Lue keskustelun säännöt.
Yksin synnyttäminen
07.04.2021 |
Toisen lapsemme synnytys lähestyy, ja ainoa mahdollinen hoitaja esikoisellemme (1,5 v.) on sairastunut vakavasti, eikä siksi pääse tätä hoitaman synnytyksen ajaksi. Todennäköisesti joudun siis synnyttämään yksin, ellei vauva synny ihmeen kaupalla tarhapäivän aikana.
Ensimmäinen synnytykseni oli maratonluokan kauhusuoritus, josta jäi valtava synnytyspelko. Minulla on sype-diagnoosi, mutten ole vieläkään päässyt terkan hidastetun takia pelkopolille asiaa käsittelemään. Nyt jo rv 34 menossa ja odotan edelleen kutsua. Nyt synnytys hirvittääkin siis todenteolla.
Onko kenelläkään mitään ideoita tähän tilanteeseen?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sektio?
Tämä juolahti itsellänikin mieleen, mutta epäilen, etten sitä niin helposti kuitenkaan saa ruinattua. Meillä myös riski ennenaikaiselle synnytykselle, joten pelkään pahoin, etten ehdi koko sype-polilla käymään. Voiko sektiota vaatia vielä synnyttämään tullessa? Ap.
Sektion saa pelon takia ja sektio voidaan tehdä vaikka synnytys olisi jo alkanut. Ystävälläni oli pelon takia varattu sektio, mutta synnytys käynnistyi pari päivää ennen ja pienen sähläyksen jälkeen pääsi leikaukseen. Ole aktiivisesti yhteydessä pelkopoliin asiassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen synnyttänyt kaksi lasta "yksin". En halunnut lasten isää, sillä meillä monimutkainen tilanne :(
En myöskään halunnut vierasta doulaa tai läheistä ihmistä.
Yksin oli ihan hyvä vaikka esikoisen kohdalla jännitti ihan tuhottomasti ja toinen lapsi meni jo rutiinilla.
Tottakai ideaalitilanne olisi se, että lapsen isä olisi synnytyksessä mukana, mutta aina ei tilanteet mene kuten suunnittelee.
Molemmissa synnytyksissä oli todella ihanat kätilöt ja henkilökunta jotta oloni oli turvallinen ja hyvä. Missään vaiheessa ei jätetty yksin tai että olisi tullut tunne ettei minusta välitetä kun olen yksin.
Meillä toinen syntyi kotona eteiseen miehen ja isoveljen 2v "avustamana". Olisin aika paljon mieluummin ollut "yksin" sairaalassa.
Eikö oikeesti ole ketään sukulaista, ystävää, tuttavaa tai naapuria joka voisi tarpeen tullen olla lastenvahtina?
Itse synnytin juuri yksin ja minusta pidettiin tosi hyvä huoli. Meillä ei ollut isommille ketään hoitajaa ja mies ei siksi päässyt. Tuota pelkopolia ihmettelen, minulla oli kova pelko ja sain alusta asti tukeaja kävin sypehoitajan kanssa juttelemassa monta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli vastaava tilanne nelisen vuotta sitten. Harkitsin doulaa vakavasti, mutta lopulta synnytin ilman tukihenkilöä. Se pelko katoaa siinä vaiheessa, kun kipu toden teolla alkaa. Näin ainakin minulla. Kipu tekee sen, että tilanteessa onkin yhtäkkiä vain täysin läsnä ja kaikki muu ylimääräinen unohtuu. Ammattitaitoiset hoitajat kuitenkin huolehtivat sinusta koko matkan. Hyvin se menee. Olet selvinnyt tuosta jo aiemmin ja selviät nytkin.
"Yksin" synnytin kaikki viisi lastani. Ensimmäiseen mies ei halunnut enkä voinut pakottaa eikä hän lopulta olisi ehtinytkään. Hyvin sujui synnytys. Olin lähes koko avautumisvaiheen sairaalassa, vaikka se kesti melkein 38 tuntia. Mies oli työmatkalla, joten minua ei käännytetty kotiin. Hyvää huolta minusta pidettiin koko ajan, kätilöiden vuorokin ehti vaihtua monta kertaa. Minusta oli hienoa, että sain myös olla yksin eikä ollut velvollisuutta seurustella kenenkään kanssa. Seuraaviin synnytyksiin ja sektioihin en miestä huolinutkaan mukaan. Itselläni oli turvallisempi oli, kun juuri hän oli lasten kanssa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelko lähtee kohtaamalla pelon, eli synnytät.
Nyt heti pelkopolille yhteys, sektion saat jos sen haluat.
Ap voisi miettiä sitä, että ennen kaikki synnyttivät ilman puolisoa/ystävää yms ja hyvin pärjäsivät. Niin tein itsekin.