Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erosta 3kk ja en pääse eteenpäin
06.04.2021 |
Erosin avopuolisosta yllättävien tapahtumien saattelemana 3kk sitten, mies teki eropäätöksen. Elämänhalu on kadonnut kokonaan, mikään ei kiinnosta, suru ja ahdistus on läsnä koko ajan. En jaksaisi tehdä mitään muuta työn ulkopuolella kuin maata kotona. Tiedän, että pitäisi liikkua, tavata ystäviä jne, mutta en vaan saa itseäni tekemään asioita. Ystäviä ei myöskään ole montaa samalla paikkakunnalla ja heillä on omat kuvionsa. Pariin otteeseen olen ollut muutaman päivän sairauslomallakin. Miten kauan on normaalia voida näin huonosti eron jälkeen? Olen käynyt lääkärillä ja syönyt mielialalääkitystä noin 1,5kk ajan. Terapiassa olen käynyt pariin kertaan, aikoja ei ole saatavilla ja ei ole varaa yksityiselle maksaa. Haluaisin edes hetken aikaa tuntea oloni kevyemmäksi.
Kommentit (75)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se hirveä tunne, kun sinut on monen vuoden jälkeen lennosta vaihdettu uuteen. Varsinkin, jos ero tulee ihan puskista ja toinen paahtaa vaan täysillä eteenpäin "uuden onnensa" kanssa. Kyllä siitä yli pääsee ajan kanssa.
Minulla on kokemusta siitä, että mies viritteli uutta suhdetta jo meidän suhteemme aikana ja päätti sitten hypätä uuteen suhteeseen. Sitten, kun pääsin vihdoin jaloilleni ja löysin uuden ihanan kumppanin, niin exäni oli jo eronnut tästä onnestaan. Olin vähän vahingoniloinen.
3kk on vielä tosi lyhyt aika toipua.
3kk?? Todella lyhyt aika vielä, anna itsellesi aikaa surra ja toipua, älä työnnä niitä asioita ainakaan koko aikaa mielen perukoille.
Itsellä kolme vuotta takana ja elämä yhtä helveettiä edelleen. Hyvä että olet hakenut apua. Mä hain liian myöhään, sitten oli jo korona eikä etene kiireettömät asiat mihinkään. Eli vellotaan täällä omassa pahassa olossa sitten vielä lisää vuosia.
N37
Mulla meni edellisestä erosta vuosi, että aloin tuntea selvinneeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TERAPIASSA ERON TAKIA??? Ristuksen jeesus, mä en oo ollut edes oman äidin kuoleman takia! Kaiken maailman aikuisvauvoja täällä suomessa asuukin!
Itsellä kesti 6 kk että pahin synkkyys, epätodelliset olotilat ja ahdistus vähän alkoi helpottaa. Uutta suhdetta en osaa edes kuvitella vielä. Menee vielä pitkä aika. Suhde kesti 9 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googleta eroryhmä. Sieltä voit saada apua ja vertaistukea, mikä on tärkeää. Vaikka se olisi etänä, mene silti. Ole sinnikäs. Ole tosi tarkkana aina, kun huomaat ajattelevasi jo jotain muuta. Se on merkki eteenpäin menemisestä. Selviät kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta mulla on täysin sama tilanne, itken koko ajan, vaikka töitä teenkin... Kamalin tunne ikinä ja pahinta se, että toinen porskuttaa onnellisena.. Mulla siis hän jätti uuden vuoksi, 9 vuotta oli takana.
Meillä oli takana 3 vuotta. Hän siirtyi myös melkein heti uuteen ja porskuttaa eteenpäin. Todella raskasta on itse yrittää selviytyä kaiken surun ja ikävän kanssa.
Minulla ainakin helpotti suuresti, kun sain myöhemmin tietää että exällä oli lähes heti uusi kierroksessa. Sitä ennen olin miettinyt ja murehtinut, että pärjääköhän toinen ja miten hänellä menee. No nyt ei tarvitse miettiä, koen etten merkinnyt hänelle mitään kun noin helposti pääsi yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hirveä tunne, kun sinut on monen vuoden jälkeen lennosta vaihdettu uuteen. Varsinkin, jos ero tulee ihan puskista ja toinen paahtaa vaan täysillä eteenpäin "uuden onnensa" kanssa. Kyllä siitä yli pääsee ajan kanssa.
Minulla on kokemusta siitä, että mies viritteli uutta suhdetta jo meidän suhteemme aikana ja päätti sitten hypätä uuteen suhteeseen. Sitten, kun pääsin vihdoin jaloilleni ja löysin uuden ihanan kumppanin, niin exäni oli jo eronnut tästä onnestaan. Olin vähän vahingoniloinen.
Kysyn ihan uteliaisuuttani: eikö olisi helpompi sulattaa jos exän uusi suhde kestäisi, olisivat rakastuneita ja onnellisia? Ettet tullut jätetyksi vain jonkun panon tai hetken huuman vuoksi, että merkitsit kuitenkin enemmän. Kohdalle osui jotain niin voimakasta, että teki raskaan päätöksen lähteä suhteestanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta mulla on täysin sama tilanne, itken koko ajan, vaikka töitä teenkin... Kamalin tunne ikinä ja pahinta se, että toinen porskuttaa onnellisena.. Mulla siis hän jätti uuden vuoksi, 9 vuotta oli takana.
Meillä oli takana 3 vuotta. Hän siirtyi myös melkein heti uuteen ja porskuttaa eteenpäin. Todella raskasta on itse yrittää selviytyä kaiken surun ja ikävän kanssa.
Minulla ainakin helpotti suuresti, kun sain myöhemmin tietää että exällä oli lähes heti uusi kierroksessa. Sitä ennen olin miettinyt ja murehtinut, että pärjääköhän toinen ja miten hänellä menee. No nyt ei tarvitse miettiä, koen etten merkinnyt hänelle mitään kun noin helposti pääsi yli.
Tai sitten merkitsit, eikä hän muuten olisi päässyt yli? Se yksinäisyys eron jälkeen voi olla todella murskaavaa. Toki kyseessä ei ole välttämättä aidot tunteet sitten sen uuden kumppanin kohdalla, koska hän on vain kuin hätätulppa vettävuotavaan reikään uppoavan veneen pohjassa.
Mulla meni reilu vuosi toipua pitkästä suhteesta. Se kamala olo on osa suruprosessia. En lähtenyt lääkitsemään sitä.
Sitten kun olo lähtee paranemaan se olo on ihan euforinen. Silloin alkaa myös vihdoin realistisesti suhtautua menneeseen suhteeseen. Muistaa myös toisen huonot puolet ja hetket suhteessa jolloin oli onneton. Pikkuhiljaa tajuaa, ettei toista edes ottaisi takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni auttoi eron jälkeen se, että kun oikein pahasti alkoi ahdistamaan, vedin ulkokamppeet niskaan ja lähdin ulos. Kävelin päämäärättömästi pitkiäkin matkoja, katselin maisemia ja annoin ajatusten virrata. Joka kerta kotiin palatessa jalat olivat kävelystä kipeät, mutta mieli asteen verran kevyempi.
Koita ajatella, että ero on mahdollisuus saada elämääsi jotain uutta ja ihanaa. Nyt on kevät ja aurinko paistaa joka päivä hieman pidempään ja lämpimämmin.
Tällä hetkellä paras hetki päivästä on ilta kun pääsee nukkumaan. Aamut ovat kaikkein pahimpia, ahdistus ja suru on voimakasta silloin. Olen myös kärsinyt uniongelmista koko tämän ajan. Ap
Olen lukenut, että läheisen kuolemasta ensimmäinen vuosi on pahin ja sitten alkaa helpottaa. En tiedä. Kesästä saakka olen itkenyt ainakin pari kertaa päivässä. Ehkä se on erossa vähän samalla tavalla?
Mulla meni 7 vuotta... Mutta olen nyt onnellinen. T 30v mies
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut, että läheisen kuolemasta ensimmäinen vuosi on pahin ja sitten alkaa helpottaa. En tiedä. Kesästä saakka olen itkenyt ainakin pari kertaa päivässä. Ehkä se on erossa vähän samalla tavalla?
Kyllähän sitä sanotaan, että ero on parisuhteen kuolema ja eron käsittelyssä voi olla paljon samankaltaisia elementtejä kuin läheisen menetyksessä kuoleman kautta.
Sitä vaan mietin, että miksi normaaleja reaktioita aletaan lääkitä mielialalääkkeillä. Tietenkin jos on taipumusta masennukseen voi olla ihan fiksua olla tarkkana itsensä kanssa, mutta surureaktio eron jälkeen on ihan normaalia.
Alue: Aihe vapaa
Mikä ihmeen hullu täällä riehuu...