Sairasloma vastuullisesta työstä

Olin tuossa samassa tilanteessa. Sinnittelin pitkään erilaisten fyysisten oireiden kanssa enkä oikein edes "ehtinyt" tajuta, mistä kaikki johtui. Kunnes tuli yksi päivä jollain romahdin täysin. Siinä tilanteessa en edes enää ajatellut asiakkaita enkä hoitamattomia asioita, vaan yritin selvitä hengenvedosta seuraavaan. Kolme kuukautta olin sairauslomalla, terapiassa kävin yli vuoden. Koskaan en palannut vanhaan työhöni. Sain pyytämäni siirron toiselle palvelualueelle.

Nyt tästä on aikaa kaksi vuotta, ja koen olevani täysin työkykyinen.

Tarinan opetus, hae apua ajoissa, eli heti. Kun totaaliromahdus tulee, sua ei kiinnosta yhtään mitä sun työasioille tapahtuu. Mikään työ ei ole tuon arvoista!

Vierailija kirjoitti:

Itse puhuin 1-2 kuukaudesta, 6kk sairaslomaa tuskin irtoaisi heti kättelyssä. Tottakai jos sen 6kk olisin pois, tuli varmaan tuuraaja. Mutta en usko että heti tulisi ja ei kykenisi virheitäni paikkailemaan, joten joka tapauksessa ne odottaisi pöydälläni. Lisäksi jos saisin ripotellen 1kk sairaslomapätkiä kuten nämä saikut usein ovat, ei välttämättä ehdittäisi palkkaamaan ketään tilalle ollenkaan.

Ap

Jos olet niin tarpeeton, että 1 kk ajaksi ei tarvita tuuraajaa, niin ei ne sun työt kovin tärkeitä ole!

Jos olet sairas, hae sairaslomaa. Suurin ongelmasi on luulla itsestäsi liikoja. Et ole korvaamaton. 

Luulenpa, että siajisia alkaa löytyä, jos jäät pidemmälle saikulle. Mene työterv.huoltoon.

Eihän kenenkään tietenkään pitäisi olla korvaamaton työelämässä enkä mitenkään luule olevani korvaamaton. On muitakin töitä kuin yksityisyrittäjät, jotka ovat "korvaamattomia". Olen korvaamaton siinä mielessä, että tiedän ettei tilalleni tulla palkkaamaan ketään lyhyeksi ajaksi jos lähden, koska meillä on muutenkin krooninen työvoimapula ja työ vaatii valtavan perehdytyksen ja erityisosaamista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eihän kenenkään tietenkään pitäisi olla korvaamaton työelämässä enkä mitenkään luule olevani korvaamaton. On muitakin töitä kuin yksityisyrittäjät, jotka ovat "korvaamattomia". Olen korvaamaton siinä mielessä, että tiedän ettei tilalleni tulla palkkaamaan ketään lyhyeksi ajaksi jos lähden, koska meillä on muutenkin krooninen työvoimapula ja työ vaatii valtavan perehdytyksen ja erityisosaamista.

Ap

Aiemmassa viestissäsi sanoit, että "työllisyystilanne koko Suomessa surkea, työpaikan vaihtokin kesken lomakauden tuntuu ankealta." Ja nyt onkin krooninen työvoimapula?

Muttajoo, jos haluat ottaa vastuuta kuten yrittäjä niin siitä vaan.

Mene työterveyteen. Kerro tilanteesi ja anna sen jälkeen lääkärin tehdä arvio jatkotoimenpiteistä. Joskus kolmikantaneuvottelukin voi auttaa siinä, että työmäärää saadaan muokattua inhimillisemmäksi ja jaksat töissä paremmin. Jos taas olet ehdottomasti sairausloman tarpeessa, lääkäri kyllä määrää sen sinulle.

Tsemppiä joka tapauksessa! Tee jotain, ei tuollaista tarvitse jaksaa loputtomiin.

Vierailija kirjoitti:

Eihän kenenkään tietenkään pitäisi olla korvaamaton työelämässä enkä mitenkään luule olevani korvaamaton. On muitakin töitä kuin yksityisyrittäjät, jotka ovat "korvaamattomia". Olen korvaamaton siinä mielessä, että tiedän ettei tilalleni tulla palkkaamaan ketään lyhyeksi ajaksi jos lähden, koska meillä on muutenkin krooninen työvoimapula ja työ vaatii valtavan perehdytyksen ja erityisosaamista.

Ap

No mutta silti ongelma on työnantajan, ei sinun. Juuri tuollainen ajattelu johtaa uupumukseen, ja toisaalta uupumus ruokkii sitä. Mitä pahemmaksi päästät tilanteen, sitä pidempään siitä toipuminen kestää ja sitä todennäköisemmin ajaudut uupumukseen myös uudelleen. Oikeasti, päästä irti. Vaikka kuinka tunnet itsesi korvaamattomaksi, työnantaja ei tule kiittelemään sinua terveytesi uhraamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän kenenkään tietenkään pitäisi olla korvaamaton työelämässä enkä mitenkään luule olevani korvaamaton. On muitakin töitä kuin yksityisyrittäjät, jotka ovat "korvaamattomia". Olen korvaamaton siinä mielessä, että tiedän ettei tilalleni tulla palkkaamaan ketään lyhyeksi ajaksi jos lähden, koska meillä on muutenkin krooninen työvoimapula ja työ vaatii valtavan perehdytyksen ja erityisosaamista.

Ap

Aiemmassa viestissäsi sanoit, että "työllisyystilanne koko Suomessa surkea, työpaikan vaihtokin kesken lomakauden tuntuu ankealta." Ja nyt onkin krooninen työvoimapula?

Muttajoo, jos haluat ottaa vastuuta kuten yrittäjä niin siitä vaan.

Huono työllisyystilanne ja krooninen työvoimapula eivät sulje toisiaan pois tai ole niin mustavalkoisia. Huono työllisyystilanne johtuu juurikin siitä, että alalleni ei ole resursseja palkata niin paljoa työvoimaa kun oikeasti tarvitsisi. Raha sanelee kaiken, itsekin teen useamman ihmisen työmäärän.

Meillä ongelma on se että vaativaan työhön ei voi palkata ketä vaan, mutta voin tällä työnimikkeellä tehdä montaa eritasoista hommaa, mutta niitä paikkoja ei vain ole, mm koronasta johtuvien leikkauksien vuoksi.

Mielestäni ei ole mitenkään ristiriitaista, että aloittajan tehtävä on ainakin pitkäksi aikaa korvaamaton ja uusi rekrytointi voi olla työnantajalle erittäin riskialtis.

On olemassa spesifejä aloja ja tehtäviä, joissa henkilö voi olla erittäin tärkeä, mutta vastaavaa työtä ei välttämättä ole muissa yrityksissä. Alalla kaikki saattavat myös tuntea toisensa ja työpaikan vaihtaminen voi olla mahdotonta varsinkin jonkun uupumussairausloman jälkeen.

Olen nähnyt kahden läheiseni palavan loppuun työssään ja heidän molempien harja oli tuo sama: korvaamattomuus.

Mutta arvaapa kuinka kävi, kun väsyivät ja joutuivat sairaslomalle? Löytyi tuuraaja

.. Ja mitä näille läheisilleni kävi? He itkivät, olivat masentuneita kauan, tunsivat itsensä epäonnistuneiksi ja tarpeettomiksi, eivät kokeneet olevansa hyviä äitejä (toinen oli omani), puolisoita (toinen on omani) ja ystäviä, koska eivät jaksaneet.

Sekä lapsuudessani että nykyisessä kodissani olen pitänyt huolta väsyneestä, itkenyt heidän kanssaan, hoitanut kaikki arjessa juoksevat asiat, koska he eivät kyenneet ja sivuuttanut omat tarpeeni, joten voin sanoa ihan täydestä sydämmestä - et väsy ja sairastu yksin!

Ota itsesi niskasta kiinni ja myönnä, että olet korvattavissa työelämässä, muttet läheisillesi.

Tiedätkö kuinka pahalta tuntui toistamiseen katsoa, kuinka läheinen ihminen elämässäsi arvottaa työnsä ennen perhettään ja koetat itse pitää kaiken kunnossa tsempaten toista Arkeen.

Tiedän, että te työhön palaneet suututte tästä, mutta sanon tämän vain herättääkseni ajatteleman muuta kuin työtänne - masennus on itsekäs sairaus! Herätkää rakastamaan läheisiämme, te ette ole meille korvattavissa. Haluamme saada vastarakkautta ja läsnäolonne sekä nauraa kanssanne, tehdä yhdessä asioita ja kutitellen suukotella teidät nauruun - kun olette masentuneita, olette saavuttamattomissa, ja miksi? Koska koitte olevanne korvaamattomia jossain muualla kuin meidän kanssamme.

Hopeakettu2223 kirjoitti:

Mielestäni ei ole mitenkään ristiriitaista, että aloittajan tehtävä on ainakin pitkäksi aikaa korvaamaton ja uusi rekrytointi voi olla työnantajalle erittäin riskialtis.

On olemassa spesifejä aloja ja tehtäviä, joissa henkilö voi olla erittäin tärkeä, mutta vastaavaa työtä ei välttämättä ole muissa yrityksissä. Alalla kaikki saattavat myös tuntea toisensa ja työpaikan vaihtaminen voi olla mahdotonta varsinkin jonkun uupumussairausloman jälkeen.

Työnantajan kuuluisi hoitaa tällaiset ap:n kaltaiset tapaukset hyvissä ajoin. Kuten ap on jo kertonut, niin esimies on tietoinen kestämättömästä tilanteesta. Jos uusia rekrytointeja ei saada tehtyä (= ap:n tapauksessa työtä riittäisi kahdelle), niin silloin työmäärää pitää vähentää. Ratkaisu ei ole se, että tilanne jatkuu ennallaan. On täysin väärin, että työntekijä ajetaan siihen pisteeseen, että uupumussaikulle päädytään.

Mutta kuten jo sanottu, niin kyllä se firma jatkaa toimintaansa ilman ap:takin. Toki voi olla ns. alkuvaikeuksia ja mainitsemaasi riskialttiutta, kun pitää saada uusi tyyppi perehdytettyä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän kenenkään tietenkään pitäisi olla korvaamaton työelämässä enkä mitenkään luule olevani korvaamaton. On muitakin töitä kuin yksityisyrittäjät, jotka ovat "korvaamattomia". Olen korvaamaton siinä mielessä, että tiedän ettei tilalleni tulla palkkaamaan ketään lyhyeksi ajaksi jos lähden, koska meillä on muutenkin krooninen työvoimapula ja työ vaatii valtavan perehdytyksen ja erityisosaamista.

Ap

Aiemmassa viestissäsi sanoit, että "työllisyystilanne koko Suomessa surkea, työpaikan vaihtokin kesken lomakauden tuntuu ankealta." Ja nyt onkin krooninen työvoimapula?

Muttajoo, jos haluat ottaa vastuuta kuten yrittäjä niin siitä vaan.

Huono työllisyystilanne ja krooninen työvoimapula eivät sulje toisiaan pois tai ole niin mustavalkoisia. Huono työllisyystilanne johtuu juurikin siitä, että alalleni ei ole resursseja palkata niin paljoa työvoimaa kun oikeasti tarvitsisi. Raha sanelee kaiken, itsekin teen useamman ihmisen työmäärän.

Meillä ongelma on se että vaativaan työhön ei voi palkata ketä vaan, mutta voin tällä työnimikkeellä tehdä montaa eritasoista hommaa, mutta niitä paikkoja ei vain ole, mm koronasta johtuvien leikkauksien vuoksi.

Joo ei asiat ole mustavalkoisia, mutta hankalahan se on muiden osata neuvoa tai tukea jos et heti alkuun kerro koko tilannetta.

Älä yritä tehdä useamman ihmisen työmäärää. Tee se mitä normaalin työajan puitteissa pystyt.

Tämäpä, että piirit on niin pienet että saikku ja uupumusdg tai todenköisemmin masennusdg niin ei tarvi paljon miettiä haluaako enää alan töihin.

Ja tuo että asiat ei muutu jos ei jää saikulle ja taas seuraava tekijä samassa työssä ei jää saikulle jne. Asioiden muuttaminen on erittäin vaikeaa, lähes mahdotonta. Eihän se asia ole niin mustavalkoinen että työnantaja on vaan ilkeyttään sellainen että teettää töitä liikaa. Aika usein on kyse rahasta ja siinä on huono lisäresursseja hommata kun rahaa ei ole. Ja useassa paikassa on vähä sellanen asenne että tulijoita kyllä riittää. Eikä se saikuttaminen valitettavasti muuta niitä asioita. Eli on mielestäni naiivia ajatella että saikku tai pari avaisi työnantajan silmät ja joku oikeasti työpaikalla muuttuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse puhuin 1-2 kuukaudesta, 6kk sairaslomaa tuskin irtoaisi heti kättelyssä. Tottakai jos sen 6kk olisin pois, tuli varmaan tuuraaja. Mutta en usko että heti tulisi ja ei kykenisi virheitäni paikkailemaan, joten joka tapauksessa ne odottaisi pöydälläni. Lisäksi jos saisin ripotellen 1kk sairaslomapätkiä kuten nämä saikut usein ovat, ei välttämättä ehdittäisi palkkaamaan ketään tilalle ollenkaan.

Ap

Jos olet niin tarpeeton, että 1 kk ajaksi ei tarvita tuuraajaa, niin ei ne sun työt kovin tärkeitä ole!

Mä oon sossu. Ei mitään sijaisia saada saikkujen ajalle. Kiireiset tehtävät tekee työkaverit, mutta muu duuni jää sitten odottamaan työntekijän paluuta. Ja se työvuori mikä siellä odottaa, on ihan karsea.

Vaikuttaa siltä, että AP on lastensuojelussa töissä. Se on ainoa homma, jossa asiakkaat voi jättää oman onnensa nojaan odottamaan ja vastuu on musertava. Ja kaikkihan me tiedämme, että lisäresursseja sinne ei ole tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt kahden läheiseni palavan loppuun työssään ja heidän molempien harja oli tuo sama: korvaamattomuus.

Mutta arvaapa kuinka kävi, kun väsyivät ja joutuivat sairaslomalle? Löytyi tuuraaja

.. Ja mitä näille läheisilleni kävi? He itkivät, olivat masentuneita kauan, tunsivat itsensä epäonnistuneiksi ja tarpeettomiksi, eivät kokeneet olevansa hyviä äitejä (toinen oli omani), puolisoita (toinen on omani) ja ystäviä, koska eivät jaksaneet.

Sekä lapsuudessani että nykyisessä kodissani olen pitänyt huolta väsyneestä, itkenyt heidän kanssaan, hoitanut kaikki arjessa juoksevat asiat, koska he eivät kyenneet ja sivuuttanut omat tarpeeni, joten voin sanoa ihan täydestä sydämmestä - et väsy ja sairastu yksin!

Ota itsesi niskasta kiinni ja myönnä, että olet korvattavissa työelämässä, muttet läheisillesi.

Tiedätkö kuinka pahalta tuntui toistamiseen katsoa, kuinka läheinen ihminen elämässäsi arvottaa työnsä ennen perhettään ja koetat itse pitää kaiken kunnossa tsempaten toista Arkeen.

Tiedän, että te työhön palaneet suututte tästä, mutta sanon tämän vain herättääkseni ajatteleman muuta kuin työtänne - masennus on itsekäs sairaus! Herätkää rakastamaan läheisiämme, te ette ole meille korvattavissa. Haluamme saada vastarakkautta ja läsnäolonne sekä nauraa kanssanne, tehdä yhdessä asioita ja kutitellen suukotella teidät nauruun - kun olette masentuneita, olette saavuttamattomissa, ja miksi? Koska koitte olevanne korvaamattomia jossain muualla kuin meidän kanssamme.

Olet oikeassa, mutta on tuo silti aika tyly asenne. Ei kukaan masennu tai pala loppuun ilkeyttään.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että AP on lastensuojelussa töissä. Se on ainoa homma, jossa asiakkaat voi jättää oman onnensa nojaan odottamaan ja vastuu on musertava. Ja kaikkihan me tiedämme, että lisäresursseja sinne ei ole tarjolla.

Tuli sama mieleen...

Ap:n pitäisi nyt vaan jäädä sinne saikulle ja työterveyshuollon kautta lähteä hakemaan työtilanteeseen muutosta.

Kaikki viestienvaihto esimiehen kanssa kannattaa säästää, että voit ainakin johonkin vedota sitten tulevaisuudessa (että olet yrittänyt asiasta sanoa moneen kertaan ja pyytänyt lisäresursseja.)

Vierailija kirjoitti:

Tämäpä, että piirit on niin pienet että saikku ja uupumusdg tai todenköisemmin masennusdg niin ei tarvi paljon miettiä haluaako enää alan töihin.

Ja tuo että asiat ei muutu jos ei jää saikulle ja taas seuraava tekijä samassa työssä ei jää saikulle jne. Asioiden muuttaminen on erittäin vaikeaa, lähes mahdotonta. Eihän se asia ole niin mustavalkoinen että työnantaja on vaan ilkeyttään sellainen että teettää töitä liikaa. Aika usein on kyse rahasta ja siinä on huono lisäresursseja hommata kun rahaa ei ole. Ja useassa paikassa on vähä sellanen asenne että tulijoita kyllä riittää. Eikä se saikuttaminen valitettavasti muuta niitä asioita. Eli on mielestäni naiivia ajatella että saikku tai pari avaisi työnantajan silmät ja joku oikeasti työpaikalla muuttuisi.

Eli lopputulema on, että jatkaa vain töitä, vaikka oma terveys menee?

Painotat sitä, että raha ratkaisee tässäkin. Kyllä se työnantajan kukkarolle käy, jos paljon saikutuksia tai työmäärän takia ihmiset irtisanoutuu: jatkuvasti uuden työntekijän perehdytys on kallista myös. Eli kyllä se jossain vaiheessa alkaa vaikuttamaan työnantajaankin, toki on naiivia ajatella että se tapahtuisi työntekijöiden terveyden takia. Se tapahtuu nimenomaan sen rahan takia.

Itse asiassa työuupumus on diagnoosi, jolla potilas ei ole oikeutettu palkalliseen sairauslomaan. Usein kirjoitetaankin sitten jonkinlainen masennusdiagnoosi sairauslomatodistukseen.

Ap:n tulisi olla yhteydessä työterveyshuoltoon ja sieltä käsin tulisi järjestää palaveri, jossa on mukana työterveyshenkilökunnan edustajan / -edustajien lisäksi ainakin työnantaja ja ap itse.