Ylen sukunimijutussa unohdetaan, että avioiliiton solmivat ovat jo valmiiksi konservatiivisempi kansanosa

Minua häiritsi jutussa se, että sitä ei oltu kirjoitettu sukupuolineutraalisti.

Huutonaurua ”sukuun identifiointi” -harhoille. Sukuun synnytään, ei ”identifioiduta”.

Mies on epäonnistunut jossain jos nainen haluaa pitää oman nimensä.

Vierailija kirjoitti:

Huutonaurua ”sukuun identifiointi” -harhoille. Sukuun synnytään, ei ”identifioiduta”.

Älä nyt pilaa Ruuskasten tai Löppösten unelmaa ”identifioitumisesta”. :D

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja mitä pahaa konservatiivisuudessa? Se on "edistyksellisyyden" välttämätön vastavoima.

Ja konservatiivit arvot ei voilla ihmisellä, joka pitää oman nimensä? Miten nämä sulkee toisensa pois. Minä olen niin konservatiivinen, että kunnioituksesta isääni ja isoisäni kohtaan pidin heiltä saadun nimen. En ymmärrä miksi minun pitäisi olla appiukkoni nimellä. Miten se on jotenkin konservatiivisempaa?

Vierailija kirjoitti:

Mies on epäonnistunut jossain jos nainen haluaa pitää oman nimensä.

Missä hän on epäonnistunut🤣 Mitätpä jos tytär on kasvatettu jo kotona oman isän toimesta asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja mitä pahaa konservatiivisuudessa? Se on "edistyksellisyyden" välttämätön vastavoima.

Ja konservatiivit arvot ei voilla ihmisellä, joka pitää oman nimensä? Miten nämä sulkee toisensa pois. Minä olen niin konservatiivinen, että kunnioituksesta isääni ja isoisäni kohtaan pidin heiltä saadun nimen. En ymmärrä miksi minun pitäisi olla appiukkoni nimellä. Miten se on jotenkin konservatiivisempaa?

Mut nyt sä et kunnioita miestäs.  Kyl sun isä ja isoisä ois ymmärtäny. 

Vierailija kirjoitti:

Mies on epäonnistunut jossain jos nainen haluaa pitää oman nimensä.

Sukunimilaki tuli voimaan 1920. Sitä ennen ei ollut väliä onko sukunimeä lainkaan eli kaikki olivat epäonnistuneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja mitä pahaa konservatiivisuudessa? Se on "edistyksellisyyden" välttämätön vastavoima.

Ja konservatiivit arvot ei voilla ihmisellä, joka pitää oman nimensä? Miten nämä sulkee toisensa pois. Minä olen niin konservatiivinen, että kunnioituksesta isääni ja isoisäni kohtaan pidin heiltä saadun nimen. En ymmärrä miksi minun pitäisi olla appiukkoni nimellä. Miten se on jotenkin konservatiivisempaa?

Mut nyt sä et kunnioita miestäs.  Kyl sun isä ja isoisä ois ymmärtäny. 

Äläpä yritä reppana. Sinä kun et meidän liitosta tiedä mitään. 4 lasta isänsä nimellä. Siinä sitä kunnioitusta. Tosin mieheni on sanonut, että lapset saavat täysi-ikäisenä päättää oman sukunimensä. On teillä kunnioitus alhaisissa kantamissa, jos se perustuu 1920 vuonna asetettuun lakiin? Minulla on eri käsitys kunnioituksesta, mutta jatka tuohon malliin vaan. Kuulostaa että olet tosi onnellisessa liitossa, kun kunnioitus liittyy nimeen?

Vierailija kirjoitti:

Me ei miehen kanssa varmastikaan mennä naimisiin. Ei kummallakaan mitään tarvetta sille. Jos lapsia tulee, saavat he kummankin sukunimen, koska näin koemme asian reiluksi. Lisäksi sukunimenne sointuvat hyvin yhteen. Eli ei mikään Virtanen Leppänen,- tyylinen.

Miten laki menee jos nämä yhdistelmälapset haluaa naimisiin mennessä ottaa yhdistelmä nimen? Pitääkö tiputtaa toinen vanhemmista pois vai saako kolmannen lisätä perään?

Itselläni on ruma sukunimi kun taas miehellä on kiva, melko tavallinen sukunimi. Naimisiin mennessä otan miehen nimen ihan vain em. syystä. Oman nimen vaihtamiseen saatikka miehen nimen ottamiseen ei liity mitään traditiota tai symboliikkaa ainakaan omalla kohdallani eikä kukaan sukulainen oleta etukäteen minun ottavan miehen sukunimeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuisi jotenkin vastenmieliseltä identifioitua appiukon sukuun enemmän kuin omiin sukulaisiin. En koskaan edes harkinnut ottavani puolison sukunimeä.

Onko sinulla sen sijaan äitisi appiukon sukunimi?

Isoisä sukuineen on omaa verisukua, puolison isä ei.

Vierailija kirjoitti:

Ihan käytännöllinen hommahan se on, että perheessä kaikilla on sama nimi. Voi olla erikin, ja sen saa valita.

Tässä taas osoitus intersektionaalisen feminismin idioottimaisuudesta. Vastakkainasettelua.

Jep. Kun ei oikeita ongelma (muka) ole, niin keksitään vaikka... joo, sukunimi, jonka itse saa valita, on iso tasa-arvo-ongelma!

N43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei naimisiinmeno meille ainakaan ollut mikään arvojuttu vaan viileästi juridinen ja taloudellinen sopimus. Konservatiivista musta ei ainakaan saa millään.

Kerrotko tarkemmin? Itselleni itsnäisenä ihmisenä on nimenomaan tärkeää että kummallakin on omat omaisuudet. Lapset perivät.

Niin mitä kertoa? Omat omaisuudet, rahat ja tilit meilläkin mutt nimenomaan perinnön, sen verotuksen ja perhe-eläkkeen takia naimisiin. Avioehto ja testamentit on, lapsia ei.

Selvä sitten, jos haluatte periä toisenne. Monelle perheelliselle taas avioliitto on tuossa mielessä turha, koska haluaa lastensa perivän kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on epäonnistunut jossain jos nainen haluaa pitää oman nimensä.

Missä hän on epäonnistunut🤣 Mitätpä jos tytär on kasvatettu jo kotona oman isän toimesta asiaan.

Toimesta... Minkä ihmeen takia joku kirjoittaa noin? Eikun siis: minkä ihmeen takia jonkun toimesta kirjoitetaan noin?

Ajatelkaapa, miten älytön asia se ylipäätään on, että vaihdetaan sukunimeä (otetaan erilleen perinteet ja uskonnollinen näkemys). Vähän sama juttu kuin keksittäisiin, että parisuhteellisten pitäisi pukeutua samanlaisiin tuulipukuihin.

Vierailija kirjoitti:

Huutonaurua ”sukuun identifiointi” -harhoille. Sukuun synnytään, ei ”identifioiduta”.

Ymmärrätkö mitä se tarkoittaa? Identifioitua =samaistua.

Kyse on siitä mihin sukuun ensisijaisesti tuntee kuuluvansa.

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaapa, miten älytön asia se ylipäätään on, että vaihdetaan sukunimeä (otetaan erilleen perinteet ja uskonnollinen näkemys). Vähän sama juttu kuin keksittäisiin, että parisuhteellisten pitäisi pukeutua samanlaisiin tuulipukuihin.

Minä pidin sitä jo lapsena älyttömänä. Niinpä päätin etten koskaan ota puolison nimeä, en ole hänen omaisuuttaan. Sen sijaan omasta suvusta voisin ottaa jonkun muunkin nimen jos nykyiseen kyllästyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen palstalle eksymistä olin täysin tietämätön miten vastahakoisia osa on sille, että perheellä olisi yhteinen nimi. Olen kuitenkin parikymppinen, akateeminen helsinkiläinen ja ihan ovat kaikki avioituneet (yhtä paria lukuunottamatta) ottaneet yhteisen sukunimen. Minäkään en ymmärrä sitä, miksi nimen pitäisi tulla juuri miehen puolelta, mutta onhan se hienoa, että lapsilla on molempien vanhempiensa nimi. En äitinä haluaisi, että lapsillani olisi eri nimi kuin minulla, ja tuskin lasten isäkään haluaisi sitä. Minusta on myös ihanaa, että esim postikortteja lähettäessä (hyvin pikkujuttu, mutta silti), otsikkoon voi kirjoittaa esimerkiksi: "Virtasen perhe" tai "Familie Reiling" tms. Yhteinen nimi tuo yhteenkuuluvuuden tunnetta, en nää siinä alistuksen merkkejä.

Mikä siinä on hienoa? Saman katon alla jaetaan ilot ja surut täällä meillä ja se on suurempi sitoutuminen kuin joku nimi. Minulla ei ole tullut mieleenkään, että meillä olisi jotain vähemmän. Oma parikymppinen tyttäreni aikoo pitää oman nimensä, se on hänestä vain luonnollista.

Miksi koet, että olisin väittänyt että olette vähemmän sitoutuneita? Puhuin yhteenkuuluvuden "tunteesta", en siis mistään absoluuttisesta totuudesta. Se, että suurin osa naisista haluaa ottaa avioliittoon astuessaan miehensä sukunimen, ei mitenkään ole sinulta pois. Kaikki erilaiset elämänvalinnat eivät välttämättä symboloi sinun elämänvalintojesi "vääryyttä", kannattaa pitää se mielessä. Ihmiset vain haluavat eri asioita.

Haluaako nämä 60 % naisista oikeasti ottaa sen miehen nimen? Veikkaisin että aika moni taipuu miehen tahtoon sen sijaan että kyseessä olisi oma halu.

Meillä mies halusi ehdottomasti, että koko perheellä on sama nimi. Naimisiin mennessä otti yhdistelmänimen ja lapsen synnyttyä otti minun sukunimeni.