tulee narsistin uhri, kun ei näe tilannetta.

Meillä narsistinen on äiti. Kertoo edelleen omia totuuksia menneistä tapahtumista, siinä vaiheessa lopetan puhelun. En ole hänen hovinsa.

Olisiko sinusta ollut hyvä, kun olit lapsi, ettäisä/ulkopuolinen olisi sanonut, että huomaatko, kuinka äitinsi ensi vetoaa tunteisiisi, sitten syyttää ja lopulta uhkailee, tms? Olisiko se auttanut lasta puolustautumaan?


Narsistista ihmistä vastaan puolustautuessasi olet aina "väärässä". Ikinä ei tule sitä hetkeä, että kuulisit olevasi ihan oikeassa.

Sitä juuri tarkoita: Lapsen pitää kuulla tämä. Muuten hän luulee, että hänessä itsessään on vikaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs toimia tilanteessa, kun eron jälkeen isä katkerana keksii törkeitä valheita äidistä, joita sitten kertoo lapselle, luodakseen hänelle huonon kuvan äidistä. Äiti haluaisi suojella lasta vanhempien riidoilta, mutta pitääkö hänen silloin jättää puolustaitumasta, oikomatta isän kertomat valheet ja jättää lapsi valheellisen tiedon varaan, ettei lapsi traumatisoidu siitä, että se sotketaan vanhempien välisiin riitoihin? Kyllä kait se pahemmin traumatisoituu siitä, jos sille olisi jäänyt se kuva, että ne isän kertomat törkeät valheet äidistä on totta.

Tällöin kyse on juuri siitä vieraannuttamiseata ja tämän myötä lapsen henkisestä pahoinpitelystä.
Itse en lähtisi liion isää tässä haukkumaan, vaan selvittäisin asian nyt lastensuojelun/valvojan avulla!
Sinun tarvitsee tietenkin nyt suojella lasta, jos tilanne todella on tämä, mutta se ei ole suojelua, jos alat vastaavasti kertomaan isäkn kauheudet.
Sossu mukaan ja isälle "puhuttelu" aiheesta.
On varmasti tehokkaampaa se, että asiantuntijat sanovat tämän olevan lapsen pahoinpitelyä kuin kaataa lapsen kautta bensaa liekkeihin!

Ja luulet, että isä lopettaa kun sossu sanoo? Todellisuudessa aloittaa vielä pahemman koston, mutta ehkä peittelee sitä paremmin.

Eri

Ei en todella luule, että sanomalla loppuu, välttämättä... Luuletko todella, että asia loppuu vain "puhutteluun", jos asiat menevät vain pahemmaksi?

Mulla alkaa kuulostaa siltä, että täällä oikein etsimällä etsitään syitä ja oikeutusta sille, että saisi kertoa lapselleen, kuinka kauhea se toinen vanhempi onkaan!
Olen yllättynyt kuinka vähän täällä oikeasti vanhemmat ajattelevat lapsiansa ja niiden parasta.
Päätökset kasvatuksesta tehdään vain oman tunteen varassa, miettimättä ollenkaan omia motiiveja.

Jos isä haukkuu äitiä, niin kyllä se lapsi oppii ja näkee totuuden, ihan silläkin, että äiti on oma rauhallinen itsensä sekä turvallinen aikuinen!!
Ei lapset tyhmiä ole.

Vierailija

Vähän riippuu mitä on huonosti kohteleminen ja mitä tarkoittaa kertominen. 

Jos äiti ihan selkeästi pelkää isää, niin lapsi sen kyllä huomaa. On ehkä parempi kertoa lyhyesti ja lapsentasoisesti miksi näin on. Jos taas isä on pettänyt, niin siitä ei lapsen tarvitse tietää. 

Eikä se kertominen tarkoita sitä, että lapsesta tehdään terapeutti. Se on ihan eri asia ja väärin, jos ei jätä asiaa siihen, että toteavaan tyyliin kertoo mitä on tapahtunut. 

Vierailija

Mullle mun äiti purki ja kyllä mä pahoin voin.

Mielestäni voi kertoa, mutta ei ruveta pitämään lasta niitten. pahojen asioitten kuuntelijana.
Kyllä lapsi aistii ja kuulee. Voi sanoa sen mitä, aapee, mietit.
Turha salailu ei ole hyväksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Nämä on niin vaikeita asioita kun eräs sukulaiseni on mm päättänyt miehensä olevan narsisti, mutta kun heille menee, on koko ajan epämukava olo siitä miten vaimo kyykyttää tätä "narsistiaan". En usko että kumpikaan heistä on narsisti, mutta oli miten oli lapsia ei pidä vetää peliin mukaan erotuomareiksi. Kaikkihan on omasta mielestään aina oikeassa joten siihen mielipiteeseen ei kannata luottaa.

Olet käynyt ehkä meillä kylässä 🙄 Äitini oli juuri tuollainen.

Vierailija

Jos isän haukkuminen on ”vain” haukkumista, niin jättäisin asian sikseen. Mutta jos isä on persoonallisuushäiriöinen, niin se pitää jotenkin osoittaa lapselle.

Vierailija

Olisi parempi vain sanoa, etteivät isä ja äiti olleet yksimielisiä asioista eivätkä tulleet toimeen keskenään. Asioista on aina kaksi versiota, ja lapselle ei kannata mustamaalata toista vanhempaa. Lapsi kuitenkin alkaisi miettimään onko hänessä itsessäänkin jotain vikaa, kun puolet geeneistä on isältä. Sitten joskus lapsen aikuistuttua voi kertoa mitä tahansa, mutta aikuinen lapsi ei välttämättä enää usko kaikkea.

Vierailija

Riippuen tilanteesta ja lapsesta (iästä ja kehityksestä).
On eri asia kertoa hieman ympäripyöreästi, että isä kohdellut äitiä huonosti kuin kertoa kaikki mahdolliset yksityiskohdat.

Jos lapsi todistanut pahoinpitelyä niin silloin pitääkin puhua lapselle asiasta.

Isä on kuitenkin lapsen ainut isä. Se on hyvä muistaa. Hyvässä ja pahassa isä vaikuttaa lapsen elämään aina.

Vierailija

Silloin kun minun isä sanoi minulle useaan otteeseen äitis on hullu siihen sävyyn että ollaan samalla puolella äitiä vastaan, kyllähän minä olin se itsekin jo ymmärtänyt ettei kaikki ole kunnossa, vaikkei äiti hullu ollutkaan merkityksessä skitsofrenia vaan enemmänkin tosi herkkänahkainen kaikesta loukkaantuja. Kuitenkin kun isä noin sanoi se tuntui tosi pahalta ja siltä ettei minulla ole ketään johon tukeutua.

itä-helsingin lähiöstä

Lapsi lapset eivät ole vanhempien terapeutteja.Älä sotke omia risti riitojasi toisen vanheman kanssa lapsiin.Ei kuulu heille!Lapset eivät voi syntyessä valita vanhempia,ei sukua.Lapsien syy ei jos vanhempien sukset menee ristiin,tai sukujen sukset ristiin..Ei mitään syytä kahden aikuisen välisiä negatiivisia asioita puhua lapselle tai lapsille.Syytä muistaa se jokainen aikuinen,myös siitä lähisuvusta!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä jossain vaiheessa kertoa totuus.

Miksi. Ketä se palvelee.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Riippuen tilanteesta ja lapsesta (iästä ja kehityksestä).
On eri asia kertoa hieman ympäripyöreästi, että isä kohdellut äitiä huonosti kuin kertoa kaikki mahdolliset yksityiskohdat.

Jos lapsi todistanut pahoinpitelyä niin silloin pitääkin puhua lapselle asiasta.

Isä on kuitenkin lapsen ainut isä. Se on hyvä muistaa. Hyvässä ja pahassa isä vaikuttaa lapsen elämään aina.


Miksi lapselle pitäisi kertoa, että isä on kohdellut äitiä huonosti? Mikä on se kuviteltu lapsen saama hyöty?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olisi parempi vain sanoa, etteivät isä ja äiti olleet yksimielisiä asioista eivätkä tulleet toimeen keskenään. Asioista on aina kaksi versiota, ja lapselle ei kannata mustamaalata toista vanhempaa. Lapsi kuitenkin alkaisi miettimään onko hänessä itsessäänkin jotain vikaa, kun puolet geeneistä on isältä. Sitten joskus lapsen aikuistuttua voi kertoa mitä tahansa, mutta aikuinen lapsi ei välttämättä enää usko kaikkea.

Tuo antaa lapselle kuvan
A) yksimielisyys on tärkeää, jotta voi olla parisuhteessa (ei pidä paikkansa)
B) jos et ole samaa mieltä kuin toinen, niin jotain kauheaa tapahtuu (tosi pelottavaa)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä jossain vaiheessa kertoa totuus.

Miksi. Ketä se palvelee.

Lapsen ymmärrystä. Että eroja ei vain tapahdu ilman syytä, koska tämän oppinut ihminen ei kykene parisuhteisiin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuen tilanteesta ja lapsesta (iästä ja kehityksestä).
On eri asia kertoa hieman ympäripyöreästi, että isä kohdellut äitiä huonosti kuin kertoa kaikki mahdolliset yksityiskohdat.

Jos lapsi todistanut pahoinpitelyä niin silloin pitääkin puhua lapselle asiasta.

Isä on kuitenkin lapsen ainut isä. Se on hyvä muistaa. Hyvässä ja pahassa isä vaikuttaa lapsen elämään aina.


Miksi lapselle pitäisi kertoa, että isä on kohdellut äitiä huonosti? Mikä on se kuviteltu lapsen saama hyöty?

Olen eri.

Ei varmaan tarvitsekaan kertoa, jos lapsi ei kuule asiasta mitään. Mutta jos lapsi on todistanut henkistä pahoinpitelyä, niin on tosi vahingollista väittää lapselle, ettei mitään tapahtunut. Se vatka sotkeekin pienen pään. Ja lisäksi lapselle pitäö sanoa, ettei sellainen käytös ole hyväksyttävää.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla