Mihin syömiseen olet viimeksi hurahtanut? Tiedättekö sen kun viikkokaupalla voi syödä samaa ruokaa päivästä toiseen kunnes yhtäkkiä himo lak...

Pinaattimunakasta tuli syötyä joka aamu varmaan kuukauden ajan, kunnes yhtäkkiä tökkäsi. Siihen saakka pinaatti maistui suussani aivan taivaalliselta.

Ennen koronaa söin kasvispainotteisesti vehnää vältellen. Viime syksynä monen kuukauden ajan söin 2 pakaste-mozzarellapitsaa päivässä, kunnen kalapuikkohimo sai vallan, syön paketin 10-18 kpl kalapuikkoja päivässä. Olen aika normaalipainoinen... tai no, olin....

Silloin kun kaupoissa myytiin pågenin briossi-hampurilaissämpylöitä jäin koukkuun tofuhampurilaisiin. Tofusiivuja paistoin teriyaki-kastikkeessa ja hampurilaisen väliin sitä ja kiinankaalisuikaletta, ehkä juustosiivu ja jotain salaatinkastiketta jne.

Vierailija kirjoitti:

Mangot. Olen vihannut niitä koko ikäni mutta tänä vuonna makuaistilleni on tapahtunut jotain outoa. (Korona?) Nyt nautin mangoja päivittäin tuoreena, pakasteena, mehuna, smoothiena, limpparina, jogurtissa, jätskinä... Milloinkahan iskee kyllästyminen?

Mulla on käynyt päin vastoin. Mango oli monta vuotta mun suosikki hedelmä, laitoin sitä ihan joka paikkaan. Mangosloothieta, mangojogurttia, mangojäätelöä, mangokastikketta, mangoa kanan kanssa, mangoa raejuuston kanssa, paljaaltaan mangoa..

Nyt viimeisen puolen vuoden aikana olen yhtäkkiä tajunnut, että en enää pidäkään siitä. Mangoa maku pilaa kaiken smoothiesta jäätelöön. En vaan enää tykkää. Outoa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tällaisesta syömisestä on kehittynyt ongelma. Mies haluaa syödä lähes joka päivä päivän ainoaksi pääateriaksi salaattia jossa on tomaattia, kurkkua, sipulia, sitruunamehua ja persiljaa, ripaus ja toisinaan jotain lehtisalaattia tai oliiveja. Mies siis haluaa syödä tätä ison kulhollisen, eikä mitään muuta. 

Minusta tällainen salaatti on hyvää, mutta se ei vie saati pidä nälkää. Itse miellän sen enemmänkin lisukesalaatiksi, ja jos siitä haluaisi pääruoan, siinä pitäisi olla jokin proteiininlähde. Mutta mies ei suostu, vaan haluaa pitää salaatin aina samanlaisena. 

Olen kyllästynyt syömään joka päivä samaa ruokaa, ja olen usein niin nälkäinen, että ahmin proteiinintarpeeseeni jotain pähkinöitä kaapista jne. mikä ei todellakaan ole hyvä. Tätä ongelmaa ei ole  silloin kun ei tarvitse tehdä etätöitä, sillä voin toimistolla ollessani syödä lounaaksi mitä haluan. Mutta nyt etätyöaikana tämä aiheuttaa kiistaa. Tarjoudun laittamaan jotain lämmintä ruokaa, tai yritän ehdottaa salaatin kylkeen jotain, mutta mies kieltäytyy.  Jos sanon syöväni itse jotain muuta, ja alan kokata itselleni jotain, mies loukkaantuu siitä, ja ajattelee että provosoin tahallani. En jaksa sitä riitelyä, mutta sitten taas syön aterioiden välissä jotain pähkinöitä tai voileipää, kun olen tunnin kuluttua syömisestä niin nälkäinen että näköä haittaa. 

Miehelle tulee usein outo päähänpinttymä siitä, että lämmin ruoka olisi jotenkin epäterveellistä. 

Anna miehen loukkaantua. Ei tuo salaatti mitenkään ruokaisa ole kun proteiini puuttuu, ja selvästi kärsit nälästä. Jos on pakko syödä tuota salaattia, niin paista kylkeen vaikka broilerileike tai lohta. Raejuustokin varmaan toimisi tai joku halloumi. Pahin mitä voit tehdä on antaa tinttailevan miehesi päättää mitä sinä, aikuinen ja itsenäinen ihminen, saat ja et saa syödä. Itse en tuollaista miestä edes jaksaisi katsoa, jo ihan siitä syystä ettei tuollainen ajattelu ja asenne ole ihan tervettä, ja jos ongelmia on jo niin yksinkertaisen asian kanssa kuin ruoka, niin mitä sieltä seuraavaksi tulee? Ensin tuosta tulee terveysongelmia ja pahimmassa tapauksessa mielenterveysongelmia.

Punaiset linssit. Aiemmin en niistä kauheasti perustanut, nyt yhtäkkiä ne ovat parasta mitä tiedän. Ihan joka päivä en syö, mutta monta kertaa viikossa. On linssikeittoa, linssirisottoa, linssipataa, lisukkeina muuten vain linssejä ja niin edelleen.

Lidlin kreikka-päivien oregano-sipsit ja kun ne loppui, piti saada jotain muuta sipsiä, ne salmiakin makuiset oli hyviä myös.

Onneksi pääsin eroon sipsien himosta, lihottaa aika tehokkaasti.

Pakasteranut grillimausteella ja valmisaiolilla. Tiedän, järkyttävää. 

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että elimisto huutaa sitä mistä on puutetta. Kun podin anemiaa, niin himoitsin verilättyjä ja puolukkasurvosta. Kun mulla oli korkea kolesteroli jonkin aikaa, himoitsin lohta, kaikissa muodoissa koko ajan. Kun arvot laskivat, sitä ei tee mieli eikä avocadoa.

Jossain vaiheessa oli älytön himo mangoihin,syytä tähän en tiedä.

Tästä kehon viestinnästä on välillä kyse, tosin ei se aina kaikkea selitä (eikä kannata sekoittaa esim sokerisiippuvuuteen). Mutta itselläni esim on nyt ollut kauhea himo maksapasteijaan, verilättyihin ja papuihin.

Anemiahan se siellä taustalla taas kolkutteli. Aiemmin taas oli kova himo kaikkeen missä on kalkkia: jogurttia, piimää, banaaneja, jäätelöä jne meni tuhottomasti. Tosin tämä saattoi taas edesauttaa raudanpuutetta. Nyt ei taas jogurtit ja banaanit houkuttele yhtään, ajatuskin ällöttää.

Leipää leipää

Yhdessä vaiheessa suurin herkkuni oli ruisleipä, jonka päällä on mexican-tonnikalaa ja perunasalaattia. Aivan törkeän hyvää, kunnes ei enää ollutkaan. Ennen söin monta kertaa viikossa, nyt ehkä pari kertaa vuodessa tekee mieli ja silloinkin puolet perunasalaatista ja tonnikalasta jääkin käyttämättä.

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hapankaalta menee päivässä vähintään 250g. Niin hyvää ja menee lisukkeena ruuan kuin ruuan kanssa, lämpimänä ja mieluiten vaikka kylmänä suoraan paketista. Tämä himo tulee aina välillä ja tulee sitten syötyä itsensä ulos jossain vaiheessa eikä tee mieli palata hetkeen :D

Opettelin tekemään hapankaalin itse ja voi taivas seon hyvää. Joskus sattuu joku kitkerä kaali ja siihen tulee paha maku, mutta noin yleensä mun tekemä hapankaali vaan on niin hyvää. 2 kiloa kaalia, muutama porkkana tai mieto chili, 2 rkl merisuolaa. Hakkaa mehuksi, purkita, huoneenlämmössä 4 päivää, kylmässä viikko. Aivan on jatkuvassa tuotannossa mulla tämä! Joka päivä syön ja vielä en ole kyllästynyt.

Miten suoritat tuon hakkaamisen?

Pilkon kaalit mummovainaan vanhaan isoon teräskattilaan, puolet kaalista, suolaa 1 rkl päälle, loput kaalista, toinen rkl suolaa. Hakkaan puisella nuijalla, joskus myös ihan puhtaalla viinipullollakin. Sen ei tarvitse "uida" mehussa vielä tuossa vaiheessa, kunhan muuttuu kosteaksi. Sitten vasta raastettu tai kuorimaveitsellä siivutettu porkkana (tai pilkottu chili) sekaan, sekoitus. Laitan puhtaisiin lasipurkkeihin ja sillä nuijalla painelen tiiviiksi, tässä vaiheessa mehu irtaa niin, että seos jää nestepinnan alle. Painoksi vaikka vedellä täytetty pieni muovipussi. Purkit kiinni ja huoneenlämpöön tekeytymään. Kun maitohappokäyminen alkaa, neste tursuaa yli joten laita lautanen tms. alle. Joka päivä kannattaa myös aukasta kansia niin pääsee liiat paineet pois. 4 päivän kuluttua kylmään, niin käyminen lakkaa. Viikon kuluttua syötävää.

Minuakin kiinnostaa tuo ja osaisin tehdäkin itse sitä, mutta se maku. Miten voi olla jokin ruoka niin pahan makuista? Tekis hyvää suolistolle, mutta kun en saa sitä nieltyä alas, yökkäyttää. Kylmänä olen kokeillut syödä. Millä sitä vois maustaa tai pitäiskö lämmittää, miten opettelisin syömään?

Voit tehdä ison satsin puolalaisten kansallisruokaa BIGOS: Ihan parasta mitä voi syödä.On vähän niinkuin pyttipannu mutta tuo tuntikaupalla keitetty hapankaali sekä tavallinen kaali antaa ihanan maun . Huippuhyvää.

Möin sitä tosi paljon kun oli kauppa. 

Näh, hapankaali syödään kuumentamattomana. Maitohappoja ei tapeta, nääs. No joitain eriä tulee liian suolaisena, ne purkit käytän kaalikeittoon.

Seesamin maku oli yhdessä vaiheessa ihan ehdoton ykkönen useamman vuoden ajan. Laitoin vähän joka ruokaan seesamiöljyä tai seesamikastiketta, söin seesaminsiemenpatukoita ja ripottelin seesaminsiemeniä salaattiin, jogurtin sekaan, smoothieen jne. Sitten menikin monta vuotta että ei paljon seesaminmaku houkutellut.

Nyt ostin pitkästä aikaa

seesaminsiemenpatukoita ja en tykännyt. Söin kyllä kun kerran olin ostanut, mutta ei tullut uutta himoa.

Se ohuen ohut ruisleipä, voita, tomaattia ja reilusti sitruunapippuria. Appelsiinimehua.

Aamiaiseksi kaksi juustovoileipää ja mukillinen kahvia ilman maitoa ja sokeria. Leipä vähän vaihtelee: ruisleipää, kauraleipää tai sekaleipää. Ja hetken kuluttua joku hedelmä. Kurkut, tomaatit ym. salaatit eivät uppoa heti aamusta. Ei myöskään puuro, joka maistuu kyllä sitten lounaaksi. 

Sardiinia ruisleivän päällä. Monta kuukautta jo aamukahvin kanssa pelkästään tätä. On herkkua!

Tulista linssikeittoa raejuustolla tuli joskus syötyä puolitoista viikkoa putkeen.

Tuorekaurapuuro mustikkakeitolla mennyt joka ilta parin kuukauden ajan.

Mun tekee keväisin mieli aina multaa, kun se alkaa tuoksumaan. Ostan Biolanin Mustaa Multaa ja syön sitä pussista. En tietenkään isoja määriä, mutta vähän kerrallaan. Tätä jatkuu yleensä pari viikkoa ja menee sitten ohi. Vatsa menee aluksi vähän kovalle, mutta tuntuu että suolistokin tykkää tästä, koska aina tuon lyhyen "kuurin" jälkeen on hyvä olo. En tiedä mistä johtuu, onko joku puutos tms. Mutta aina keväisin tulee hirveä himo. Ehkä se on joku kevät-detox.

Mysli turkkilaisen, kreikkalaisen tai maustamattoman jogurtin kanssa, joskus myös piimän.