Yksin synnyttäminen

Doula on loistava vaihtoehto. Ehdit myös käsitellä synnytyspelkoasi hänen kanssaan, monella heistä on kokemusta tästä. Doula olisi tutumpi kuin ennestään täysin vieraat ja vaihtuvat kätilöt.

Vierailija kirjoitti:

Voi kamalama, kyllä se kakara sieltä syntyy yksin tai kaksin. Onhan siinä kätilö ja leguri ja hoitsut paikalla. Mitä te uusavuttomat taas nillitätte.

Siinä taas lapseton kertoo kokemuksiaan. Synnytyksessä voi joutua olemaan pitkiä aikoja yksin ja jännittää, ehtiikö kätilö ponnistusvaiheeseen mukaan. Lääkäriä ei välttämättä ne kertaakaan. Mitä hoitsuja tarkoitat? Vai puhutko sinä nyt sektiosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kamalama, kyllä se kakara sieltä syntyy yksin tai kaksin. Onhan siinä kätilö ja leguri ja hoitsut paikalla. Mitä te uusavuttomat taas nillitätte.

Siinä taas lapseton kertoo kokemuksiaan. Synnytyksessä voi joutua olemaan pitkiä aikoja yksin ja jännittää, ehtiikö kätilö ponnistusvaiheeseen mukaan. Lääkäriä ei välttämättä ne kertaakaan. Mitä hoitsuja tarkoitat? Vai puhutko sinä nyt sektiosta?

Ponnistusvaihe on huuhaata.

Vierailija kirjoitti:

Doulan kanssa on tarkoitus jutella ja tutustua etukäteen, ei niin, että tapaat hänet vasta synnytyksessä.

ap tarvii myös psykiatria. Molemmat, ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Doulan kanssa on tarkoitus jutella ja tutustua etukäteen, ei niin, että tapaat hänet vasta synnytyksessä.

ap tarvii myös psykiatria. Molemmat, ehkä.

Synnytyspelkoa on hyvä käsitellä synnytyksen asiantuntijan kanssa. Psykiatrit harvemmin ovat sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sulla joku läheiben kaveri joka voisi tulla avuksi sunnytykseen vaikkei esikoista voisi hoitaaksan? Tai sitten palkattu doula?

Valitettavasti ei ole montaa niin läheistä kaveria, ja heillä vauvoja tällä hetkellä, joten se ei onnistu. Doulaa olen myös miettinyt, mutta melkein tuntuu, että vieras ihminen synnytyksessä aiheuttaisi jopa enemmän pelkoa :/ Ap.

Aika vieraita ne vuoroon sattuvat kätilöt ja mahdolliset lääkäritkin on. Doula olisi jo ennalta tuttu. Doulan saat itse valita, sellaisen että kemiat kohtaavat ja tarkoituksena on tavata monta kertaa raskauden aikana, ja hän tapaisi myös miehesi ja antaa synnytysvalmennusta. Meillä oli ihana doula.

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäjän täytyy keskittyä kivun hallintaan, ei sen enempää itseensä. Eli ei siihen, että pysyy psyykkisesti kasassa - juuri se hidastaa tai jopa estää synnytystä, kun äiti miettii liikaa itseään. Ymmärrän, ettei sille mahda mitään, ja vauvaakaan ei voi ajatella kun ei hän tunnu vielä konkreettiselta ihmiseltä. Pointtini on, että on ehkä väärä suunta miettiä niin paljon omaa psyykettä, kun pitäisi vain ajatella synnyttäminen asiana, joka itselle tapahtuu. Sinä äitinä et voi sitä varsinaisesti muuta kuin estää. Kohtu tekee työn, et sinä.

Höpö höpö, on varsin yleistä, että kohtu väsyy, supistukset heikkenevät ja joutuu itse tekemään varsin aktiivista työtä vauvan ulos saamiseksi. Oma synnytyspelkoni johtuu yli tunnin kestäneestä aktiivisesta ponnistusvaiheesta, jossa kohdun supistukset heikkenivät lähes täysin eikä mitään ponnistustarvetta ollut.

Mulla oli synnytyspelko jo ekaan synnytykseen lähtiessä. Tokassa joutusin sitten olosuhteiden pakosta synnyttämään yksin. Vähän se mietitytti, mutta loppujen lopuksi ei ollut ollenkaan paha juttu. Ei siinä kerkiä liikoja miettimään synnytyksen ollessa käynnissä. Nyt olisi tulossa jo neljäs synnytys yksin eikä se stressaa yhtään. Rutiinilla menee. Mutta, olen miettinyt jos ottaisin äitini huvin vuoksi mukaan. Onhan se kivaa, että on seuraa. Mutta jos hän ei pääsekään, niin ei sekään haittaa. Ja mieluummin otan äidin kuin miehen, äiti osaa jotenkin paremmin suhtautua synnytykseen kun tietää kokemuksesta mitä se on.

Voin kertoa tukiverkottomana että tähän ei ole olemassa mitään palvelua tai apua. Neuvola antaa doulayhdistyksen numeron.

Isovanhemmat joilla on periaate ”emme auta koskaan” eivät auttaneet vaikka tarjosin 1000e. Eivät auta edes hädässä kun heillä on periaate.

Mistään ei saa rahalla hoitajaa koska sille hoitajalle pitää maksaa varallaolosta 24h ajan varallaolon palkkaa. Kahden viikon varallaolo maksaisi tuhansia euroja.

Ainoa ratkaisu: yksin synnyttämään. Näin on toimittu ja kun päättää että pärjää niin hyvin menee.

Tällaiseen ei ole olemassa apua ellei ole niitä sukulaisia. Kaikilla ei ole.

Voi ei, onpa kurjaa että joudut kokemaan ylimääräistä stressiä tuossa vaiheessa!

Doulaa on monet suositellut, ja doulasta on tutkitusti hyötyä synnytyksessä muutoinkin kuin seuralaisena. Ei tosiaan tarvitse ottaa tyyppiä jonka kanssa kemiat ei kohtaa, tutustutte etukäteen ja doula on tukena myös raskausaikana. Sairaalan henkilökunta on etukäteen vierasta, eikä vietä loppujenlopuksi huoneessa kovin paljon aikaa. Doula olisi se tuttu ihminen joka on siellä 100% sinua varten.

Myös hyvä yksityinen synnytysvalmennus voisi antaa sulle työkaluja tulevaa synnytystä varten!

Suosittelen lukemaan

Synnytyksestä, ja mikä kaikki siihen vaikuttaa. :https://happymilkmama.com/blogi/2019/12/5/luonnollinen-fysiologinen-syn…

Täältä voi etsiä doulaa:http://www.suomendoulat.fi/doulaa-etsiville/

Doulan työnkuva ja hyödyt

https://doules.fi/mika-on-doula-mita-doula-tekee/

Toivon sulle kaunista synnytystä ja hyvää synnytyskokemusta! Keskity loppuraskaus rentoutumisen harjoitteluun ja luottamuksen vahvistamiseen.

Mika synnytin kuopuksen yksin. Tuli jopa niin nopeasti että ambulanssikuskit haki kätilönkin kyytiin kun sairaalaan matkaa 70km. Ehdittiin onneksi sairaalaan mutta kipulääkkeitä en ehtinyt saada. Lapsen isä sai tietää vauvan syntymästä vasta aamulla kun heräsi ja näki kuvan vauvasta. Raju kokemus mutta ehkä juuri siitä syystä oli parempi ettei sitä kukaan ollut näkemässä,paitsi kätilöt tietty.

Yksin? Ei kai Suomessa kenenkään tarvitse yksin synnyttää. Mun synnytyksessä oli kätilö mukana, tuli paikalle heti kun painoin kutsunappia. Mies jäi kotiin hoitamaan esikoista. Soitin hänelle, kun vauva oli syntynyt, ja tulivat pian katsomaan.

Hei minulla oli lähes sama tilanne. Ensimmäinen synnytys traumatisoi, kävin pelkopolilla eikä lastenhoitajaa missään. Sain pelkopolilla sovittua että synnytys käynnistetään rv 37, joten menin silloin sovittuna päivänä yksin taksilla sairaalaan. Selvisin siitä mainiosti, kätilö oli maailman paras ja kaikki meni hyvin. En kaivannut miestä rehellisesti sanottuna yhtään mihinkään, yksin sen kuitenkin joutuu hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäjän täytyy keskittyä kivun hallintaan, ei sen enempää itseensä. Eli ei siihen, että pysyy psyykkisesti kasassa - juuri se hidastaa tai jopa estää synnytystä, kun äiti miettii liikaa itseään. Ymmärrän, ettei sille mahda mitään, ja vauvaakaan ei voi ajatella kun ei hän tunnu vielä konkreettiselta ihmiseltä. Pointtini on, että on ehkä väärä suunta miettiä niin paljon omaa psyykettä, kun pitäisi vain ajatella synnyttäminen asiana, joka itselle tapahtuu. Sinä äitinä et voi sitä varsinaisesti muuta kuin estää. Kohtu tekee työn, et sinä.

Höpö höpö, on varsin yleistä, että kohtu väsyy, supistukset heikkenevät ja joutuu itse tekemään varsin aktiivista työtä vauvan ulos saamiseksi. Oma synnytyspelkoni johtuu yli tunnin kestäneestä aktiivisesta ponnistusvaiheesta, jossa kohdun supistukset heikkenivät lähes täysin eikä mitään ponnistustarvetta ollut.

Siinä on sitten jo jotain perustavanlaatuisesti pielessä, jos kohdun lepohetkeä ei salli. Kuvitelma siitä, että levon sijaan pitäisi väkisin rutistaa, on absurdi. Keho ei hyväksy mitään noin epäloogista. Siksi syntyminen keskeytyi. Tuolkainen touhu on jopa vaarallista!

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa tukiverkottomana että tähän ei ole olemassa mitään palvelua tai apua. Neuvola antaa doulayhdistyksen numeron.

Isovanhemmat joilla on periaate ”emme auta koskaan” eivät auttaneet vaikka tarjosin 1000e. Eivät auta edes hädässä kun heillä on periaate.

Mistään ei saa rahalla hoitajaa koska sille hoitajalle pitää maksaa varallaolosta 24h ajan varallaolon palkkaa. Kahden viikon varallaolo maksaisi tuhansia euroja.

Ainoa ratkaisu: yksin synnyttämään. Näin on toimittu ja kun päättää että pärjää niin hyvin menee.

Tällaiseen ei ole olemassa apua ellei ole niitä sukulaisia. Kaikilla ei ole.

Lisään sen verran että enemmän ap sua stressaa kun selvittelet ja etsit apua - turhaan. Mäkin pari kertaa tein tuon virheen. Paljon vähemmän stressaa kun päätät että synnytät yksin. Jää valtava kuormitus ja huoli pois, ja myös se pettymys kun tajuaa että ei onnistu vaikka kaikkesi yritit ja käänsit kivet ja kannot.

Vierailija kirjoitti:

Hei minulla oli lähes sama tilanne. Ensimmäinen synnytys traumatisoi, kävin pelkopolilla eikä lastenhoitajaa missään. Sain pelkopolilla sovittua että synnytys käynnistetään rv 37, joten menin silloin sovittuna päivänä yksin taksilla sairaalaan. Selvisin siitä mainiosti, kätilö oli maailman paras ja kaikki meni hyvin. En kaivannut miestä rehellisesti sanottuna yhtään mihinkään, yksin sen kuitenkin joutuu hoitamaan.

Käynnistetään ennenaikaisena? Psyykkiset ongelmat kostautuvat lapselle liian varhain.

Sanon samaa myöskin sellaisena joilla isovanhemmat eivät ole kertaakaan auttaneet mitenkään: päätä nyt jo että menet yksin. Voin sanoa myös että mitään apua et löydä. Itse tein kanssa kaikkeni, turhaan. Soitit neuvolat, sossut, jopa seurakunnan ja sosiaalialan oppilaitoksen. Ei onnistu, koska ongelma on se varallaolo josta pitää maksaa jatkuvasti raksuttavaa palkkaa vaikka mitään ei tapahdu päiviin tai viikkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sulla joku läheiben kaveri joka voisi tulla avuksi sunnytykseen vaikkei esikoista voisi hoitaaksan? Tai sitten palkattu doula?

Valitettavasti ei ole montaa niin läheistä kaveria, ja heillä vauvoja tällä hetkellä, joten se ei onnistu. Doulaa olen myös miettinyt, mutta melkein tuntuu, että vieras ihminen synnytyksessä aiheuttaisi jopa enemmän pelkoa :/ Ap.

Jos vain on rahaa niin lämmin suositus doulalle! Doulaksi nyt voi kuka tahansa nimittää itseään, mutta kokenut, koulutettu (mielellään kätilötaustainen) doula on todella ammattimainen, läsnä, myötätuntoinen... Heitä tietysti myös tavataan etukäteen, jolloin voi miettiä, haluaako kyseisen ihmisen synnytykseen. Jos hoito ei järjesty mitenkään muuten (olisiko mitään ulkopuolista lastenhoitoapua esikoiselle?) Niin todellakin yhteys doulaan! Heitä saa myös jonkin järjestön kautta edullisesti, mutta eivät ole ehkä niin päteviä kuin nämä yksityiset.

Älkää vastatko näille/tälle sairaalle trollille tässä ketjussa.

Meillä kyllä mies olisi halunnut mukaan. Mutta sama kun muilla tukiverkottomilla, mitään apua ei tähän ole olemassa. Se on mielestäni kummallista sillä paljon vähäpätöisempiin asioihin voi saada apua.