Esikoinen muutti pois kotoa. Vielä yksi lapsi - iltatähti - 42 vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Joo nyt tuntuu. Jos hankit niin 5 vuoden päästä huomaat ettei enää kiinnostakaan ja olisi saanut jäädä hankkimatta koska sinulla on nyt elämässä asioita joita oikeasti haluaisit tehdä ja lapsi estää sen.

Minulla on lapset 15v, 10v, 9v ja 6v.

Ja haluan kyllä nelikymppisenä lisää lapsia. Mistä jäisin paitsi? Minkä lapset estää, vain kunnon ryyppäämisen, ainaset baari reissut ja krapulat. Ei kiitos. Sitä ehdin tehdä ennen esikoista.

N36

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein ikävintä vanhana lasten tekemisessä on se, että isovanhemmuus jää vajaaksi. 42-45-vuotiaana saa lapsen, joka ehkä myös jättää lasten hankkimisen vanhalle iälle. Mummuile siinä sitten lähemmäs ysikymppisenä. Jos olet elossa.

Ihan normaali ikä mummoilla. Lähinnä säälittää nämä 40v mummot.

Oh hell no

Olisko nyt vihdoin aika hankkia se oma elämä eikä elää muiden kautta? 

Mistä näitä kuumeilijoita ilmestyy? Monta kymmentä vuotta aikaa tehdä lapsia ja sitten viime minuutilla alkaa muka kellot soida. Höpöhöpö, kyse on siitä, että pelkäät itse jääväsi yksin ja haluat jonkun, joka on sinusta riippuvainen monta vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuntuisi aikuisesta lapsesta varmaan oudolta vielä saada sisarus.

Mä olin 20 kun siskoni syntyi. Olihan se outoa, mutta aika äkkiä siihen uuteen pieneen pikkusiskoon tottui. Paremmin tullaan siskoni kanssa toimeen kuin monet pienemmällä ikäerolla olevat siskokset.

Itselleen ne lapset tehdään, ei muille.

Sama juttu täälläkin. En usko, että teini-ikäistä pikkusiskoani haittaavan, kun kolmekymppinen isosisko laittelee silloin tällöin muutaman kympin  shoppailurahaa ja antaa lahjaksi korealaista kosmetiikkaa.

Ei kiitos minulle ainakaan yhtään lasta enää tähän maailmaan. Murhetta on ollut riittävästi jo tähän elämään muutenkin.

Aloitus on neljän vuoden takaa. Tekiköhön ap vielä iltatähden?

Jos teki, niin tuo lapsi olisi nyt 3 v ja ap 46 v. Jos teki lapsen, niin tuskin enää tänne ehtii kommentoimaan. Mut olisi kiva tietää.

Meillä 19v muuttamassa pois. Kotona vielä 2 yläkoululaista ja 10v.

Vauvakuume on kova!

Mutta en tiedä jaksanko tässä iässä enää valvoa, nukun joka ikinen työpäivä 1-2h päiväunet. Menen nukkumaan jo viimeistään 21 30

Eli ikäkin painaa.

Ja saisi kyllä heittää hyvästit kaikelle ex tempore baarireissuille

N40

Vierailija kirjoitti:

MIKSI?

MIKSI EI?

Noos

Vierailija kirjoitti:

Tämä siis on vain minun oma mielipiteeni. Lapsia kannattaa tehdä silloin kun on itse nuori ja piste. En voisi ikinä kuvitella että tekisin yli 40 lapsia. Muistan kun olin kaupassa siellä oli vauvanvaatteita ja nainen ison mahan kanssa ja hän näytti ainakin yli 45vee. Siis oli jo vanhan näköinen ja maha pystyssä silloin ajattelin että kuka oikeasti haluaa olla eläkeläisenä teinin äiti. Kyllä se fakta on vain niin että monet yli 40 kuvittelevat että he pärjää sen vauvan kanssa samalla tavalla kun joku 30 mut se ei mee niin, vain harvat sen myöntävät että on vaikeaa, esim mun äidin kaveri sanoi että vaikka todella paljon rakastaa omaa lasta mutt oli iso virhe tehdä lasta 44 vuotiana koska voimia ei ollut yhtä paljon kun sai esikoisen 29 vuotiana...

🤦

Antaisin kropan ja pään jo vähän levätä. Samaa mieltä ensimmäisen kommentoijan kanssa, että kyseessä lienee enemmänkin luopumisen tuska kuin vauvakuume. Identiteettikin pitää ehkä rakentaa uudestaan. Ymmärrän tuntemukset, mutta ei kannata tehdä mitään typerää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvat ovat ihania, joo, mutta haluatko kuusikymppisenä olla uudestaan tuossa tilanteessa?

Mä en ainakaan tahtoisi.

 

Minä tahdoin : )

Sain toisen lapsen harkitusti 43-vuotiaana.

Lapsi pitää nuorekkaana.

 

Miten univaje ja stressi pitää nuorekkaana, se että ei ole lainkaan omaa elämää ja oma identiteetti kutistuu kodinkoneeksi? Ja sitten se lapsi, sen jutut, pitää esittää sille kiinnostunutta vaikka ei yhtään jaksaisi tai kiinnostais vain siksi, että siitä tulisi edes jotenkin täyspäinen? Lasten kanssa myös joutuu tylsiin paikkoihin, äitikerhot, huvipuistot ja kaikki matkat on pilalla vuosiksi koska pitää mennä paikkoihin missä on lapsia. Lista on loputon.  Miten se pitää nuorekkaana?

        Kuvittelua se on 

Ei kannata. 

Kannataisko nauttia siitä omasta elämästä ja ajasta?  

Kohta oot isovanhempi.