Mihin syömiseen olet viimeksi hurahtanut? Tiedättekö sen kun viikkokaupalla voi syödä samaa ruokaa päivästä toiseen kunnes yhtäkkiä himo lak...

Ruisleivälle tai hapankorpulle juustoa ja mikroon. Tätä voisin syödä joka ilta. Mieluiten vaikka lasi viiniä, olut tai alkoholiton olut kylkeen. Nam :D

Vierailija kirjoitti:

Sushi. Tulee vähän kalliiksi, mutta olen opetellut itse tekemään.

Mitä kaikkea pistät täytteeksi/päälle?

Harmittaa, kun meillä kumminkin on aika suppea kalavalikoima. Lähikaupassa varsinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on päinvastainen ongelma kun pystyn syömään samaa ruokaa max kahtena päivänä peräkanaa. Omat vanhempani ovat syöneet eläkeikään asti joka jumalan aamu lautasellisen kaurapuuroa kinkkuvoileivällä mut minulta ei onnistu kuin max parina päivänä ja jo hylkii.

Kuinka lautasellinen puuroa pysyy kinkkuvoileivällä?

Jos voileipä on tosi iso ja lautanen pieni, niin kyllä onnistuu! Esimerkiksi mummon kahviastiaston tassi lautasena ja revitty ruisleipä kinkulla päällystettynä, niin ei edes kaikkia kinkkusiivuja se puuro peitä.

Tiedättekö sen kun viikkokaupalla voi syödä samaa ruokaa päivästä toiseen kunnes yhtäkkiä himo lakkaa?

En tiedä. 

Minä en tykänny juustoista, vain joku edam viipale aamulla leivän päälle. Ja muistan äidillä oli sitten jääkaapissa vuohenjuustoa ja kysyin että hyi kuka voi syödä sitä ja sitten hän ehdotti että kokeile osta valkoinen patonki, vihreää pestoa ja vuohenjuustoa niin ihana yhdistelmä jne. No mä sitten tein sen leikkasin paloja patonkista sen päälle pestoa ja paksu viipale juustoa ja 5 min uuniin. Ja se oli rakkautta ensi puraisusta niin ihanaa ja kokeilin myös ruissipsien päälle ja hurahdin juustoihin. Voi croissant, mansikkahillo ja brie juusto, hapankorppuja ja sinihomejuusto ja näitä sitten söin ja söin kunnes oli pakko lopettaa, paino jo alkoi nousta))))

Mulla tulee näitä himoja johonkin ruokaan ja syön sitä sitten lähes päivittäin viikkotolkulla, kunnes kyllästyn. Tällä hetkellä se on kukkakaali-parsakaali gratiini. Välillä teen itse, välillä ostan Prismasta tiskiltä.

Tällä hetkellä Valion Profeel kermakaramelli-vanukas. Oon ainakin pari viikkoa syönyt yhen joka ilta😛

Sekosin veriappelsiineihin nyt tänä keväänä kun maistoin ensimmäisen kerran. Söin 1-2 hedelmää pari kk päivittäin.

En ole ikinä ollut suuri appelsiinin ystävä.

Valion täyteläinen ab jugurtti ja siihen pähkinöitä ja pensasmustikoita 😍👌

Syön iltaisin ja aamuisin, enkä kyllästy.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on päinvastainen ongelma kun pystyn syömään samaa ruokaa max kahtena päivänä peräkanaa. Omat vanhempani ovat syöneet eläkeikään asti joka jumalan aamu lautasellisen kaurapuuroa kinkkuvoileivällä mut minulta ei onnistu kuin max parina päivänä ja jo hylkii.

Ostin halpoja ulkomaalaisia uusiaperunoita,tiedä mistä oli halvat porkkanat.Keitin ne samassa kattila samaan aikaan.tänään syöty 2 sitä.Ainkin huomenna viellä 2x.näklää on jotain syötävä.Onneksi sit loppu varmaan?Edelisellä kerralla söin viikon makarooni laatikkoa.Kun 1 hengen ruokia en osaa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö sen kun viikkokaupalla voi syödä samaa ruokaa päivästä toiseen kunnes yhtäkkiä himo lakkaa?

En tiedä. 

Harmi sulle, koska onhan se ihanaa kun ruoka maistuu suussa niin hyvältä, et seuraavanakin päivänä haluaa sitä syödä tosi paljon. Varsinkin kun sitten seuraavana päivänä voi taas sitä syödä uudestaan.

Eikö mikään ruoka maistu siltä, että tekisi mieli ottaa sitä lisää edes samalla aterialla?

Meillä tällaisesta syömisestä on kehittynyt ongelma. Mies haluaa syödä lähes joka päivä päivän ainoaksi pääateriaksi salaattia jossa on tomaattia, kurkkua, sipulia, sitruunamehua ja persiljaa, ripaus ja toisinaan jotain lehtisalaattia tai oliiveja. Mies siis haluaa syödä tätä ison kulhollisen, eikä mitään muuta. 

Minusta tällainen salaatti on hyvää, mutta se ei vie saati pidä nälkää. Itse miellän sen enemmänkin lisukesalaatiksi, ja jos siitä haluaisi pääruoan, siinä pitäisi olla jokin proteiininlähde. Mutta mies ei suostu, vaan haluaa pitää salaatin aina samanlaisena. 

Olen kyllästynyt syömään joka päivä samaa ruokaa, ja olen usein niin nälkäinen, että ahmin proteiinintarpeeseeni jotain pähkinöitä kaapista jne. mikä ei todellakaan ole hyvä. Tätä ongelmaa ei ole  silloin kun ei tarvitse tehdä etätöitä, sillä voin toimistolla ollessani syödä lounaaksi mitä haluan. Mutta nyt etätyöaikana tämä aiheuttaa kiistaa. Tarjoudun laittamaan jotain lämmintä ruokaa, tai yritän ehdottaa salaatin kylkeen jotain, mutta mies kieltäytyy.  Jos sanon syöväni itse jotain muuta, ja alan kokata itselleni jotain, mies loukkaantuu siitä, ja ajattelee että provosoin tahallani. En jaksa sitä riitelyä, mutta sitten taas syön aterioiden välissä jotain pähkinöitä tai voileipää, kun olen tunnin kuluttua syömisestä niin nälkäinen että näköä haittaa. 

Miehelle tulee usein outo päähänpinttymä siitä, että lämmin ruoka olisi jotenkin epäterveellistä. 

Vierailija kirjoitti:

Mangot. Olen vihannut niitä koko ikäni mutta tänä vuonna makuaistilleni on tapahtunut jotain outoa. (Korona?) Nyt nautin mangoja päivittäin tuoreena, pakasteena, mehuna, smoothiena, limpparina, jogurtissa, jätskinä... Milloinkahan iskee kyllästyminen?

Niissä vain on kovin lyhyt sesonkiaika. Onko säilykkeet hyviä? Entä pakaste?

Tortillat. Lämmitän joko broilerin suikaleita tai jauhelihaa ja lisään sit salaattia, kurkkua, punasipulia, jotain salsakastiketta ja juustoa semmoisten whole grain tortillalättyjen sisään. Tämmöistä olen syönyt nyt varmaan kolme kertaa viikossa. Nopea ja hyvä safka. Kun kerran ostaa kaiken muun kuin sen lihan, niin niitä voi käyttää sit useita päiviä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tällaisesta syömisestä on kehittynyt ongelma. Mies haluaa syödä lähes joka päivä päivän ainoaksi pääateriaksi salaattia jossa on tomaattia, kurkkua, sipulia, sitruunamehua ja persiljaa, ripaus ja toisinaan jotain lehtisalaattia tai oliiveja. Mies siis haluaa syödä tätä ison kulhollisen, eikä mitään muuta. 

Minusta tällainen salaatti on hyvää, mutta se ei vie saati pidä nälkää. Itse miellän sen enemmänkin lisukesalaatiksi, ja jos siitä haluaisi pääruoan, siinä pitäisi olla jokin proteiininlähde. Mutta mies ei suostu, vaan haluaa pitää salaatin aina samanlaisena. 

Olen kyllästynyt syömään joka päivä samaa ruokaa, ja olen usein niin nälkäinen, että ahmin proteiinintarpeeseeni jotain pähkinöitä kaapista jne. mikä ei todellakaan ole hyvä. Tätä ongelmaa ei ole  silloin kun ei tarvitse tehdä etätöitä, sillä voin toimistolla ollessani syödä lounaaksi mitä haluan. Mutta nyt etätyöaikana tämä aiheuttaa kiistaa. Tarjoudun laittamaan jotain lämmintä ruokaa, tai yritän ehdottaa salaatin kylkeen jotain, mutta mies kieltäytyy.  Jos sanon syöväni itse jotain muuta, ja alan kokata itselleni jotain, mies loukkaantuu siitä, ja ajattelee että provosoin tahallani. En jaksa sitä riitelyä, mutta sitten taas syön aterioiden välissä jotain pähkinöitä tai voileipää, kun olen tunnin kuluttua syömisestä niin nälkäinen että näköä haittaa. 

Miehelle tulee usein outo päähänpinttymä siitä, että lämmin ruoka olisi jotenkin epäterveellistä. 

Taisit joutua laihikselle.

No, et ole enää kasvuiässä - liika proteiini rasittaa munuaisia.

Älä jyrsi liikaa pähkinöitä, menee laihis mönkään.

Mansikkapirtelöä. Käytän siihen pakastemansikoita, rahkaa, kauraa, sokeria, vanilliinisokeria ja kermaa. Joskus banaaniakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hapankaalta menee päivässä vähintään 250g. Niin hyvää ja menee lisukkeena ruuan kuin ruuan kanssa, lämpimänä ja mieluiten vaikka kylmänä suoraan paketista. Tämä himo tulee aina välillä ja tulee sitten syötyä itsensä ulos jossain vaiheessa eikä tee mieli palata hetkeen :D

Opettelin tekemään hapankaalin itse ja voi taivas seon hyvää. Joskus sattuu joku kitkerä kaali ja siihen tulee paha maku, mutta noin yleensä mun tekemä hapankaali vaan on niin hyvää. 2 kiloa kaalia, muutama porkkana tai mieto chili, 2 rkl merisuolaa. Hakkaa mehuksi, purkita, huoneenlämmössä 4 päivää, kylmässä viikko. Aivan on jatkuvassa tuotannossa mulla tämä! Joka päivä syön ja vielä en ole kyllästynyt.

Minäkin teksiin, mutta en ole löytänyt hyvää kaalia.

Vierailija kirjoitti:

Hapankaalta menee päivässä vähintään 250g. Niin hyvää ja menee lisukkeena ruuan kuin ruuan kanssa, lämpimänä ja mieluiten vaikka kylmänä suoraan paketista. Tämä himo tulee aina välillä ja tulee sitten syötyä itsensä ulos jossain vaiheessa eikä tee mieli palata hetkeen :D

Sama esim. happamien marjojen (karpalo, puolukka) ja hapanmaitotuotteiden kanssa (piimä, maitorahka) , hirvee parin kk pakollinen santsi karmeilla määrillä kun vaan tekee mieli kunnes alkaa ällöttää. Voiko happaman ruuan himo olla joku puutosoire? Syön jatkuvasti kasvispainotteisesti, punaista lihaa ja siipikarjaa en ole syönyt useaan vuoteen ollenkaan. Pidän kyllä huolta myös vitamiineista lisäravinteena d-b-b12-rauta-sinkki-magnesium.

Yhdistävä tekijä on tämä happaman himo, kohde vain vaihtuu :) vai onko vain makuasia?

Herkuista herkuin on myös oikein hapanjuureen tehty tuore ruisleipä tai piimäkakku :D

Mulla oli muuten tällainen "hapan kausi" usean viikon antibioottikuurin ja sairastamisen jälkeen. Tästä tuli mieleen yrittiköhän suolisto tosissaan huutaa apua hävinneeseen hyvään bakteeristoon? Jännä!  

Vierailija kirjoitti:

Syön kohta taas maksamakkaraa. Se on ollut himoni jo vuosia.

Mielestäni ne kaikki muut maksamakkarat kuin HK:n maksamakkara ovat pahanmakuisia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tällaisesta syömisestä on kehittynyt ongelma. Mies haluaa syödä lähes joka päivä päivän ainoaksi pääateriaksi salaattia jossa on tomaattia, kurkkua, sipulia, sitruunamehua ja persiljaa, ripaus ja toisinaan jotain lehtisalaattia tai oliiveja. Mies siis haluaa syödä tätä ison kulhollisen, eikä mitään muuta. 

Minusta tällainen salaatti on hyvää, mutta se ei vie saati pidä nälkää. Itse miellän sen enemmänkin lisukesalaatiksi, ja jos siitä haluaisi pääruoan, siinä pitäisi olla jokin proteiininlähde. Mutta mies ei suostu, vaan haluaa pitää salaatin aina samanlaisena. 

Olen kyllästynyt syömään joka päivä samaa ruokaa, ja olen usein niin nälkäinen, että ahmin proteiinintarpeeseeni jotain pähkinöitä kaapista jne. mikä ei todellakaan ole hyvä. Tätä ongelmaa ei ole  silloin kun ei tarvitse tehdä etätöitä, sillä voin toimistolla ollessani syödä lounaaksi mitä haluan. Mutta nyt etätyöaikana tämä aiheuttaa kiistaa. Tarjoudun laittamaan jotain lämmintä ruokaa, tai yritän ehdottaa salaatin kylkeen jotain, mutta mies kieltäytyy.  Jos sanon syöväni itse jotain muuta, ja alan kokata itselleni jotain, mies loukkaantuu siitä, ja ajattelee että provosoin tahallani. En jaksa sitä riitelyä, mutta sitten taas syön aterioiden välissä jotain pähkinöitä tai voileipää, kun olen tunnin kuluttua syömisestä niin nälkäinen että näköä haittaa. 

Miehelle tulee usein outo päähänpinttymä siitä, että lämmin ruoka olisi jotenkin epäterveellistä. 

Aikuinen ihminen päättää syömisistään Itse. Ei ole miehesi asia päättää sinun syömisistä, saati loukkaantua jos sinä haluat syödä jotain muuta kuin pelkkää salaattia. Ihminen tarvitsee myös proteiinia. Minä laittaisin jo tuollaisen kävelemään. Pidä puolesi,ei niitä sinun puolestasi kukaan muukaan pidä.