Miksi vahva nainen on monelle miehelle ongelma?
Ja vahvuudella tässä tarkoitan siis henkistä vahvuutta, ei fyysistä :D
(saatan myös yleistää tietoisesti, joten palkokasveja onteloihinsa tunkevat - chill).
Olen 50+ nainen, ja henkisesti järjettömän vahva. Elämä tai kasvatus tai mikälie on tällaisen minusta tehnyt. Ehkä ei kasvatus kuitenkaan, kun muut sisarukset huomattavasti "heikompia" kuin minä.
Kaikenlaista on elämässä tullut kohdalle ja kaikesta olen selvinnyt, polvet ehkä notkahtaneet, mutta sitten olen noussut ja jatkanut eteenpäin.
En siis tarkoita retostella tällä, tämä on vain fakta. En murru, en hajoa, mistään, koskaan.
Nyt tällä iällä uudelleen deittimarkkinoilla olevana huomaan, että vahvuuteni on monelle miehelle ongelma.
En siis ole deittipalstalla paukuttelemassa profiilitekstissä että olen vahva nainen :D
Yleensä tämä tulee jutustellessa hiljalleen esiin.
Yllättävän moni mies tuntuu omaavan heikon itsetunnon ja heille kai tällainen nainen on myrkkyä.
Täyspäinen, vahva nainen on jotenkin... ei haluttava? Ja samaan aikaan näillä palstoilla saa lukea kun miehet valittaa, että niin moni deittiäpeissä tms. oleva nainen on seko, draama, mt-potilas tms.
Edesmennyt puolisoni ei ollut henkisesti kovin vahva, mutta vahvuuteni ei ollut hänelle ongelma. Hänen itsetuntonsa ei kärsinyt mitenkään siitä, että hänen kumppaninsa oli vahva.
Mutta jostain syystä nämä deittitarjokkaat kokevat vahvan naisen .. uhaksi? Ongelmaksi? Joksikin mistä ei pidä?
Kiinnostaisi tietää miksi näin on?
En siis mitenkään missään tilanteessa tällaista tuo esiin tai mainosta sitä. Mutta ehkä kun asioista jutellessa käy ilmi mitä kaikkea elämässä tapahtunut ja miten niihin suhtautunut ja niistä ylipäässyt, tule väistämättä kuva, että en ole heikko.
Mutta pitääkö naisen sitten olla heikko miehelle?
Kommentit (177)
Ei suhde onnistu jos toinen märehtii kaikkia pieniäkin tapahtumia ja juuttuu niihin pitkiksi ajoiksi. Nainen porskuttaa eteenpäin ja käsittelee asiat itsekseen. Miksi he olis yhdessä koko elämäntavan ollessa kokonaan erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ne hermot menee miehellä siinä kohtaa kun huomaa että et teekään niin kuin hän käskee vaan menet oman pääsi mukaan. Myös se kun minulla on aina kaikki hyvin enkä tarvitse mitään on ongelma. Miehet haluaisi lohduttaa, mutta kun ei ole mitään lohdutettavaa. Minä olen tekijä enkä märehtiä. Sitten mies haluaa lohtua niin tarjoan ratkaisua, no eihän se käy, kun piti märehtiä. Ja sitten onkin hyvä laittaa homma pakettiin ja sopia yhteensopivuusongelmista ja jatkaa eri teille.
Naulan kantaan. Miehen usein heikko itsetunto ei kestä tilannetta, jossa nainen ei jää tarvitsevuuden vuoksi, vaan jää omasta valinnastaan. Se kun pitää sisällään ehdon, että se valinta on jatkossakin jäädä, eli että suhde on molemminpuolin tyydyttävä. Tästä on väännetty nykyisen kanssa. Aiempi naisensa oli "herkkä" -tarkoitti itkuun pillahtamista ja syyllistystä kun asiat ei menneet omien toiveiden mukaan. Oli "hyvä ihminen" -tarkoitti sitä, että yksin hänen tulkintansa asioista ja tilanteista oli oikea, koska se tuli jostain mystistestä hyvästä tahdosta. Oli "tarvitseva" -käytti toisen rahoja kuin omiaan ja halusi hallita hänen ajankäyttöään myös. Oli "empaattinen" -tarkoitti juuri tuota märehtimistä ja muiden ihmisten parjaamista.
Jostain syystä kuitenkin sen herkän ja suojeltavan naisen kanssa aina puristi kurkkua. Hmh, kummaa.
Minä olen mywayorthehighway-nainen, enkä käsitä miksi kukaan olisi erilainen. En myöskään jaksa mitään kynnysmattomiehiä.
P.S. Ei kaikki hihatatuoidut miehet ole heikkoitsetuntoisia, kovatahtoisin tuntemani nainen on yhden tällaisen kanssa ollut pitkään naimisissa, eikä näytä olevan ongelmaa.
Olen nainen ja kokemukseni itseään vahvoiksi naisiksi tituleeraavat naiset ovat usein rehellisesti sanoen aika raskasta seuraa.
Tiedetään kaikesta kaikki ja kaikkeen on ainoa oikea mielipide, joka runnotaan väkisin ja kovalla äänellä läpi. Asioihin suhtaudutaan hyökkäävästi, koska ”minuahan ei enää poljeta”. Usein taustalla on syviä traumoja, ex mies kohdellut huonosti tms.
Näitä traumoja yhtään vähättelemättä ja vaikka kuinka olisi voimaannuttu niin ne eivät kuitenkaan oikeuta käyttäytymään ihmissuhteissa kuin tietyöjyrä. Juu en jaksa, kierrän kauempaa ja en ihmettele jos ei miehetkään jaksa.
Kyllähän nämä "vahvat" naiset on nähty. Yleensä se on vahva=kus.pää.
On kaksi han eri naistyyppiä. Ne jotka sanovat itseään vahvoiksi ja ne jotka ovat vahvoja.
Toisilla ihmisillä on vaikeus tehdä valintoja ja he tarvitsevat naisen tukemaan päätöksiä tai he ei uskalla päättää ilman naisen tukea ja päätöksen mennessä pieleen voi vähän vaivihkaa sysätä vastuuta toiselle.
Olen huomannut, että iästä ja vaikeuksien voittamisesta aiheutuvista ongelmista suurin ei ole vahvuus, vaan herkkyyden katoaminen. Kun tarpeeksi on kaikenlaista takana, ei oikein vaan enää jaksa mistään herkistyä eikä toisaalta myöskään järkyttyä. Aikuisuus ja vahvuus tulevat vähän niin kuin automaattisesti, vaikka niitä yrittäisi pitää minimissä.
Itse olen kohta 50-vuotias nainen ja kunnioitan omissa ikätovereissani eniten niitä naisia, jotka ovat jotenkin onnistuneet säilymään "heikkoina" eli herkkinä.
Aikamoinen teksti että vahva nainen tarkoittaa kusipäätä. Naisvihaa.
P...t miehet mitään sun ns. vahvuudesta välitä, oli sitä tai ei. Sä oot vaan liian vanha. Ei kukaan mies huoli viiskymppistä kalkkunaa kun saatavilla on nuoriakin naisia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nämä "vahvat" naiset on nähty. Yleensä se on vahva=kus.pää.
Tähän. Ehdottomasti.
Minua kiinnostavat jostain syystä sellaiset hempeät, hillityt ja vähän hiljaisemmat naiset. Ehkä ainakin omalta osaltani sellaiset liian "vahvat" luonteet ovat siinä mielessä toisinaan vähän turn off (huom toisinaan, riippuu niin ihmisestä), koska monesti sellaiset ovat olleet myös todella äänekkäitä tai tuoneet omia ajatuksia ja väistämättä myös samalla omaa persoonaa vähän liiankin jyräämällä esille...
Valitettavan usein tällaiset jyrääjät eivät myöskään ehkä kuuntele tai kunnioita kunnolla toista osapuolta vaan nimenomaan puskevat niitä omia näkemyksiänsä "oikeina". Tässä kohtaa puhutaan jo siitä, että missä menee hyvän käytöksen raja. Lisäksi joskus tulee vastaan niitä, jotka oikein mainostavat olevansa näitä kovapäisiä naisia eivätkä itke tai hetkahda yhtään mistään. Tällainen saattaa joskus vaikuttaa oudolla tavalla vähän jopa robottimaiselta. Ei naisen tarvitse todellakaan mikään super herkkäkään olla, mutta silti se tietynasteinen herkkyys, empaattisuus ja ne naisen esille tuomat omat epävarmuudet jostain syystä herättävät eniten kiinnostusta. Siinä tuntuu, että toinen oikeasti vähän laskee omia "muurejansa". :)
Eli naisella voi totta kai olla hyvä itsetunto ja vahva luonne muuten, mutta sanoisin, että se taikuus piilee siinä millä tavoin nainen osaa sitten tuoda sitä omaa vahvaa persoonallisuutta esille. Ymmärtäisiköhän joku, jos tämän kaiken kiteyttäisi vaikka lauseeseen, että vahva voi olla hiljaisena ja välillä vähän epävarmanakin... Liika on liikaa ja kuten sanottua, liika vahvuuden toitottaminen tuo joskus jopa olon, että toisella on vähän liiankin vahvat defenssit ja se vahvuus on välillä saattanut olla jopa teennäisen oloista. Se on sitten asia erikseen, mikäli se on ihan oikeasti toisen luonne ja sitä osaa näyttää fiksusti jyräämättä toisia.
Suomessa ei ole juurikaan oikeasti vahvoja naisia. Yleensä vahvaa esittävä on vain hyvä piilottamaan ja näyttelemään. Kuitenkin tuo sitten itkee yksinään peukalo perseessään omaa surkeuttaan ja saa siitä muka voimaa näytellä taas seuraavana päivänä. Sellainen on oikeasti vahva nainen, joka uskaltaa näyttää myös heikkoutensa ja liikuttuu asioista, jotka tuntuvat herkistäviltä. Oma vaimoni ja anoppi ovat loistavia esimerkkejä vahvoista naisista. Ovat iloisia, lempeitä, jämäköitä, rakastavia, eivätkä vahvuudestaan huolimatta ole kylmiä tai muihin epäkunnioittavasti suhtautuvia.
Se johtuu miesten heikosta itsetunnosta. Niillä ei oo itsellä selkärankaa. Olen sinun ikäluokkaa. En kattele miestä, joka juo, yrittää saada naisesta kodin ja lastenhoitajan. Jos miehellä ei ole minulle aikaa muuta, kun yhteiset yöt, niin se on Hei hei. En tarvitse elättäjää.
Ööö. Siis vahvuus naisessa on väärin. Se kenties häiritsee? Taas joku on kusipää. Paljon on kusipäitä hänen maailmassa. :)
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että iästä ja vaikeuksien voittamisesta aiheutuvista ongelmista suurin ei ole vahvuus, vaan herkkyyden katoaminen. Kun tarpeeksi on kaikenlaista takana, ei oikein vaan enää jaksa mistään herkistyä eikä toisaalta myöskään järkyttyä. Aikuisuus ja vahvuus tulevat vähän niin kuin automaattisesti, vaikka niitä yrittäisi pitää minimissä.
Itse olen kohta 50-vuotias nainen ja kunnioitan omissa ikätovereissani eniten niitä naisia, jotka ovat jotenkin onnistuneet säilymään "heikkoina" eli herkkinä.
Nyt jos vielä kertoisit mitä se sitten on se herkkyys? Kuinka se ilmenee toisella ja puuttuu toiselta? Ja kuinka se on vahvuuden vastakohta?
Minä ymmärrän vahvalla naisella sellaisen, joka pääasiallisesti huolehtii itsestään kun kaikki on reilassa ja on terveenä. Huolehtii myös parhaansa mukaan muista läheisistään. Pyytää apua kun sitä tarvitsee, ei saadakseen huomiota tai tunteenosoituksia. Seisoo arvojensa ja sanojensa takana. Sanoo mitä ajattelee ja haluaa, eikä pelaa tunnepelejä saadaksee tahtonsa läpi. Ilmaisee rakastavansa ja välittävänsä, mutta pärjäävänsä myös yksin jos niikseen. Uskaltaa olla aito -hölmö asioissa, joita ei vaan älyä; niuhottaja asioissa, joita ei pysty hyväksymään; fiksu ja kykenevä, silloin kun sitä todella on. Peräänantamaton kun tietää olevansa oikeassa.
Ahdistavaa lukea noita kirjoituksia et juuri sellainen on oikeanlainen vahva nainen. Hyvä jos kirjoittajalla on ollut sellainen äiti tai mummo mutta ottaisi huomioon että heidän elämäntehtävä on sun paapominen ja se ei ole muiden ihmisten tehtävälistalla ykkösenä olla sua varten. Huomaatko itse?
Ennen wanhaan ne kotia pyörittäneet naiset, joiden miehet olivat rintamalla, olivat vahvoja. Samoin lottina työskennelleet.
Nykyään vahva nainen on synonyymi hallitsevalle ja itseriittoiselle naiselle, joka haluaa sanoa sen viimeisen sanan. Osa vielä perustelee sillä, että muut ei kestä vahvaa naista. Siis oikeasti muut eivät kestä hankalana pitämäänsä ihmistä.
Mulla oli tällainen esimiehenä, harvoin olen saanut niin paljon ilkeitä sanoja ja suoranaista haukkumista osakseni. Hän sanoi itse olevansa vahva persoona, mutta minulle hän oli huonosta itsetunnosta ja käytöstavoista kärsivä ilkeilijä.
Kyllä nykypäivänäkin on vahvoja naisia, ne ei vaan ole niitä jotka suureen ääneen huutavat omia mielipiteitään. Vahvuutta on taito osata kuunnella ja huomioida myös muita.
Varmaan joku on antanut koko ihmisyytensä sulle mutta vieraat ihmiset ei sellaiseen ryhdy. Mistä sellaista sä olet tehnyt että sulle joku haluaa olla sellainen?
Missä kohtaa sanon IHAN KAIKKI MIEHET? Kerro kiitos :)